Unessani minulta oli julkaistu kirja

Kuten tuoreesta blogimerkinnästäni Neljä, ei kun kahdeksan, työviikkoa putkeen kylpyhuoneremonttia voi päätellä, olen pyrkinyt menemään viime aikoina aikaisin nukkumaan. "Aikaisella" tarkoitan sitä, että lähden tutimaahan esim. puoliltaöin sen sijaan, että lähtisin sinne vasta kahden jälkeen.

Koska nyt oli sentään viikonloppu, menin viime yönä kuitenkin myöhäisehköön aikaan nukkumaan, ja unirästejäkin saattoi olla alla, koska olin herännyt perjantaiaamuna aivan liian aikaisin.

Olin nähnyt yöllä (tai aamulla) seuraavanlaista unta:

Selitin joillekin ihmisille puolijulkisella paikalla, että yksi tärkeistä elämäni päämääristä on toteutunut, kun olen saanut kirjoitettua kirjan, joka on myöskin saatu julkaistua. Sanoin, että välttämättä minun ei olisi tarvis kirjoittaa enää kirjoja, vaikka voisin toki tehdä niin, jos siltä ehdottomasti joskus tuntuisi.

Minusta tuntui kuitenkin, että olin saattanut jakaa elämäni kipeistä puolista kirjassa lukevalle yleisölle liikaakin. Samalla minusta silti tuntui, että ainakin ihmiset vaikuttivat tykkäävän kirjani rehellisyydestä.

Herätyskelloni soi vasta klo 11, mutta sen jälkeen jatkoin uniani.

Näin seuraavaksi sellaista unta, että oli naapurusto, jossa kotien ulko-ovet olivat pysyvästi auki. Heitin ulkosalla palloa haettavaksi jollekin ei-ihmekoiralle, joka ei oikein tykännyt hakea niitä. Kerran heittämäni pallo sattui menemään naapurin kodin ulko-ovesta sisään. Olin juuri menossa kysymään palloa, kun klo 11.27 eräs hyvä tuttuni naapuritalosta soitti. Huomatessaan minun olen unenpöpperössä hän pyyteli anteeksi herätettyään minut.

Puhelimeni kautta tultuani näin herätetyksi uudestaan en viitsinyt enää kauaa makoilla vuoteessa. 

Noustuani ylös lähetin em. tutulleni tekstiviestin, jossa kerroin tästä näkemästäni unesta. Lisäksi viestissäni luki näin:

Menin kyllä myöhäisehköön aikaan nukkumaan tällä kertaa, ja unirästejäkin saattoi olla alla.
    Herätyskelloni soi vasta klo 11, mutta sen jälkeen jatkoin uniani.

PS.:

Viime aikoina perinteisissä kirjaunissani on ollut sellainen piirre, että olen lähetellyt eri asiaankuuluville ja asiantunteville tahoille kirjani puolivalmista käsikirjoitusta, ja sen jälkeen olen sitten ollut kovin pahoillani sen puutteista ja siitä, että se oli ollut vielä niin epävalmis.

Mutta tämän uusimman uneni piirre, että kirjani on kaikkien näiden vuosien jälkeen julkaistu, viittaa käsittääkseni siihen, että eräs oma lähemmäs 20-vuotinen kieliprojektini alkaa pikku hiljaa olla valmis.

Oikean kirjan julkaistavaksi saaminen olisi tietenkin mahdottoman kiva juttu, mutta on joka tapauksessa mahtavaa, että aivoni käsittelevät wanhaa ja pitkäaikaista kieliprojektiani kuin siinä olisi kyse "kirjasta".

Käänteiset Hitler-viikset

Jos se ei olisi täysin vastoin muoteja, niin voisin aivan nenän alta poistaa viikset kokonaan ja jättää reunoille loput.

Kyseessä olisivat käänteiset Hitler-viikset.

Olen tavannut lausua, että ne naiset olisivat rohkeimpia kaikista, jotka leikkauttaisivat päähänsä käänteisen irokeesin.

Käänteisten Hitler-viiksien laittaminen naamaansa ei ole läheskään yhtä rohkeaa. Korkeintaan joillekin voi tulla sellaisesta mieleen intiaaniväestö tai jotain.

Mutta tässä minun asiassa tulee tapahtumaan kehitystä. Pysy siis kuulolla niin halutessasi.

PS.:

Kaikki varmaan muistavat, kuinka ensimmäisen maailmansodan aikana länsimaisen miessukupuolen edustajien keskuudessa rouheat viikset olivat olleet muotia. Jos miehellä oli viikset, ne olivat usein rouheita.

Tämä muoti vaihtui toiseen ensimmäisen maailmansodan päättyessä, koska Saksan erotettavalla keisarilla Vilhelm II:lla (1859–1941, virassa 1888–1918) oli ollut rouheat viikset, ja tämä päti moniin muihinkin vallasmiehiin Saksassa ja välillä jopa vallasmiehiin Saksan ulkopuolellakin.

Sama päti myös vuonna vuonna 1890 eronneeseen ja lähes erotettuun Otto von Bismarckiin (1815–1898), joka toimi Preussin ministeripresidenttinä eli pääministerinä vuosina 1862–1890, Pohjois-Saksan liiton liittokanslerina eli pääministerinä vuosina 1867–1871 ja Saksan keisarikunnan ensimmäisenä valtakunnankanslerina eli pääministerinä vuosina 1871–1890. Saksan vuonna 1871 tapahtunut yhdistyminen oli tapahtunut miehen johdolla.

Adolf Hitlerkin ryhtyi sodan jälkeen käyttämään vähennettyä viiksikarvoitusta. Hänellä, kuten monilla muillakin siihen aikaan, ne olivat kapeita.