Leikkikarhu

– Karhu valmistettu presidentti Rooseveltista.
– Franklin Delano?
– Ei, Theodore.

Tuomion temppelin henkilökunnan lempinuket

Kysymys: Mitä ovat tuomion temppelin henkilökunnan lempinuket?

Vastaus: Kalimaan kakarat.

Tuomion temppeli tavattiin elokuvassa Indiana Jones ja tuomion temppeli, joka on Indiana Jones -elokuvasaagan toinen osa ja ilmestynyt vuonna 1984.

Hybrid Air Vehiclesin Airlander 10 -alus muistuttaa Kari Byronin takapuolta

Hybrid Air Vehiclesin Airlander 10 -alus muistuttaa eräänlaista ilmalaivan, lentokoneen, helikopterin ja Kari Byronin perseen välimuotoa.

Ja täältä löytyy sitten englanninkielisen Wikipedian artikkeli aluksesta.

Joku vuosi sitten, kun jossain päin sosiaalista mediaa oli ollut juttua siitä, minä kommentoin sanomalla: "Kari Byron, sinäkö se olet?"

Jos lukija tietää ja muistaa, niin Kari Byron oli yksi Myytinmurtajat-sarjan pysyvämmänlaatuisista vieraista. Ja hän on nainen. Englanninkielisessä maailmassa, jos ihmisen nimi on Kari, hän on todennäköisesti naispuolinen. Ja syy siihen, että tuon tässä esiin hänen takapuolensa, johtuu Myytinmurtajien varhaisesta jaksosta, jossa piti ottaa valos siitä. Byron oli sitä mieltä, että ei filminpätkä siitä varmaankaan päädy ohjelman jaksoon asti.

Uneni: Kännykkäni takakansi oli hukassa, ja rupesin siksi hankkimaan Reilun kaupan puhelinta

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin jossain talossa, jossa oli muitakin ihmisiä. Huomasin jossain vaiheessa kännykkäni Nokia 6.2:n takakannen olevan hukassa. Etsiskelin sitä pitkin taloa, mutta en löytänyt. Päätin sitten toteuttaa jokin aika sitten syntyneen suunnitelmani jo tässä vaiheessa, että seuraava kännykkäni tulisi olemaan Reilun kaupan puhelin Fairphone. Mietin, että onko Fairphone 4 jo tullut ulos. Eräs paikassa ollut tietokone oli juuri vapautumassa, ja istuin sitten sen ääreen. Tekstin kirjoittaminen oikein osoitepalkkiin vaikutti oikein vaikealta. Mutta sitten huomasinkin, että kadoksissa ollut kännykkäni takakansi olikin tietokonepöydällä lojumassa muun rojun joukossa. Kiinnitin sen takaisin kännykkääni ja keskeytin uuden puhelimen hankkimiseni.

Oikeasti Nokia 6.2:ssa ei ole irrotettavaa takakantta. Sellainen onkin harvinaista nykyälypuhelimissa. Mutta tiedän, että Nokia 2.2:ssa sellainen on.

Kännykän käyttö unissani tapaa olla yhtä helvettiä. Ja nyt sitten oli PC-tietokoneenkin käyttö. Tämä johtuu varmaan siitä, että evoluutio ei ole valmistanut meitä käyttämään erityisesti älylaitteita. Ne ovat ihmisen biologian kannalta uusi asia.

Fairphone on alankomaalainen yhtiö, joka pyrkii valmistamaan sellaisia puhelimia, joiden tuotannossa on pyritty ottamaan mahdollisimman pitkälle huomioon raaka-ainetuotannon asiallisuus ja työntekijöiden hyvinvointi. Toinen huomionarvoinen asia näissä puhelimissa on se, että ne on rakennettu modulaarisiksi: monet kännykän osista ovat kännykän omistajan itsensä vaihdettavissa. Reilun kaupan puhelinten valmistaja toimittaa kännyköittensä mukana ruuvimeisselin, joka auttaa asiassa.

Eettisen kaupan puolesta ry oli kaksi vuotta sitten eli vuonna 2021 julkaissut sivuillaan tämän artikkelin Reilun kaupan puhelimesta.

Ilmeisesti parin lähikuukauden aikana (tämän tekstin olen julkaissut 13.9.2021) tosiaan julkaistuu unessani ajattelema Fairphonen versio 4.

Yksi kaverini oli kertonut minulle äskettäin, että hän on päättänyt siirtyä Applen laitteisiin, koska niillä on pitempi käyttöikä. Periaatteessa Apple on syvältä, koska se pyrkii siihen, että siirtyminen Applen laitteista pois olisi mahdollisimman hankalaa taikka kallista käyttäjälle. Englannin kielellä tällaisesta jumipolitiikasta käytetään nimitystä vendor lock-in. Tuossa linkittämäni englanninkielisessä Wikipedia-artikkelissa mainitaan samantapaisen politiikan harjoittajina myös Microsoft ja Google.

Sain siis virikkeen Reilun kaupan puhelimeen siirtymisestä tältä kaveriltani. Fairphonen käyttöiän on tarkoitus olla jonkin verran pitempi kuin "normaaleilla" Android-kännyköillä. Ne tosin ovat suhteellisen hintavia, ja se on minulla muutos siihen, että olen ollut suostuvainen maksamaan korkeintaan 200 euroa puhelimesta. Mutta hyvät arvot maksavat. Ja toiseksi sikälikin, että Reilun kaupan puhelimet eivät ole mitään tehohirmuja hinnastaan huolimatta.

Olen ajatellut siirtyväni tähän uuteen "malliin" viimeistään vuonna 2023.

Näin samana yönä myös seuraavanlaista unta, joka saattoi suoraan liittyä yllä kuvaamaani uneen:

Talossa oli eräs hienostunut lentosimulaattori. Päätin kokeilla sitä. Paikalla oli pari opastajaa. Simulaattorilla lennettiin jollakin vähän isommalla kaksimoottorisella potkurikoneella. Pistin jalat polkimille. Ja pian pääsin jo kiihdyttämään kiitoradalla. Opastajien mielestä heidän simulaattorinsa oli jossain määrin vaikea. Lähempänä kiitoradan toista päätä vedin ohjaimista itseeni päin, ja oi, katso: lentokone nousi ilmaan ja keräsi korkeutta suhteellisen tehokkaasti. Edessä oli jokin korkea mäki, ja jännitin sitä, että onnistunko ylittämään sen. Yksi vaihtoehto olisi ollut tehdä kaarros sivulle, mutta taisin pelätä sitä, että kone vajoaa käännöksessä. Joten jatkoin suoraan eteenpäin. Ja niin siinä kävi, että onnistuin lentämään koneella yli mäenhuipun, ja opastajat pitivät sitä kunnioitettavana suorituksena. Mäen toisella puolella annoin suosiolla koneen vajota hieman kerätäkseni nopeutta, sillä sakkaus oli ollut lähellä.

Tietysti sitä voi miettiä, että mitä syvempää uni saattaa merkitä, mutta ainakin sitä se merkitsee, että minulla on simulaattorilentäjänä hyvä itsetunto. Olen puolentoista vuoden ajan harrastanut yhden-kahden toverini kanssa FlightGear-nimisellä kotilentosimulaattorilla lentämistä.

Voidaan myös sanoa, että olen aina pitänyt lentokoneista. Isäni oli lentokonemekaanikko Finnairilla (itse asiassa suuren osan urastaan siellä hän oli ollut lentävä mekaanikko), arvostan Suomen ilmavoimien asiantuntevaa, mittavaa panosta viime sodissamme ja tunnen suomalaisista sotalentäjistä kirjoittaneen ja edelleen kirjoittavan kirjailija Jukka Piipposen.

...

PS. 23.11.2021: Myöhemmin kirjoitin blogimerkinnän otsikolla Fairphone, hyvyyden puhelin.

Uneni: MacGyverin opponenttina

Kaikkihan tietävät Angus MacGyverin, fiktiivisen televisiohahmon, joka inhoaa tuliaseita ja käyttää sen sijaan tekniikan, fysiikan ja kemian tuntemustaan selvitäkseen eteen tulevista ongelmista. Hän esiintyy MacGyver-nimisessä yhdysvaltalaisessa televisiosarjassa, jonka ensimmäinen jakso Yhdysvalloissa oli esitetty vuonna 1985 ja viimeinen vuonna 1992.

Häneen liittyen näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

MacGyverin pitäisi päästä lähtemään lentokoneella. Vain minä olen hänen ja hallin välissä, ja ilmeisesti jossain päin hallia pitäisi tämän lentokoneen sijaita. Unen tarinaan kuului myös se, että erikoisjoukkojen jäsenillä on aina omat työkalut mukanaan.

No, MacGyver ilmestyy kentälle, ja minä ryntään vähän eteenpäin. Tarkoitukseni on siis tosiaan estää häntä pääsemästä lentokoneelle.

Sitten herätyskello soi.

Nuorena pidin sarjasta kovasti. Hyvää sarjassa on sen päähenkilön kielteinen suhde aseelliseen väkivaltaan. Mutta nykyään, kun katselen näitä ikuisia uusintajaksoja sarjasta, niin on se melko kevyttä tavaraa. Tosin siinä on hyvät arvot. Miinusta sarja saa minulta myös siitä, että siinä kaikkialla maailmassa ihmiset puhuvat englantia. Joko tuotantoyhtiöllä ei ole ollut varoja tai sitten haluja käyttää muita kuin englannin kieltä puhuvia näyttelijöitä.

Uneni: Marxilaisten hoitokotiin?

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Suhteellisen lähellä kotiani sijaitsee paikka, josta olen käyttänyt perinteisesti nimitystä "mummila". Kyseessä on kaksikerroksinen kohtuullisen isolla pihalla varustettu omakotitalo. Isäni isä oli kuollut vuonna 2005 ja isäni äiti viime vuonna 2020. Talossa on aina asunut isovanhempieni lisäksi myös heidän sukulaisiaan, ja elää vieläkin.

Unessani olin ollut mummilassa. Mummilan portin eteen oli parkkeerattu aikoinaan vanhempieni omistama Volkswagen Kupla (joka oli alun perin ollut isovanhempieni auto). Mutta, yllättävää kyllä, auton moottori käynnistyi itsekseen. Kävin sammuttamassa sen. Sitten se käynnistyi uudelleen. Rupesin miettimään, että pitäisikö minun lähteä jo menemään mummilasta kotia kohti.

Mutta yhtäkkiä portille tuli joukko vanhempia ihmisiä, joita en tosielämässä tunne. Mummilani olikin tosiasiassa marxilaisten hoitokoti. Minua pyydettiin jäämään sinne.

Kyseessä on osittain vitsi, mutta olen tavannut ajatella, että minun pitäisi asua vammaisasunnossa.

En pidä marxismileninismiä eli kommunismia tai sen versioita ylipäätään minkäänlaisina marxilaisuuden edustajina. Uljaimmin marxilaisuutta edustaa mielestäni bernsteinilainen sosialidemokratia, joka on ollut vielä enemmän jalat maassa oleva aate kuin se, mikä aatteen alkuperäisellä perustajalla eli itse Karl Marxilla oli ollut.

...

PS. 23.11.2021: Uneni aiheeseen liittyy myös blogikirjoitukseni Poliittinen maailmankatsomukseni, versio 4.

Peniskalat

Sykkivät penikset ovat Yhdysvaltain länsirannikon matalissa vesissä eleleviä pullukoita matoja, tieteelliseltä nimeltään Urechis caupo, mutta niistä käytetään myös nimityksiä peniskala ja majatalonisäntämato. Otuksella on tapana hautautua syvälle merenpohjaan, U-kirjaimen muotoisiin käytäviin.

Urechis caupo nauttii ravinnokseen planktonia, jota se pyydystää limahaavilla. Otuksesta käytetty toinen nimitys majatalonisäntämato johtuu siitä, että sen kaivamista tunneleista löytyy usein muitakin eläimiä kuten hietasimpukoita, simpukanvartijarapuja, katkarapuja ja Polynoidae-merimatoja. Tämä johtuu siitä, että peniskalalta jää paljon ruokaa yli.

Urechis caupo lisääntyy seksin kautta, ja hedelmöitys tapahtuu ruumiin ulkopuolella.

On tavattu jopa puolimetrisiä peniskaloja, mutta tavallisesti otukset kasvavat korkeintaan 20 senttimetriä pitkiksi.

Kovat talvimyrskyt riistivät kerran so. 6.12. eli Suomen itsenäisyyspäivänä vuonna 2019 Drake Beachillä Yhdysvaltain Kaliforniassa hiekat otusten ympäriltä, ja rannan koko häkellyttävä, sykkivä komeus paljastui ulkomaailmalle.

Ensimmäisenä oli tästä tuiki tärkeästä tapauksesta suomeksi hienon populaaristi kirjoittanut Iltalehti 13.12.2019 julkaisemassaan artikkelissa Kalifornialaiselle uimarannalle ilmestyi tuhansia sykkiviä peniskaloja. Vain ihan vähän myöhemmin nappasi aiheesta kiinni myös Ilta-sanomat artikkelissaan Häkellyttävä näky: Sykkivät peniskalat valtasivat uimarannan Kaliforniassa.

Peniskalasta on myöskin olemassa englanninkielinen Wikipedia-artikkeli.

Jos ketään kiinnostaa otuksen taksonominen luokittelu, niin peniskalat kuuluvat domeeniin Aitotumaiset (Eucarya), kuntaan Eläinkunta (Animalia), pääjaksoon Nivelmadot (Annelida), luokkaan Monisukasmadot (Polychaeta), alaluokkaan Tähtimadot (Echiura), lahkoon Echiuroidea (kaikista nimistä ei ole olemassa suomenkielistä vastinetta), heimoon Urechidae ja sukuun Urechis. Ja laji on siis Urechis caupo.

PS. Urechis unicinctus taas on itäaasialainen peniskalalaji, jota tavataan Korean ja Japanin rannikkoalueilla sekä Bohainmeressä, joka on Tyynenmeren sivumeri Kiinassa Keltaisenmeren pohjukassa. Koreassa paikallista peniskalaa nautitaan ravinnoksi, usein raakana suolan ja seesamiöljyn tai gochujangin kanssa. Gochujang on korealainen käyttämällä soijapavuista ja chilijauheesta valmistettava tulinen tahna, jota käytetään etenkin tulisten ruokalajien maustamisessa.

Uneni: Uimalastossa; intiaaniheimon luona

Näin edellisenä yönä seuraavanlaisia unia:

Olin jossain paikassa joidenkin tuttujen kanssa (joita tosielämässä en tunne). Siellä oli monenlaista uimapaikkaa. Unen tunnelma oli periaatteessa jossain määrin kiva. Jossain vaiheessa olin kyllästynyt uimapaikkaan, jossa olin ollut, ja menin sisäuimalaan erään porukkaani kuuluvan miehen perässä. Mutta en jäänytkään sinne, vaan jatkoin matkaa ulkosalla. Olin tajunnut, että jokin tavara minun pitäisi hakea kotoa tai jostain, missä se nyt olikin. Oli jo hämärää, ja eteeni ilmaantui joukko rannalla tai nurmikolla vähissä vaatteissa olevia miehiä ja naisia melko tiiviissä ryhmityksessä. Olin alasti, ja tajusin laittaa viime hetkessä pyyhkeeni vyötäisilleni. Lähestyessäni ihmisiä joku näistä sanoi, että älä nyt tänne tule. Vastasin, että en ole tulossakaan. Kuljin joukon läpi ja jatkoin sitten matkaa sinne päin, missä oli se tavara, jota tarvitsin.

Toisessa unessani olin mennyt joidenkin tuttujeni (joita en myöskään tosielämässä tunne) kanssa jonkin intiaaniheimon alueelle. Veikkaan, että kyseessä olivat ojibwat, vaikka varma asiasta en ole. Ensin intiaanit eivät huomanneet meitä. Jossain vaiheessa meidät huomattiin, mutta siitä ei seurannut mitään pahempaa. Meitä moitittiin siitä, että olimme tulleet noin vain kuin varas yöllä heidän kotitanhuvilleen. Puolustin meitä sanomalla, että toisella kertaa tullessamme olimme ainakin pitäneet meteliä, joten osasivat varautua meihin. Siellä oli jossain suurikokoisehko heimon kosketusnäyttö, jonka kautta sai kaiken olemassaolevan tiedon heimosta, sen kulttuurista ja jäsenistä. Testasin sitä. Se oli mainio.

Jossain vaiheessa meidän piti lähteä sieltä. Ja satuin olemaan korkein paikallaoleva upseeri. Pelkäsin, että voin joutua myöhemmin johtamaan sotilaiden joukkoa intiaanien kimppuun. Mietin, että kieltäytyisinkö tehtävästä, jos sellainen minulle määrättäisiin. Jos suostuisin tehtävään, niin voisin yrittää intiaanien maille päästyämme keksiä jotain, millä verilöyly vältettäisiin.

Sunnuntaisin olen pistänyt herätyskelloni soimaan vasta klo 11.00, ja itse asiassa vasta sen jälkeen olin tämän unisikermäni nähnyt.

PS.:

Aina silloin tällöin olen tavannut nähdä uimahalliunia. Niissä usein minulla on hävyksissä jokin vaatekappaleeni tai sitten pukeutumistilan lukittava lokero.

Lisäksi paljastan, että pidän ojibwoista, koska Pohjois-Amerikkaan Suurten järvien alueelle muuttaneet suomalaiset siirtolaiset olivat tulleet varsin hyvin toimeen näiden kanssa. Intiaanisotien aikana ojibwat välttelivät suomalaisten tappamista. Kansoja yhdistivät tottumus kulkea luonnossa ja saunakulttuuri. Suomalaisten ja ojibwojen liitoista syntyi sekakansa nimeltä fintiaanit.

Uneni: Väitin tehneeni veljeni kanssa pienempänä pitkän ajelun äitimme äidin luokse motorisoidulla mäkiautolla

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Väitin joukolle ihmisiä, että olisin pienempänä vanhimman pikkuveljeni kanssa ajanut motorisoidulla mäkiautolla kotoamme Vantaalta äitimme äitiä katsomaan Ruokolahdelle Imatran kylkeen. Tämä veljeni sanoi sitten, että muistan väärin.

Uneni: Bosnian bosniakeista koostettu SS-pommikoneyksikkö

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Näin kentällä joukon sotilaita. Tiesin kyseessä olevan Bosnian bosniakeista koostettu SS-pommikoneyksikkö.

Porukalla oli kovasti tekemistä. Näin heidän omien pommikoneidensa raatoja maassa.

Kun paikalla oli kuitenkin runsaasti näitä sotilaita, kysyin heiltä jollakin kielellä (mahdollisesti saksaksi), että ovatko tässä kaikki heistä. Ja yksi sotilaista selvästi ymmärsi, mitä olin sanonut, sillä hän vastasi selvällä saksan kielellä, että kyllä ovat.

Lentokoneet ovat aina merkinneet minulle paljon. Isäni oli lentokonemekaanikko Finnarilla (suuren osan urastaan lentävänä mekaanikkona), olen aina arvostanut Suomen ilmavoimien tehokasta panosta viime sodissamme ja tunnen suomalaisista sotalentäjistä elämäkerrallisia kirjoja kirjoittavan Jukka Piipposen. Lisäksi harrastan nykyään lentämistä kotilentosimulaattorilla.

Sitä taas en tiedä, mitä bosniakeista koostettu pommikoneyksikkö teki unessani.

Mutta sanon jotain aiheeseen jotenkin liittyen. Natsi-Saksan asevoimien puoluepoliittisella eliittihaaralla SS-joukoilla ei ollut sotilaspappeja, koska Hitler oli uskonnoton ja halveksi kristinuskoa melkein kaikessa. Sama pätee Hitlerin hyvän kaverin Hermann Göringin johtamiin ilmavoimiin Luftwaffeen. Kuvaavaa on, että bosniakeista perustettiin erityinen muslimidivisioona, viralliselta nimeltään 13. Waffen-SS-vuoristodivisioona Handschar. Sen tunnuksessa oli islamilainen käyrämiekka. SS ei muissa joukko-osastoissaan hyväksynyt sotilaspappeja, mutta tätä SS-divisioonaa varten perustettiin muslimipappien virka.

Kuvaavaa on myös se, että SS:ään ei perustettu kristittyjä divisioonia.

Tavanomaisten joukkojen sotilaiden vyönsoljissa luki Gott mit Uns, eli "Jumala kanssamme", kun taas SS-joukkojen sotilaiden vyönsoljissa luki Meine Ehre heißt Treue, "Uskollisuus on kunniani", jolla viitattiin uskollisuuteen Hitleriä kohtaan johtajana ja diktaattorina.

Todellisen elämän SS-divisioona Handschar oli kuitenkin maavoimien divisioona, ei ilmavoimien yksikkö, kuten unessani oli ollut.

...

PS. 4.12.2021: Aiheeseen liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa toisesta blogistani siteerausmerkinnän Hitler oli uskonnoton ja vihasi kristinuskoa.