Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin jossain päin Indokiinaa metsässä. Paikalla oli ollut yhdysvaltalaisia sotilaita. Ilmeisesti kuolleiden sotilaiden sukkia oli jätetty johonkin paikkaan siistiin järjestykseen, ja minä tarvitsin jalkojeni ja kenkieni väliin sukat. Otin yhdet jäämistön sukista, mutta kävi ilmi, että niissä oli liikaa reikää kantapäiden kohdalla. Yritin löytää parempia, mutta en löytänyt. Oli vain vanhoja kengänraatoja.
Sitten paikalle tuli joukko kommunistijoukkojen sotilaita tai sissejä. Nämä tapasivat tappaa kaikki asiaankuulumattomat. Minua jännitti, mutta en onnistunut suuremmin pelkäämään. Joukon johtaja ei jostain syystä epäillyt minua yhdysvaltalaiseksi. Hän kysyi minulta, että olenko nähnyt yhdysvaltalaisia sotilaita. Vastasin hänelle jotain sellaista, että olen huono huomaamaan mitään, sillä kuljen vain suoraan eteenpäin kuin hevonen silmälappuineen. Outoa kyllä mies hyväksyi vastaukseni. He jatkoivat matkaa.
Uneni näkemisen jälkeen eli kaksi päivää sitten olin katsonut televisiosta tulleen australialaisen vuonna 2019 ilmestyneen elokuvan Vaarallisen lähellä ("Danger Close: The Battle of Long Tan"), jossa australialaisista ja uusiseelantilaisista sotilaista koostuva komppania joutuu yllättäen keskelle suurtaistelua Vietnamissa vuonna 1966 (linkki osoittaa Wikipedian artikkeliin).
Uneni näkemisen jälkeen elokuva tuntui yllättävän ja ikävän omakohtaiselta. Samaan aikaan hirvitti, mutta oli myös raikasta nähdä australialaisesta ja uusiseelantilaisesta näkökulmasta tehty Vietnamin sota -elokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti