Mietelmäni: Tokaisu etnonationalismista

Jos etnonationalismi on väärin, niin meidän ei pidä surra sitä, että nykyisen Yhdysvaltain alueella ihmisten genomi ja fenotyyppi ovat kovasti muuttuneet viimeksi kuluneiden vuosisatojen aikana.

Mietelmäni: Tämä meidän maailmamme on taivas

Olen jo pitemmän aikaa ollut sitä mieltä, että minulla ei ole mitään syytä uskoa tuonpuoleisen taivaan olemassaoloon. Olen sittemmin tullut siihen tulokseen, että tämä meidän maailmamme on ainoa taivas, mikä on olemassa. Ja jos se ei nyt siltä tunnu, niin meidän tehtävämme on se sellaiseksi mahdollisuuksiemme rajoissa tehdä.

...

PS. Myöhemmin liitin tämän osaksi blogimerkintääni "Agnostis-deistinen uskonto": viisitoista neuvoa elämän tarkoitukseksi.

...

PS. 12.10.2020: Julkaisin myöhemmin saman tekstin toisella kielellä.

Runoni, haiku: Vuorella talvella vuonna 73 eKr.

loskainen vuori
Spartacuksen gladius
koston makua on

Julkaisin tämän haikuni alun perin nk. pääblogissani 10.5.2019.

Uneni: Uneni pakollisesta Saksaan muutosta

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Pienin pikkuveljeni J on minua 17 vuotta nuorempi. Itse olen tällä hetkellä 50-vuotias. Vanhempi pikkuveljeni S taas on minua vain kolme ja puoli vuotta nuorempi. Vanhempamme kuolivat molemmat vuonna 2007.

Unessa vanhempamme olivat elossa, ja veljeni J oli 17-vuotias. Jostain kumman syystä vanhempamme halusivat ehdottomasti muuttaa J:n kanssa Saksaan. Ja he halusivat minun muuttavan maahan kanssaan. Itse yhtä ehdottomasti en halunnut muuttaa, mutta painostus oli kova. 34 vuoden iässä asuin jo omillani. Vanhempamme unessani perustelivat minun muuttoani Saksaan heidän ja J:n kanssa sillä, että J oli vain 17-vuotias. Jostain syystä veljestämme S:stä ei ollut unessa mitään puhetta.

Runoni, haiku: Lintu ja tunne

vihainen metso
viheliäiset kumpareet
mustikkaa se on

Tämän haiun olin alun perin julkaissut nk. pääblogissani 3.5.2019.

Uneni: Roistot ja atomipommin käyttäminen heitä vastaan

Olin jossain paikassa. Siellä oli joukko pahoja roistoja. Minun ja parin muun hyviksen oli määrä ratkaista asia atomipommilla. Minun oli määrä laukaista se kahdella puhelinsoitolla.

Oli eräs koira, joka jouduttiin siirtämään talon, jossa pahikset majailivat, eteen kytkettynä. Minä ja hyvikset lähdimme sitten takakautta talosta. Olisimme halunneet ottaa koiran mukaan, mutta emme päässeet sen luokse enää kovin helposti, joten jouduimme jättämään sen talon luokse.

Lähdimme ajamaan autolla poispäin lujaa vauhtia, ja minä lähetin laukaisusignaalin.

Olimme tuskin montaa sataa metriä ehtineet ajaa poispäin, kun atomipommi räjähti. Sokaiseva valo iski meihin, ja paineaalto.

Oikeassa elämässä emme olisi selvinneet atomipommin räjähdyksestä hengissä, mutta tässä unessani ilmeisesti selvisimme.

Unimaailmani ei ottanut huomioon sitäkään, että atomipommin räjähdys olisi oikeassa elämässä tappanut myös runsaasti muita ihmisiä kuin vain nämä roistot.

Ja koiran kuolema oli myös sääli.

Ja vielä on mainittava sekin, että elävän elämän puhelimella ei voi soittaa kahta puhelua samanaikaisesti.

Uneni: Yhdistykseni tietoverkot

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Yhdistykseni tietoverkoissa oli jotain häikkää. Keksin lopulta, että vika onkin palvelimessa, ja sain tehtyäkin sitten asialle jotakin.

Oikeassa elämässä yhdistykselläni ei ole koskaan ollut omaa palvelinta. Mutta muuta kuin tietoteknistä vikaa kuitenkin ilmeni, koska yhdistykseni toimipisteet suljettiin joksikin aikaa maanantaina 17.8.2020 koronavirusepäilyjen vuoksi. Sille en osannut tehdä mitään.

Kuulemma ensi viikon 24.8.2020 maanantai on viimeinen päivä, jolloin ollaan sulki, mikäli kenelläkään ei ole koronaa.

Uneni: Neuvostoliitto hyökkäsi länteen

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Neuvostoliiton joukot olivat edenneet hirvittävän tehokkaasti länsi-Eurooppaan. Näytti siltä, että puolustava länsi ei voisi ylivoimaiselle hyökkääjälle mitään.

Mutta sitten länsi sai joukoilleen erinomaisen ylipäällikön. Tämä kenraali osasi tehdä luovia ja tehokkaita sotasuunnitelmia. Näin, kuinka Neuvostoliiton panssarivoimat houkuteltiin ansaan ja ne kärsivät suuria tappioita.

Uneni: Näen vainajia

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jossain paikassa. Yhtäkkiä taakseni pälmähti äitini äiti, joka on tosiasiassa ollut jo varsin pitkään kuollut. Mutta unessa nyt joka tapauksessa oli. Hän oli siinä jonkin verran huono kulkemaan. Koska tällaisia ihmisiä oli paikalla toinenkin, joka saattoi myös olla sukulainen, ja kaksi pyörätuolia, minä ehdotin, että voisin kuljettaa toista heistä.

Ei unessa mitään, mutta se luultavasti laukaisi sen, että unen näkemistä seuraavana päivänä koko päivän ajan päässäni soi Mari Laurilan kappale Aja hiljaa, isi, jonka muistan lapsuudestani. Korvamato oli tehdä minut hulluksi.

Seuraa lopuksi siteeraus lempikirjailijani Daniil Harmsin kertomuksesta Eukko:

– Vainajat, selittivät ajatukseni minulle, – ovat epäluotettavaa väkeä. Turha niitä on vainajiksi nimitellä, vainoajia ne pikemminkin ovat. Ja niitä pitää alinomaa vahtia. Sopii kysyä keneltä tahansa ruumishuoneen vartijalta. Miksi te kuvittelette hänen istuvan siellä? Vain yhdestä syystä: vahtiakseen, etteivät vainajat ryömi ympäriinsä. Tästä aiheesta on muutamia hauskoja tarinoitakin. Kerran ruumishuoneelta ryömi vainaja sillä aikaa kun vartija oli esimiehensä määräyksestä peseytymässä saunassa, luikahti desinfioimishuoneeseen ja söi siellä kasan pyykkiä. Työntekijät pehmittivät vainajan pahan kerran, mutta joutuivat kuitenkin korvaamaan pilalle menneen pyykin omasta taskustaan. Toinen vainaja taas ryömi synnytysosastolle ja pelästytti kaikki niin pahanpäiväisesti, että yksi synnyttäjistä sai siltä istumalta keskenmenon, jolloin vainaja heittäytyi sikiön kimppuun ja alkoi hotkia sitä suuhunsa maiskutellen. Ja kun urhea sairaanhoitaja iski vainajaa jakkaralla selkään niin se puraisi häntä jalkaan ja nainen menehtyi pian ruumismyrkyn aiheuttamaan verenmyrkytykseen. Niin että vainajat ovat kavalaa väkeä ja heidän kanssaan on oltava jatkuvasti varuillaan.

Uneni: Hienon avaruusaluksen ohjaimissa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jonkin järisyttävän modernin ja huippunykyaikaisen varsin isokokoisen avaruusaluksen ohjaimissa. Kehitys oli kehittynyt. Olin jossain planeettajärjestelmässä tai jotain. Uneni oli kovin unenomainen, joten vaikea siitä on saada jälkikäteen selvää. Mutta se unessa on mielenkiintoista, että vaikka kyseessä oli avaruusuni, niin se ei tavanomaiseen tapaan saanut kuvaannollista paskaa valumaan housuihini.

Uneni: motorisoiduilla rullaluistimilla

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Jaloissani oli lenkkitossut, jotka olivat itse asiassa motorisoidut rullaluistimet. Kuljin niillä hyvää vauhtia paikasta A paikkaan B. Mieleeni tuli kuitenkin, että voisin testata erään toisen valmistajan laitteita myös.

Uni liittyy siihen, että olen viime aikoina unelmoinut sähköpotkulaudan hankkimisesta.

Uneni: Taas kitaraa rämpyttelemässä

Näin jokin aika sitten taas (osa 1, osa 2) kitaraunta:

Unessa räpläilin huonokuntoista kitaraa. Sain kuitenkin siitä esiin jotain järkevän kuuloistakin.

Uneni: Puolustin sanallisesti Jehovan todistajia

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että puolustin parille ihmiselle sanallisesti Jehovan todistajia. Sanomani oli se, että nämä eivät sentään harjoita aseellista pyhää sotaa toisinajattelijoita kohtaan. Paikalla oli eräs miespuolinen Jehovan todistaja. Ajattelin lausua vastapainoksi seuraavaksi jotain Jumalan rajallisesta vaikutuksesta maailmassa, mutta jehovantodistajamies veikin sanat suustani rupeamalla itse puhumaan sellaista.

Oikeasti Jehovan todistajien uskonnonharjoituksen kanssa ei ole yhteensopivaa Jumalan vaikutuksen maailmassa vähätteleminen.

Toisaalla olen joskus sanonut: "Kylläpä se niin on, että Jehovan todistajat eivät tapa väärinajattelijoita. He harjoittavat ainoastaan henkistä väkivaltaa, ja se on edistystä eräisiin muihin verrattuna."

Itse olen lähinnä eräänlainen moderni kveekari.

Aiheeseen liittyen, voit myös niin halutessasi käydä lukemassa kolmen vuoden takaisen blogimerkintäni Odottaa pelastusta ylhäältä nk. pääblogistani.

Proosarunoni: Maiskuttelen Hommaforumilla

Käyn Hommaforumilla eli Vihan punttisalilla. Maiskuttelen, imen itseeni Vihaa, kerään itseeni kaiken oikean ajattelun vastaisuuden ja vääryydenrakkauden, mikä sen kauheissa syövereissä yöpyy. Heilutan kieltäni. Mussutan. Yritän suudella itseäni oikean jalan isoonvarpaaseen. Kalisutan mustanpuhuvia hampaitani. Maistelen. Vastustan kaikkea sitä, mikä on viatonta ja kaunista. Syöksyn yöhön janoten raakaa, sykkivää ihmislihaa. Ylväät ihmiset järkyttyvät.

Olin julkaissut tämän proosarunoni alun perin nk. pääblogissani 9.8.2012.

Mutta vasta vuonna 2019 tunnistin tekstini runoksi, tai proosarunoksi. Joten se sopii täällä uudelleenjulkaistavaksi.

Enää vuosiin en ole kirjoitellut Hommaforumille, mutta koen olevani edelleen hengeltäni paha hommaforumilainen. Kehitin aikoinaan sellaisen teorian, jonka mukaan jos on hommaforumilainen tarpeeksi pitkään, niin paluuta normaaliin ei enää ole.

Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa nk. pääblogistani 3.3.2013 julkaisemani blogimerkinnän Hommaforumilla tunnettuja ihmisiä.

Runoni: Elämä, älä puhu minulle elämästä

Aina kun koen elämän,
minun tekee mieleni iskeä sitä nyrkillä naamaan.
Elämän naamaa olisi niin ihana hakata!

Elämäni on kurjaa, tylsää, hirveää.
Elämä yleensä ja biologinen evoluutiokin ovat syvältä.
Siksi ajattelenkin, että täytyisi ottaa teologiassa huomioon
Jumalan kauheus.

Ajattelen: Elämästä paljon parempaa tulisi,
jos kaikki monisoluiset elämänmuodot eliminoitaisiin.
Mikrobit lienevät keskimäärin sentään
suhteellisen onnellista väkeä.

Mutta kirjailija Jukka Piipponen ultrakevyellä lentokoneella
lensi minun ikkunani taa.
Ja hän ylen kovalla äänellään lauloi,
ja hänen riemuaan helisi maa.

Onneksi on sentään ultrakevyt.
Sillä lentämistä ymmärrän.
Brewster-hävittäjäkin kiva olisi.

Olin julkaissut tämän runoni alun perin nk. pääblogissani 26.4.2019.

Mietelmäni: Miksi Yhdysvaltain Republikaanisen puolueen tunnusväri on punainen

Yhdysvaltain Republikaanisen puolueen tunnusväri on punainen, koska ne ovat kaikki kommunisteja.