Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Minun piti lähettää kansainvälisen partioliikkeen Yhdysvalloissa sijaitsevalle keskuselimelle sähköpostia. Jostain syystä olin unohtanut kirjoittaa tekstin, ja luultavasti olin jättänyt jopa otsikon sähkökirjeeseen laittamatta ennen kuin olin ajatuksissani painanut Lähetä-nappia sähköpostiohjelmassani. Kuitenkin melko välittömästi viestiini saapui vastausviesti, jossa oli vain hymiö.
Aikeeni oli ollut siis kysellä pääkallonpaikalta, että olisiko mahdollista, että viisikymppinen henkilö – eli minä – lähtee mukaan partioliikkeen toimintaan. Minulla oli mielessäni myös eräs nyt jo vanhahko sukulaiseni, joka oli nuorempana ollut partiossa.
Mietin nyt, että ehkä voisin kirjoittaa täydemmän kirjeen ja lähettää perään.
Kirjoittaessani tätä blogimerkintää kävin Wikipediassa lukemassa miespuolisten ihmisten partioliikkeestä. Järjestön toimeenpaneva komitea on Genevessä Sveitsissä toimiva Maailmantoimisto. Järjestön pääsihteerin toimisto taas sijaitsee Kuala Lumpurissa Malesiassa.
Naaraspuolisilla ihmisillä on myös vastaava järjestö, jonka organisaatio vaikuttaa kiemuraisemmalta.
PS. En ole koskaan oikeasti tuntenut minkäänlaista vetoa partioliikkeeseen, vaikka se mielestäni edustaakin periaatteessa tolkullisia arvoja.
