sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Runoni, kertomusruno: Maailman pihamaat

"No niin tietysti. Ruokaa vaikka komppanialle. Mutta käykää katsomassa kuitenkin."

Ja nainen kertoi kaikenlaista, miten oli joutunut elämässään hotelliinkin.

Heiltä kun oli kerran ennen joulua hävinnyt yksi ruumiskin.

Hän oli jo vanha mies, kasvot täynnä syyliä.

Olin julkaissut tämän runoni alun perin nk. pääblogissani 19.7.2019.

torstai 26. marraskuuta 2020

Muu asia: Pitäisi tehdä elokuva Peräsmiehestä

Joku voisi tehdä elokuvan Peräsmiehestä. Sen kuuluisa hokema voisi olla: "Ei se ole hullu joka pyytää vaan pylly joka huutaa." Ensin näytettäisiin matkustajalentokoneen suihkumoottoria, joka rupeaisi ulvomaan. Sitten näytettäisiin Peräsmies.

Peräsmies on Pahkasika-lehdessä vuosina 1983-2000 esiintynyt sarjakuvahahmo. Hän on supersankari, joka lentää pieremällä.

perjantai 20. marraskuuta 2020

Lakonisehko proosarunoni: Fazerin Wiener Nougat

Tulen kotiin. Laitan paketin sisällön pakkaseen. Menen käymään sukulaisissa. Palaan takaisin. Sillä välin suklaati on kylmentynyt sopivaksi.

Kiitokset Liisalle sen huomaamisesta, että tämän voisi julkaista.

torstai 19. marraskuuta 2020

Uneni: Etsin autolla vanhaa kaveriani Kaivokselasta

Näin äskettäin seuraavanlaista unta:

Ajelin autolla Vantaan Kaivokselan keskustan ympäri. Tarkoitukseni oli poimia kyytiin vanha kaverini, joka asui täällä. En löytänyt häntä. Sain kuitenkin jossain vaiheessa tietää, että hän asuikin tätä nykyä Turussa, koska hän ei ollut saanut tarpeeksi halpaa ja hyvää asuntoa pääkaupunkiseudulta.

Myöhemmin unessa olin vanhempieni kotona Varistossa. Jostain syystä heidän omakotitalonsa pihalle oli rivitalonaapurin väki raijannut pöydän ja tuoleja. Ihmettelin heille asiaa. He kertoivat olevansa aikeissa erään henkilön syntymäpäivää siinä juhlia. Ja kävi ilmi, että em. kaverini syntymäpäiviä oltiin samana iltana aikeissa juhlia samalla pihalla.

Alun perin olin tuntenut ko. kaverini peruskouluaikoihin jonkin aikaa. Olin tutustunut häneen uudestaan vuonna 1994, ja uudistimme kaveruutemme. Hän kuoli noin kaksikymmentä vuotta sitten. Hän oli asunut Helsingin Vuosaaressa, josta oli muuttanut Vantaan Hakunilaan. Hänen sosiaalinen verkostonsa mm. minua lukuunottamatta oli hajonnut muuton vuoksi, ja oletuksen mukaan siksi hän teki itsemurhan.

Minun ja veljieni vanhemmat taas olivat kuolleet vuonna 2007 kumpikin.

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Uneni: Kusta autossa pelkääjän paikan lattialle

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Unessa olin vanhempieni kodin luona. Heillä ollut Volkswagen Kupla oli jostain syystä pysäköitynä tien laitaan toiselle puolelle tietä heidän kodistaan katsottuna, eikä heidän pihalleen.

Minun oli määrä kai lähteä jonkin ajan päästä nuoren sukulaistytön kanssa jonnekin.

Unessa rupesin virtsaamaan ko. auton pelkääjän paikan lattialle. Virtsasin pitkään ja hartaasti. Kun naapurin mies ohitti auton, jostain syystä pientareen puolelta, korjasin asentoani sellaiseksi, että mies ei näkisi minun virtsaavan.

Oikeassa elämässä minulla oli ihan riittävän paha virtsahätä. Se aiheutti osaltaan uneni.

lauantai 14. marraskuuta 2020

Runoni: Musta aukko todellisuuden kudelmassa

Nostaa minun sieluni Jumalan luo
Dire Straitsin
Sultans of Swing
levyraadissamme
Oletetun Jumalan luo
Mutta elävän Jumalan tilalla
on suurikokoinen musta aukko

keskiviikko 11. marraskuuta 2020

Uneni: Talvinen ryhmämatka läheni loppuaan

Näin seuraavanlaista unta:

Olin jossain julkisella piha-alueella yhdessä muiden ihmisten kanssa. Oli talvi, ja lunta oli maassa. Olimme tulleet paikalle jotain tarkoitusta varten, ja pian olisi aika lähteä tilausbussillamme takaisin.

Joukossa oli kaksi suurin piirtein ikäistäni miestä. Nämä keksivät, että voitaisiin ruveta hieman hulluttelemaan. Ensin vastustelin asiaa. Bussikin oli kohta lähdössä. Mutta päätin sitten ryhtyä leikkiin mukaan. Juoksentelimme ja hilluimme. Jotkut ryhmämatkamme osallistujista vastustivat tällaista meininkiä.

Sitten heräsin herätyskellon soittoon.

Unessa oli hyvä tunnelma.

sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Uneni: Iso kivenmurikka iskee avaruusaluksen tuulilasiin

Näin taas kerran avaruusunta, ja ne varsin usein ovat pahimpia unistani.

Ensin oli sellaista, mitä en hereillä ollessa pysty hyvin kuvaamaankaan. Ja se oli todella kammottavaa.

Sitten oli sellainen vähäisempi kohtaus, että olin erään toisen henkilön kanssa huippumodernissa avaruusaluksessa matkalla jonnekin avaruudessa, ja yhtäkkiä suurikokoinen kivenmurikka iski aluksen tuulilasiin. Juuri ennen kuin tuulilasi olisi pettänyt ja avaruus tappanut meidät, tapahtui jokin ulottuvuusrepeämä, ja me olimmekin aluksinemme sitten yhtäkkiä jollakin planeetalla, jolla asui ihmisiä tai humanoideja. Nämä olivat ehkä tulevaisuuden ihmisiä.

Ei siinä mitään, mutta happea oli planeetan ilmakehässä huomattavan vähän. Paikalliset olivat vähäiseen hapen määrään sopeutuneet. Mutta me emme. Toverini alkoi jo kärsiä huimauksesta.

maanantai 2. marraskuuta 2020

Uneni: Well... look at that... the sun's coming up...

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jonkin vaikean sairauden raiskaama ja oikeastaan jo kuoleman kielissä. Jonkun kanssa nautin oluita, joiden ajattelin olevan viimeiseni. Toisaalta tuntui siltä, että olen valmis kuolemaan. Mutta toisaalta paniikki myöskin nousi välillä pintaan. Eräs läheinen henkilö meni sanomaan lääketieteen väelle, että eikö voitaisi vielä yrittää saada minut elinkuntoon.

Jossain vaiheessa unta olin jossain paikassa, jossa lähistöllä oli isäni, joka oli, kuten äitinikin, kuollut vuonna 2007, ja isäni isä, joka oli kuollut vuonna 2005. Istuin soralla ja virtsasin niin maan hiton runsaasti maahan eikä loppua tullut. Onnistuin kastelemaan housunikin. Isäni ja ukkini jossain vaiheessa huomasivat läsnäoloni ja lähtivät tulemaan kohti.

Uni ei ollut pelkästään järkyttävä, vaan myös syvällinen ja toi tiettyä rauhaa mieleeni.

Oikeasti en tietääkseni ole kuolemassa mihinkään sairauteen. Mutta uusi kihtilääkitykseni saattaa aiheuttaa outoja unia.

Uneni virtsaamiskohtaus johtui osaltaan siitä, että minulla oli oikeastikin virtsahätä. Herättyäni kävinkin heti helpottamassa itseäni vessassa.

Unestani minulle tulee mieleen Terry Jacksin ikivihreä kappale Seasons in the Sun, jonka sanat ovat tässä:

Goodbye to you my trusted friend
We've known each other since we were nine or ten
Together we've climbed hills and trees
Learned of love and ABC's
Skinned our hearts and skinned our knees
Goodbye my friend it's hard to die
When all the birds are singing in the sky
Now that spring is in the air
Pretty girls are everywhere
Think of me and I'll be there

We had joy, we had fun
We had seasons in the sun
But the hills that we climbed
Were just seasons out of time

Goodbye Papa please pray for me
I was the black sheep of the family
You tried to teach me right from wrong
Too much wine and too much song
Wonder how I got along
Goodbye Papa it's hard to die
When all the birds are singing in the sky
Now that the spring is in the air
Little children everywhere
When you see them, I'll be there

We had joy, we had fun
We had seasons in the sun
But the wine and the song
Like the seasons have all gone
We had joy, we had fun
We had seasons in the sun
But the wine and the song
Like the seasons have all gone

Goodbye Michelle my little one
You gave me love and helped me find the sun
And every time that I was down
You would always come around
And get my feet back on the ground
Goodbye Michelle it's hard to die
When all the birds are singing in the sky
Now that the spring is in the air
With the flowers everywhere
I wish that we could both be there

sunnuntai 1. marraskuuta 2020

Runoni: Matkalla aurinkoon

Missä lankeemus on suurin,
siellä läpyttävät Hänen enkelinsä
kaamein siivin
Haisee palaneille höyhenille!