Lyhyt ja huono joululaulu

Miksi Joulupukil' ei oo hyvää lunta

Beibi, arvannet kai sen

että paras lumi tulee Kolumbiasta

kuoro:

Ja Perusta

Afrikkalaisissa ihmispopulaatioissakin on runsaasti neandertalinihmisen perimää

Ihan ilman ironiaa. Olin luullut, ettei Saharan eteläpuolisen Afrikan väestöissä ole neandertalinihmisen perimää. Tämä uusi tieto murskasi maailmankuvani:

Nykyihmiset harjoittivat seksiä neandertalinihmisten kanssa jo 250.000 vuotta sitten eli paljon aiemmin kuin tähän mennessä on arvioitu. Aikaisemman käsityksen mukaan nykyihminen eli Homo sapiens kohtasi neandertalinihmiset ensimmäistä kertaa noin 75.000 vuotta sitten Euraasiassa, jota neandertaalit jo ennestään asuttivat.

Nämä Euraasian varhaiset nykyihmiset hävisivät aikojen saatossa, mutta he jättivät jälkensä neandertaalien perimään. Osa näistä varhaisista nykyihmisistä kuitenkin muutti takaisin Afrikan puolelle.

Niinpä useissa afrikkalaisissa väestöissä onkin sievoisesti neandertaalien DNA:ta muistuttavaa perimää.

Uneni karmeasta sotilaselämästä

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Eräs vanhempi nainen julisti minulle, kuinka paljon hän minua inhoaa.

Sitten olinkin sotilas. Minua ja noin kolmea muuta sotilasta rangaistiin, ja rangaistuksena oli se, että piti vetää vettä henkeensä. Näin, kun yhden sotilastoverin kypärässä oli vettä ja hän kallisti sitä suutaan kohti. Kovasti toivoin, että se vanhempi nainen tulisi heti aivan pian nyt pistämään pelin poikki.

Uneni "ensihoitaja-pikkuveljestäni"

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Pienin pikkuveljeni oli aloittanut ensihoitajan uran. Koska hän ei tuntenut aluetta, jolla asun, hän pyysi minua mukaan työkeikalle auttamaan häntä löytämään autolla oikeaan paikkaan.

Lopulta pääsimme perille. Kysyin paikalla olevilta ihmisiltä, että missä se potilas on.

Potilas olikin pikkulapsi, jolla oli erinomaisen vaikeita fysiologisia ongelmia.

Se että veljeni ei osannut unessa suunnistaa alueella, joka on hänelle oikeasti varsin tuttua, johtuu varmaankin siitä, että hän on asunut nyt joitakin vuosia ulkomailla. Mutta sitä ihmettelen, että mitä tämä pikkulapsipotilas symbolisoi.

Tämä veljeni on muuten oikeassa elämässä koulutukseltaan rakennusinsinööri.

Ihmiskunta, se tärkeä periaate

Keksin jokin aika sitten seuraavanlaisen elämän tarkoituksen:

ihmiskunta

Skepsiksen ikiaikainen keskustelupalsta lopetetaan

Skepsis-yhdistyksen ikiaikainen keskustelupalsta lopetetaan kuluvan vuoden lopussa. 25 vuoden ajan oli sitä tultu katseltuakin.

Kuulemma jatkossa sitten keskustelut hoidetaan Facebookin puolella. En aio ryhtyä tämän takia uudestaan Facebookin rekisteröityneeksi käyttäjäksi, joten toivon, että Facebookista pääsisi rekisteröitymätönkin henkilö lukemaan jatkokeskustelua.

Aika kuollut tuo palsta on kyllä viime aikoina ollut, joten en ihmettele päätöstä lopettamisesta. Ja säästää rahaa köyhältä yhdistykseltä, joka Skepsis on.

PS. Jos joku ei tunne Skepsistä, niin kyseessä on yhdistys, joka

• edistää kriittistä ajattelua, tieteellisen tiedon hankintamenetelmien opetusta sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta
• edistää kiisteltyjen tai erityisen poikkeuksellisten väitteiden tieteellistä tarkastelua
• edistää keskustelua tieteelliseen maailmankuvaan liittyvistä tärkeistä aiheista
• ylläpitää tällaisesta toiminnasta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa, järjestää kokouksia ja keskustelu- ja luentotilaisuuksia sekä harjoittaa tiedotus- ja valistustoimintaa

Minihelvetti

Elämä on elävien minihelvetti. Onneksi se sentään kestää vain lyhyen ajan verrattuna maailmankaikkeuden käsittämättömän pitkään olemassaoloon. Suhteellisesta lyhyydestään huolimatta se voi silti olla perseestä.

Uneni siitä, että asuin Yhdysvalloissa, ja avaruusalusuni

Näin edellisenä yönä seuraavanlaisia unia:

Asuin Yhdysvalloissa. Oli vaalit. Lähdin menemään eräiden ulkosuomalaisten kanssa päästäksemme äänestämään, mutta sitten tajusin, ettei minulla olekaan vielä kansalaisuutta. Äänestämään päässeille toivotin "God speed". Ajatus Yhdysvaltain kansalaisuudesta Suomen kansalaisuuden lisäksi tuntui hyvältä. Puhuin kuitenkin ulkosuomalaisille vielä siitä, kuinka Sveitsi on hyvä maa.

Toisessa unessa olin käsittämättömän modernissa tilavassa avaruusaluksessa, joka oli rakennettu suhteellisen vikkelää avaruusmatkustusta varten. Siinä oli myös läpinäkyvät seinät. Minusta tuntui hienolta olla avaruusaluksessa. Olin täynnä odotusta.

Avaruusaluksessa oli myös eräs kepposteleva ihmeidentekijä, mutta hän vaikutti kuitenkin hyvänlaatuiselta.

Oikeasti en minä ihan noin paljon arvosta Yhdysvaltoja kuin unessani olin tehnyt.

Avaruusuneni oli siitä merkillinen, että yleensä vastaavat ovat minulla jonkinlaisia painajaisunia.

Keksin taas uuden tarkoituksen elämälle

Edellisenä yönä olin keksinyt uuden elämän tarkoituksen:

Jos on mahdollista olla onnellinen, kannattaa olla onnellinen. Jos on mahdollista olla tyytyväinen, kannattaa olla tyytyväinen.

Uneni: Virtsaamaan pääsy vaikeata

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin yleisessä vessatilassa. Minun piti päästä virtsaamaan virtsarakkoni tyhjäksi.

Kaksi vessankoppia oli auki. Toisen oviaukossa seisoi mies, ja siinä oli vielä jokin vaakatasossa oleva este, joka pitäisi alittaa. Lisäksi kummankin auki olevan kopin ovia sai vain pikkaisen raolleen. Tehtävä eli virtsaamaan pääsy vaikutti vaikealta.

Unissani on välillä minun vaikea päästä virtsaamaan vessaan, koska vessankopit ovat varattuja. Lisäksi varsin usein näissä unissani, kun olen koppiin lopulta päässyt, niin on erittäin vaikea saada ovea kiinni siten, ettei kuka tahansa voi avata ovea minun ollessani vielä virtsaamassa. Näissä unissani tietenkään koskaan ei virtsaamisen tarve oikeasti vähene, koska virtsarakko oikeasti pysyy täytenä.

Eräs sukulaistyttöni oli myynyt erään kauppapaikan kautta erilaisia herkkuja joukkueensa tueksi. Olin viikon sisällä sieltä ostamistani neljän laatikon sisällöistä syönyt noin kaksi ja puoli sisältöä. Ei mikään ihme, että unessakaan ei ole päästä vessankoppiin.

Kauhean dramaattista sotaunta toisen perään

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Kaupungin läpi kulki yhdysvaltalainen sotilaskolonna. Minä olin osa sotilaskolonnaa, joka ajoi sitä takaa. Meidän puolemme aloitti ammuskelun vihollista kohti. Yhdysvaltalaiset rupesivat vastaamaan tuleen. Minusta alkoi tuntua, että elämä on nyt vaarallista.

Minä ja eräs toinen sotilas poikkesimme sivutielle päästäksemme tulituksen vaarasta. Nyt olisi tärkeää rientää eteenpäin ja sitten iskeä yhdysvaltalaisten sotilaiden kimppuun sivustasta.

Mutta sitten paikalle osuikin joku mies, jota ensin pelästyin. Mutta hän oli vain henkilö, jolle olin unohtanut tuoda jonkin tärkeän asian.

Samana yönä taisin nähdä myös ylidramaattista unta, jossa Venäjän asevoimat oli mielenkiintoisella maantieteellä varustetun Suomen kimpussa. Suomi taisteli vastaan kaikin keinoin.

En ymmärrä, miksi Yhdysvallat unessa oli eri puolella sotaa kuin minä. Suomihan on nyt puolustusliitto Natossa. Mutta sen ymmärrän, että olin kaupasta ostanut palvelusta pyytäneelle naapuritalon naiselle vahingossa väärän tuotteen.

Uneni tornimallisesta suuresta hotellista

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Oli suurehko tornimallinen rakennus. Se sijaitsi jossain etelän maassa. Kyseessä oli hotelli, joka tarjosi monenlaista elämystä. Ja minä olin asiakkaana.

Hotellin ohjelmaan kuului muun ohella erilaiset kisailut. Minä osallistuin yhteen varsin huimaan sellaiseen, jollaiseen en osallistuisi hereillä ollessa suin surminkaan.

Törmäsin hotellissa pariin entiseen mukavaan luokkakaveriini.

Hotellin pohjakerroksessa sijaitsi lempiravintolani. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että sisäänkäynti ravintolan luona ja vähän muuallakin oli estetty. Hotellia pitivätkin yllä rikolliset, joilla oli jotain meneillään. Minä ja pari muuta ihmistä sitten lähdimme kiertämään hotellia löytääksemme sisäänpääsyn. Lopulta löysimme sellaisen ja menimme sisään. Nousimme yläkerroksiin asti. Siellä oli jonkinlainen keittiö, ja tuttu ja asiallinen työntekijä ajoi meidät pois sieltä, koska meillä ei ollut mitään asiaa keittiöön.

PS. Sunnuntaiaamuna kolme yhdistykseni länsipuolen toveria oli lähtenyt yhdistykseni järjestämälle kylpylämatkalle Viron Haapsaluun. Minua tämä oli vähän ottanut päähän, koska ne päivät, jotka he olisivat reissussa, he olisivat poissa paikallisesta toimipisteestä. Vaikka totta kai ihmiset saavat lomaa pitää. Nykyajassa elämisessä on se etu.

Toimittaja Sean Ricks ei ole afrosuomalainen

Toimittaja Sean Ricksiä (s. 1984) sanotaan suomenkielisessä Wikipediassa afrosuomalaiseksi. Hänen isänsä on afroamerikkalainen ja äitinsä valkoinen suomalainen. Kaiken järjen mukaan siis Ricks ei ole afrosuomalainen.

PS. Katsoin juuri eli vuorokausi sitten Ricksin studioyleisön edessä tekemän brittiläis-yhdysvaltalaisen toimittajan Louis Theroux'n haastattelun Ylen Areenasta. Se oli mainio. Tunnin pituinen haastattelupätkän otsikko kuului: Voiko sivistys pelastaa meidät?. Olen katsonut paljon Theroux'n tekemiä ohjelmia.

Lentävä leluenkeli mietteissäin

Mieluuni oli juolahtanut sellainen asia, että nykytekniikalla voisi olla mahdollista rakentaa lentävä leluenkeli. Eikö olisi mukavaa jouluaattona päästää sellainen lentelemään pitkin omaa kotia!!?

Uneni: Hevosta etsimässä

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin vanhempieni kodissa – he olivat kuolleet vuonna 2007. Minun piti tehdä hevoselle (jota vanhempani eivät olleet omistaneet) ruoka. Mentyäni ulos ruoan kanssa hevosta ei näkynyt missään. Mietin, että pitäisikö minun mennä lähimetsään haeskelemaan häntä.

Sitten olinkin jo belgialainen tai ranskalainen poliisi. Lähdin poliisiautolla tekemään pientä kierrosta. Ehkä löytäisin hevosen.

Uneni saattoi liittyä yölliseen virtsahätääni. Se saattoi liittyä myös siihen, että tunnen hevosihmisiä.

Timur Lenkin hautakammion avaaminen on vaarallista

Neuvostoliittolaiset tutkijat avasivat Timur Lenkin hautakammion kesäkuun 19. päivänä vuonna 1941. Hautaholvin sisällä olleessa arkussa luki: "Jos joku avaa hautani, tulee hän kohtaamaan vielä minuakin hirveämmän vastuksen, ja maailma alkaa vavista". Parin päivän päästä eli 22.6.1941 natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon.

Timur Lenk (1336-1405) oli paitsi suuri valloittaja, niin myöskin suuri kusipää.

Tuli tehtyä Diaspora-palvelun suhteen emäkämmi

Diaspora on sosiaalisen median yhteisöpalvelu, joka kilpailee mm. Facebookin kanssa. Palvelussa on tärkeätä muun ohella se, että sen käyttäjät omistavat kaiken omistamansa tekstin, datan ja kuvat vielä sen jälkeenkin, kun ovat ne julkaisseet Diasporassa. Tässä raikkaassa suhteessa se eroaa mm. Facebookista.

Olin ennen wanhaan itsekin käyttänyt Diasporaa.

Mutta valitettavasti vuoden 2023 lokakuussa koin aivohärön, jonka seurauksena poistin käyttäjätilini Diasporasta. Olin toki viimeiset vuodet käyttänyt palvelua lähinnä eräänlaisena arkistona, mutta toimenpiteestä koitui sellainen selkeä haitta minulle, että samalla poistui myös moni sellainen tärkeä palvelussa julkaisemani julkaisu, johon olin linkittänyt toisaalta. Ja minun pitäisi olla jonkinlainen ICT-alan ammattilainen.

Uneni jakautuneesta todellisuudesta

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Jokin taho teki tärkeän tieteellisen kokeen, jonka yhteydessä jotain ammuttiin Kuuhun.

Kokeen tulos oli erikoinen. Maailmankaikkeus jakaantui neljäksi eri todellisuudeksi.

Todellisuudessa, jossa minä olin, kaloilla tapasi olla ongelmia huonon kolesterolin kanssa. Olin kovin huolissani tästä. Ilmeisesti taas ihmisillä oli sitten vähemmän huonoa kolesterolia veressä.

Todellisuutemme näytti myös olevan jonkinlainen kilvoituspaikka. Monet ihmiset pyrkivät olemaan porvareita. Päättelin lopulta, että piti elää pienimuotoista, syvällistä elämää. Kirjailija Leo Tolstoikin (1828-1910) tuli mieleen.

PS. Uneni kolesterolivaivaiset kalat saattavat liittyä siniseen jäätelökalaan. Useinhan jäätelöt on valmistettu maidosta.

Uneni: Ennen tunnin alkua viskoimme muutaman luokkahuoneen tuolin menemään pitkin käytäviä

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin koulussa. Jostain tuikitärkeästä syystä minä ja yksi tai kaksi muuta oppilasta ennen tunnin alkamista viskoimme muutaman luokkahuoneen tuolin menemään pitkin käytäviä. Tämän jälkeenkin istuinpaikkoja luokassa taisi olla riittävästi. Minä tosin pelkäsin joutuvani istumaan luokan etupuolella, vaikka ei sekään mikään katastrofi olisi ollut.

Yleensähän koulu-uneni ovat olleet jonkinlaisia painajaisia. On myönteistä, että tällä kertaa koulu-unessani oli jopati hieman anarkistinen meininki.

Uneni: Lensin punaisella teltalla

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Seisoin kohtuullisen kokoisessa kirkkaanpunaisessa teltassa kummilatätiläni, entiseltä kutsumanimeltään mummila, pihassa. Yhtäkkiä tuuli tempaisi teltan korkeuksiin.

Huomasin kykeneväni ohjaamaan teltan lentoa kallistelemalla itseäni. Mutta jokin tuuliolosuhteiden muutos sai sitten teltan yhtäkkiä syöksymään jonkin matkaa alaspäin. Lopulta teltta iski maahan, onneksi sentään matalassa kulmassa. Olin hengissä ja hyvässä kunnossa.

Runoni: Sininen jäätelökala

Muistan jäätelökalan.
Sinisen jäätelökalan.
Joka pieniä hampaita söi.
Sininen jäätelökala.

...

PS. 5.11.2023: Tämä hieman älytön runonpätkäni perustuu minun ja yhden ystäväni Liisan sanaleikittelyihin Sininen uni -lastenlaulusta.

...

PS. 8.11.2023: Näin siniseen jäätelökalaan todennäköisesti jollakin lailla liittyvän unenkin.

Syy masennukseen

Viime viikolla yhden päivän iltana koin masennusta. Se johtui siitä, millä lailla Lingua Franca Novan kielessä lausutaan kirjain J.

Keksin uuden elämän tarkoituksen

Olen juuri keksinyt uuden tarkoituksen elämälle:

On tärkeää taistella maailmassa vallitsevia kaaoksen ja mielipuolisuuden voimia vastaan. Lopullinen päämäärä elämässä on järjestäytynyt, sivistynyt yhteiskunta.

Mieletön etsintä elämän merkityksenä

Katselin tässä jokunen päivä sitten kämpilläni wanhan kaverini Markun kanssa rakastamani fiktiivisen tieteissarjan, josta käytän nimitystä "rakastamani tieteissarja", jaksoja. Yhdessä jaksossa oli tavallaan sellainen opetus, että vaikka ihmisen (tai muukalaisen) tehtäväkseen ottama etsintä olisi mieletön, sillä on kuitenkin arvoa, jos ihminen (tai muukalainen) on ottanut homman tosissaan ja vakaumuksellisesti hoitaakseen. Erään sarjassa olevan lajin jäsenet pitävät tuollaisia henkilöitä pyhinä. Jakso lohdutti minua, koska minäkin olen ottanut tehtäväkseni mielettömän etsinnän.

Uneni: Taas se kirja

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin kirjoittanut kirjan. Ilmeisesti kynällä paperille. Mutta se yllättäen julkaistiinkin sellaisenaan käsinkirjoitetussa muodossa. Ihmettelin sitä hieman. Kirja oli osa kokoomateosta, jonka alkupuolella oli wanhoja, kauhukirjailija H. P. Lovecraftin (1890-1937) sata vuotta vanhoja tarinoita. Minun kirjoitukseni oli kirjan jälkiosassa, joka sisälsi tuoreempia tekstejä eri ihmisiltä.

Periaatteessa tämä uni on sarjaa eräänlaisia kauhu-unia, koska herätessäni kirjaani ei ollutkaan julkaistu. Mutta tällä kertaa uni liittynee vähän muihinkin asioihin. Siihen, että olin äskettäin tehnyt hieman palkkatöitä taittamalla erään lehden tämän vuoden numeron. Ja siihen, että hulluksi kieliprojektiksi nimittämäni asia alkaa olla osittain hyvällä mallilla. Tästä syystä koin herättyäni uuteen päivään jopa pientä tyytyväisyyttä.

On mainittava vielä se, että oikeasti en ole 1990-luvun puolivälin jälkeen kirjoittanut juuri mitään kynällä paperille, vaan olen käyttänyt kirjoittamiseen lähes aina tietokonetta.

Uneni: Tapasin joukon roomalaisia legioonalaisia esittäviä liveroolipelaajia

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin jonkun tuttuni kanssa kävelemässä jossain. Läheisellä niityllä oli noin 20 miehen joukko pukeutuneena 1. vuosisadan jKr. roomalaisen legioonalaisen varusteisiin. Yksi oli hukannut kilpensä. Löysin sen, ja vein sen hänelle, mutta minkäänlaista kiitosta ei kuulunut.

Joukon larppaaminen vaikutti sekopäiseltä. Tasavallan loppuajan ja keisariajan alkukauden aikana roomalainen armeijajärjestelmä perustui raskaaseen jalkaväkeen, joka oli järjestetty kohortteihin. Taistelun koittaessa legioonalaiset olivat järjestäytyneinä tiiviiseen kilpirivistöön, jonka läpi ei noin vain tunkeuduttu. Kuri oli Rooman legioonissa kaiken A ja O. Mutta nämä larppaajat olivat aivan toista maata.

Sanoin toverilleni, että jos tällaista porukkaa vastassa olisi oikealla tavalla järjestäytynyt samansuuruinen sotavoima, niin jälkimmäinen voittaisi kuusi-nolla. Puhuin ensin 40 sotilaan kokoisista joukoista mutta nostin määrän 80:aan. (Liveroolipelaajia voi olla vaikea kyllä löytää kymmenittäin samaan paikkaan kokoontumaan.)

Mieleeni tuli myös, että oikealla tavalla järjestäytynyt legioonalaisjoukko voittaisi luultavasti helposti myös kooltaan puolitoistakertaisen mutta järjestäytymättömän vihollisjoukon.

PS. Mielessäni on elämäni aikana varsin paljon viipynyt Rooman valtakunta. Toki olen historiasta kiinnostunut muutenkin. Äsken törmäsin omituiseen uutiseen TikTok-trendi paljasti oudon asian miehistä: Miksi ihmeessä miehet ajattelevat niin usein Rooman valtakuntaa?. Tuon tutkimuksen kohderyhmä on kuitenkin suppea. Voi olla, että Rooman valtakunnan ajatteleminen ei sittenkään ole kauhean yleistä miessukupuolen edustajilla, kun ottaa huomioon muutkin miehet kuin TikTokin käyttäjät. Jonkun pitäisi tehdä asiasta tutkimus.

Uneni: Lähdössä polkupyöräretkelle; siivetön lentohäkkyrä

Näin edellisyönä seuraavanlaisia unia:

Olin lähdössä wanhan kaverini Japen kanssa pitkälle polkupyöräretkelle. Viime tingassa muistin, etten ollut ottanut lääkkeitäni mukaan. Ja siinä nousi esiin sitten myös kysymys, että kuinka monta päivää meidän oli tarkoitus olla reissussa.

Jape kannatti neljää kuukautta. Minä taas vain neljää päivää. Melko iso ero retkeilyhaluissa.

Toinen uneni oli suurin piirtein tällainen:

Olin jollain niityllä joidenkin tuttujeni kanssa. Minun allani oli kuitenkin siivetön ja yläpotkuriton ultrakevyt koriton lentohärveli, joka lensi ilmeisesti kahden suihkumoottorin avulla.

Päätin tehdä sillä pienen kierroksen ja palata sitten tovereideni luokse.

Härvelissä ei ollut ollenkaan peräsintä. Sen sijaan sitä ohjattiin suihkumoottoreiden avulla: Jos halusi kääntyä vasemmalle, vähennettiin moottorin numero 1 tehoa, ja kääntäen. Oikeasti tällainen ohjaussysteemi olisi ollut järjestelmä helvetistä. Oikeasti, jos pitäisi kääntää härveliä suihkumoottorien avulla, niin samalla kun toisesta moottorista vähentäisi tehoa, niin pitäisi toiseen moottoriin taas lisätä tehoa, ettei härveli vajoa. Joka tapauksessa uskomattoman vaikeaa olisi tällainen ohjaaminen.

Näin hereillä ollessa ajattelisin, että härvelin täytyi olla jonkinlainen ilmatyynyalus, sillä se kykeni myös lentämään paikallaan tippumatta. Tai sitten siinä suhteessa klassisen Harrierin kaltainen härveli, että se kykeni käännettävien suihkumoottoreiden avulla myöskin lentämään paikallaan.

Käännyin metsätielle, jonka kautta pääsisin takaisin tovereideni luokse kääntymällä lopulta siltä vasemmalle. Mutta sitten olinkin häkkyrän kanssa jonkinlaisessa rakennuksessa. Tiesin pääseväni pihalle erään vasemmalla puolella olevan oven kautta, mutta oviaukko oli liian kapea. Harkitsin meneväni eräälle kauempana olevalle ovelle, mutta en sitten yrittänyt sitä. Sen sijaan menin ovesta ulos ja jätin lentohäkkyrän taakseni.

Siinä olikin sitten joku toinenkin mies, joka halusi päästä pois sieltä. Päätimme kiivetä rakennuksen seinää ylös. Siinä oli sopivia paikkoja, joista sai käsillään kiinni tai joihin saattoi jalkansa asettaa. Rakennuksen yhden ikkunan takana oli vihollisia. Tunsin yhden heistä. Tämä tavallaan yritettiin pakottaa ampumaan meidät pistoolilla. Mutta laukausta ei kuulunut, kun me olimme ikkunan kohdalla. Eikä mies kurkottanut myöskään ikkunasta ulos ampuakseen peräämme. Ajattelin, etä mies saattaa joutua hirveisiin vaikeuksiin ystävällisyytensä takia. Sitten siinä oli toinenkin ikkuna, jonka takana oli ihmisiä, ja mietin, että pitäisikö meidän mennä siitä sisään. Mutta emme menneet. Ja tämä oli hyvä päätös, koska kävi ilmi, että senkin huoneen ihmiset olivat olleet vihollisia.

Pääsimme lopulta rakennuksen katolle.

Sitten vaihtuikin näkymä ulkopuoliseksi katsojaksi.

Vähän matkan päässä oli rakennus, jossa oli joku nainen töissä. Hän oli myös vihollinen. Hän lähetti keittiön herkkuja pikatietä jonnekin avaruuteen. Paikalle kuitenkin ilmestyi minulle ja toverilleni ystävällismielinen nainen, jonka kimppuun keittiönainen sitten kävi. En taida tarkkaan muistaa, että mitä helvettiä siinä sitten tapahtui vielä.

Uneni: Otin uudestaan käyttöön kodin kaapelimodeemiyhteyden

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin jotenkin onnistunut ottamaan uudelleen käyttöön kaapelimodeemiyhteyden, josta olin luopunut joitakin kuukausia aikaisemmin. Tajusin, ettei minun kannata luopua siitä heti uudestaan, koska joutuisin joka tapauksessa maksamaan aloitusmaksun. Ajattelin, että minä nyt sitten käytän tätä joitakin kuukausia.

Olin joitakin kuukausia sitten käynyt leikkauttamassa molemmat silmäni kaihin vuoksi, ja se maksoi minulle runsaasti. Makselen nyt joitakin vuosia hintaa pankille takaisin. Tämä on merkinnyt jonkinlaista elintason romahdusta minulle. Olin hinnan vuoksi tehnyt silloin päätöksen kodin internetistäni luopumisesta sekä siitä, etten enää ostelisi viinoja lauantaivieraideni juotavaksi. Päätös auttoi suuresti elämääni. Olen siitä pitäen käyttänyt kännykkääni internetmodeemina. Jaan siltä langattomasti yhteyden kahdelle tietokoneelleni.

Uneni syntymisen laukaisi varmaankin se, että minulle oli tiedossa pieni määrä rahapalkkaa yhdestä lehdentaittohommasta.

Yllättävä optimismin nousu

Perjantaina päähäni nousi ajatus, että lopulta kaikki tulee järjestymään. Ajattelin ensin, että tämä koskee yleensä maailman asioita. Sitten kuitenkin toivoin, että ajatus soveltuisi myös omaan elämääni.

Alkuillasta myöskin kuuntelin klassista musiikkia. Se oli ihanaa ja kaunista.

Hävittäjälentokonekonsepti potkurilla

Minusta on sääli, että maailma on siirtynyt suihkukoneisiin. Nimittäin minusta olisi hauskaa, jos 1940-luvulla, tai myöhemmin, olisi kehitetty seuraavanlainen hävittäjälentokonekonsepti:

Koneessa nokkapyörä. Ja suuri raideleveys siipien laskutelineillä. Pyrstössä olisi työntävä potkuri moottoreineen. Koneen konetykit tai sellaiset sijaitsivat kaikki nokassa.

Uneni: Kirjan julkaiseminen

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin lähettänyt eri tahoille kirjayritelmäni. Nyt sitten pitkän ajan jälkeen eräs näistä tahoista tuli luokseni kertoakseen, että he julkaisevat kirjani. Mietin, että tässä joutuu vielä hieman muokkaamaan tekstiä.

Herättyäni uni tuntui kuitenkin vähemmän kivalta asialta, koska mitään kirjaani ei tullakaan julkaisemaan tosielämässä.

Hemulin sortaminen on väärin

Hemuli on rohkea ristiinpukeutuja, joka kasvattaa puutarhassaan yrttejä.

Olin 1.9.2023 eli itse asiassa aivan äsken lausunut Discord-palvelussa seuraavanlaista:

Kun kerran Hemuli-sukkia ei valmisteta, niin mä voisin ruveta valmistamaan ja myymään sellaisia.

Ja sitten kun Muumi-yritys veisi multa mun asuntoni, niin mä menisin ryyppäämään Naantalin Muumimaailmaan.

Minusta on rikos se, että Hemuli-hahmoa aina sorretaan. Edes Muumi-yrityksen omassa verkkokaupassa ei myydä Hemuli-sukkia!!1!

Uneni Hudson ja Rex -poliisisarjasta

Näin edellisenä yönä unta, jossa olin ikään kuin mukana kanadalaisen Hudson ja Rex -poliisisarjan tarinassa. Rex on siis poliisin koulutettu saksanpaimenkoira. Uni oli tällainen:

Rikostutkija Charlie Hudson oli kadoksissa. Kukaan ei tiennyt, missä hän oli, ja hänen epäiltiin joutuneen rikoksen uhriksi.

Siltä varalta, että mies olisi kidnapattu, poliisi kävi läpi tiettyjen poliisinvastaisten tahojen rakennuksia. Minä olin mukana ratsioissa. Ratsioitten kohteet eivät oikein tykänneet asiasta, vaikkakaan eivät ryhtyneet väkivaltaisesti estämään meitä. Mutta Hudsonia ei löytynyt. Pelkäsin hänen olevan kuollut.

Olin sitten jossain vaiheessa eräällä poliisiasemalla. Näin, että joku toi sisäistä postia. Näin tuodun kirjekuoren päällä Hudsonin naamakuvan. Kävin poimimassa kirjeen käsiini ja avasin sen. Kirjeen sisältä löytyi viesti minulle, Hudsonilta. Siinä hän kysyi, että milloin olikaan Rexin eläinlääkärikäynti.

Me olimme kaikki tietysti onnesta soikeana. Päättelin, että Hudsonin saisi nyt puhelimen päästä kiinni, ja soitin hänelle.

Sanoin nuoren naispuolisen poliisin, vai oliko se kuolemansyyntutkija Mayko Nguyen, kuullen että olin ollut täysin onneton. Hän luuli, että olin sanonut asian preesensissä ja ihmetteli. Korjasin, että sanoin olleeni täysin onneton. Ihan niin kuin olisin ollut pitempäänkin yksikön matkassa mukana.

Jossain vaiheessa tapasin sitten Charlie Hudsonin. Tämä kertoi, että tietty naispuolinen ylempi poliisiviranomainen oli antanut hänelle aikaa selvittää asiansa ennen kuin hän menisi suorittamaan puolen vuoden vankeustuomiotaan. Mietin, että miten Rex pärjäisi tämän ajan.

Olen pitkään pitänyt Kanadasta, ja olen tiiviisti myös katsonut tätä poliisisarjaa, kuten lukija saattaa oivaltaakin. Ja on sarja ollut nyt taas pitkään tauolla.

Lisäksi tunnen yhden Gimma-nimisen saksanpaimenkoiran. Hän on tällä hetkellä neljä vuotta vanha, ja olen tuntenut hänet pennusta saakka. Toisin kuin Rex, hän on väritykseltään musta. Rex on standardivärityksellinen. Gimmalla aivan äskettäin ilmeni eräs vaiva, ja olen ollut pikkaisen huolissani asiasta.

Uneni siitä, että olin vakooja

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin vakooja. Joka aamu ajoin autollani työpaikalleni. Se tosin oli peitetyöpaikka. Siellä muuntauduin vakoojan hommia varten. Ja lähdin sitten töihin.

Unessa ei kuitenkaan oikein selvinnyt, että mitä kaikkea järkevää tein sitten työssäni.

Uneni vaarallisesta tehtävästä

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Minä ja pari muuta ihmistä olimme jossain rakennuksessa, jossa joka nurkan takana saattoi piillä jokin hirviö tai muu vaara. Minä kävin rakennusta läpi puoliautomaattipistooli laukaisuvalmiina.

Lopulta pääsin huoneeseen, jossa oli jokin piirongin tms. puinen laatikko. Vedin sen vasemmalla kädellä ulos, ja oikealla kädellä osoitin pistoolilla laatikkoa kohti. Mutta, oi, katso: laatikossa olikin pentusimpanssi.

Uneni: "My name is Foyle. I'm a police officer."

Monet tietävät brittiläisen ajallisesti toisen maailmansodan aikoihin sijoittuvan tv-sarjan Foylen sota (Foyle's War). Siinä on pääosassa Hastingsin kaupungin poliisin Detective Chief Superintendent Christopher Foyle. Hänellä on aisapareinaan armeijan kuljetusjoukkojen Hastingsin poliisilaitokselle lainaama naispuolinen autonkuljettaja Samantha "Sam" Stewart ja ylikonstaapeli Paul Milner, joka on menettänyt sodassa osan toisesta jalastaan. Yhtenä hahmona sarjassa on myös Foylen poika Andrew Foyle.

Toinen maailmansota loppui lopulta, mutta sarjalle jouduttiin tekemään jatkoa, ilmeisesti yleisön vaatimuksesta. Sarjan viimeisissä tuotantokausissa Foyle on palkattu töihin tiedustelupalveluun. Mielestäni tämä osa sarjaa oltaisiin voitu jättää tekemättä.

Asiaan jotenkin liittyen, näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin Christopher Foyle. Olin menossa korkean paikan työpaikkahaastatteluun ilmeisesti. Se tapahtuisi hienossa kartanossa. Saavuin sen portille. Porttia avaamaan tulleelle hovimestarille esittäydyin sanomalla klassisesti: "My name is Foyle. I'm a police officer." Englantia ei toki ihmisen ole mikään pakko osata, joten suomennan lausumani tähän: "Nimeni on Foyle. Olen poliisi." Tuohon tapaan Foyle oli lausunut sarjassa useamman kerran.

Taisin koko unen ajan puhua ainoastaan englantia.

Taidan muuten pitää Foylea eräänlaisena ihanneihmisenä. Tai, no, hän on kyllä joutunut toimittamaan ihmisiä hirsipuuhun, mutta kukaan ei ole täydellinen.

Vallan väärinkäytöstä hyvin lyhyesti

Vallan väärinkäyttö on jossain määrin ihmisen lajiominaisuus.

Uneni matkustajalentokoneen laskeutumisesta vuoren huipulle

Näin edellisenä yönä sellaista unta, jossa suuri matkustajalentokone laskeutui matalan vuoren tai korkean kukkulan laella olevalle haastavalle lentokentälle. Kiitoradan toisen pään luona alkoi suoraan rotko.

Kone laskeutui ja alkoi jarruttaa. Oli täpärällä, onnistuisiko koneen pysäyttäminen ajoissa. Itse asiassa se melkein onnistui täydellisesti: koneen nokka ulottui koneen pysähdyttyä kiitoradan ulkopuolelle. Sen alla oli siis rotko.

Lopuksi kone peruutti.

Oikeasti tällaisessa lentokoneessa ei ole maassa käytettäväksi peruutusvaihdetta.

Minulle tulee unen lentokentästä mieleen Brasilian São Paulon Congonhasin lentokenttä.

Uneni: Tapasin vankilassa olevan Vesa-Matti Loirin

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin jossain talossa, joka oli täynnä tallelokeroita. Minulla oli avain yhteen sellaiseen. Etsin, missä kohtaa taloa lokero sijaitsee.

Lopulta löysin käytävän, jonka sisäänkäynnin yläpuolella oli ilmoitus lokeroiden numeroista. Tiesin nyt löytäneeni oikean paikan.

Mutta käytävän kummallakin puolella olikin jotain kummallista. Toisella puolella oli suurikokoinen ikkuna, jonka takana oli vankeudessa muusikko Vesa-Matti Loiri. Kyseessä oli salainen ja huipputurvallinen vankila. Minun teki mieli sanoa Loirille, että hänet on korvannut hänen näköisensä kehitysvammainen näyttelijä, mutta tyydyin sanomaan vain, että hänet on korvannut hänen näköisensä näyttelijä.

Mutta sitten joku pelastikin hirvittävän tehokkaasti Loirin vankilasta, ja tämä häipyi.

Yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä oli ollut töissä toisesta toimipisteestä lainassa oleva järjestötyöntekijä nimeltä Lauri. Hän kuitenkin häipyi alle vuoden mittaiselle kulttuurielämälomalle kesken kesää. Olen nimittänyt miestä Vesa-Matti Lauriksi, koska hän osaa imitoida Vesa-Matti Loiria.

Uneni siitä, että kävin läpi hyvin pieniä sähköautoja

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Testailin hyvin pieniä avoautoja, ilmeisesti sähkösellaisia, sisätiloissa. Ensin oli pari sellaista, joita oikeasti joutui ajamaan käyttäen normaaleja hallintalaitteita. Viimeinen autoista oli sellainen, että siinä lähinnä hallinnoitiin ajamista, ja mahdollisimman moni asia oli automatisoitu. Tavallaan ihastuin tähän malliin.

Mutta kävikin sitten ilmi, että olin ollut hankintakierroksella ja ostanut firmalle tämän viimeisimmän auton. Auton takaosasta, luultavasti toisen takarenkaan luota, kuului omituista ääntä. Ja naispuolinen pomoni oli jonkin verran pahoillaan, että olin tullut hankkineeksi firmaan tämän auton. Kun siinä ilmeni muitakin virheitä.

Ystävälläni Liisalla oli äskettäin ollut huonoa onnea ostamansa sähköpotkulaudan kanssa. Uneni jotenkin liittyy myös siihen, että moderneissa suurikokoisissa matkustajalentokoneissa saattaa lentäminen olla lähinnä koneen hallinnointia, kun automatiikka hoitaa nykyään varsin suuren osan hommasta. Itse harrastan kotilentosimulaattorilentämistä (viite 1, viite 2), ja isäni oli ollut aikoinaan Finnairilla lentävä mekaanikko. Ennen wanhaan suurissa matkustajalentokoneissa oli ollut mukana tällainen työntekijä, jonka tehtävä oli pitää huolta tietyistä lentokoneen järjestelmistä lentäjien keskittyessä varsinaiseen lentämiseen.

Lisäksi voisin mainita sen, että vielä vähän aikaa sitten minäkin olin hieman unelmoinut sähköisen kevyen ajopelin hommaamisesta.

Paiseohjelmia katsomaan -uneni

Lauantai-iltana sain poikkeuksellisesti otettua hieman iltaunia. Näin silloin seuraavanlaista unta:

Olin isänpuoleisen serkkutyttöni S:n ja yhdistysystäväni rouva L:n kanssa edellisen kodin luona. S halusi mennä lähistöllä olevaan pieneen kauppakeskukseen ostelemaan jotakin. Menimme sitten sinne.

Meidän piti mennä sitten S:n kotiin katsoaksemme paiseohjelmia televisiosta. En tosin ollut varma, että tykkäisikö S niistä. L:n tiesin niitä kyllä katsovan.

Kauppakeskuksessa oli melko paljon varsinaisesti ulkomaalaistaustaisen näköisiä ihmisiä, mutta se ei saanut minua ahdistumaan, koska kyse oli harmittomista ihmisistä minun käsitykseni mukaan.

Olin L:n kanssa jossain välissä hukannut S:n näkyvistä. Kun piti mennä S:n kodin hissille, olin hukannut jo L:nkin. Hissijärjestelmä oli hieman omituinen. S ja L saapuivat kuitenkin sitten paikalle.

Pääsimme sitten S:n kotiin. Tämä oli ostanut jännittäviä suklaakonvehteja tai jotakin. Kehotin S:ää laittamaan television auki, sillä olimme saapuneet sen ääreen viime tingassa. Sanoin myös, että olisi kiva, jos hän antaisi minulle palan suklaata. Ei ollut kuitenkaan varmaa, että hän haluaisi niin tehdä. Sanoin sitten vielä perään, että voin antaa hänelle palan itse ostamaani suklaata.

Ei jäätelö elämääni paranna

Sain edellisyönä päähäni ajatuksen, ettei jäätelö elämääni paranna.

Ei olut elämääni paranna

Edellisenä yönä olin saanut päähäni ajatuksen, että ei olut elämääni paranna. Päätin sitten, että jatkossa suhteeni olueeseen perustuisi enemmän sosiaalisen elämän viettoon.

Uneni kaupassa käynnistä ja isän viherkasvista

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin vanhempieni luona. Nämä asuivat jossain muualla kuin missä olivat asuneet oikeassa elämässä. Isälläni oli ilmeisesti syntymäpäivä. Hän oli saanut joltakulta lahjaksi huonekasvin.

Päätin lähteä ruokakaupassa käymään ostaakseni itselleni jotakin tärkeähköä. Tiesin, minne päin piti suunnistaa.

Mutta, oi, katso: jossain vaiheessa matkaa huomasin vahingossa ottaneeni mukaani em. isän huonekasvin. En kuitenkaan viitsinyt lähteä viemään sitä takaisin kämpille.

Ajattelin, että kaupalle päästyäni soitan isälle kysyäkseni, että tarvitsevatko hän ja äitini mitään kaupasta.

Pääsin kaupunkimaiselle asutukselle. Tiesin kaupan olevan jossain ylärinteessä. Mutta se oli jotenkin jossain jännässä paikassa.

Lopulta löysin hissin, jolla pääsen ylöspäin. Se tuli täyteen ihmisiä. Huomasin hissistä lähdettyäni, että olin vahingossa jättänyt isäni huonekasvin sinne. Ajattelin hissien ovien jo sulkeuduttua, että nyt joku on varmaan vienyt sen.

Uni kesti enää vain lyhyen aikaa, enkä ehtinyt löytää kauppaa.

Uneni ulkomaisesta principessasta ja syvähenkisestä elämästä

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin kodissa, jossa asuin lapsuuteni ja osan aikuisuuttanikin. Kyseessä oli omakotitalo. Vanhempi pikkuveljeni oli joidenkin tuttujeni kanssa saunassa. Hän ei olisi halunnut päästää minua sinne karistamaan päivän pölyjä itsestäni. Unessa sauna sijaitsi vielä asuinkerroksessa eikä kellarikerroksessa, jonne se siirrettiin lapsuudessani.

Minun piti kohta lähteä länsi-Vantaan Martinlaaksossa sijaitsevaan Martinlaakson yläasteelle ja lukioon, jossa olin käynyt koulua lapsena, ei siis opiskelemaan sinne, vaan erään tärkeän tapahtuman vuoksi. Olin aikeissa lähteä kävelemään bussipysäkille.

Paikalla oli nyt myös eräs ulkomaalainen prinsessa. Luulin, että tämä veisi minut autolla bussipysäkille. Mutta sitten kävi ilmi, että minun pitäisi ajaa hänet Martinlaakson yläasteen ja lukion rakennukselle, jossa hän pitäisi tärkeän puheen tai jotain. Prinsessa oli hyvin tärkeä ulkomainen vieras.

Minua mietitytti se, että mihin saisin jätettyä auton. Muistini mukaan kuitenkin, jos ajaisin alueelle vasempaa kautta, löytäisin autolleni hyvin parkkipaikan, mutta en sitten kuitenkin muistanut, että miten sinne oikeasti ajetaan.

Näin unta koirastani Elmeri Kärnästä

Näin edellisenä yönä sellaista unta, jossa oli koirani Elmeri Kärnä (1993-2009). Olin hänen kanssaan jossain päin Suomea. Mukana oli ilmeisesti myös jotain perheväkeä. Koska olin ottanut kaulapannan pois hänen kaulastaan ja koska jokin pihan portti oli auki, niin Elmeri päätti käydä katsastamassa naapurissa olevia koiria, jotka olivat ilmeisesti saksanpaimenkoiria. Elmerillä ei ollut yhteystietoja mukanaan, kun kaulapanta oli poissa kaulasta, jossa ne olivat, ja siksi olin hieman huolissani. Menin Elmerin perään. En ensin saanut häntä kiinni, kun hän väisti, mutta pian sain hänestä otteen: otin kummallakin kädellä kiinni hänen pitkähköistä selkäkarvoistaan. Pistin kaulapannan hänen kaulaansa. Ja kaulapanta oli kiinni fleksin narussa.

Elmeri oli unessa ihan sen näköinen kuin voimainsa päivinä.

Suuri totuus elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta, tai ainakin elämästä

Tämä ei ole omaperäisesti sanottu:

Kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua, koska kaikki on lainaa.

Tässä minä samanaikaisesti siteeraan kristinuskoisten pyhän kirjan Raamatun vanhemman osan Vanhan testamentin | Saarnaajan kirjaa ja erästä muinaista filosofia yhdistämällä sanan "koska" avulla nämä kaksi lausuntoa.

Uneni purjesotalaivan näyttävästä lähdöstä laiturista

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin wanhan kunnon ajan purjesotalaivalla. Alus oli juuri irtoamassa laiturista. Kannella, jolla olin, oli jokunen ukko, jotka käänsivät vipuja. Jokainen vivun kääntö antoi merkin tykkimiehille, ja tykit paukkuivat. Yhteensä kolme tykinkuulaa osui kaupunginraadin taloon. Pirstaleet lensivät, ja laivan miehistö hurrasi.

Luoja-Jumalan älytön huumorintaju

Isoveltto ja peniskala, molemmat Luojan luomia.

Kopioitua, lainattua ja mukailtua

Seuraava viisaus on peräisin Raamatusta, tarkemmin sanottuna Saarnaajan kirjasta:

Kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Lisäksi haluaisin jotain muinaista filosofia, jonka nimeä en nyt kykene palauttamaan mieleeni, siteerata lausumalla että kaikki elämässä on lainaa.

Ja kuten laulussa voitaisiin huonosti sanoa:

En usurpator mä oo, sanoi Robin. Jousi joutaa jo varpaisiin, Hood. Lyö retonkia vain, lyö retonkia vain, lyö retonkia pensseliin.

...

PS 7.7.2023: Ja tälle tuli eräänlainen jatkokin.

TP-Linkin TL-WN823N on mainio pikkuinen Wifi-sovitin, joka toimii myös Linuxissa

Olin taannoin siirtynyt pääasiallisesti käyttämään Dellin valmistamaa kannettavaa tietokonetta Latitude E6420 päivittäisiin asiointeihini. Tehokkaamman Monsteri-pöytäkoneeni omistin siitä lähtien kotilentosimulaattorilentämiseen.

Koska olin neljä ja puoli vuotta kestävän kroonisen rahapulani vuoksi luopunut kotini internet-yhteydestä ja alkanut käyttää tietokoneistoni modeemina kännykkää, niin minulle oli tullut Monsterin kanssa lievä ongelma: se että koska Monsterissa ei ole sisäänrakennettuna Wifi-yhteyttä, jouduin aina jakamaan kännykästäni internetin sille USB-piuhan kautta. Kannettavassani ei onneksi ole ollut samaa ongelmaa.

Kummassakin tietokoneessa on muuten käyttöjärjestelmänä Linux Mint, joka on monessa suhteessa varsin erinomainen Linuxin levitysversio.

Olin ajatellut, että voisin ostaa heinäkuun alussa ongelman korjaamiseksi jonkinlaisen (halvahkon) Wifi-sovittimen.

Mutta wanha kaverini Lasse oli minua nopeampi. Hän oli löytänyt netistä halpoja ehdokkaita laitteeksi kotiini.

Yksi niistä oli maksava vain 12,9 euroa Motonetissä. 23.6.2023 matkasin sinne sitten hänen kanssaan hänen autollaan. Motonetin myymälä oli varsin isokokoinen. Ja siellä oli kokonainen hylly omistettu tällaiselle asialle.

Tulin sitten ostaneeksi TP-Linkin wifi-sovittimen nimeltä TL-WN823N, joka juuri maksoi tämän 12,9 euroa. Kuten myyntipakkauksessa näkyy, niin laitteen myyntikotelossa on luvattu laitetuki myös Linuxille. Luonnollisesti kapine toimii myös Windowsissa ja Macissa. Kyseessä on miniatyyrikokoinen kapistus, ja se tökätään tietokoneen USB-porttiin. No, Lasse tökkäsi sen heti kämpilleni päästyämme ja keitettyäni kahvia itse jauhamistani pavuista Monsterin takapaneeliin kiinni.

Käynnistin tietokoneen siten, että internet oli kytkettynä, ja ei tarvinnut ryhtyä mitään loitsuja tekemään, vaan käyttöjärjestelmä näytti välittömästi löytävän laitteen. Se toimi heti, mikä on myönteistä. Windowsissa olisi voinut joutua erikseen asentamaan laiteajurit. Jaoin tietokoneelleni langattomasti internetin kännykästä.

Irrotin kännykän piuhoineen tietokoneesta. Internet toimi edelleen. Ja toimi varsin hyvin vielä.

Jos ketään tällainen erityisen tekninen tieto kiinnostaa, niin käyttöjärjestelmän ytimen eli kernelin versio on Monsteri-tietokoneessani 5.15.0-75-generic.

Dellin valmistamassa Latitude E6420 -kannettavassa oli yllättävä kiintolevyjä koskeva valmistusvika

Jokunen kuukausi sitten wanha kaverini Lasse oli tuonut minulle koekäyttöön vanhemman kannettavan PC-tietokoneen, joka oli Dellin valmistama Latitude E6420. Onnistuin sen verran ihastumaan siihen, että lunastin sen sitten itselleni muotollisella 24 euron hinnalla.

Päätin sitten, että ostan 250 gigatavun kapasiteetilla varustetun perinteisen liikkuvia osia sisältävän kiintolevyn korvaajaksi 500-gigaisen edellistä selvästi nopeamman liikkuvia osia sisältämättömän SSD-tyyppisen kiintolevyn.

Saatuani uuden kiintolevyn haltuuni Lasse tuli ystävällisesti käytännölliseksi ja henkiseksi tuekseni kiintolevyn vaihtamiseen, koska hän tunsi koneen sisuskalut. Hän myös omisti erinomaisen ruuvimeisselin.

Mutta, oi, katso: kävi ilmi, ettei tietokone tunnistanut uutta kiintolevyä. Lopulta paljon asian kanssa tapeltuamme päätin, että en palauta kiintolevyä kauppaan vaan pistän sen osaksi Monsteri-nimistä pöytätietokonettani, jossa oli siihen asti ollut 250-gigainen SSD-levy Linuxin järjestelmätiedostoja varten ja teratavuinen perinteinen kiintolevy omia tiedostoja varten.

Yli projektista jäi sitten 250-gigainen perinteinen kiintolevy, jonka 500-gigainen uusi kiintolevyni oli Monsterissa korvannut.

Myöhemmin päivitimme vielä kannettavani firmware-laiteohjelmiston. Tämä onnistui sellaisen Lassen kiintolevyn avulla, jossa oli Windows asennettuna. Tälle Dellin vanhalle mallille ei ollut olemassa hommaa varten Linuxille tarkoitettua päivityspakettia. Sittemmin Dell on valmistajana kyllä parantanut juoksua, sillä siitä on tullut yksi eniten Linux-myönteisistä tietokonevalmistajista. Kokeiltiin vielä laittaa ylijäänyt kiintolevy perinteisen 250-gigaisen tilalle kannettavaani.

Se ei toiminut. Lopulta Lasse törmäsi yllättäen internetissä tietoon, että tässä Dellin mallissa oli eräänlainen valmistusvirhe. Uusi kiintolevy oli lievästi ohuempi kuin koneessa alun perin kiinni ollut kiintolevy, mikä aiheutti kosketushäiriön.

Pistettiin sitten olohuoneeni pöydällä lojunutta velctrotarran suojapintaa teipillä kiinni 250-gigaisen SSD-levyn yläpintaan. Kone nyt tunnisti levyn. Kokeiltiin samaa vielä 500-gigaiseen SSD-levyyn, mutta jostain syystä se ei tullut tunnistetuksi. Kiinnitettiin 500-gigainen takaisin Monsteriin. Ja 250-gigainen entinen Monsterin kiintolevy tuli nyt osaksi kannettavaani.

Sain alle kahdessa tunnissa kaiken jo tehtyä koneella, eli: päivitykset, käyttöjärjestelmän palautuspisteitä hoitavan Timeshiftin asettamisen, kielipakettien asentamisen, tärkeiden sovellusten asentamisen ja varsin mittavan varmuuskopiovaraston kopioimisen koneelle muistitikulta. Kun on SSD-tyyppinen kiintolevy, niin kaikki sujuu vähän nopeammin.

Uudennettu koneeni on nyt aikaisempaa miellyttävämpi. Se toimii nopeammin eikä Firefox-selaimella, johon olen sisällyttänyt vinon pinon yksityisyyttä suojaavia lisäosia, ole enää taipumusta kaatuiluun.

Mutta niin paljoa suoritus ei sentään ole parantunut, että minun kannattaisi siirtää wanha kunnon kotilentosimulaattoriharrastukseni Monsterista kannettavalleni. Monsterin keskusyksikön olin lähes kaksi ja puoli vuotta sitten ostanut ihan sen takia, että sillä pystyisi myös lentämään sujuvasti. Kotilentosimulaattoriharrastus vaatii paljon tai vielä enemmän vääntöä tietokoneelta.

Niin, että Lasselle ja asianhaaroille kiitokseni siitä, että jonkinlaiseen hyvähköön päätökseen asiassa kuitenkin päästiin.

Miten Rodoksella saisi olutta?

Olisi kiva, jos Rodoksella saisi viidellä euroisella yhden vaalean lagerin, yhden puolitumman alen tai pukin, yhden stoutin tai portterin ja yhden ohraviinin.

Näin olin lausunut Discordin palvelimellani 7.6.2023. Yksi tuttuni oli silloin tekemässä lähtöä lomalle Rodokselle.

Tolstoi Käärijästä

Te ihmiset voitte kyllä kuunnella Käärijän kappaleen, mutta emme me talonpojat. Sellainen on Kristuksen laki.

venäläinen kirjailija Leo Tolstoi (1828-1910)

Netflix yrittää estää asiakkaitaan jakamasta tunnuksiaan oman kotitalouden ulkopuolisille tahoille

Joku yhdysvaltalainen elokuvien ja tv-sarjojen suoratoistopalvelu nimeltä Netflix on viime aikoina lähestynyt suomalaisiakin käyttäjiä vaatimuksella vahvistaa katselulaitteen, kuten television, kuuluminen Netflix-kotitalouteen. Tavoitteena on estää saman tilin jakamista kodin ulkopuolelle.

Ennen wanhaanhan yhtiö oli tunnusten jakamista tuttujen käyttöön sietänyt, vaan ei enää.

Ymmärrän kyllä sitä, ettei voida antaa asiakkaan kotitalouden ulkopuolisille käyttäjille oikeutta käyttää ilmaiseksi palvelua, jonka tuottaminen maksaa.

Mutta minusta Netflixin ratkaisu on turhan byrokraattinen. Yhtiö olisi voinut sen sijaan estää ohjelmien katselun samanaikaisesti useammalla kuin yhdellä laitteella. Tämä ratkaisu olisi ollut yksinkertaisempi ja sillä lailla toimien yhtiö ei silti olisi menettänyt kohtuuttomasti maallista mammonaa eikä myöskään aiheuttanut itselleen linkkaamassani uutimessa väitettyä mainetappiota.

Uneni latinantunnilla olemisesta

Näin toissa yönä seuraavanlaista unta:

Olin latinantunnilla. Opettaja huomasi, että minulla on läksyt tekemättä. Kerroin hänelle, että vanhempani olivat olleet tekemässä sitä ja tätä, joten siksi olin joutunut jättämään läksyjen tekemisen väliin sillä kertaa.

Lukionkäyntiuniahan minun ei pitäisi nähdä enää koskaan. Tai niin olen ainakin toivonut. Toisaalta tässä unessa ei mainittu lukiota kertaakaan. Ja kun oli kyse latinan opiskelusta, niin kyseessä on melko hieno juttu mielestäni.

Inho tietokoneen keskusyksikön sisäpuolisia laiteasioita kohtaan

Olen kaikki nämä vuodet onnistunut inhoamaan menestyksekkäästi melkein kaikkia tietokoneen keskusyksikön sisäpuolisia laiteasioita.

Uneni siitä, että olin saanut suoritettua lukion loppuun YO-kirjoituksineen

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin saanut suoritettua lukion loppuun YO-kirjoituksineen. Vielä piti mennä viimeisenä päivänä käymään koululla. Unessa asuin vanhempieni kotona länsi-Vantaan Varistossa. Olin lähellä kotiani, jossa ajattelin käydä ennen matkaamista bussilla kouluun. Huomasin kuitenkin sellaisen yllättävän seikan, että kello olikin jo aika paljon. Bussi oli pian tulossa. Päätin kuitenkin jättää menemättä, sillä ei ollut ehdottoman välttämätöntä olla läsnä viimeisenä päivänä.

Soitin yhdelle työnantajalle, joka tunsi minut ennestään. Hän totesi, että tiedoissani näkyy, että lukio on suoritettu loppuun ja sanoi, että olen tervetullut töihin. Jouduin kuitenkin soittamaan hänelle uudestaan kysyäkseni, että minä päivänä minun oli määrä työt aloittaa.

Lukemattomien vuosien ajan olin nähnyt unta, jossa käyn uudestaan lukiota. Uneni liittyy osaltaan siihen, että en aikoinaan mennyt ylioppilaskirjoituksiin, vaikka olin suorittanut lukion oppimäärän. Toisaalta uneni varmasti on myös heijastumaa siitä, että minulle koko elämä lapsuuden jälkeen on ollut kamalaa suorittamista.

Tämä uneni on yksi kaikkien aikojen parhaimmistani. Ja varmaan paras, sillä edellytyksellä, että en näe enää koskaan lukiounia.

Litteä Maa ja työkyvyttömyyseläke

Eräs suomalainen puoluejohtaja on alkanut kannattaa ajatusta Maan litteydestä. Eräällä keskustelupalstalla joku oli aprikoinut, että mies pyrkii eläkkeelle.

Uneni vihollisen traktorista metsässä

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Kuljin metsäisehköltä alueelta tien toisella puolella olevalle toiselle metsäisehkölle alueelle. Raahasin perässäni peräkärryä, joka oli kai jonkinlainen metsätyökone. Minun piti seurata ja vakoilla vihollisen traktoria. Traktorin kuski ei kuitenkaan saanut nähdä minua. Seurassani oli joku liittolainen.

Lopulta traktori alkoi kulkea kärrypolkua pitkin tielle päin. Seurasin jonkin matkan päässä perässä. Sitten se kääntyi porhaltamaan tietä pitkin. Itse menin takaisin tien yli.

Pian huomasin, että tien yli rakentui jonkinlainen silta. Heti tien toisella puolella oli asuinalue, jossa tiesin kotini olevan. Lähdin sillan kautta menemään tien toiselle puolelle.

Tiesin unessa asuinalueen merkitsevän hengellistä kotiani. Tämä tuntuu minusta jotenkin yllättävältä.

Kielitieteilyä ja alkuperäjuttua

Jaakko Häkkinen -nimisellä kielitieteilijällä oli ollut mielestäni hirvittävän mielenkiintoinen sivusto nimeltään Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto. Valitettavasti se oli sijainnut Elisan palvelimella, ja niinpä se, kuten alkuperäinen oma sivustonikin (uusi versio sivustostani löytyy täältä), katosi bittien taivaaseen kuluvan Jeesuksen vuoden 2023 alussa.

Mies oli kuitenkin jossain vaiheessa laajentanut sivustonsa Facebookin sekä Twitterin puolelle, joista jälkimmäistä puolta hän ei näytä enää aktiivisesti ylläpitävän.

Vasta kuluvan viikon tiistaina olen saanut selville, sivuston Facebook-versiota käydessäni katsomassa, että hänen sivustonsa jatkuukin osoitteessa https://www.alkuperasivusto.fi/.

Uneni sotimisesta natsisaksalaisia vastaan

Näin toissa yönä seuraavanlaista unta:

Olin länsiliittoutuneiden sotilas, ja meillä oli meneillään taistelukosketus natsi-Saksan sotilaisiin. Vihollisella oli ainakin lievä ylivoima. Näin jossain vaiheessa läheisellä tiellä kulkevan editsemme noin sadan metrin päässä joukon vihollisen panssariajoneuvoja ja sanoin ääneen, että nyt kun meillä olisi suorasuuntaustykkejä. Mutta meillä ei ollut.

Siinä taisikin sitten käydä niin, että meidät vyörytettiin.

Tässä taisi olla kuitenkin jonkinlaista sotaleikin tapaista.

Joka tapauksessa me vetäydyimme, ja meidän täytyi perustaa uusi puolustuslinja. Eikä minulla ollut nyt käytettävissäni edes henkilökohtaista asetta.

Seurakuntakeskeinen uneni: luopuminen

Näin toissa yönä seuraavanlaista unta:

Oli olemassa erilaisia kirkkokuntia ja seurakuntia. Minusta tuntui, että kaikesta huolimatta tunsin eniten vetoa erään naisen perustamaan seurakuntaan, joka oli kokonaisedullisesti raikas. Siinä oli vain se huono puoli, ettei tällä seurakunnalla ollut oikeastaan dogmeja. Tuntui, että olisiko sillä sitten mitään merkitystä, että alkaisin käydä tässä kirkossa.

Jeesuksen vuoden 2023 huhtikuun loppupuolella päähäni kävi muutos. Olin tavannut jo pitemmän aikaa ajatella, että liberaalikveekarismi olisi minun juttuni. Yksi osa tätä mainitsemaani muutosta oli kuitenkin se, että tuo elämänfilosofia alkoi tuntua jossain määrin turhalta valinnalta. Sen näytti kokonaan korvanneen poliittinen ideologiani.

Uneni: Erikoisjoukkojen Fight Clubissa

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin mennyt mukaan jonkinlaiseen erikoisjoukkojen Fight Clubiin. Hommaan kuului se, että kerhossa mäiskittiin toisiamme olan takaa nyrkit käärittyinä suojaaviin kangaskaistaleisiin. Lisäksi siellä saattoi tehdä muutakin. Itse päätin näyttää olevani reipas poika ja jonkin aikaa jynssäsin lattioita.

Alkoi kuitenkin ennen pitkää jännittää ellei jopa pelottaa edessä häämöttävä tappeluosuus. Yritin esittää reipasta.

Unessa oli joka tapauksessa miellyttävähkö tunnelma. En tiedä onko unen aiheen kannalta merkitystä sillä, että tänä yönä minulla oli vatsavaivoja.

Runoni: Silmäleikkausta odotellessa

Uusi kalju viileyden, kulun ilman se tuntee
Hiukset 0,27-millimetriset
Kuin tuntosarvia 10.000 oisi
Taikka paksut viikset kissan, aistein

Olo raikas, uusi, miehen
Hattu päässä, kalju sen aistii,
tuhansin hermoin päättein nyt, näin
Kuin luoma Luojan, niin ihmekäs se onnn nyt

...

20.7.2023: Ja sitten ilmestyi kuin piipputupakka varsin pitkä asiaan liittyvä kirjoitus.

Ihmiselle läpivirtauskeuhkot lintujen tapaan?

Linnuilla on kätevät läpivirtauskeuhkot. Ne ovat ihmisen keuhkoihin verrattuna ilmeisen tehokkaita. Tämän Maija Karalan Erään planeetan ihmeitä -blogin mainion merkinnän mukaan niillä on pitempi kehityshistoria kuin voisi luulla.

Minusta olisi kätevintä, jos läpivirtauskeuhkoissa olisi ulospuhallus lajista riippuen ala- tai takaosassa. Silloin sellaisilla hengittäminen olisi vielä tehokkaampaa kuin linnuilla nyt.

Ihmisellä pitäisi tietenkin olla tuollaiset myös. Ehkä tulevaisuuden geneetikot ja yksilönkehitysasiantuntijat ja hullut tiedemiehet saavat ihmiselle hankittua ne.

Ihmisellä ulospuhallus tulisi varmaan jostain pepun luota.

Nyt reppu jupiset riimisi rupiset -uni

Näin toissa yönä seuraavanlaista unta:

Ilmeisesti tiedossa oli jonkinasteista juhlintaa. Menin nimittäin yhden vanhimmista kavereistani M:n kanssa käymään alkoholiliikkeessä. M nosti koriini kaksi viinipulloa.

Unessa koin kuitenkin kärsiväni rahapulasta. Mutta onneksi sentään tiedossa oli juhlintaa.

PS. Uneni liittyy samaan asiaan kuin nämä kaksi viime aikoina näkemääni unta: uni 1, uni 2.

Uneni siitä, että en ollutkaan hukannut reppuani

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Jonkun tuntemani naisen seurassa kuljin bussipysäkille päin. Yhtäkkiä tajusin, että eihän minulla ole reppuani selässä. Lähdin kävelemään takaisin siihen paikkaan, mistä olimme lähteneet menemään. Pian tuli vastaan miespuolinen henkilö, joka kuului porukkaamme.

Edessäni oli yksi osa sitä paikkaa, jossa olimme olleet. Kyseessä oli olutravintola, mutta se oli juuri sulkenut ovensa. En siis pääsisi sitä kautta hakemaan reppuani. Ajattelin marssia toiselle sisäänkäynnille, mutta sitten tajusinkin, että onhan minulla reppu sittenkin selässä. Päästettyäni helpotuksen huokauksen lähdin rientämään taas bussipysäkin suuntaan.

PS: Uneni liittyy samaan teemaan kuin tämä vähän aikaa sitten näkemäni toinen uni.

...

PS. 14.4.2023: Ja vielä kolmas uni.

Uneni siitä, että hukkasin reppuni

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin ostanut noin kymmenellä eurolla kolme olutta ja kahdellakymmenellä ruokatarpeita. Sitten, jossain vaiheessa, onnistuin hukkaamaan reppuni. Olin kovin pahoillani, kun en sitä heti löytänyt.

Lopulta minulle neuvottiin eräässä rakennuksessa, joka oli ilmeisesti koulu, että tuon oven takaa voin mahdollisesti löytää reppuni. Oven takana olevissa tiloissa oli ilmeisesti luokkia ja muuta sellaista, ja joka puolella oli koululaisia tai opiskelijoita, ja käytävällä oli suurehko läjä erilaisia löytötavaroita, joista erittäin suuri osa oli reppuja. Viimein löysinkin oman reppuni. Mutta, oi, katso: joku oli vienyt siitä ostamani oluet ja ruokatarpeet.

Oli kestävä jonkin aikaa ennen kuin tililleni tulisi lisää rahaa.

Uneni liittyy varmaankin siihen, että joudun/pääsen piakkoin leikkaukseen, jonka maksamisen takia joudun lyhentämään velkaa pois aimo ajan ja olemaan vähemmissä varoissa.

...

PS. 13.4.2023: Ja niin kävi, että myöhemmin olin näkevä samanteemaisen unen.

...

PS. 14.4.2023: Ja vielä kolmas uni.

...

PS. 20.7.2023: Ja aiheeseen jotenkin liittyvä pitkä kirjoitukseni löytyy täältä.

Uneni veljeäni jahtaavasta simpukasta

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin länsi-Vantaan Varistossa, jossa olin asunut nuorempana, pienimmän pikkuveljeni J:n kanssa. Yhtäkkiä ihmistä suurikokoisempi simpukka alkoi jahdata J:tä. Lähdin juoksemaan perään ja heittelin kivillä simpukkaa. En tainnut kuitenkaan osua.

Uneni yhdistykseni väestä ja lentoon pyrkimisestä

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Käsittääkseni olin jossain paikassa yhdistykseni väen kanssa. Siellä oli muutakin väkeä, jota saatoin myös tuntea, aikaisemmasta elämästäni.

Jossain vaiheessa edessä oli sitten kotiinlähtö. Hieman yllättäen muu porukka oli ehtinyt jo mennä autolle. Kiiruhdin perään. Kuulin jonkun jo ihmettelevän, että minun pitäisi olla myös mukana.

Auto jo oli kääntämässä itseään lähteäkseen paluumatkalle. Kyseessä oli käsittämättömän pienikokoinen henkilöauto. Heilutin käsiäni auton takana. Lopulta autossa huomattiin minut.

Mutta auto olikin nyt jonkinlainen lentohärveli. Avomallinen sellainen. Kukin meistä istuutui sille. Minä oikealle laidalle. Härvelimme lähti kiihdyttämään vauhtia. Nopeus tuntui kuitenkin olevan riittämätön lentoonlähtöön. Huusin osittain vitsinä englanniksi skottilaisella aksentilla, että oikealla laidalla on liikaa painoa. Toisaalta tiesimme, että vähän enemmän painoa oli myös vasemmalla laidalla. Lentoon pääsy vaikutti joka tapauksessa haasteelliselta.

Uneni: Musiikki-instrumentin soiton opettelemiseen käypi tieni?

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Kysyin aivan vakavissani pienimmältä pikkuveljeltäni J:ltä, että voisiko hän opettaa minulle jonkin musiikki-instrumentin soittoa. Sanoin hänelle, että minulle kävisi mikä tahansa sellainen soitin, jonka käyttäminen ei estäisi laulamista samaan aikaan. Sanoin hänelle myös ymmärtäväni, miten aikaa vievä ja vaivaa säästämätön tällainen yksityisopetus tulisi olemaan.

Sherlock Holmes -uneni lyhykäisesti

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin Pohjois-Englannista kotoisin oleva yksityisetsivä Sherlock Holmes.

Jeesus ja moderni astianpesukone

Yhdistykseni paikalliseen toimipisteeseen on hankittu uusi astianpesukone. Se näköjään aukaisee itsensä pestyään tavaran.

Siitä tuli mieleeni, että olisi kyllä hauskaa, jos Jeesus Nasaretilaisen aikaan olisi ollut olemassa jo astianpesukoneita. Uuteen testamenttiin olisi siinä tapauksessa voitu tallettaa seuraavanlainen kertomuksenpätkä:

Jeesus kysyi: "Kuka aukaisi astianpesukoneen!?" "En kai se minä ollut?" opetuslapset kyselivät.

Koska kyse olisi evankeliumikirjoituksesta, niin kertomukseen sisältyisi varmaan myös jokin hengellinen opetus.

Aitoa monietnisyyttä

eräs toinen keskustelija: "Hänen äiti on bolivialainen ja isä puolalainen ja asuvat Ruotsissa. Osaa useita kieliä puhua."
minä: "Okei. Hänestä tulee mieleen Frank Cincinnati, joka on kotoisin Ohiosta ja asuu New Yorkissa."

Tämä keskustelunpätkä on peräisin viime maanantailta yhdistykseni Discord-kanavalta.

Suomalaisen nationalismin alttari

Juuri menneenä maanantaina nautin ensimmäistä kertaa tänä vuonna mämmiä.

Näin olen antanut oman uhrini suomalaisen nationalismin alttarille.

Ja seuraavaksi Sillanpään marssilaulu soimaan.

Syyllistyin miessovinismin syntiin

Kävin torstaina silmäsairaalassa kaihini vuoksi. Varsin perusteellisissa tutkimuksissa, jotka siis edeltävät leikkausta.

Kertoessani kavereilleni ja sukulaisilleni käynnistä syyllistyin kuitenkin miessovinismin syntiin. Puhuin heille ensin vastaanoton naisesta. Sitten puhuin naispuolisesta silmälääkäristä. Seuraavaksi puhuin naispuolisesta optikosta. Mutta kun puhuin tämän jälkeen silmäkirurgista, en ollenkaan maininnut, että tämä oli miespuolinen henkilö.

Ihan niin kuin olisi jokin oletus, että tämmöinen ja tämmöinen asiantuntija on aina mies, ja naiset ovat poikkeuksia!

Mutta tässä Wikipedian artikkeli Lambertin oikeapintaisesta tasoprojektiosta.

...

PS. Ja kaihin korjaukseen liittyvä pitkä kirjoitukseni löytyy täältä.

Vaihdos teen tai vastaavien juomien nauttimisessa

Kuluvalla viikolla minulla on ollut yksi iso rahareikä. Siksi olen ollut ostamatta uutta teetä tai vastaavaa monen päivän ajan. Jo useat laadut olivat loppuneet kaapeistani ennen tätä päivää.

Ajattelin, että vasta rahan menon jälkeen olen kykenevä päättelemään, missä menen taloudellisesti.

Tästä on myös se toinen hyöty, että pääsen ja olen päässyt juomaan sellaisia juomalaatuja, joista en pidä. Ja joita on keittiöni kaapeissa.

Todellinen laiskuuteni

Olen oikeasti laiska, mutta kun on oikea homma kyseessä, niin olen edistyväinen.

Tylsyys on kaikonnut elämästäni

Olen tavannut aina silloin tällöin valittaa siitä, että on tylsää. Mutta melko äskettäin elämässäni on alkanut sellainen kausi, jolloin en enää koe elämän olevan tylsää.

Tylsyys tai tunne siitä on kaikonnut.

Vaikka tänään on kissa Karvisen epäonnen päivä.

Uneni lentämisestä lennokilla

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Minulla oli lennokki. Sen siivissä oli vivut, joiden avulla sain laskutelineet laskeutumaan. Asetuin sitten itse lennokin päälle.

Asetin jalkani lennokin siiville. Takalistoni oli lennokin takarungon päällä. Pidin käsilläni kiinni lennokin siipien etureunasta.

Ja sitten lähdettiin. Ensin oli lähtökiihdytys. Se oli melko lyhyt. Nousin ilmaan tien kohdassa, jossa alkoi alamäki.

Mietin jonkin ajan kuluttua, että onkohan nopeutta jo tarpeeksi. Päätin sitten tehdä rauhallisen kaarroksen vasemmalle.

Tämä on melko syvältä, että uneni oli kamalan epärealistinen. Itse taisin painaa enemmän kuin lennokki. Eikä aerodynamiikasta ollut tietoakaan. Itse asiassa en muista, että lennokissa olisi ollut edes moottoria tai moottoreita.

Ja kutsu kävi Muumilaaksoon

Jos lähdet mukaan, lupaan sen,
saat retkiviinan viimeisen,
vaikka Mörön märinä
voi värisyttää välillä
Käy Muumilaaksoon

Se retkiviina kuului Mörölle.

Hemuli-muki todistaa sekä isänmaallisuuteni että edistyksellisyyteni

Hemuli on rohkea ristiinpukeutuja, joka kasvattaa puutarhassaan kannabista. Niinpä tein tiistaina 7.3.2023 isänmaallisen teon vastaanottamalla kiitoksena palveluksistani ystävältäni Liisalta uutta erää olevan Hemuli-mukin. Käytiin ihan sen takia länsi-Vantaan Varistossa sijaitsevalla Tokmannilla.

Lisäksi tässä täytyy mainita sellainenkin näkökohta, että Hemuli-mukin omistaminen todistaa, että olen edistyksellinen.

Olen niin ylpeä mies

Olen kovin ylpeä mies. Minut tuntevat ihmiset nähdessään minut kaupungilla sanovat toisilleen: "Tuossa menee Tomppa. Että hän on ylpeä mies."

...

PS. 9.3.2023: Teksti liittyy tähän uneeni. Jotenkin. En kerro enempää.

Uneni: Pahvilaatikot ja FBI

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Oli joku mies, joka punkkasi muualla kuin kotonaan. Hänen oli määrä pyrkiä näyttämään asianomaisille henkilöille todisteet siitä, että hän asuu oikeassa kämpässään, jonne siis halusi takaisin.

Siinä oli sitten jokin rakennus. Minun piti mennä sinne sisään ja kulkea siellä jonnekin. Olin nähnyt pari miestä ja pelkäsin, että nämä tulisivat perässäni samaa reittiä. Mutta pian rauhoituin. Heitä ei näkynyt eikä kuulunut.

Kuljin tilasta ja huoneesta toiseen ovien kautta. Lopulta edessä oli viimeinen huone, jonka kautta pääsisin sinne, minne olin menossa.

Huone oli vain varsin täynnä täysiä pahvilaatikoita. Niiden takana oli ovi, jolle minun piti päästä. Hetken ajan harkitsin palaamista talon ulko-ovelle. Mutta sitten päätin kuitenkin yrittää jatkaa.

Onnistuin jotenkin könyämään itseni pahvilaatikoiden päälle. Niiden ja katon välissä oli turhan vähän tilaa. Siirtelin pahvilaatikoita vaivalloisesti syrjään tieltäni.

Lopulta onnistuin pääsemään huoneen toisessa päässä olevalle ovelle. Avasin sen.

Oven takana oli joukko Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n agentteja. Nämä rupesivat käsittelemään huoneen pahvilaatikoita.

Lopulta he löysivät jostain pahvilaatikosta sen tuikitärkeän asian, jota olivat olleet etsimässä. Minulla oli muka oma ansioni siinä, että se oli löydetty. Niin minusta tuli suurmies. Hyvä, ettei kultatuolissa kannettu!

...

PS. 8.3.2023: Ja tälle tuli sitten jatkoa. Tosin unikertomuksesta ei ole kyse.

Maagiset riitit elämäntapana

Heti, jos menen pöntölle istumaan, joku soittaa ovikelloa.

...On erilaisia tapoja tehdä maagisia riittejä.

PS. Oi, katso: lisätietoja.

"Vain aikuisille suunnattu sisältö"

Jos mä blogistoni asetuksissa laittaisin ruksin päälle kohdassa Vain aikuisille suunnattu sisältö, niin auttaisiko se jotain?

Paiseisiin mä tahdon matkustaa

Hauska, että kun katsoo (fiktiivistä) sairaalasarjaa, niin luulee melkein olevansa itse ammattilainen, koska on katsonut sen verran tiiviisti paiseohjelmia.

Jumalan valtakunta mainittu

Tein päätelmän, että osassa sielupahastani on myös jotain tervettä mukana. Siinä osassa sijaitsee mm. tietty kiintymykseni kveekarismiin.

Jumalan valtakunta on minussa sisäisesti.

PS. Lisäksi minun tekee mieli mainita eräs toinen periaatteessa terve asia minussa. Kyse on eräästä minulle tärkeästä harrasteesta, jonka parissa todella tunnen eläväni. Kyse on varsin epäviileästä harrasteesta, jos sallitte tällä kertaa anglismin.

Uneni erilaisesta kapakasta

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin käymässä joidenkin tuttujeni kanssa jossain kaupungissa. Menin tai ilmeisesti menimme paikalliseen homobaariin. Siellä näytti olevan hyväksyvä ilmapiiri. Itse asiassa pidin siitä.

Jossain vaiheessa sain päähäni erään tavallaan ikävän ajatuksen, josta seurasi kuitenkin eräänlainen katharsis. Jos ketään asia kiinnostaa, niin katharsikseja tapaan saada aina Apua, mikä tauti! -ohjelmaa (englanniksi alun perin Body Bizarre) katsoessani, koska siinä esitellyt ihmiskohtalot ovat kovin kauheita.

Kyllästyin kuitenkin jossain vaiheessa paikkaan ja päätin lähteä takaisin minun ja tovereideni majapaikkaan. Olin kapakan ulkokuistilla. Siellä vietti aikaa myös nuorehko nainen, joka oli anatomisesti varsin erikoinen. Hän näytti olevan jollakin lailla kiinnostunut minusta. Jonkin verran kauhistuttuani naisen olemusta päätin kuitenkin jatkaa matkaani ja mennä suorinta tietä majapaikkaan.

Nainen lähti kuitenkin seuraamaan minua. En päässyt hänestä eroon, ja lopulta hän yritti raiskata minut. Hänen perseestään suihkusi minua kohti fetajuustojuutioita.

Uneni jalkaväen puolustautumisesta hävittäjiä vastaan

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jossain metsäisessä paikassa, jossa oli myöskin taloja ja rakennuksia. Kaukaa viuhtoi luoksemme joukko vihollisen hävittäjiä tai rynnäkkökoneita (ennen jälkimmäisiä olisi nimitetty maataistelukoneiksi). Päättelin, etteivät niiden lentäjät viitsisi tuhlata panoksia yksittäiseen taistelijaan, joten menin sopivaan paikkaan erilleen ja toivoin tovereideni hajaantuvan joka puolelle.

Aseeni oli käsiase, tarkemmin sanoen jonkinlainen yhdestilaukeava metsästyskivääri. Jokaisen laukauksen jälkeen piti avata kiväärin lukko ja syöttää käsin uusi ammus pesään. Melko hidasta sillä ampuminen siis. Mutta sentään nopeampaa kuin olisi ollut musketilla.

Näin yhden hävittäjistä lentävän ohitseni oikealta vasemmalle. Tähtäsin ja yritin ottaa sopivasti ennakkoa. Ennakon ottaminen oli vaikein juttu tässä. Laukaisin aseeni, mutta hävittäjään ei tullut näkyviä vaurioita. Se jatkoi matkaansa eteenpäin.

Latasin aseeni uudelleen.

Uneni polkupyöräretkestä pienimmän pikkuveljeni kanssa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Aikoinaan olin asunut vanhempieni ja kahden veljeni kanssa länsi-Vantaan Varistossa sijaitsevassa omakotitalossa. Unessani asuin siellä ja olin lähdössä pienimmän pikkuveljeni Joonaksen kanssa, joka on 17 vuotta minua nuorempi, pikku retkelle. Meidän oli tarkoitus kulkea kujan toiseen päähän ja sieltä kääntyä ylämäkeen vievälle jalankulkutielle. Joonaksella oli allaan polkupyörä ja minä kuljin jalan. Joonas lähti polkemaan pyöräänsä ja minä lähdin juoksemaan hänen rinnallaan. Sanoin hänelle, että viime aikoina olen juoksennellut tällä kujalla paljon.

Kun piti kääntyä lopulta vasemmalle, niin Joonas jatkoi matkaansa, mutta minä sain päähäni, että olisi sittenkin parempi, jos minä kulkisin autolla. Niinpä palasin kotitalollemme.

En ottanut unessa huomioon sitä, että unessa olisin kyennyt juoksemaan putkeen vaikka kuinka pitkän matkan. Kyseessä ei siis todellakaan ollut mikään selkouni.

No, minä sitten käynnistin vanhempiemme vanhanmallisen Volkswagen Kuplan ja lähdin sillä Joonaksen perään. Mutta sitten keksin, että auton moottorin ääni tunkeutuu sisätilaan turhan voimakkaalla syötöllä ja meteli heikentäisi mahdollisuuksiani olla yhteydessä veljeeni kännykällä. Palasin täten takaisin kotitalolle. En ottanut unessa huomioon myöskään sitä tosiasiaa, että toinen meistä olisi joutunut käyttämään pyöräteitä, kun taas toisen olisi ollut pakko ajaa autoteillä.

Otin minäkin seuraavaksi alleni polkupyörän. Lähdin polkemaan Joonaksen perään. Pian kävi ilmi, että veljeni oli jäänyt erääseen paikkaan odottamaan minun saapumistani. Jatkoimme sitten kulkuamme molemmat pyöräillen.

Uneni liittynee siihen, että Joonas asuu nykyään ulkomailla.

Uneni: Wanhaa kaveria tapaamassa Ruotsissa

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Menin tapaamaan wanhaa kaveriani Japea tämän ja tämän vaimon kotitanhuville Ruotsiin. Vietin siellä heidän luonaan mukavaa elämää noin kahden päivän ajan. Sitten oli aika lähteä kotiin.

Jape päätti heittää minut kuorma-autolla Tukholmaan, josta pääsisin laivalla kätevästi kahdessa tunnissa Helsinkiin. Kun olisin jo alkuyöstä siellä, ehtisin vielä johonkin bussiin, joka veisi länsi-Vantaan Pähkinärinteessä sijaitsevaan kotiini.

Jostain syystä joku kolmas osapuoli oli myös mukanamme kuorma-autossa.

Jossain vaiheessa Jape pysähtyi huoltoasemalle tankkaamaan. Asiaan kuului se, että hän huolellisesti mahdollisten jäljittäjien takia pyyhki auton jäljet pois.

Oikeassa elämässä Jape ei suinkaan asu Ruotsissa, vaan paljon lähempänä eli itä-Vantaalla. Mutta kun en ole nähnyt häntä pitkään aikaan, niin on melkein yksi ja sama, vaikka hän asuisikin Ruotsissa asti.

Tahallaan väärin kuultu muumilaulun sana

Kuten laulussa sanotaan:

On keksijä-Niiskulla nenällä kakka

Adolf Hitlerillä (1889-1945) oli puolisukulaistyttö nimeltä Geli Raubal (1908-1931). Tämä oli Hitlerin sisarpuolen Angela Hitlerin ja tämän miehen Leo Raubalin tytär.

Eri lähteistä olen koostanut tiedon, jonka perusteella sanon, että Geli oli Adolfin elämän nainen. Luultavasti on tietoa sekin, että Adolf suostutteli tai pakotti Gelin ulostamaan naamalleen. En tiedä, onko asialla mitään tekemistä Gelin itsemurhan kanssa.

Putin ja pöytä

Putin luopuu vallasta vasta sitten, kun pöytä väkivalloin irrotetaan hänen kuolleista, kylmistä käsistään.

Hetki koiran elämässä

V ja G kävivät äsken kämpilläni yllättäen. Jossain vaiheessa, kun minä olin G:n kanssa olohuoneen sohvalla, niin V:kin halusi päästä sille istumaan. G ei kuitenkaan tajunnut vihjettä, ja niin V oli istuvinaan G:n naaman päälle. G siirtyi nyt pois. Hän asetti suurikokoisen pehvansa jalkojeni päälle.

Näin oli lausunut Tom Kärnä 6.2.2023 Discord-palvelussa.

Uneni: Persekasvain ja kantapääpaise

Näin jokin aika sitten eli viime viikon perjantain ja lauantain välisenä yönä seuraavanlaista unta:

Menin leikkaukseen. Tarkoitus oli paikallispuudutuksessa leikata kasvain irti takalistostani. Lääkäri tuikkasi siihen sitten lidokaiinia eli puudutetta. Sitten, kun minulla ei kerran ollut sukkia jalassa, hän teki sellaisen havainnon, että toisessa kantapäistäni oli paise. Hän päätti avata sen saman tien. Ja, oi, katso: kantapäästäni lähti paiseen avauduttua myrkyllistä kaasua. Leikkaus täytyi keskeyttää. Kaikki karkasivat leikkaussalista.

Ja sitten uni siirtyikin kolmanteen persoonaan. Oli heebo, joka oli asunut ulkomailla mutta palannut sitten Suomeen. Mies oli jossain julkisessa paikassa. Hänen tuttunsa ihmetteli, että eikö hän ollut löytänyt naista itselleen ulkomailta. Mies vastasi, että taitaa pitää enemmän suomalaisista naisista.

Minulla oli ollut viime viikolla vakava työmaa. Olin tuttuni kannettavaa tietokonetta Apple Notebook Airia yrittänyt laittaa kuntoon. Asiakkaani, minua jonkin verran vanhempi nainen, oli asunut kaksi viime vuottaan poikaystävänsä luona toisella paikkakunnalla. Ja koko tämän ajan hänen Notebook Airinsa, jonka minä olin itse asiassa aikoinaan laittanut toimintakuntoon häntä varten, oli ollut kokonaan käyttämättömänä. Se ei ollut siis saanut sinä aikana edes päivityksiä. Hän oli käyttänyt sen sijaan poikaystävänsä tietokonetta pankkiasioidensa hoitamiseen ja netteilyyn.

Mutta tuttuni oli palannut sitten takaisin kotitanhuvilleni Pähkinärinteeseen, jossa hän ei ollut koskaan luopunut asunnostaan.

Koska hän ei enää asunut vieraalla paikkakunnalla, minun täytyi saada hänen toimimattomaksi mennyt kannettavansa kuntoon, koska se oli omituinen eikä sillä voinut tehdä oikeastaan mitään.

Tuttuni Notebook Air osoittautui murheenkryyniksi. En ole itse mitenkään tottunut Applen laitteisiin ja ohjelmistoihin. Lopulta pyysin konsulttiapua yhdeltä kaveriltani Lasselta, jolla oli ainakin vähän enemmän kokemusta niistä kuin minulla. Perustimme aivoriihen. Kävimme läpi dokumentaatioita. Saimme lopulta hökötyksen paremmalle mallille. Se vaati Applen levytyökalun käyttöä ja sen jälkeen hirvittävän pitkällistä päivitysten asentamista.

Lopulta pitkällisen taistelun jälkeen kaikki oli kunnossa. Siteeraan sittemmin edesmennyttä Tapio Tuuria. Siteeraus on vuodelta 2010: "Olen koettanut ylläpitää sivistynyttä pontikan juomista. Siksi minulle olisi suuri uhraus luovuttaa kevyt olo -pullot romaneille ja ruveta juomaan pontikkaa suoraan jostain sangosta."

Minulla oli nyt kevyt olo. Eräs kaverini myös pani merkille, että olin ollut melko puuhakas sen jälkeen, kun asia oli ratkaistunut.

...Minulta on muuten kerran oikeasti leikattu takapuolestani patti. Siitä on jo vuosia.

Asian ratkaisemista edeltävänä yönä olin nähnyt muuten painajaisunen. Se oli seuraavanlainen:

Olin vahingossa jättänyt reppuni, jossa oli lompakkoni, bussiin. Huomattuani sen melko välittömästi bussista ulos astumiseni jälkeen kirosin sitä, että nyt joutuu uusimaan kaiken ja kuolettamaan pankkikorttinsa. Mutta sitten keksinkin, että koska bussiasema sijaitsi varsin lähellä, niin juoksemalla sinne voisin saada bussin kiinni.

Asian ratkaisemista edeltävänä iltana olin kävellyt asiakkaani luota hänen tietokoneensa repussani kotiin, valitettavan paljon liukasta jäätä sisältävässä pimeässä maisemassa. Puhuin Lassen kanssa, ja sanoin muun ohella, että niin kainaloni kuin takapuoleni olivat kastuneet hiestä asiakkaani luona. Tästä kai oli tullut tuo perseleikkausuni. Kantapääyksityiskohta varmaankin liittyy Akilleen kantapäähän. Applen laitteet ja ohjelmistot siis ovat minulle jonkinlainen Akilleen kantapää, koska tunnen ne paljon huonommin kuin PC-tietokoneet ja Linuxin ja Windowsin. Ulkomailla asunut heebo taas liittyy siihen, että kun palaan Linuxini ääreen tuosta työstä, niin se on kuin olisin palannut kotimaahan ja wanhoihin kunnon tuttuihin kuvioihin.

Työn onnistuminen lopulta tuotti minulle suuren helpotuksen. Jossain määrin Lassellekin. Olen nimittänyt Lassea "ylilääkäriksi", koska kerran jouduin pyytämään häneltä konsulttiapua asiassa.

Kun seuraavana yönä olin painunut petiin, niin vielä hyvän aikaa vietin siinä aikaa maaten selälläni ja fiilistellen asiaa. Vasta nyt tuli kaikkein suurin helpotuksen aalto. Yöllä heräsin ja fiilistelin lisää. Se oli niin kiva. Alkavana uutena päivänä ei aluksi mikään ärsyttänyt.

Seuraavana arkipäivänä iski kuitenkin todellisuus. Ei se ollut ohi ennen kuin se on ohi. Nimittäin kävi ilmi, että asiakkaani taloyhtiön laajakaistassa oli puute, joka teki siitä hiukan vähätoimisen.

PS. Lisäksi voin mainita, että tykkään katsoa paise-televisio-ohjelmia.

Uneni: Mukava työpaikka

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Kuljin jokusen muun työtoverin kanssa työpaikkani ovesta sisään. Meillä oli hyvä työporukka: pidimme toisistamme, arvostimme ja kunnioitimme toisiamme. Menimme sitten jonkinlaiseen luokkahuoneeseen. Yhdelle meistä annettiin iso määrä monisteita. Hän otti oman nippunsa siitä ja antoi nivaskan eteenpäin edelleen jaettavaksi. Sisälläni läikkyi suuri ammatillinen itsetunto. Tiesin osaavani hommani varsin hyvin.

Mielestäni uneni ei todennäköisesti liity millään lailla palkkatyöhön, eikä edes vapaaehtoistyöhön, vaikka jälkimmäisessä olenkin enimmäkseen taitava.

Rosvo-Roope -mukaelma

Joivat he viimein palkkansa,
siit' Roope tunnetaan
Ja suuri oli kauhu vielä Kokkolassakin
He söivät mitä saivat ja joivat tuutingin
mut' Roope sikarin

Tässä tällainen pieni Rosvo-Roope -mukaelmani.

Liika syönti tekee pahaa, kurre puhkuu ja pitelee mahaa

Olivat myyneet minulle halvalla ison määrän ruokaa eilen. Söin sen kaiken vielä saman päivän aikana. Kahden päivän ruoat! Siksi en varmaan saanut oikein nukuttua viime yönä.

Upea ruumiini menee aina epäkuntoon, jos syön jotain vähän enemmän.

Tom Kärnä oli lausunut näin Discordissa 24.1.2022.

Uneni: Vietnam, Laos, Kamputsea

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jossain päin Indokiinaa metsässä. Paikalla oli ollut yhdysvaltalaisia sotilaita. Ilmeisesti kuolleiden sotilaiden sukkia oli jätetty johonkin paikkaan siistiin järjestykseen, ja minä tarvitsin jalkojeni ja kenkieni väliin sukat. Otin yhdet jäämistön sukista, mutta kävi ilmi, että niissä oli liikaa reikää kantapäiden kohdalla. Yritin löytää parempia, mutta en löytänyt. Oli vain vanhoja kengänraatoja.

Sitten paikalle tuli joukko kommunistijoukkojen sotilaita tai sissejä. Nämä tapasivat tappaa kaikki asiaankuulumattomat. Minua jännitti, mutta en onnistunut suuremmin pelkäämään. Joukon johtaja ei jostain syystä epäillyt minua yhdysvaltalaiseksi. Hän kysyi minulta, että olenko nähnyt yhdysvaltalaisia sotilaita. Vastasin hänelle jotain sellaista, että olen huono huomaamaan mitään, sillä kuljen vain suoraan eteenpäin kuin hevonen silmälappuineen. Outoa kyllä mies hyväksyi vastaukseni. He jatkoivat matkaa.

Uneni näkemisen jälkeen eli kaksi päivää sitten olin katsonut televisiosta tulleen australialaisen vuonna 2019 ilmestyneen elokuvan Vaarallisen lähellä ("Danger Close: The Battle of Long Tan"), jossa australialaisista ja uusiseelantilaisista sotilaista koostuva komppania joutuu yllättäen keskelle suurtaistelua Vietnamissa vuonna 1966 (linkki osoittaa Wikipedian artikkeliin).

Uneni näkemisen jälkeen elokuva tuntui yllättävän ja ikävän omakohtaiselta. Samaan aikaan hirvitti, mutta oli myös raikasta nähdä australialaisesta ja uusiseelantilaisesta näkökulmasta tehty Vietnamin sota -elokuva.

Uneni: Nostoväkeen

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Minun oli pitänyt mennä johonkin paikkaan, jonne olisi tulossa jokunen tuttukin. Meninkin sinne.

Mutta sitten olikin tosi kyseessä. Olin värväytynyt jonkinlaiseen asevoimien nostoväestä koostuvaan vapaaehtoisjoukkoon. Paikallinen kouluttaja tuli paikalle. Mietin, mihin tämänkaltainen joukko pystyisi sotilaallisessa konfliktissa.

Mietelmäni: Kiitollisuudesta

Olen halunnut ajatella, että pitää mahdollisimman suuressa määrin elää tässä ja nyt. Ajattelen myös, että jos ei tähän pysty, niin pitää pyrkiä olemaan ainakin kiitollinen kaikesta siitä, mistä voi olla kiitollinen.

Olen automaattikirjoitusapina

Olen tajunnut, että jos tarpeeksi aikaisessa vaiheessa vammaisohjaaja olisi keksinyt minulle täysin sopivan homman, johon liittyisi kirjallisen työn tekeminen, niin minä olisin voinut tehdä siitä uran. Olisin ollut ja olisin edelleen eräänlainen automaattikirjoitusapina ja olisin nauttinut kaikki nämä vuodet pientä juuri ja juuri elämiseen riittävää palkkaa. Olisin toki palkan pienuuden vuoksi nauttinut myös asumistukea.

Uneni: Minun piti hakea koirani Elmeri Kärnä

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Koirani Elmeri Kärnä oli käymässä jossain. Minä itse ja eräät läheiseni emme olleet kotonamme sillä välin, vaan jossain muualla. Minun piti mennä hakemaan Elmeri sieltä, missä hän oli, ja lähteä käymään lenkillä hänen kanssaan Varistonniityllä.

Minulle tuli mieleen ajatus, että voisin sen sijaan tuoda Elmerin suoraan sinne, missä me olimme, ja tehdä lenkin tällä seudulla hänen kanssaan. Vaikka en seutua isommin tuntenutkaan, niin ajattelin, että pitää vain olla sitten tarkkana, ettei eksy.

Uneni: Olin poliisi

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin poliisi. Itseni mukaan lukien pieni joukko poliiseja sai hälytyksen tehtävään neljän maissa yöllä. Yksi henkilöistämme oli vasta-alkaja, ja mietin, miten tämä pärjäisi.

Lingua Franca Nova on kuin lähes yleisromaaninen kieli

Lingua Franca Nova kävisi hyvin jonkinlaisesta yleisromaanisesta kielestä, jos siinä ei olisi jossain määrin epäromaanista verbioppia.

Runoni: Joulu jo ohitse on

Tule kelvoton joulutähti
visvaa valuen kotihin
Hurmetta täyn' eteinen takanasi
Kauheat lonkerot alla vatsasi
Kauhea seistä on lapsen eessäs',
lumiauraa pienempi ei auttaa voi
Täynnä muhnaa on joulutähti,
tähti maailmanmeren hyhnäisen

PS. Onneksi tämä runoni on melko lyhyt. Lisäksi haluan mainita, ettei sen julkaisupäivämäärällä ole mitään tekemistä runon sisällön kanssa. En ole taikauskoinen ja toivon, ettet ole sinäkään.

Uneni: Puhuin marsuille ihmislajin kognitiivisesta vallankumouksesta

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Jollakin oli omistuksessaan isompi joukko marsuja muistuttavia eläimiä. Ne olivat suhteellisen älykkäitä, sillä ne osasivat puhua.

Rupesin puhumaan niille 70.000 vuotta sitten tapahtuneesta ihmislajin kognitiivisesta vallankumouksesta. "Marsut" eivät puhekyvystään huolimatta olleet yhtä älykkäitä kuin ihmiset, mutta yritin selittää asian selkeästi ilman monimutkaisuuksia.

Lopulta "marsujen" keskittymiskyky herpaantui, ja päätin jatkaa esitelmäni pitämistä myöhemmin.

Veljeni perheellä on ollut vähän aikaa kaksi urosmarsua. Tämä on ehkä vaikuttanut uneni syntyyn.

Tämä ihmislajin kognitiivinen vallankumous 70.000 vuotta sitten on minulle hyvin tärkeä asia.

Uneni: Pääsin lentämään Cessna 172P:llä

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Tapasin jossain yhdistykseni tilaisuudessa irakilaistaustaisen miehen, jolle kerroin lentoharrastuksestani sekä siitä, että olisi kiva päästä lentämään joskus oikeallakin lentokoneella. Mies sitten kertoi minulle, että hänellä ja hänen saksalaistaustaisella yhtiökumppanillaan on yritys, joka lennättää ihmisiä.

Minä ja eräs toinen ihminen astuimme sitten yksimoottoriseen pienpotkurikoneeseen Cessna 172P:hen. Asetuimme sen matkustajatilaan. Mies lennätti meitä jonkin aikaa.

Sitten oli minun vuoroni astua puikkoihin. En ollut uskoa onneani. Nousu onnistui minulta ja lentelin lähiseutuvilla jonkin aikaa. Taisin olla maksanut yritykselle tunnin lentoajasta.

Lopulta laskeuduin, itse asiassa jo hieman yliajalla. Laskeutuminenkin onnistui hyvin, sillä onhan konetyyppi minulle hyvin tuttu. Seuraavaksi piti sitten ottaa polkupyörä käyttöön ja viedä lentokoneen avaimet tai jotain irakilaistaustaiselle. Pelkäsin joutuvani maksamaan ylimääräisestä tunnista ja mietin myös, että jos lentokoneelle oli varaus vielä myöhemmin illalla, niin seuraava lento myöhästyisi aikataulusta.

Mietelmäni: Kielten tarkastelusta

Jokaista kieltä tulee tarkastella sen omista lähtökohdista käsin.

Huono omatunto omistuksistani

Huono omatunto oli alkanut kolkuttaa, koska omistan mukin, jossa näkyy Neuvostoliiton/Venäjän johtajia. Lisäksi omatunto oli alkanut kolkuttaa Paavo Väyrynen -mukistanikin. Ystäväni Liisa oli lahjoittanut minulle kivan uuden Muumipeikko-mukin. Omantunnon vaatimusten vuoksi menin sitten vihdoin viime viikon perjantaina 30.12.2022 tilaamaan Keijo Kaarisateen kannatuskaupasta myös Vihapuhepoliisi-mukin. Sekä bonuksena tutulle saksanpaimenkoiranartulle Gimmalle Vihapuhepoliisi-bandanan.

Olen siis kuin "katuva aatelinen" sadan viidenkymmenen vuoden takaa. Tai no ei tämä lausunto kyllä avaamalla parane.

Heti, kun olen saanut tavarat haltuuni, lainaan yhdistykseltäni vasaraa ja hakkaan nuo inhat mukit särki. Periaatteessa omistan kyllä itsekin vasaran, mutta minusta vain tuntuu hauskalta lainata yhdistykseni vasaraa, tallustella sitten ao. toimipisteeltä ulos ja hakata mokomat palasiksi. Toivottavasti ei ole paljon ulkopuolista yleisöä töllistelemässä tapahtumaa.

Keijo Kaarisade tunnetaan siitä, että hän matkii Twitterissä Helsingin poliisin ylikomisariota Jari Taposta. Virallisestihan Suomessa ei ole poliittista poliisia, mutta käytännössä on. Ylikomisario Taponen nimittäin julistaa omia poliittisia mielipiteitään virkamiehen arvovallalla Twitterissä. Vain ne, joita nimitetään äärioikeistolaisiksi, pitävät tuollaista demokraattiseen yhteiskuntaan sopimattomana.

Voit niin halutessasi käydä lukemassa Suomen uutisista vuodelta 2019 olevan artikkelin Nyt avautuu twitter-sensuroitu vihapuhepoliisi Keijo Kaarisade: ”Ihmiset pelkäävät leimautua sananvapauden ja länsimaisen yhteiskuntamallin puolustajiksi”. Kaarisadehan oli välillä joutunut potkituksi ulos Twitteristä, mutta hänet päästettiin sinne jo vähän myöhemmin takaisin. Varmemmaksi vakuudeksi, tämä tapahtui itse asiassa kauan ennen kuin Elon Musk oli vuonna 2022 saanut ostettua Twitterin omistukseensa.

Hitler + Putin = Putler-kommando

Historia tulee vapauttamaan Putinin. Aivan kuten se on vapauttanut Hitlerin.

Alkosta ei kannata tilata olutta!!1!

Mä en enää koskaan yritä juoda Alkosta tilattua olutta suoraan pullosta!

Huomattava osa pullon sisällöstä tuli heti yli, ja sen jälkeen jouduin hörppimään sitä partaa, jolla se yritti jatkaa meininkiään.

Kannattaa kaataa ehkä suoraan isoon lasiin.

Tämä koski Jeesuksen vuoden 2023 aatonaattona toteutettua etukäteistä Uuden vuoden juhlintaa. Siis sitä, mitä minun ensimmäiselle avaamalleni oluelleni kävi tuolloin.