maanantai 20. helmikuuta 2023

Uneni polkupyöräretkestä pienimmän pikkuveljeni kanssa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Aikoinaan olin asunut vanhempieni ja kahden veljeni kanssa länsi-Vantaan Varistossa sijaitsevassa omakotitalossa. Unessani asuin siellä ja olin lähdössä pienimmän pikkuveljeni Joonaksen kanssa, joka on 17 vuotta minua nuorempi, pikku retkelle. Meidän oli tarkoitus kulkea kujan toiseen päähän ja sieltä kääntyä ylämäkeen vievälle jalankulkutielle. Joonaksella oli allaan polkupyörä ja minä kuljin jalan. Joonas lähti polkemaan pyöräänsä ja minä lähdin juoksemaan hänen rinnallaan. Sanoin hänelle, että viime aikoina olen juoksennellut tällä kujalla paljon.

Kun piti kääntyä lopulta vasemmalle, niin Joonas jatkoi matkaansa, mutta minä sain päähäni, että olisi sittenkin parempi, jos minä kulkisin autolla. Niinpä palasin kotitalollemme.

En ottanut unessa huomioon sitä, että unessa olisin kyennyt juoksemaan putkeen vaikka kuinka pitkän matkan. Kyseessä ei siis todellakaan ollut mikään selkouni.

No, minä sitten käynnistin vanhempiemme vanhanmallisen Volkswagen Kuplan ja lähdin sillä Joonaksen perään. Mutta sitten keksin, että auton moottorin ääni tunkeutuu sisätilaan turhan voimakkaalla syötöllä ja meteli heikentäisi mahdollisuuksiani olla yhteydessä veljeeni kännykällä. Palasin täten takaisin kotitalolle. En ottanut unessa huomioon myöskään sitä tosiasiaa, että toinen meistä olisi joutunut käyttämään pyöräteitä, kun taas toisen olisi ollut pakko ajaa autoteillä.

Otin minäkin seuraavaksi alleni polkupyörän. Lähdin polkemaan Joonaksen perään. Pian kävi ilmi, että veljeni oli jäänyt erääseen paikkaan odottamaan minun saapumistani. Jatkoimme sitten kulkuamme molemmat pyöräillen.

Uneni liittynee siihen, että Joonas asuu nykyään ulkomailla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti