tiistai 24. maaliskuuta 2020

Mietelmäni: Silver wings upon their chest

Olla oman elämänsä erikoisjoukkojen jäsen.

Keksin tämän "viisauden" joskus vuonna 2019. Yhden hyvän kaverini mielestä se ei ole läheskään yhtä hyvä sanonta kuin tämä mietelmäni.

Asiaan liittyen takavuosina katsoin yhdysvaltalaista fiktiivistä tv-sarjaa The Unit, joka kertoi erikoisjoukkojen porukasta. En ole mikään Yhdysvaltain sotaseikkailujen suurin fani, mutta tavallaan kunnioitan erikoisjoukoissa tavattavaa omistautumista asialle ja ammatille ja sotilaallista pätevyyttä mukaan lukien omilla aivoilla ajattelu. Minulla ei koskaan elämäni aikana ole ollut vastaavanlaista henkistä kanttia, mitä noissa hommissa vaaditaan ja tarvitaan.

Näin kuitenkin yli kaksi vuotta sitten unen, jossa olin yhdysvaltalaisissa erikoisjoukoissa.

Otsikon englanninkielinen tekstinpätkä tulee Yhdysvaltain Vihreissä bareteissa palvelleen Barry Sadlerin musiikkikappaleesta The Ballad of the Green Berets.

Sadlerin kappale julkaistui vuonna 1966. Kappale oli soittolistoilla viiden viikon ajan suosikkina ylittäen jopa Rolling Stonesin, Beatlesin ja the Mamas and the Papasin. Tämän jälkeen vasta alkoi Vietnamin sodan suosio laskemaan Yhdysvalloissa.

Mies jätti Vihreät baretit vuonna 1967. Hän tuhlasi muusikonuralla tekemänsä rahat.

Hän myös ampui toista lauluntekijää päähän naisen vuoksi, mutta ei joutunut viettämään 28 päivää pitempää aikaa vankilassa.

Tämän jälkeen mies yritti kirjoittaa romaaneja.

1980-luvulla hän antoi lääketieteellistä apua siviileille Guatemalassa.

Hän kuoli myöhemmin Nashvillessä sen jälkeen, kun oli joutunut päähänampumisen uhriksi Guatemalan pääkaupungissa vuonna 1989.


...
PS. 11.5.2020: Erikoisjoukkoihin liittyy myös tämä myöhemmin epäriimittelemäni runo.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Uneni: Olin pitkäaikainen tekninen harjoittelija

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin jossain firmassa pitkäaikaisena teknisenä harjoittelijana. Siinä oli kyse siitä, että pätevöityminen vaati aina vuosien työn harjoittelijana. Olin unessa muuten varsin tyytyväinen asiantilaan, mutta sitten kun eräs henkilö alkoi tentata minulta teknisiä kysymyksiä, niin alkoi tuntua ahdistavalta.

On minulla tosielämässäni ainakin pieni pätevyys tietotekniikka-alalle.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Uneni: Olin kuollut

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin joidenkin ihmisten kanssa liikkeellä. Olimme bussissa tai junassa, ja paikalla oli myös vihamielisiä ihmisiä. Pääsimme kuitenkin seisakkeella kunnialla ulos.

Hukkasin kuitenkin toverini lähtemällä seuraamaan toista ihmistä. Vaikka tämä vain käveli, ja minä olen itse nopea kävelijä, en päässyt hänen kantaansa. Hänellä oli jonkinlainen pitkä vaatekappale kiedottuna ympärilleen, ja tartuin siihen. Mutta se purkaantui hänen ympäriltään.

Huomasin, etten kyennyt vuorovaikuttamaan ihmisten kanssa. Mutta siinä oli sitten pari henkilöä, joiden kanssa pystyin vuorovaikuttamaan. Nämä olivat kuolleita. Olin itsekin kuollut.

Tämä uni kyllä riipi herättyäni selkäpiitä. Uneni voi liittyä koronavirukseen ja siitä aiheutuneeseen elämän seisahtumiseen, ja se voi liittyä myös mummini äskettäiseen kuolemaan.

Vähemmässä määrin, jos ollenkaan, lienee uneni syntyyn vaikuttanut se, että olin juuri ollut lukemassa Cthulhu-mytologian luoneen H. P. Lovecraftin kauhufantasianovelleja noin sadan vuoden takaa.

...
PS. Ja niin oli käynyt, että myöhemmin julkaisin nk. pääblogissani näin otsikoidun tekstin: Kirja-arvio: H. P. Lovecraft: Varjo Innsmouthin yllä.

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Uneni: Miten päästä pois Helsingistä

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin Helsingissä, ja minun piti päästä pois sieltä. Mutta joka paikassa oli vaikeastikiivettäviä aitoja tai muita esteitä, jotka estivät poispääsyn. Tapasin jossain vaiheessa unta toisen Helsingistä poispyrkijän. Mutta emme edelleenkään löytäneet tietämme ulos Helsingistä.

Myöhempi PS. 20.3.2020: Uni saattaapi liittyä siihen, että samasta päivästä alkaen, jolloin näin uneni, yhdistykseni oli pysyvämmin suljettuna koronavirusepidemian vuoksi. Ja kun kerho on ollut minulle hyvä sosiaalisen elämän keskus ja olohuoneen jatke, niin sulkimeno oli suuri isku minulle. Puhumattakaan siitä, että kerho oli aina arkipäivisin tarjonnut neljä euroa maksavan maittavan ja suhteellisen terveellisen lounaan. Tiettävästi kukaan yhdistysläisistä ei ollut vielä sairastunut koronaan, mutta varmuus tietysti aina paras.

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Uneni: Yhdysvaltain poliisin takaa-ajamana

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

En ole ikinä ollut kova varastelemaan mitään. Mutta unessa syyllistyin Yhdysvalloissa näpistykseen, ja sitten poliisit alkoivat ajaa minua takaa. Jossain oli joku vartioitu laitos, jonka vartijaa onnistuin jallittamaan, joten pääsin alueelle. Menin johonkin huoneistoon. Mutta pian poliisi jo tuli ovesta sisään. Luultavasti käyttäydyin rauhallisesti ja ennakoitavasti, mikä esti poliisia vahingossa ampumasta minua.

Luultavasti Yhdysvallat ei ole sellainen maa, jossa kannattaisi joutua poliisin takaa-ajamaksi. Joten miksi ihmeessä syyllistyin näpistykseen Yhdysvalloissa!!? Mutta virkistävää unessa oli sentään se, että luultavasti ensimmäistä kertaa elämässäni olin unessani Yhdysvalloissa. Olisi kiva nähdä enemmänkin matkailu-unia.

Ja sitten pitää kysyä vielä sekin, että mikä idea oli minulta mennä sinne vartioituun laitokseen.

torstai 12. maaliskuuta 2020

Uneni: Kenttä täynnä lentämiskelpoisia lentokoneita

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jollain kentällä, joka oli täynnä lentämiskelpoisia lentokoneita. Ja tarinaan kuului se, että nämä kaikki olivat varsin helppokäyttöisiä. Lentokoneita oli monenlaisia.

Silmäni kiinnittyi sitten suurin piirtein polkupyörän kokoiseen poljettavaan lentokoneeseen. Päätin kokeilla ensin sitä.

Poljin ja poljin, mutten päässyt ilmaan. Lopetin sitten polkemisen.

...Minun olisi kannattanut mennä heti jollekin sellaiselle lentokoneelle, joka ei toiminut polkuvoimalla. Nyt jäi kokematta sekin.

Uneni mielestäni liittyy siihen, että olin jokin aika sitten käynyt Vantaalla sijaitsevassa Ilmailumuseossa. Kaiken muun ohella sieltä löytyi (tällä kertaa) toimiva Draken-simulaattori, jolla en kuitenkaan päässyt lentämään, koska jononmuodostus.

Ja siihen, että lentokoneet ovat olleet minulle aina tärkeitä. Isäni oli lentokonemekaanikko Finnairilla (ja myöhemmin lentävä mekaanikko). Arvostan Suomen ilmavoimien vertaansa vailla olevaa panosta viime sodissamme. Lisäksi tunnen elämäkerrallisia kirjoja suomalaisista sotalentäjistä kirjoittavan Jukka Piipposen.

PS. 10.4.2020: Unen aiheeseen liittyy osaltaan myös myöhempi blogimerkintäni Koronavirus ja minä.

PS. 31.7.2020: Unen aiheeseen liittyy myös tämä myöhempi blogimerkintäni nk. pääblogissani.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Uneni: Pösähtävä keko ruutia

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin jossain huoneistossa, jossa oli muitakin ihmisiä. Joku oli kasannut pöydälle isokokoisehkon keon mustaaruutia. Olin suhteellisen lähellä sitä, kun joku sytytti sen. Siinä tuli sellainen "mikä maa, mikä valuutta?" -olo, kun ruuti pösähti. Menin hieman mukkelis makkelis ja pyörälle päästäni.

torstai 5. maaliskuuta 2020

Mietelmäni: Partalapsien harteilla on herraus

Partalapset on meille annettu. Heidän harteillaan on herraus.

Mm. tällaista tulin itse lausuneeksi Ryppy & Reikä -sarjakuvablogissa 26.2.2020 julkaistun sarjakuvanpätkän Hassan saapuu Suomeen lukijakommenteissa.