Oi, katso ihmistä

Ihmisiä voi tarkkailla ja tarkastella myös antropologisesta ja etologisesta näkökulmasta, vaikka ei olisi antropologi tai etologi. (Etologia on eläinten käyttäytymistä tutkiva tiede.)

Luonnonkatastrofien ennakointi eläinten käyttäytymisen muutoksen perusteella

Jos johonkin eläinryhmään olisi syytä kiinnittää huomiota luonnonkatastrofien ennakoinnissa, niin se olisi linnut. Ne yleensä pakkaavat kamansa ja lähtevät evakkoon jopa viikkoja ennen luonnonkatastrofia, vaikka periaatteessa niiden ei olisi pakko – milloin vain voi lentää pois. Toinen tällainen eläinryhmä on delfiinit, mutta ne pakkaavat kamansa ja lentävät pois vasta, kun on kyse tooodella suurista luonnonkatastrofeista.

PS. Tämä teksti liittyy ensinnäkin Listafriikki-sivustolla 24.6.2026 julkaistuun Jenni Ollonqvistin kirjoittamaan artikkeliin Eläimet tuhojen ennustajina: 10 kertaa, kun eläinten muuttunut käytös on ennakoinut luonnonkatastrofia, ja toiseksi teksti liittyy maailman ainoaan kuusiosaiseen romaanitrilogiaan.

Paiseisii'in mä tahdon matkustaa – Futuramassa

Jokunen päivä sitten ajatuksiini oli noussut tällainen paise, ei kun asia: 

Jahas. Yhdessä Futuraman jaksossa on perseessä oleva paise, joka näyttää Susan Boylelta (s. 1961) ja laulaa. Milloin viihde on kehittynyt tähän pisteeseen?!!

Futurama on aikuisten piirretty tv-sarja, joka sijoittuu tuhannen vuoden päähän tulevaisuuteen. Sen on luonut Matt Groening (s. 1954), joka on syyllinen myös ikiaikaiseen Simpsonit-televisio-ohjelmaan. 

Futuraman tärkein päähenkilö on miespuolinen nuorehko pizzalähetti Fry, joka on joutunut tulevaisuuteen. Hän tulee palkatuksi tulevaisuuden kuljetusfirmaan, joka käyttää avaruusalusta toimintaansa. Firmaa johtaa ikivanha professori Farnsworth, joka oli perustanut sen, jotta saisi varoja eräänlaiseen tiedemiehen työhänsä. Yksi työtovereista on miespuolinen jamaikalainen älykkö tai byrokraatti nimeltä Hermes ja toinen taas myöskin miespuolinen mutta kahdella jalalla kulkeva äyriäisen kaltainen olento tohtori Zoidberg, joka on eräänlainen lääkäri, tarkoittaen, että hän tuntee huonommin ihmislääketieteen kuin MINÄ.

Zoidberg saattaa joskus käyttäytyä mielipuolisen oloisesti, mutta osa tästä saattaa johtua lajityypillisistä piirteistä. Lisäksi Zoidbergilla on huono itsetunto.

Fry ei ollut oikein sopinut omaan aikaansa, mutta siihen verrattuna hän tulevaisuudessa suorastaan hehkuu tyytyväisyyttä. Siihen verrattuna.

Fry on ihastunut yksisilmäiseen naispuoliseen työtoveriinsa Leelaan. Leela on paitsi mutantti niin myöskin yrityksen kuljetusavaruusaluksen kapteeeni. Ja fyysisesti hyvin voimakas.

Mutantit asuvat yleensä Maan pinnan alla. Leela on sattuneista syistä poikkeus tähän sääntöön.

Fryn paras ystävä on Bender-niminen miespuolinen työtoveri, joka on robotti. Tämän koko nimi kuuluu Bender Bending Rodríguez.

Tulevaisuuden maailmassa robotit ovat kehittyneet, tai ne on kehitetty, älyllisiksi olennoiksi, joilla on yleensä myös seksuaalinen identiteetti.

Vielä on työtovereissa Amy-niminen rikkaan suvun jälkeläinen, joka on kotoisin Marsista ja joka on Farnsworthin yrityksen pitkäaikainen harjoittelija ja tohtorikoulutettava.

Bender on kuin aikuinen ja parannettu versio South Park -sarjan pikkupojasta Eric Cartmanista, joka on psykopaatti ja jolla on rotuennakkoluuloja, sen ohella, että hän sattuu olemaan robotti.

Bender itse ei ole psykopaatti, mutta hänellä on jonkinlaisia luonnevikoja kuten tietynlainen itsekkyys. Sekä alkoholismi. Siitä huolimatta hän on jossain määrin kunnollinen työtovereitaan kohtaan ja on ystävä Frylle. Jossain hänen kuorensa alla on kuvaannollinen sydän.

Benderin harrastuksiin kuuluu varastaminen.

Äskettäin näkemässäni Futuraman jaksossa on olympialaiset, joita työporukka menee yhdessä katsomaan.

Bender on syntynyt taivuttajien kokoonpanolinjalla. Siksi hän miettii, että hän voisi pärjätä varsin hyvin robottien taivutuskisoissa. Mutta kun hän näkee erään miespuolisen robotin taivutussuorituksen, hän masentuu, kun huomaa, ettei hänellä sittenkään olisi kisassa jakoa.

Mutta sitten Bender hoksaa, että hän voisi osallistua kisaan naispuolisena robottina. Hän sonnustautuu naiseksi ja menee ilmoittautumaan. Hän keksii itselleen sopivanlaisen maan, jota edustaa. Hänet päästetään mukaan. Hän käyttää nimeä Coilette.

Mutta ennen kuin pääsee näyttämään kykynsä "naisena", hän joutuu huomaamaan, että osallistujilta vaaditaan osallistuminen sukupuolen tarkistustestiin.

Työporukka murtautuu sitten telttaan, jossa voi käyttää välineitä sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Bender muunnetaan häthätää naisrobotiksi.

Ja oi, katso: Bender voittaa sarjansa.

On kuitenkin vaarana, että uusi sukupuoli muuttuu pysyväksi, jos vaihdosta takaisin ei suoriteta aivanpianhetikohta.

Ja aikaa myöten yhä enemmän alkaa Bender osoittaa naispuolisen robotin elkeitä, ihan luonnostaan.

Hän pääsee esiintymään voittonsa jälkeen tv-studioon. Siellä häneen ihastuu palavasti miespuolinen hyvin kuuluisa robottinäyttelijä.

Bender päättää leikkiä mukana. Hän menee kuuluisan näyttelijän kanssa treffeille kalliiseen ravintolaan.

Ennen pitkää ollaan niin pitkällä, että näyttelijärobotti kosii Benderiä. Tämä suostuu.

Hänen tarkoituksensa on kuitenkin solmia avioliitto ihastuneen kanssa, ja sitten ottaa avioero, jolloin saa hitosti rahaa avioeron seurauksena.

Kuitenkin jossain Benderin syvyyksissä sijaitsee jonkinlainen omatunto. Hän ei haluaisikaan loukata hänen esittämäänsä hahmoon rakastunutta suurta näyttelijää.

Leela antaa hyvän neuvon sillä ehdolla, että Bender suostuu jatkossa pysyttäytymään alkuperäisessä sukupuolessaan. Neuvo on sellainen, että koska kyseinen näyttelijä on näyttelijä, tämä hyväksyisi paremmin rakkaansa menetyksen, jos asiaan liittyisi kunnon draamankaari.

Ja niin aletaan pitää häitä. Bender esittää yhtäkkiä olevansa kuolemassa erääseen tautiin. Sulhasen esitettyä ihmettelynsä, että eikö tämä tauti ole kotoperäinen aivan muussa maassa, Leela tulee ryminällä ja valepukuisena paikalle ja syyttää Benderiä, ei kun Coilettea, jonkin asian varastamisesta ao. maassa. Ja sitten keihäs lentää kohti Benderiä. Se ei edes osu, mutta Bender esittää nyt haavoittunutta. Sulhanen näkee morsiamensa "kuolevan" ja kykenee tämän ansiosta jatkamaan elämäänsä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja Bender muunnetaan äkisti ja tohinalla takaisin miesrobotiksi.

Älyttömän hauska on Futuraman jakso, jossa sattuneista syistä päähenkilöiden kuljetusavaruusalus haaksirikkoutuu vahingossa luodun avaruuden madonreiän kautta vuoden 1947 New Mexicon Roswelliin, joka tunnetaan tuona vuonna tapahtuneesta "UFO"-tapauksestaan. 

Sotilaat saavat napattua kiinni tohtori Zoidbergin, joka ei kuitenkaan pelästy ollenkaan tilannetta.

Tämän viettäessä aikaa nukkuma-asennossa huoneessa, johon hänet oli viety, eräs upseeri tulee kysymään häneltä, että mitä hän tekee täällä. Zoidberg vastaa tähän tapaan: "I move along, officer." Tohtori luulee kysyjää poliisiksi ja luulee nukkuneensa puiston penkillä.

Ja sitten tutkitaan sitä, mitä kiinnisaatu eliö syö. Häntä varten on katettu suuri pöytä täyteen kaikenlaista ruokaa. Tohtori Zoidberg on innoissaan, mutta hänelle tulee suru puseroon hänen tajuttuaan, ettei hänellä ole lompakkoa mukana. Koetta valvova upseeri sanoo hänelle sitten kaiuttimen välityksellä: "Se on ilmaista."

Ilmoitusta seuraava ruokailu olisi katsomisen arvoista. Ruokaa osuu aina välillä suurella nopeudella lasiin tai pleksiin, joka erottaa tutkimuskohteen tarkkailijoista.

...Roswellin Area 51 on Yhdysvaltain asevoimien tukikohta, jossa on muun ohella testattu uusia asejärjestelmiä mahdollisimman salassa. Jakso oli kyllä hauska.

Yhdessä jaksossa taas oli hauskaa, kun poliisit jahtaavat autolla liikkuvaa miestä, jolla on pelkääjän paikalla laatikko. Poliisien saatua lopulta pysäytettyä pakenijan käy ilmi, että miehen nimi on Erwin Schrödinger. He kysyvät tältä, mitä laatikossa on. Pidätetty kertoo sen sisältävän kissan, myrkkyä ja cesium-atomin (joka cesiumin radioaktiivista isotooppia 137). Toinen poliiseista tiukkaa, onko kissa elävä vai kuollut. Schrödinger vastaa: "Molempien olotilojen superpositio siihen asti, kunnes laatikon avaa." Ja kyselijäpoliisi lausuu tiukasti: "Niinhän sinä väität." Ja avaa laatikon. Kissa osoittautuu tällä kertaa eläväksi ja hyökkää tiukasti kyselijäpoliisin kimppuun.

Kissa olisi voinut olla kuollutkin.

Jaksossa on kyse tietenkin kvanttifysiikasta, josta minulla on alkeellinen mutta yleissopiva käsitys sellaiseksi ihmiseksi, joka ei ole koskaan yliopistossa opiskellut fysiikkaa. Tällä vähäisellä tietomäärällä onnistuin saamaan kyllä aikoinaan aikaiseksi pätevähkön kirjaesittelyn Carlo Rovellin kirjoittamasta 2020-luvulla julkaistusta tietokirjasta Valkoiset aukot – horisontin sisällä.

Kvanttifysiikka on toinen modernin fysiikan kahdesta peruspilarista. Toinen näistä on yleinen suhteellisuusteoria. Kummatkin ovat juuri saavuttaneet sadan vuoden iän, ja fysiikassa ei mikään kävisi järkeen ilman näitä. Ja niiden käytännön sovellutukset ovat ilmiömäisiä. Sen enempää tietoteknisiä laitteita kuin GPS:kään ei olisi olemassa ilman näiden teorioiden tuomaa varsin merkittävää tieteellisen tiedon lisäystä.

Muistan Fingerpori-sarjakuvan pätkän, jossa päähenkilö, tutkija Heimo Vesa, soittaa Erwin Schrödingerin ovikelloa ja oven avauduttua avautuu tälle tämän kissasta, josta ei tiedä, onko se elävä vai kuollut.

Futuramaa voi pitää kevyenä, tai jopa pehmeänä, fiktiivisenä tieteistarinana. Siinä määrin se nimittäin unohtaa fysiikan lakien sekä biologian ja fysiologian tosiasiat aika ajoin.

...Olen vasta myöhäisellä aikuisiälläni eli tänä Jeesuksen vuonna 2026 ruvennut katsomaan Futuramaa.

Taivaassa on kuumempaa kuin helvetissä

Paul Bourke -nimistä henkilöä on kiinnostanut se kysymys, että mikä on kristinuskoisuuden mukaisen taivaan lämpötila. Mies on laskenut asian käyttäen hyväkseen Stefanin–Boltzmannin lakia, joka on fysikaalinen laki, jonka mukaan mustan kappaleen säteilemä teho pinta-alaa kohti on suoraan verrannollinen lämpötilan neljänteen potenssiin.

Hän perustaa taivaan todellista lämpötilaa koskevat laskelmansa Jesajan kirjan 30. luvun 26. jakeeseen, joka kuuluu kokonaisuudessaan näin:

Silloin kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, kuin seitsemän päivän valo yhdellä kertaa – sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa haavat ja parantaa sen ruhjeet ja vammat.

Bourke oli  siteerannut vain asian kannalta oleellisen osan jakeesta selitystekstissään:

Moreover the light of the moon shall be as the light of the sun, and the light of the sun shall be sevenfold, as the light of seven days

Kaava ja sen mukaiset laskut löytyvät tältä hänen nettisivujensa sivulta: Heaven is hotter than hell!.

Pingviinit

Linux-käyttöjärjestelmän keksijä ja Linux-ytimen kehityksen pitkäaikainen johtaja, suomalainen Linus Torvalds (s. 1969) on kertonut, että hän oli aikoinaan alkanut kärsiä sairaalloisesta innosta pingviinejä kohtaan. Sairauden nimi oli muistaakseni penguinitis.

"Kaikki" kuitenkin tietänevät, että Linux-käyttöjärjestelmän virallinen maskotti on Tux-pingviini. Tuxin oli luonut yhdysvaltalainen tietokoneohjelmoija Larry Ewing Linuxin logokilpailuun GIMP-kuvankäsittelyohjelmaa käyttäen vuonna 1996.

Pingviineihin liittyy sekin, että uuden vuoden aattona olin ollut yhdistykseni länsi-Vantaan toimipisteessä uudenvuodenjuhlissa. Siihen liittyi paitsi nakkien ja perunasalaatin syöntiä ja muuta kivaa ohjelmaa, niin myöskin se, että eräät pelasivat välillä pitkien pöytien ääressä pingviinilautapeliä. Minua peli miellytti suuresti henkisistä syistä, vaikka en itse viitsinytkään mennä mukaan pelilaudan ääreen.

Peli vaikutti erittäin hyvin keksityltä. Siinä on ikään kuin tasapainotettu jäävuori meressä. Ja pelaajien tulee omalla vuorollaan asettaa pingviini seisomaan jäävuorelle. Se joka sössii pingviinit omalla vuorollaan, on hävinnyt pelin.

Sain kuitenkin vielä yhdistyksen toimipisteessä oleskellessani selville, että pingviinin tieteellinen nimi ei suinkaan ole pinguinus (tai penguinus). Ainoastaan sukupuuttoon kuolleella siivetönruokilla on tämä nimi. Sen tieteellinen nimi nimittäin kuuluu pinguinus impennis. "Impennis"-sana tarkoittanee sulatonta.

Jo tämä yksityiskohta merkitsee, että Torvaldsin kertoma juttu pingviinejä kohtaan tuntemastaan sairaalloisen suuresta innosta oli ollut pelkkä vitsi.

Nykyään elää kuitenkin lukuisia muita ruokkilajeja. Siivetönruokista poiketen ne kykenevät lentämään, mikä saattaa selittää lajien nykyisen elossaolon.

Ruokkien siivet ovat pingviinien tapaan lyhyet, ja ulkomuodoltaan ne muistuttavatkin näitä. Tosin ruokit ja pingviinit eivät todellakaan ole läheistä sukua toisilleen. Niiden polveutumishistoriassa on ainoastaan se samaa, että molemmat kuuluvat lintuihin.

Pingviinit kuuluvat siis lintujen luokkaan (aves), pingviinilintujen lahkoon (sphenisciformes) ja pingviinien heimoon (spheniscidae). Ja sitten on vielä eri sukuja ja lajeja, joihin pingviinit kuuluvat.

Pingviinit (spheniscidae) on sitten muuten pingviinilintujen (sphenisciformes) lahkon ainoa heimo.

Ruokit kuuluvat myöskin lintuihin (aves), kuten sanottu. Ja ne kuuluvat rantalintujen lahkoon (charadriiformes) ja ruokkien (alcidae) heimoon.

Ja vielä yksi hieno trivia: Pingviinit ovat saaneet nimensä siivetönruokin kymrinkielisen nimen pen gwyn mukaan. Sananmukaisesti käännettynä ilmaisu merkitsee valkoista päätä. Ja tämä trivia jo selittääkin jotain.

Kirkkoa kirkon perään, ja laamautus, sekä melkein-kuolo

Marraskuun alkupuolella tänä Jeesuksen vuonna 2025 olin ollut yhden kaverini henkisenä tukena reissulla paikalliseen vapaaseurakuntaan.

Tämän päivän aamuna taas olin laamanaattorivalmiudessa. Kaikki varttuneeseen ikään ehtineet varmasti muistavat aikoja sitten televisiossa näkyneet DNA-operaattorin laamamainokset.

Arkipäivisin herätyskelloni soi yleensä kymmeneltä. Sunnuntaisin paljon myöhemmin.

Mutta tänä sunnuntaina jouduin heräämään jo klo 8.46. Piti mennä kahden toverin kanssa, joista toinen oli eri henkilö kuin ylemmäksi linkittämässäni tosikertomuksessa, katsomaan Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon länsi-Vantaan Hämeenkylän seurakunnan kirkkorakennuksen takapihalla oleskelevia Kielo-laamaa ja Pasi-aasia.

Em. kertomuksessa mainitsemani toinen henkilö oli keksinyt jostain verkkojulkaisusta tapahtuman. Joten päätin lähteä mukaan.

Seuraavalla bussipysäkillä mukaan tarttui yksi toveri, joten meitä oli nyt kolme.

Hämeenkylän virallisen kirkon etuovi on ollut nyt tukittuna rakennustyön vuoksi. Joutui täten menemään sisään takaoven kautta. Oli kyllä kätevää, että elukatkin sijaitsivat sitten matkan varrella.

Lähestyessäni heitä Kielo tarkasteli minua hyvinkin tiiviisti jonkin aikaa. Se hieman oli jännittävää. Hänen huomionsa lopulta kuitenkin kiinnittyi perässäni seuraaviin kahteen toveriini, joten tuijotus loppui.

Paikalla oli yksi kokenut naispuolinen eläintenhoitaja.

Pääsin hyvin paijaamaan molempia eläimiä, sillä olimme aikaisessa. He vaikuttivat harmittomilta. Olin jonkinlaisessa ekstaasissa. En ollut ennen muistaakseni tavannut sen enempää laamaa kuin aasiakaan. Tai en ainakaan laamaa.

Yli 16 ja puoli vuotta sitten olin kyllä käynyt erään porukan kanssa Nurmijärvellä sijaitsevalla alpakkatilalla. Siellä joukko nuoria alpakoita oli tullut katsomaan meitä saavuttuamme aitauksen luokse. Koska me emme kuitenkaan osoittautuneet kovin mielenkiintoisiksi, nuorison huomio herpaantui ja osa siihen kuuluvista rupesi tappelemaan keskenään. Tappelu oli sellaista kaulan käyttöä, ja kerran yksi nuorista alpakoista sylkäisi toisen alpakan otsatukkaan. Siinä sylkäisyssä oli mukana ruohoakin. Ja varmasti haisi varsin pahalle. Mutta sehän siinä on se idea.

Laamat ovat alpakoita jonkin verran kookkaampia. Laamat voivat myöskin sopia laumanvartijaeläimiksi, sillä ne ovat hyviä potkimaan.

Kielo oli suurikokoisempi kuin yksikään olemassaoleva koirayksilö mutta silti pienikokoisempi kuin olisin voinut kuvitella etukäteen.

Eläintenhoitaja kertoi minulle mainittuani DNA:n mainokset, että niissä näytellyt laama on kuollut. Mutta niistä mainoksistakin on aikaa.

Hän myös kertoi laamojen sopivan ihmisten ystäviksi alpakoita paremmin. Ovat enemmän domestikoituneita.

Domestikaatiossa ei ole kyse pelkästään siitä, että eläin on pienestä pitäen elänyt ihmisten parissa ja siksi pitää näitä samaan porukkaan kuuluvina. Vaan ja nimenomaan siitä, että elo ihmisen toverina on muokannut myös elukan geenejä paremmin tällaiseen "elämäntapaan" soveltuvaksi.

Pesukarhut eli supit ovat viime aikoina olleet tapetilla sikäli, että Yhdysvalloissa on huomattu, että supien eläminen ihmisasutuksen liepeillä on muuttanut ennen pitkää niiden kuonoa lyhyemmäksi.

Tässä on siis kyse siitä, että lyhytkuonoisuuteen liittyy sellainen genetiikka, jonka ansiosta supit pärjäävät aikaisempaa paremmin tuollaisessa uudessa ympäristössä. Kyse on myös henkisistä ja käyttäytymiseen liittyvistä ominaisuuksista.

Sudenkin kesyyntymisestä on sanottu, että susi kesytti melko lailla itse itsensä. Ne sudet, jotka olivat vähemmän arempia elämään ihmisasutuksen liepeillä ja jotka eivät silti myöskään kovin paljoa halunneet kyseenalaistaa ihmisten mielipiteitä, kykenivät tuottamaan enemmän lisääntymisikään asti eläviä jälkeläisiä. Ihmiset antoivat näiden tonkia asuinpaikkansa tunkiota. Sudet saivat täydennystä ruokavalioonsa, ja vastineeksi siitä vartioivat ihmisten asuinpaikkaa ja auttoivat ehkä metsästyksessäkin.

On sellainenkin seikka, että ihmisen elimistö ei kykene käyttämään hyödykseen kovin suurta määrää proteiinia. Liiallinen proteiini on ihmiselle oikeastaan myrkyllistä. Näin ihmiselle on voinut olla kannattavaa antaa myös osa ylimääräisestä hankitusta lihasta susilleen/koirilleen. 

Toki ihmiset sitten myös ottivat sudenpentuja hoiviinsa. Ihmiset päästivät jatkamaan sukua mieluummin sellaisia susi/koirayksilöitä, jotka sopivat paremmin heidän pirtaansa.

Eläminen ihmisen kanssa muutti joka tapauksessa suden koiraksi. Koira esi-isäänsä sutta helpommin myöntyy ihmisen komennettavaksi, ohjattavaksi ja koulutettavaksi. Tämä johtuu siitä, että koirassa säilyy aikuisuuteen asti pentuiän piirteitä.

Koirilla on pienemmät hampaat ja lyhyempi kuono kuin sudella. 

Sudet ovat keskimäärin koiria älykkäämpiä. Tämä johtuu siitä, että eläessään ihmisten parissa koira ei tarvitse yhtä paljon älykkyyttä kuin susi omassa elämässään. Koira antaa osan hommista tässä elämässä ihmisen hoidettavaksi, ja ihminen käyttää koiria siihen, mihin he soveltuvat.

Jos puhutaan koiraroduista, niin älykkäimpiä koirarotuja ovat ne, jotka on jalostettu toimimaan itsenäisesti ja ratkaisemaan itsenäisesti ongelmia. Tämä on luonnollista.

Yksilökohtaiset erot älykkyydessä ovat toki myös suuria. 

Lisäksi koiraan on jossain määrin ohjelmoitunut aikojen saatossa kykyä ymmärtää ihmisten ruumiinkieltä. 

Susilauma usein koostuu kahdesta vanhemmasta ja heidän pennuistaan, joten susilaumoissakaan ei kyllä yleensä turvauduta isompaan väkivaltaan käskyn saattamiseksi perille. Susivanhemmat ovat pikemminkin eräänlaisia suhdetoimintajohtajia, joihin luotetaan ennen kaikkea siksi, että he ovat kokeneita ja tietävät ja osaavat paljon. Susivanhempien päätös voidaan laumassa joskus silti jopa äänestää kumoon. Vanhemmat ovat sitä mieltä että mennään tuonne, mutta lauman enemmistö haluaakin mennä toiseen suuntaan, joten sinne sitten mennään.

Koirat voivat sudesta poiketen joka tapauksessa aikuisinakin niin haukkua kuin leikkiä. Aikuiset sudet yleensä pidättyvät sellaisesta.

Siitä ei ole montaa vuosikymmentä, kun sutta ei edes kyetty erottamaan DNA-testeillä koirasta. Nykyään toki kyetään, mutta on selvää, että DNA:ltaan sudet ja koirat eroavat toisistaan vain pikkiriikkisen, vaikka ulkonäössä ja käyttäytymisessä onkin jossain määrin selviä eroja.

Koira eroaa sudesta muuten vielä siinäkin, koirat eivät osaa yhtä hyvin kuin sudet pitää huolta pentujensa hengestä ja terveydestä. Susilaumassa paitsi vanhemmat, niin myös koko lauma pitävät huolta pennuista. Koirien sieluihin taas on ohjelmoitunut vuosituhansien yhteiselon ja kehityksen myötä sellainen oletus, että ihminen pitää huolta heidän pennuistaan.

Niinpä villikoirien kanta ei yleensä voi kasvaa, mikäli ne eivät saa tuoretta verta ulkopuolelta. Tärkein ja ehkä ainoa poikkeus tähän on Australian villikoira dingo.

Hirveän monta vuosikymmentä sitten, olikohan 1950-luvulla, sittemmin omaan mahdottomuuteensa tuhoutuneessa Neuvostoliitossa (1917/1922–1991) aloitettiin tieteellinen kokeilu. Siinä tarhakettuja jalostettiin ihmistä paremmin sietäviksi, jotta kettuja olisi helpompi tarhata. Aina ihmisen kannalta mukavimmat kettukaverit päästettiin jatkamaan sukuaan, eikä kestänyt kovin montaa sukupolvea, kun tarhaketut alkoivat käyttäytyä koiramaisesti. Ne etsiytyivät nyt mielellään ihmisen luokse. Ketuille syntyi luppakorvia. Turkistarhauksen perimmäisen tarkoituksen kannalta oli kuitenkin ikävää, että kettujen turkki muuttui laikukkaaksi. Nyt niistä oli vaikea saada myyntikelpoisia artikkeleita.

Neuvostoliiton lakattua olemasta vuoden 1991 lopulla myös kettukokeen rahoitus romahti.

Myöhemmin näitä koiramaisia kettuja on ilmeisesti sitten myyty lemmikeiksi. Putinlandiassa asia saattaa olla toki jo muuttunut.

No, nyt on varmaan aika palata elävän elämän tosikertomuksessani tämänpäiväiseen.

Elukoitten kanssa hengailemisen jälkeen osallistuin periaatteessa kirkkorakennuksen sisällä adventtijumalanpalvelukseen sekä senjälkeiseen riisipuuronsyöntiin. Jumalanpalvelus alkoi noin kymmeneltä.

Latinan sana adventvs viittaa saapumiseen.

Mutta uskomatonta, kuinka paljon ihmisiä osallistui jumalanpalvelukseen. Itse sali tuli varsin täyteen, ja osa porukasta istuili sitten sen ulkopuolella lasiseinän takana.

Osallistuin niin hyvin kuin osasin. 

Mutta ihmettelen kyllä pääsiäismeininkiä adventtina.

Ensin ikään kuin juhlitaan aikuista Jeesusta tämän elämän viimeisen pääsiäisen palmunlehvillä. Sitten ihanhetiperään Jeesus-vauvaa. Ja sitten taas palataan palmunlehviin muutaman kuukauden päästä, kun tulee kristillinen pääsiäinen.

Kai minä saan tällaisia ihmetellä, vaikka olenkin entinen seurakuntanuori.

Ihmiset viskelivät palmunlehviä Jeesuksen ja hänen aasinsa tielle, kun hän ratsasti Jerusalemiin. Kyse oli siis kunnioituksesta sekä askeltamisen helpottamisesta.

Kristinuskoiset ovat tavanneet sanoa, että Jeesus kulki kaupunkiin aasilla hevosen sijaan, koska hän oli nöyrä. Toisaalta hevosen saaminen käyttöön tarkoitusta varten olisi voinut maksaa jonkin verran, eikä iloisilla veikoillamme ollut isompia pääomia käytettävissään. Ja varsin todennäköistä sitä paitsi on, että Jeesus ei osannut ratsastaa. Jos Hän olisi kuitenkin istunut hevosen selässä jonkun luotettavan henkilön taluttaessa tätä ja jos hevonen olisi kuitenkin jostain syystä kesken kaiken pillastunut, niin paska olisi kyllä ns. iskenyt tuulettimeen. Jeesus olisi voitu tällaisen tapahtuman jälkeen tuntea miehenä, ja mahdollisesti kuolleena tai vammautuneena sellaisena, joka iski päänsä portinpieleen.

Messias-spekulaatiot joka tapauksessa velloivat pyhässä kaupungissa villinä, kun oli kerran juutalaisten pääsiäinen. Hänkö se on, jotkut ihmisistä pohtivat mielissään.

Ja vallanhaltijat, roomalaiset, olivat varpaillaan.

Roomalainen merkittävä sotapäällikkö ja poliitikko Gnaevs Pompeivs (106-48 eJs.), jolle yksinvaltias Svlla (138–78 eJs.) oli antanut lisänimen Magnvs, Suuri, miehen sotilaallisista ansioista johtajansa palveluksessa 80-luvun loppupuolella, oli sekaantunut hasmonealaisten juutalaisen valtakunnan politiikkaan vuonna 63 eJs., ja niin alue tuli joutuneeksi Rooman käsiin.

Kuten eräässä tunnetussa 30-luvulle sijoittuvassa elokuvassa oli graffiti kuulunut: romani ite domvm. Se tarkoittaa suomeksi: "roomalaiset menkää kotiin". Muistaakseni elokuvassa graffitintekijä oli pistetty putsaamaan tekosensa seinästä. Vai oliko se muurista. Sotilas vahti homman sujumista alapuolella.

Sikäli kuin kristillisestä Raamatusta saa asiasta tarpeeksi selvän, niin eräät juutalaisten johtomiehistä pelkäsivät, että roomalainen praefectvs – hommaa hoiti noihin aikoihin sotilasviranomainen – Pontivs Pilatvs katsoisi hiukan pahana juutalaisen kansan uskonnollisten tunteiden roihahtelua pääsiäisenä juutalaisten wanhassa pääkaupungissa. Nämä henkilöt pitivät Jeesusta vaarallisena messiaskandidaattina. Messias-sana tarkoittaa pyhällä öljyllä kuninkaaksi voideltua.

Jeesus ei ainakaan Uuden testamentin tietojen mukaan ollut mukana missään kapinahankkeessa Roomaa vastaan, mutta monet pelkäsivät hänen sellaiseen ryhtyvän, ja toiset taas toivoivat.

Aasilla ratsastaminen kuninkaallisemman hevosen sijaan ei tainnut sittenkään olla riittävä tae oman henkilökohtaisen koskemattomuuden ja hengen takaamiseksi. 

Joka tapauksessa ilmassa oli poliittisia tarpeita asian poistamiseksi päiväjärjestyksestä. Suurkaupungissa Jeesuksen kannattajia oli vain pieni vähemmistö, ja roomalaiset ammattisotilaat ja juutalaisten temppelivartijat muodostivat varsin mittavan sotilaallisen ylivoiman näihin nähden joka tapauksessa.

Ja voi hyvin olettaa, että Jeesuksen kannattajia estettiin saapumasta juutalaisten johtomiesten komitean istuntoon, vaikka heillä olisikin ollut viran suoma läsnäolo-oikeus.

Jeesus väkivalloin haettiin puutarhasta, jossa hän oli ollut viettämässä aikaa oppilaidensa kanssa. Tässä tilanteessa Uusi testamentti kertoo Jeesuksen sanoneen varoittaen oppilaitaan: "Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu." Minua henkilökohtaisesti miellyttää tämä herran asenne.

Jeesus vietiin Uuden testamentin mukaan ensin yhden Herodes Suuren (73 – 4 eJs.) pojista Herodes Antipaan (20 eJs. – 39 jJs.) eteen, koska Jeesus oli kotoisin pohjoisesta Galileasta. Antipas sitten lähetti hänet Pilatvksen luokse.

Ja Pilatvs antoi teloittaa hänet kuultuaan häntä ensin.

Valitettavasti Jeesus ei ollut Rooman kansalainen, ja siksi teloitus toteutettiin hieman ikävämmällä tavalla.

Joka oli itse asiassa tarkoitettu mahdollisimman kiduttavaksi. Ennen vuotta 212 jJs., jolloin Rooman keisari Caracalla mitä luultavimmin ennen kaikkea verotussyistä antoi kaikilla vapaille Rooman valtakunnan vielä vailla kansalaisuutta oleville kansalaisuuden, vain vähemmistöllä valtakunnan asukkaista oli se ollut. Ja Jeesuksen elinaikana määrä oli ollut suhteessa vielä paljon pienempi.

Rooman kansalaisuus toi etuja. Kuten sen, että sai tulla teloitetuksi miekalla sen sijaan, että joutuisi tuomittavaksi teloitettavaksi ristiinnaulitsemalla.

Risti oli latinaksi crvx. Roomalaiset olivat omaksuneet ristiinnaulitsemisinstituutionsa karthagolaisilta, joiden kanssa Roomalla oli takavuosina ollut hieman napit vastakkain. Kathago itse oli alun perin ollut foinikialaisten siirtokunta, ja foinikialaiset taas lienevät oppineet instituution persialaisilta.

Ristiinnaulitsemisessa ihminen sidottiin kiinni puupalkkeihin ja mahdollisesti hommassa käytettiin myös nauloja. Tuomittu roikkui siinä sitten kuolemaansa asti alastomana joutuen myös tekemään tarpeensa siinä samassa paikassa.

Ristiinnaulittu joutui myös jatkuvasti ponnistelemaan itseään ylöspäin kyetäkseen hengittämään.

Jos ketään kiinnostaa, niin minusta on outoa, että mitä ilmeisimmin ristiinnaulitsemisen tapoja oli Rooman valtakunnassa monia erilaisia. Olisi luullut, että maaherrat ja sotilasviranomaiset olisivat standardisoineet sen, millä tavoin ristiinnaulitseminen tuli suorittaa.

Uuden testamentin mukaan Jeesus olisi kuollut kuitenkin armollisen nopeasti. Ja jos ei olisi kuollut, niin sotilaat olisivat katkoneet hänen sääriluunsa, jotta hän olisi tukehtunut kuoliaaksi nopeammin, sillä ristiinnaulittuja ei saanut jättää roikkumaan cruxille pääsiäisen ajaksi, sillä se olisi herättänyt turhaan suuttumusta osassa paikallista väestöä.

Eräs toverini oli myöhemmin päivällä eli illalla lausunut, että katolisessa uskonnossa palmunlehvät ovat marttyyrin merkki. Minua tämä ei haittaa, sillä kyllähän palmulehväoperaatiosta ei kulunut enää kauhean montaa tuntia siihen, kun Jeesus pistettiin ristille.

Ja jos palaan jälleen kirkolla/kirkossakäyntiasiaan, niin ehdin olla jumalanpalvelukseen jollakin lailla osallistumassa vain ehkä puolet sen keston ajasta. Nimittäin huomasin verensokerini olevan pahasti alamaissa.

Tässä vaiheessa voin kertoa, että minulla on periaatteessa ja käytännössäkin kakkostyypin diabetes, jota hoidan lääkityksellä. 

Olin syönyt yöpalan kovin aikaisessa vaiheessa, ja aamulla ennen kotoa lähtöäni olin ehtinyt syödä ainoastaan yhden hapankorpun.

Tarkastelin kirkon penkillä istuessani ohjelmamonistetta, ja päättelin, etten kestä olla salissa sitten millään tilaisuuden päättymiseen saakka.

Sanoin sen sijaan oikealla puolella istuvalle toverilleni, että minun pitää mennä joksikin aikaa pois. Hän kysyi minulta, että tulenko takaisin. Vastasin hänelle, etten tiedä.

Onnistuin pääsemään sinne, mihin olin jättänyt niin takkini kuin reppuni riippumaan. Otin reppuni taskusta viralliset hätäkarkkini ja laskeuduin syömään niitä lattialle, koska en kyennyt pysymään enää pystyssä.

Saatuani pureskeltua noita jokusen päätin nousta ylös ja mennä istumaan jonnekin. Kauempana jumalanpalveluspaikasta oli lasiseinien luona tuoli, jolle istuin. Jatkoin tässä hyvän aikaa hätäkarkkien nauttimista. Välillä minua jopa pyörrytti. Ennen pitkää alkoi kuitenkin helpottaa. Päättelin selviäväni hengissä ja kunnossa.

Ja sitten huomasin jumalanpalveluksen olevan lopussa. Mainittiin puuron tarjoaminen erinäisissä paikoissa pitkin kirkkorakennusta. Osa lapsiperheistä oli jo poistunut salista, ja kuljin virtaa vastaan päästäkseni sinne, missä toverini vielä istuivat.

Paikallistettua heidät kerroin, mistä äkkinäisessä häviämisessäni oli ollut kyse.

Seuraavaksi menimme jumalanpalvelussalin riisipuurojonoon. Kukin meistä ravisteli purnukassa ollutta kanelisokerisekoitusta puuron päälle. Asetuimme sopivaan paikkaan salin nurkkaan syömään puuroa ja juomaan mehua. Olin itse unohtanut ottaa piparkakun mukaani tarjoilupöydältä.

Mutta puuro oli meidän kaikkien mielestä varsin hyvää. Lausun vielä itse keksimäni viisauden: "Aamurukouksen aikana kirkosta puuroaminen".

Veimme roskat ja kävimme pukeutumassa. Matkalla toisessa rakennuksessa sijaitseviin seurakunnan myymäisiin nappasin mukaan vielä aikaisemmin nauttimatta jääneen piparkakun.

Myymälässä minua otti päähän, ettei minulla ollut käteistä tarpeeksi käytettäväksi. Toinen tovereistani osti itselleen saaristolaisleivän. Hänelläkin riittivät varat vain juuri ja juuri.

Itse olisin halunnut ostaa myyjäisistä jotain jo siksikin, että minulta oli jäänyt väliin kolehtihaavi.

Myymälästä lähdettyämme kävimme vielä lyhyesti morjenstamassa Kieloa ja Pasia. Sitten raahustimme pysäkille. Ehdimme juuri ja juuri kätevästi bussille ennen kuin se siinä jo pitemmän aikaa odotettuaan lähti. Huristimme bussilla sitten kukin omaan kotiinsa.

Myöhemmin päivällä minun oli määrä lähteä uudestaan tietyn toverini seuraksi, kun hän oli menossa paikalliseen vapaaseurakuntaan. Edellisellä käynnillä ohjelma oli sisältänyt raamatunlukua, teksteistä keskustelemista ja rukoilemista. Tällä kertaa kyseessä oli jumalanpalvelus.

Tämä toverini on itse asiassa se henkilö, joka hyvän aikaa sitten oli saanut minut ostelemaan ihan varmuuden vuoksi lähikaupastani noita verensokerinnostatuskarkkeja, joista olin sattunut hyötymään tänään suuresti.

Jumalanpalveluksen oli tarkoitus alkaa klo 16. Edelliskertainen toinen kaverini ei tällä kertaa viitsinyt lähteä mukaan joukkoon tuimaan, sillä hän on oikeastaan uskonnoton eikä hänellä enää ole yhtä tylsää kuin silloin aikaisemmin oli ollut.

Tapasin ennen kirkkoon menoa toverini paikallisen Lidlin pihalla. Hän kävi ostamassa jotain pientä, ja sitten jatkoimme askellustamme päästäksemme kerrostalon alakerrassa sijaitsevaan kirkkoon.

Kirkkosali oli melko pieni.

Paikalla oli vieraileva tähti, joka vaikuttaa tätä nykyään Helsingissä Annankadun vapaaseurakunnassa. Muistan, että hän oli kuulunut seurakunnan vanhimmistoon Hiekkaharjussa sijaitsevassa Vantaan vapaaseurakunnassa 25 vuotta sitten.

Vieraileva tähti käy harvakseltaan aina täällä päin Vantaatakin.

Paikallinen henkilö piti alustavan puheen, jossa hän mielestäni osuvasti puhui lakihenkisyyden vahingollisuudesta.

Myöhemmin illalla olin juttelemassa sosiaalisessa mediassa yhden kaverini kanssa, ja hän ylläolevaan sopivasti liittyen sanoi, että ihminen kykenee valitsemaan hyvän ja pahan välillä, kunhan käyttää itsekuria. Sanoin hänelle, että kristillisen ajattelun mukaan taas ihminen ei kykene hyvään ja että itsekuri ei riitä. Lausuin myös näin:

Pitää kokonaan luopua yrittämästä kelvata Jumalalle. Kun sen on tehnyt, voi avautua Jumalan hengelle. Jeesuskin on sanonut: "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista."

Tämä sattuu tärkein kristinuskoon kuuluva asia, joka on pysynyt osana ajatteluani normikristinuskon jätettyäni.

Vieraileva tähti soitti jumalanpalveluksessa pianoa. Ja hän piti myös varsinaisen saarnan.

Asiaan kuului myös, että aina välillä laulettiin. Aikoinaan, yli 25 vuotta sitten, kun olin osa Vantaan vapaaseurakunnan "muonavahvuutta", olin kerran yrittänyt ryhtyä osaksi kirkkokuoroa. En vain kuitenkaan saanut sanaa suustani, joten suunnitelmani ryhtyä "laulajaksi" epäonnistui.

Olen kuitenkin laulellut myöhemmin yhtä sun toista. Mutta se onnistuu minulta oikeastaan ainoastaan silloin, kun ei tarvitse laulaa osana joukkoa. Varmuuden vuoksi kerron vielä, että en ole ammattilaislaulaja, enkä edes puoliammattilaislaulaja.

Tykkään laulaa joululauluja ympäri vuoden ja mieluiten jossain määrin väärillä sanoilla. Olen myöskin osittain uudelleensanoittanut Maaritin kappaleen Jäätelökesä.

Toverini sen sijaan lauloi silloin, kun piti laulaa yhdessä.

Tilaisuuden lopuksi toimitsija tuli tuomaan "pöytiin" ehtoollisen. Sai valita myös gluteenittoman ehtoollisleipävaihtoehdon. Viini oli alkoholitonta. Minun teki mieleni ottaa ainoastaan viiniosa ehtoollisesta, koska minua janotti päivemmällä syömäni liian paljon suolaamani lohturuoan takia. Kykenin kuitenkin hillitsemään itseni.

Tunsin kuitenkin itseni noloksi, kun jouduin sanomaan ensin viinintuojalle että ei kiitos, ja sen jälkeen myös leiväntuojalle saman ja viittaamaan vieressäni istuvaan toveriini.

Toverini saattoi saadakin paljon jumalanpalveluksesta. Minä sen sijaan olen paitsi suhteellisen uskonnoton niin tätä nykyä koen myöskin olevani ei-teistinen kveekari. Tiedän, että nykyään tämän kaltaisia ihmisiä on muitakin.

Itse kaipaisin sellaista jumalaa elämääni, joka auttaisi ajallisissa asioissa. Kuolemanjälkeisestä elämästä kun ei ole olemassa objektiivista todistusaineistoa.

Mutta tätä ihmisyys on ollut 70.000 vuoden ajan. Uskotaan kaikenlaiseen sellaiseen, mikä ei ole tiukasti ottaen totta, on kyse sitten uskonnollisista tai politiikan tai etiikan väittämistä. Toisaalta tämä geneettispohjainen ominaisuus nyky-ihmislajissa on mahdollistanut perheryhmiä selvästi suurempien yhteisöjen muodostamisen. Kykenemme nykyään nk. kokoontumaan lipun ympärille. Meille on olemassa symboleja, joiden vuoksi voimme elää ja kuolla.

Hyväksyn tämän.

Ehtoollisen jälkeen kokoonnuimme ison pöydän ympärille samaan huoneeseen kuin missä olimme viettäneet edellisen kokouksen Raamatun parissa.

Tällä kertaa nautimme siellä kahveeta ja makeaa piirakkaa. Itse otin kahvin lisäksi juomaksi myöskin mehua. Tätä nykyä ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivänä minusta oli ikävää, että tarjolla ei ollut kasvismaitoa, esim. kauramaitoa, kahviin laitettavaksi. Jouduin juomaan kahvini mustana.

Jouduin valistamaan erästä paikallaolijaa siitä, mitä olin tarkoittanut käyttämälläni ilmaisulla "maidoton maito". Valistin häntä myös useista kasvismaitovaihtoehdoista, joita kaupasta saa.

Pöydän ympärillä käytiin mukavia rupatteluita ja keskusteluita.

Normikristinuskovaiset saattavat kyllä olla suhteellisen harmittomia ihmisiä. Jotkut heistä saattavat kyllä olla poliittisesti harmillisia, mutta tämä on vain minun mielipiteeni.

Koskevatko kotikissojen peräreiät kaikkiin kodin pintoihin?

Alun perin kuluvan Jeesuksen vuoden 2025 huhtikuussa oli englanninkielisellä mitä ilmeisimmin artikkeleita myönteisistä uutisista julkaisevalla Upworthy-sivustolla julkaistunut artikkeli otsikolla 6th grader's science fair project answers age-old question: 'Do cat buttholes touch everything?'.

Kaikki varmasti ovat joskus pohtineet mielessään sellaista kysymystä, että koskevatko kotikissojen takapuolessa olevat peräreiät kaikkiin pintoihin, joilla he istuvat.

Vastaus kysymykseen on nyt kuitenkin selvitetty. Nimittäin yhdysvaltalainen Floridan osavaltiossa asuva kotiopetuksessa ollut utelias kuudesluokkalainen Kaeden Henry oli koulun tiedemessuja varten suorittanut aiheesta tieteellisen tutkimuksen. Asian selvittämistä toki auttoi se, että koululaisen äiti Kerry Hyde sattui olemaan paitsi eläinten käyttäytymisen väitellyt asiantuntija niin myöskin erikoistunut kotikissoihin.

Perheeseen myöskin kuului useampi kissa, joita saattoi käyttää koemateriaalina.

Puheena oleva Kaeden ja hänen äitinsä menivät täten tieteen vuoksi ostamaan kaupasta myrkyttömän huulipunan.

Sillä sitten punattiin kissojen peräreiän ympäristö, ja tämän jälkeen vain sitten antamaan kissoille käskyjä, joihin kuuluivat: istu, odota, pane maata, hyppää. Nämä kissat olivat pentuiästä alkaen kuitenkin tottuneet elämään, jossa käskyjä pitää noudattaa, sellaisia kuin ylävitonen, pyöri ympäri ja puhu. Kissojen motivaatiota suorittaa tehtävät ruokittiin runsaasti kehuilla, paijaamisilla ja antamalla heille heidän lempiherkkujansa. Testauksen lopuksi pyyhittiin vauvapyyhkeellä huulipunat pois kissojen peräreikien luota.

Koedatan kerääminen oli kestänyt vain kymmenen minuuttia.

Kaedenin tieteellisen kokeen "koekaniineissa" oli niin pitkä- kuin lyhytarvaisia ja keskipituisella karvoituksella varustettuja kissoja.

Saatujen tulosten mukaan pitkä- ja keskipitkäkarvaisten kissojen peräreiät eivät koskettaneet sen enempää kovia kuin pehmeitäkään pintoja. Sen sijaan lyhytkarvaisten kissojen perärei'istä saattoi välillä jäädä jälki pehmeisiin pintoihin.

Tieteellinen koe tietenkin on herättänyt suurta huomiota internetissä. Eräs huomioija oli kommentoinut: "Tämä on todennäköisesti hyödyllisin tieto mitä koskaan olen oppinut (koulun) tiedemessuilla. Eräs toinen oli lausunut: "Hyvä tietää! Voin nyt nauttia tasolle jääneet kerrosvoileipäni ilman huolta."

Tutkimuksen tuloksista voidaan luonnollisesti myös päätellä se, että karvattomien kissojen peräreikien kanssa kannattaa olla varuillaan ja varovainen.

Ja kyllä minäkin sanoisin, että ei kyseessä varsinaisesti ole mikään nollatutkimus, vaan tieto on kissanhaltijoiden kannalta jopati tärkeä, ja myöskin jossain määrin heidän luonaan kyläilevien ihmisten kannalta.

Ja kuten artikkelissa todetaan, niin myös Kaedenin äiti on eläinten käyttäytymisen tutkijana nyt oppinut jotain uutta.

Yksi ainoa mutaatio teki hevosista ratsastuskelpoisia muuttaen koko ihmiskunnan historian

Jokin aika sitten olin törmännyt populaaritieteellisen ZME Science -sivuston sivuilla 28.8.2025 julkaistuun Tibi Puiun kirjoittamaan englanninkieliseen artikkeliin A Single Mutation Made Horses Rideable and Changed Human History. Kävin sen läpi tuolloin, ja minusta alkoi heti tuntua, että eräs tuntemani hevosia rakastava ihminen voisi arvostaa sitä, että puran artikkelin asian suomenkieliseksi blogimerkinnäksi. Ja hän vahvisti otaksumani minulle, joten rupesin myöhemmin sitten kirjoittamaan tätä tekstiäni.

Artikkelin otsikko asia suomeksi käännettynä kuuluu suurin piirtein näin: "Yksi ainoa mutaatio teki hevosista ratsastuskelpoisia ja muutti ihmisen historian."

Ja käsittelen artikkelin asian sitten tässä:

Artikkelissa alussa todetaan, että hevoset eivät pelkästään muuttaneet sitä, kuinka ihmiset matkustivat, vaan niiden voi sanoa muuttaneen ihmisen sivilisaation kulun. Ja että siitä huolimatta on tutkijoille tuottanut aina päänvaivaa se, että millä tavoin täsmälleen aroeläimistä tuli ratsastuskelpoisia kumppaneita, jotka vetivät vaunuja, kuljettivat sotureita ja lopulta tekivät valtakunnista mahtavia.

Artikkelissa sanotaan, että hyvä vastaus kysymykseen on kuitenkin löytynyt tuoreen DNA-tutkimuksen avulla: nimittäin geneettinen muutos yhdessä ainoassa hevosen geenissä nimeltä GSDMC auttoi muuttamaan nämä arat ja säikyt eläimet olennoiksi, jotka ihmiset voisivat satuloida ja joilla he voisivat ratsastaa.

Geenivariantin eli alleelin levitessä ihmiskunnan historia lähti suorastaan laukalle, jos sallitaan tällainen ilmaisu.

Xuexue Liun ja Ludovic Orlandon johtama tutkimusryhmä olivat siis analysoineet hevosen genomin useamman tuhannen vuoden ajalta. He kävivät läpi 266 geenimerkkiä, joiden tiedetään liittyvän käyttäytymiseen, ruumiin kokoon ja turkin väriin. Heidän arvostetussa Science-lehdessä julkaisemansa tulokset antavat ymmärtää, että hevosen varhainen domestikaatio ei alkanut näyttävillä ruumiin värityksillä tai suurempana ruumiin korkeutena. Sen sijaan hevosen ensimmäiset jalostajat valitsivat sukua jatkaa saavat hevoset jatkoon näiden osoittaman temperamentin perusteella. (Yleensä sanaa "temperamentti" käytetään suomen kielessä vain ihmisistä puhuttaessa, mutta veikkaan eläintieteen olevan poikkeus sääntöön.)

Yksi varhaisimmista merkeistä ihmisen hevoseen aiheuttamasta muutoksesta oli siis ilmennyt geenissä nimeltä ZFPM1. Hiirillä geenin tiedetään liittyvän hermostuneisuuteen ja stressinsietokykyyn. Tämä geneettinen muutos, joka tapahtui noin 5000 vuotta sitten, saattaapi olla tehnyt hevosista vain hiukan aikaisempaa rauhallisempia. Ja silti riittävän säyseitä, jotta ihmiset ovat voineet pitää niitä läheisyydessään tarvitsematta pelätä henkensä edestä.

Kunnollinen muutos tapahtui kuitenkin vasta noin 4200 vuotta sitten. Hevoset, jotka kantoivat erityistä versiota GSDMC-geenistä, alkoivat olla vallitsevia kesyhevospopulaatioissa. Ihmisillä tämän geenin alleelit liittyvät krooniseen selkäkipuun ja selkärangan rakenteeseen. Hevosilla sekä hiirillä mutaatio kuitenkin uudelleenmuotoilee nikamia, parantaa motorista koordinaatiota ja vahvistaa raajojen rakennetta. Lyhyestä virsi kaunis: tämä muutos teki hevosista kelvollisia ratsastukseen.

Artikkelissa on kaavakuva hevosen piirteisiin liittyvästä 14 eri geenimerkistä. Kyseinen GSDMC-geenin alleeli yleistyi hevosissa hämmästyttävästi vain muutaman sadan vuoden aikana yhdestä prosentista täyteen sataan.

Tutkija Laurent Frantz Münchenin Ludwig Maximilian -yliopistolta kutsuu tätä suhteettoman äkillistä geneettistä muutosta lähes ennennäkemättömäksi biologisen evoluution historiassa.

Jos kuitenkin verrataan ihmisen evoluutioon, niin se mutaatio joka mahdollistaa ihmiselle maidon juomisen vielä aikuisiällä – ominaisuus jolla on ollut suunnaton merkitys hengissä selviämisen kannalta – oli levinnyt huomattavan paljon tuota hitaammin. 

Vaikka toki täytyy tässä todeta, että edellisessä kyse on ollut kuitenkin ihmisen enemmän tai vähemmän tarkoituksella ohjaamasta toisen eläinlajin, hevosen, evoluutiosta. Domestikaatio ei tarkoita pelkästään kesyttämistä vaan myös eläimen DNA:han vaikuttamista valitsemalla omalta kannalta sopivimmat eläimet jatkoon eli jatkamaan sukua.

Frantz on selittänyt asiaa näin: "Oikeat olosuhteet ratsastuskelpoisen hevosen ilmestymiselle syntyivät noin 3500 vuotta sitten Euraasian arolla Kaspianmeren pohjoispuolella. Noihin aikoihin paikallisissa ihmiskulttuureissa alettiin etsiä sopivia eläimiä ennemminkin sodankäynnin ja tavaroiden ja ihmisten kuljetuksen avuksi kuin ruoaksi. Geneettiset tähdet osuivat samalle linjalle: harvinaiset mutta jo olemassaolevat mutaatiot hevospopulaatioissa kohtasivat ihmisen pyyteet.

Kyseistä GSDMC-alleelia kantavat hevoset levisivät metsäpalon lailla yli Euraasian syrjäyttäen kaikki muut hevoseläimet yksin aaseja lukuunottamatta. Arkeologisen todistusaineiston mukaan tarve ratsastaa, ei tarve vetoeläimelle, oli kuitenkin ensisijainen ajuri tälle vallankumoukselliselle muutokselle hevosessa. Vain joidenkin vuosisatojen kuluttua ratsastajia saattoi nähdä aina Volgan aroilta Kiinan rajoille.

Tutkimuksen tuloksista löytyy kuitenkin sellainenkin tieto, että hevonen muuttui myös muissa suhteissa. Rautakauden alusta alkaen – nyt varmaan puhutaan noin vuodesta 1000 eKr. – ihmiset jalostivat hevosia suurikokoisemmiksi ja vankemmiksi, jotta niitä saattoi paremmin käyttää ratsuväessä. Ihmisten erilaiset mieltymykset ohjasivat hevosten turkin väriä ja kuvioita, mutta nämä olivat joka tapauksessa vain ohimeneviä muoteja, ja mahdollisuus ratsastaa hevosilla ohjasi niiden jalostusta eniten.

On silti helppo unohtaa, kuinka paljon oli kuitenkin kiinni silkasta sattumasta. Kyseistä GSDMC-geenin alleelia syntyi harvoin ja useimmat katosivat ennen kuin niillä saattoi olla merkitystä ihmiselle. Jos sitä kantavat hevoset olisivat kuolleet, tai mikäli yksikään yhteisö ei olisi halunnut alkaa ratsastaa hevosilla, ihmisen historia saattaisi näyttää varsin erilaiselta. Frantz on sanonut: "Selvää on, että nämä ensimmäiset ratsastajat pistivät alkuun vallankumouksen, joka muutti maailman, osoittaen kuinka suuri vaikutus voi olla pienimmällä mahdollisella biologisista muutoksista."

Tuosta historian pisteestä alkaen ratsastajan ja hevosen välinen side auttoi eteenpäin valtakuntia, sodankäyntiä ja muuttoliikkeitä. Jousiratsumiehet muotoilivat uudestaan käytetyt taistelutavat pitkin Aasiaa. Matkustaminen pitkiä matkoja maitse tuli mahdolliseksi. Jopa maanviljely muuttui hevosen vetämän auran ansiosta. Polttomoottorin saapumiseen saakka hevoset olivat ihmiskunnan nopein keino kulkea maan halki.

Ja se kaikki riippui pienestä DNA:n pätkästä, joka taivutti selkärankaa ja pidensi jalkoja sallien meidän nousta hevosen selkään.