Olemme melko lailla menneiden aikojen ihmisten syntien ja erehdysten tulosta

Helsingin sanomat -lehden mielipidepalstalla oli julkaistunut jokunen kuukausi sitten Markku Valkosen kirjoitus Kyseenalaiset ja epäonnistuneet veistokset voisi sijoittaa omaan puistoon.

Kirjoittaja esittää, että ideologisista syistä epäsuosituiksi tulleiden patsaiden kaataminen tai tuhoaminen ei ole sivistysvaltion arvoista. Hänen mielestään erityiseen "pastissien puistoon" voitaisiin pystyttää aatteiltaan kyseenalaisia teoksia sekä myös epäonnistuneita veistosjäljitelmiä.

Minua on jonkin verran rassannut tämä kysymys, että varsin monista asioista me länsimaiset ihmiset olemme eri mieltä vain pari vuosisataa sitten eläneiden ihmisten kanssa. Ja syytämme heitä vaikka mistä.

Mutta meidän aikamme ei ole menneisyyden päämäärä. Me emme ole nyt historian lopussa.

Tulevat ihmiset tulevat kritisoimaan meitä, meidän arvojamme ja ideologioitamme. Ja he tulevat kaatamaan meidän pystyttämiämme patsaita. Ja heillä on siihen täysi oikeus.

Mutta emmekö me kaikki kuitenkin melko lailla ole menneiden aikojen ihmisten syntien ja erehdysten tulosta? Synnit ja erehdykset kuuluvat ihmisyyteen. Joskus ne ovat myös melko rankkoja tai jopa traagisia. Ilman jo ammoin kuolleiden ihmisten syntejä ja erehdyksiä meitä ei olisi lainkaan olemassa.

Mikä laji ansaitsee lintulaudan herkut

Tiede-lehdessä oli julkaistunut Tuomas Aivelon artikkeli Mikä laji ansaitsee lintulaudan herkut.

Itse vastaisin kysymykseen sanomalla, että jokainen laji tietenkin ansaitsee ne. Monen moninaisilla lajeilla on kullakin lintulaudan herkkuihin yhtäläinen oikeus.

Näiden yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee kuitenkin voima.

Ja etuja on käytännöllisintä ajaa yhdessä toisten kanssa.

Kuka voittaa, se on kysymys.

Mummot istuvat tuomitsemassa

Saamieni tietojen mukaan mummot ovat taas aloittaneet Lammaslammen päälaiturin asuttamisen.

Ja sieltä he ovat tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Näin olin lausunut Discord -palvelussa 17.3.2022.

Uneni: Jeeves and Wooster

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin Englannissa. Vuosi oli noin 1930. Olin jossain ravitsemusliikkeessä jonkun suomalaisen tuttuni kanssa. Siellä oli paljon nuoria yläluokkaisia miespuolisia hemmoja meidän lisäksemme. Eikä se vielä mitään. Tunnistin yhden näistä Bertie Woosteriksi. Tervehdin häntä hänen nimellään englanniksi ikään kuin tuntisin tai tietäisin hänet. Wooster vilkaisi minua, mutta huomattuaan, ettei tuntenut minua, ei jatkanut hyvin alkanutta keskusteluamme. Selitin suomalaiselle toverilleni, mistä brittiläisessä "public school" -instituutiossa on kyse (kirjaimellisesti tarkoittaa "julkista koulua", mutta oikeasti kyse on yksityiskouluista). Pöydän toisella puolella oli nuori mies, joka rupesi vittuilemaan Woosterille. Minä tietenkin hieman "riemastuin" tästä ja rupesin puhaltamaan rauhanhäiritsijän kasvoille sähkökäyttöisellä puhaltimella. Etutukka vain hulmusi miehellä. Ehdin kuitenkin miettiä, että tällainen laite voi olla tässä ajassa varsinainen anakronismi.

Bertrand Wooster oli toinen pääosahenkilöistä vuosina 1990–1993 tehdyssä englantilaisessa fiktiivisessä televisiosarjassa Kyllä Jeeves hoitaa (alkukielellä Jeeves and Wooster). Wooster on hieman hömelö alempaan aatelistoon kuuluva tyhjäntoimittajanuorukainen, jonka hirvittävän älykäs ja tietäväinen henkilökohtainen palvelija Jeeves aina vähän väliä joutuu pelastamaan kaiken maailman pulista.

Woosteria esitti sarjassa nuori Hugh Laurie. Jeevesiä esitti mainio Stephen Fry.

Sarja perustui arvostetun englantilaisen humoristikirjailijan P. G. Wodehousen (1881-1975) Jeeves-tarinoihin.

Nämä alkuperäiset tarinat, joita kirjailija kirjoitti vuosikymmenien ajan, heijastavat aina kirjoittamisajankohtansa tilannetta, kun taas niiden päähenkilöt vanhenevat tuskin ollenkaan.

Päiväsaikaan sitten päässäni soi aina välillä sarjan tunnusmusiikki.

...Paljon myöhemmin Laurie esitti päähenkilöä, hirvittävän hyvänä tunnettuna diagnostikkona tunnettua tohtori Gregory Housea vuosina 2004–2012 tehdyssä yhdysvaltalaisessa fiktiivisessä tv-sarjassa House, joka sijoittuu opetussairaalaan. Pidin tästä sarjasta sen verran paljon, että katsoin jälkikäteen paljon uusintoja siitä. Nimihenkilö Gregory House, vaikka oli hurjan älykäs lääkäri, oli hieman lapsellinen ehkä narsistisella tavalla.

Valvova kyhmy

Londo Mollari sai sellaisen valvovan kyhmyn.

Mollarista tuli ennen pitkää lajinsa valtion keisari.

Ja yhdet hänelle kaunaa kantavat tyypit, jotka edustivat toista lajia, pistivät valvovan möykyn hänen olkapäälleen.

Keisari Mollari sai möykyn tainnoksiin ryyppäämällä ankarasti, mutta möykyn tainnoskaudet kävivät yhä lyhyemmiksi. Toleranssi nääs kehittyi.

Kun möykky oli tainnoksissa, keisari saattoi aina tehdä, mitä huvitti.

Londo Mollari oli ao. sarjan persoonallisin hahmo.

Näin olin keskustelukumppaneilleni selvitellyt erään rakastamani tv-sarjan erästä juonenpätkää 14.3.2022 Discord-palvelussa.

Uneni: Paikallinen vapaaseurakunta havaittu

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Sain kuulla, että suhteellisen lähellä kotiani sijaitsisi vapaaseurakunta. Minusta alkoi tuntua hyvältä ajatukselta, että alkaisin käydä siellä.

Suomen vapaakirkon jäsenseurakuntia kutsutaan vapaaseurakunniksi. Kirkkoa voisin luonnehtia siten, että se on ikään kuin jotain Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon ja Helluntaiherätyksen välimaastossa. Tai kuten eräs silloinen seurakuntatuttuni oli sanonut vapaakirkollisista: "Me olemme kuin helluntalaiset, mutta järkevämpiä." (Itse asiassa perinteisesti vapaakirkolliset ovat keskimäärin olleet keskimääräistä suomalaista koulutetumpia, jos ketään kiinnostaa. Nykyään ero vapaakirkollisten hyväksi ei tosin liene enää suuri.)

1990-luvun jälkipuoliskolla kävin melko säännöllisesti Vantaan vapaaseurakunnassa. Se sijaitsi silloin ja sijaitsee edelleen itä-Vantaalla Hiekkaharjussa eli melko kaukana kotoani länsi-Vantaalta. Siihen aikaan saatoin kuitenkin aina välillä saada lainaan vanhempieni auton, jolla huristelin sitten kirkonmenoihin. Useimmiten kuitenkin taisin kulkea välin bussikyydillä. Hakunilassa asui useita seurakunnan jäseniä, ja usein siellä pidettiin seurakunnan pienkokouksia. Osallistuin niihinkin. Niistä ajoista minulla on perintönä kaksi hyvää ystävää.

Voit niin halutessasi käydä katsastamassa vanhan tekstin nettisivuiltani Suomen vapaakirkko, jonka jäsen olin yhteen aikaan, ja suhteeni siihen.

Vieraannuin kuitenkin aikaa myöten jossain määrin uskosta. Erosin jo toisen kerran elämässäni kirkosta. Ja paljon myöhemmin siitäkin minusta tuli vielä entistä uskonnottoman oloinen.

Useita vuosia sitten olin saanut myös tietää, että tätä nykyä myös länsi-Vantaalla, nimittäin Askistossa, sijaitsee vapaaseurakunta. Kävin siellä sitten useita kertoja, mutta siihen se jäikin, vaikka se oli mukava.

Hieman järkytyin tästä unestani, kun se kertoo paitsi syvällä sisälmyksissäin asuvasta seurakuntayhteyden kaipuusta, niin myös perimmäisestä toiveestani voida uskoa Korkeampaan voimaan.

Näin samana yönä myös toisen unen, joka häiritsi minua myös, mutta toisella tavalla:

Pelasin jotain lautapeliä lattialla jonkun tyypin kanssa. Minua ihmetytti, että jonkinlaisena nopan korvikkeena pelissä käytettiin pikkuesineitä, jotka muodoltaan muistuttivat Primaspan-verenohennuslääkettä. Enkä yhtään ymmärtänyt, miten ne toimivat.

Runoni: Kakka kuohkea mun

En tottunut ma ole siihen,
että kakkani kuohkea on
paksu kuin maksamakkaran pötkö
Sitä ihmetellä mä aina voin

Maitohappobakteerit
pelasti ne mut
Tänne tahdon nyt jäädä
Maanitella mua pois ei voi muut

Ripuli ei mua juuri enää vaivaa
Syöminen huoletonta on
Sama pätee kyllä myöskin
juomiseen tän mainion oluen

Edes se ei enää ota päähän,
että piuhaan kompastuin
Se että melkein penetroiduin
käsinojaan sohvani tuon

Tänne tahdon nyt jäädä
Paskaa tuuttiin, yhä uudestaan
Sama kiva homma joka päivä
Se mul' tehtävänäin on

On mukava kannattaa nationalismia

On mukavaa kannattaa nationalismia eli kansallismielisyyttä. Itse asiassa riittää, että hyväksyy sen. Jo sekin saa nykymaailman hyvät ihmiset rääkymään.

Ja tämä on hauskaa.

Kaiken nationalismin vastustajat vastustavat myös Suomen vuonna 1917 tapahtunutta itsenäistymistä Venäjästä, koska se oli suomalaisen etnisyyden kansallisen heräämisen, jossa on kysymys nationalismista, hedelmää.

On kivaa hyväksyä nationalismi.