Satu: Joulunajan siipiolennot

Notkeat ovat he liikkeissään. Lentääkin he osaavat. Itä-Saksassakin heidät tunnettiin. Ihmiset ovat heistä aina aivan ihmeissään.

Joulunajan siipiolennot!

Noin vuonna kolmekymmentäkaksi oli Kristus ristiinnaulittu. Hänet viranomaisille kavaltaneesta Juudaksesta kerrotaan kahdenlaista tarinaa. Toisen mukaan mies meni ja hirtti itsensä. Toisen mukaan hänen vatsansa oli ratkennut auki ostamallaan pellolla ja hän oli siihen kuollut.

Kumpikaan tarina ei ole aivan totta, paitsi siltä osin, että niihin aikoihin hän tosiaan kuoli.

Joulunajan siipiolento oli hänet nimittäin tosiasiassa surmannut.

Nämä olennot aina ovat meitä, meidän elämäämme ja jopa lajinkehitystämme manipuloineet.

Myöhemmin he joutuvat sonnustautumaan kohtaamispukuun, koska ihmiset ja muut älylliset olennot eivät ole valmiita näkemään heitä "aataminasussa".

Tämän runoni ei kun satuni kirjoitin 12.11.2019. Se liittyy erääseen rakastamaani tv-sarjaan. Runoryhmän toimeksiannon mukaan oli määrä kirjoittaa kaksi satua, jotka liittyisivät jollakin lailla pyhäinmiestenpäivään/halloweeniin taikka jouluun.

Satu: Laihtumistaiat ja kinkku

Hän tietää taian. Sen, miten laihtuminen vältetään. Apu laihtumiseen on hänen ihmelasagnensa.

Laihtuminen on pahasta. Lihavat ovat aina iloisia. He nauravat aina.

Jos ei pidä varaansa ja laihtuu aina vain, on vaarana, että ihmisestä tulee miimikko. Näitä lienee maailmassa jo tarpeeksi.

Jos ei ole pääsyä ihmelasagnen äärelle, niin voi aina kärkkyä juhlapöytien herkkuja jouluisin.

Kissa, koira vai possu, mikä näistä eläimistä on älykkäin? Siitä aiheesta voimme keskustella kinkkuvoileivän ääressä.

Tämän runoni ei kun satuni kirjoitin 12.11.2019. Se liittyy erääseen ulkomaiseen sarjakuvaan, jota tapasin lueskella melkoisen paljon pienimmälle pikkuveljelleni (ikäeroa 17 vuotta) tämän ollessa pieni. Runoryhmän toimeksiannon mukaan oli määrä kirjoittaa kaksi satua, jotka liittyisivät jollakin lailla pyhäinmiestenpäivään/halloweeniin taikka jouluun.

Uneni: Lähikohtaaminen leijonan kanssa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin joidenkin ihmisten kanssa jossakin. Siellä eläintenhoitaja toi minun luokseni aikuisen urosleijonan. Tämä oli pelottava kokemus. Taisin hieman silittääkin leijonaa. Lähdimme sitten menemään paikan päältä. Mutta yksi toinen petoeläimistä lähestyikin minua yhtäkkiä. Onneksi eläintenhoitaja tuli hakemaan sen pois.

Kauhu-unet eivät ole suosikkejani, mutta tämä uni oli sen verran harvinaista lajia, että koin unen vuoksi suorastaan eläväni.

Runoni: Avaruuden asema

Kammottavan sodan tulos olit
Sodan, jossa
yksi lajeista melkein
tuhon omaksi joutui,
vain vuoksi
kanssakäymistä koskevan
väärinkäsityksen

Toinen lajeista kaikki taistelunsa
hävinnyt oli,
kunnes lopulta,
pitkän ajan jälkeen,
kotiaurinkokuntansa näiden
sodan jyskeen kohtasi
avaruuden äänettömyydessä

Viime hetkellä,
kuitenkin,
lopullinen tuho
vältetty oli

Ehkäisemiseksi
vastaavanlaisten
tapausten
puolueettomalle
vyöhykkeelle
avaruusasema
perustaa päätettiin
Sinne lajit
suurlähettiläänsä
lähettäisivät

Päätettiin, että aseman
sotilaskuvernöörinä
ihmislajin edustaja
toimisi

Rakennettiin asema
Se tuhoutui
Kehnosti myös asemille
2, 3 ja 4
kävi

Numero viisi valmiiksi
saatiin
Se ehjänä ja paikallaan pysyi

Suurlähettiläät
tiloihinsa asettuivat
Aluksi kaikki oikein hyvin
menikin ja sujuikin

Mutta Pimeys avaruuteen palasi
Voivansa toimia
huomaamatta
toivoi
Juonia
omien päämääriensä
eteen
punoi

Alkoi meno mennä hirveäksi
Erään lajin toinen
orjuutti

Kuoli Maan presidentti
onnettomuuden uhrina,
tai niin luultiin

Maa uuden presidentin sai,
joka vallan
omiin käsiinsä
kahmi
Myös Aseman
otteessaan pitää
halusi

Sotilaskuvernööri
ja muut Asemalla
omaa asemaansa pohtimaan joutuivat
Noudattaako pyhän sotilasvalansa
velvoitteita ja uskollisena pysyä
Maan hallinnolle, jota diktatorinen
lurjus otteessaan piteli
Vaiko kapinoida
Tehdä pesäero
siihen, mitä oli kunniallisena
pitänyt

Samaan aikaan pelikentällä
oli Jättiläisten aika
Hyvin vanhojen,
kauhean edistyneiden,
joihin verrattuina me
kuin paviaaneja olemme

Oikeusvaltio, demokratia ja sananvapaus,
sotilasvalan velvoitusten ohella,
myös hienoja asioita olivat
Mitä heidän,
Asemalla olijoiden,
nyt tehtävä olisi?

Kirjoitin tämän runoni ihan omasta aloitteestani, koska syvähenkisyys ja oikeat arvot. Runo liittyy erääseen rakastamaani tv-sarjaan. Pähkäilin hitaasti runoni kanssa, ja lopulta 10.12.2019 sain sen veistettyä valmiiksi.

Uneni: Virtsasin paljon

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin lomalla jossain ulkomailla. Paljon tuttuja oli mukana reissussa. Ja koko ajan minulla oli suurikokoinen virtsahätä. Pyrin virtsaamaan aina, kun siihen tarjoutui mahdollisuus, mutta en saanut koskaan virtsarakkoani tyhjäksi. Kerran virtsasin isokokoisen lasin täyteen. Ja kävin sitten kaatamassa tavaran pois, mutta jotkut näkivät mitä tein ja nauroivat.

Lopulta koitti kotiinlähdön aika. Olin jo ehtinyt tehdä päätelmiä virtsahätäni laadusta ja tullut siihen tulokseen, että virtsahätä ei koskaan lopu, virtsaan sitten miten paljon tahansa. Ja tästä päättelin, että näen varmaankin unta. Ja kun laivalle kävelimme, niin vapautuneesti virtsasin matkalla ympäriinsä. Mietin, että kun nyt olen tajunnut tämän olevan unta, niin milloinkohan uneni katkeaa. Mutta ei se tainnut heti sitä tehdä.

Minulla oli ollut todellisuudessakin virtsahätä, ja heräsin siihen turhan aikaisessa vaiheessa. Juuri sinä päivänä, kun olisin mieluiten tutinut paljon pitempään, koska kerho oli koko päivän suljettuna ikkunaremontin takia.

Ei pitäisi juoda teetä runsaahkosti lähempänä keskiyötä.

Uneni: Muinais- ja nykykreikkalaisessa kaupungissa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Oli kaksi yhteenkasvanutta kaupunkia. Toinen oli muinaiskreikkalainen ja toinen nykykreikkalainen. Olin tai asuin muinaiskreikkalaisessa kaupungissa. Olin kerran käynyt kaupungin valtavankokoisessa kiehtovassa temppelissä, ja ajattelin käydä siellä joskus uudestaan, mutta sillä kertaa ajan kanssa. Tiesin haluavani tutustua myös nykykreikkalaiseen kaupunkiin, mutta minulla ei välttämättä ollut heti aikaa siihen.

Saattaa olla, että välittömästi tuohon uneen liittyi seuraava unenikin:

Minulla oli pienessä repussani arvokkaita kiviä. Ne olivat arvokkaita, vaikka ulkonäöltään ne muistuttivat lähinnä rapakiviä. Minun oli määrä toimia tukena ja turvana eräälle naiselle, joka menisi niillä hankkimaan rahaa toisesta kaupungista. Minulla oli repussani enemmän arvokkaita kiviä kuin mitä nainen oli nyt aikeissa myydä. Ajattelin, että annan loput niistä hänelle hänen saatuaan myytyä ensimmäiset kivistä toisessa kaupungissa.

Kerran olimme menossa lähtökaupungissa hänen kotiinsa. Hän järjesti jonkin valvovan vihamielisen tahon vuoksi harhautuksen avatessaan kotinsa oven: hän särki loisteputken. Tiesin, että nyt ilma oli tännä elohopeaa, jota yritin olla hengittämättä sisääni mennessäni ovesta sisään hänen perässään.

Uneni: Löysin jostain revolverin, josta ajattelin ilmoittaa poliisille

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jossain paikassa hieman maaseudummalla. Löysin jostain lyhytpiippuisen revolverin. Revolverissa oli sivulle kääntyvä panosrulla. Otin luodit aseesta pois ja pistin taskuuni. Ajattelin, että pitää ilmoittaa siitä poliisille. Mutta sitten jotain tuli eteen, etten ehtinytkään tehdä sitä.

Ja, oi, katso: Poliisi saapuikin paikalle ihan oma-aloitteisesti. Ihmettelin, että joudunko tässä nyt pulaan, kun en ollut ilmoittanut vielä asiasta. Kerroin sitten poliisille, että tällaisen olin löytänyt. Annoin aseen poliisihenkilölle ja kaivoin taskustani vielä luoditkin esille. Mutta en sitten joutunutkaan mihinkään ongelmiin asian vuoksi.

En ole oikeasti koskaan elämäni aikana omistanut saatikka pitänyt hallussani tuliasetta.

Uneni: Isot kalat

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Minulla oli vettä sisältävässä suurikokoisessa astiassa isokokoisia kaloja. Jostain kumman syystä. Jouduin käymään välillä jossakin. Päätin, että päästän kalat kohta vapauteen. Kun pääsin takaisin kotiin, niin isäni oli kovin suuttunut, koska yhtä lukuunottamatta kalat olivat kuolleet, ja elossa olevakin oli kärsinyt palovammoja. Isä siinä puukolla veisteli palaneita kohtia pois kalasta.

Tosielämässä vanhempani ovat kummatkin olleet kuolleita jo kahdentoista ja puolen vuoden ajan. Mutta mietin, että uni voi (ainakin osaltaan) johtua viime aikojen uutisista, joissa on puhuttu hädästä, joka on kohdannut Australian koaloita metsäpalojen vuoksi.

Unennäköni jälkeen julkaistui MTV:n sivuilla uutisartikkeli otsikolla Nainen pelasti Lewis-koalan Australian metsäpaloista pelkät alusvaatteet yllään – nyt sydäntäsärkevästi parkunut koala kuoli.

Vaikka Hitler suojeli eläimiä, niin eläinten suojelu on siitä huolimatta oikein. Ainakin minun mielestäni.