Mietelmäni: Elämä ei kanna

Ihmisen tulee elää elämänsä jossain määrin kuin olisi viimeinen päivä. Sillä milloin tahansa voi menettää elämänsä tai jonkin itselleen tärkeän.

...
PS. 30.6.2020: Myöhemmin mieleeni tuli, että tässä ehdottamani ajatustapa on jossain määrin panikoiva. Miellyttävämpää ehkä olisi yksinkertaisesti olla kiitollinen siitä, mitä itsellä on.

Uneni: Kuvaannollinen isku vyön alle

Näin edellisenä yönä sellaista unta, joka kuvaannollisesti löi minua vyön alle.

Uni saattoi johtui itse valmistetusta juhannussimasta. Siitä aidosta ja alkuperäisestä Juhannussimasta pääset lukemaan enemmän täältä, toisella kielellä.

Uneni: Etruskinaisen luuranko

Olin nähnyt edeltävinä öinä melko lailla myönteisiä unia. Mutta sitten yhtenä yönä näin pelottavia unia. Yksi niistä oli tämäntapainen:

Olin jossain parin ihmisen kanssa. Meidän piti vältellä vaaroja ja kulkea varovaisesti. Meidän piti mennä johonkin vieressä olevaan juttuun, mutta löysimmekin siitä paikasta luurangon. Päättelin sen kuuluvan etruskinaiselle.

Herättyäni minä kyllä naureskelin sille, miten olinkin unessa osannut täydellä asiantuntemuksella päätellä, että luuranko oli naisen ja vieläpä etruskisellaisen. Vaikka pidän itseäni jonkinmoisena historianharrastajana, niin en minä sentään noin asiantunteva ole.

Uneni: En päässyt ulkomaanmatkalle, koska olin unohtanut yhtä sun toista tärkeää kotiini

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin lähdössä ulkomaille, ilmeisesti Itä-Aasiaan sukulaisteni kanssa. Olimme menossa lentoasemalle. Sitten tajusin, että en ollut ottanut mukaani sen enempää vaatteitani kuin lääkkeitänikään. Kysyin, että mihin aikaan lento lähtee. Kävi ilmi, etten millään ehtisi hakea unohtamiani tavaroita kotoa.

Unessa oikeastaan petyin suuresti unohdukseni johdosta, koska matka olisi ollut minulle aikamoinen juttu.