maanantai 28. helmikuuta 2022

Uneni: Lyhytaseita, lyhytaseita

Näin edellisenä yönä seuraavanlaisia unia:

Päätin, että minun tulee hankkia puoliautomaattipistooli. Unessa sellaisen hankkiminen oli suhteellisen vaivatonta. Mietin, että voisin esittää asekaupassa syyksi aseen hankkimiselle tuhoeläinten tappamista. Mietin myös, että pitäisi hankkia samalla kuulosuojaimet, jotta voisi harjoitella ampumista.

Olin jossain huoneistossa. Sovin erään miehen kanssa kaksintaistelusta. Olin ehdottoman varma siitä, että saisin vedettyä ja laukaistua aseeni nopeammin kuin vastapuoli, joten en oikeastaan pelännyt. Mutta kun revolverini vedin, niin kävi ilmi, ettei se toiminutkaan. Vastapuoli ei kuitenkaan ystävällisesti ampunutkaan minua. Selitin hänelle, että kyseessä on vara-aseeni, jota en käytä kovin usein.

Venäjä oli aloittanut avoimen sodan Ukrainaa vastaan 24.2 Jeesuksen vuonna 2022. On mahdollista, että ainakin unien näkeminen liittyy jotenkin siihen. Aggressiosta ja paineista lienee joka tapauksessa kyse.

On varsin mahdollista myös, että unien syntyyn oli vaikuttanut dekkari, jota olin ollut lukemassa. Siinä eräs mies tulee tarjoamaan hyvin palkattua tehtävää yksityisetsivälle. Tämän sihteerin lähdettyä kotiin miehen käytös kuitenkin muuttuu. Hän vetää esiin pistoolin ja kertoo aikovansa tutkia yksityisetsivän toimiston. No, yksityisetsivä kuitenkin sopivassa vaiheessa kolkkaa häiskän ja sen jälkeen tutkii, mitä tällä on taskuissaan. Häiskä virkoaa jossain vaiheessa. Miehet keskustelevat puheenaiheesta jonkin aikaa. Ja pääsevät jonkinlaiseen sopimukseen. Lopuksi häiskä pyytää pistooliaan takaisin. Heti kun hän on saanut pistoolinsa, mies osoittaa sillä jälleen yksityisetsivää ja kertoo aikovansa tutkia tämän toimiston.

PS. Pistoolienkin hankkiminen laillisesti on Suomessa tehty lainsäätäjien taholta oikeasti varsin vaikeaksi. Unessani sen piti olla helppoa.

torstai 24. helmikuuta 2022

Runoni: Isoisä on kitsas ja saita

Taatolla väsy on
Jo joutuvi taatto aina, mi järvi jäässä
Riksa hänen ongelmissa olla voisi
äärellä Lammasmeren

Ja niin linnut peräpäästänsä kauniisti hymyää
Kevät onneksi helpotuksen tuo

Mut' ai, ai vaaria, kun ei ole sillä haavia
mutta meidän naalilla
oma haavi auki on

"Mielenterveyttä minä sinulle aiheutan",
sanoo hauki
"Kun itseäsi minuun vertaat, sut terveeksi tunnet"
"Kalsareittes' läpi näkyy jo toukokuu"

Kiitoksia Liisa Discord-anneistasi sekä inspiraatiosta.

PS. Runolla ei välttämättä ole mitään tekemistä kummankaan isoisäni kanssa. Mutta ankaran talven kanssa on. Ja tällä viittaan keliongelmiin.

maanantai 21. helmikuuta 2022

Uneni: Jalan amputaatio

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Jostain kumman syystä toinen jalkani piti amputoida polven alapuolelta. Niinpä menin leikkaukseen. Ajattelin, että kohta minut nukutetaan operaatiota varten.

Mutta lääkäri rupesikin sahaamaan ilman nukutusta. Silti ei kauheasti sattunut. Hyvin paikallispuudutus toimi, jos sellainen oli annettu!

Huomasin kuitenkin, että minulla on hirveä virtsahätä. Niinpä poistuin leikkauspöydältä palatakseni hiukan myöhemmin takaisin. Yritin etsiä vessaa tai sopivaa soppia, jossa virtsata. Yritin muistaa samalla, missä leikkaussali oli sijainnut.

Löysin sopivan sopin, jossa virtsata. Tosin en saanut virtsarakkoani läheskään tyhjäksi.

Piti palata leikkaussaliin, mutta en löytänytkään takaisin sinne.

Joskus myöhemmin, kun olin ollut siellä täällä missä lie, onnistuin saamaan taas yhteyden sairaalaan, ja sovittiin uusi aika. Ilmeisesti palasin sinne, ja leikkaus suoritettiin loppuun. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Olin juuri katsellut Midsomerin murhat -sarjan jaksoa, jossa oli Afganistanin sodan englantilainen veteraani, jolta oli amputoitu osa jalasta ja joka käytti näin ollen proteesia.

lauantai 19. helmikuuta 2022

Runoni: Apostoli Paavo

Norsu pökälöitsemässä sarvia kolmisarvisen
Sarvista vain yksi puhtaana pysyi

Tiski kunnossa kamalassa
perässämme käveli
Eikä tiekään se mukava ollut

Elämä vaivaa, napa roikkuu, laivat haisee
"Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan"

tiistai 15. helmikuuta 2022

Uneni: Kiilusilmäiset koiraa muistuttavat sudet

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Menin käymään mummilassani. Lähistöllä oli nähty kiiluvasilmäisiä koiraa muistuttavia susia. Niinpä pihan portin suljettuani varsin ripeästi kävelin lähimmälle mummilan ulko-ovista. Pelkäsin, että sudet ehtisivät päästä kimppuuni ennen kuin ovi avattaisiin. Mutta ne eivät tulleet.

Mummilan väen kanssa puhuin sitten susista. Mainitsin sen, että olin joskus aikaisemmin karkottanut niitä kepillä pihalta.

Tapaan kutsua paikkaa edelleen mummilaksi, vaikka ukkini eli isäni isä oli kuollut jo vuonna 2005 ja vaikka mummi oli viimeiset vuotensa asunut kahdessa hoivakodissa, koska lopulta muu mummilan väki ei ollut kyennyt enää pitämään hänestä huolta. "Muu mummilan väki" viittaa siis kahteen tätiini ja yhteen tädin mieheen. Kaksi heistä on kummejani. Ainakin isänpuoleinen sukuni tietää, mistä puhun, kun mainitsen "mummilan". Mummi oli kuollut 94 vuoden kypsässä iässä vuoden 2020 maaliskuussa eli jonkin aikaa ennen kuin koronavirus iski hoitolaan aiheuttaen usean vanhuksen kuoleman.

Tapaan nähdä aina silloin tällöin mummilaani tai sen seutuville sijoittuvia unia. Ne ovat usein miellyttäviä mutta eivät aina. Olin asunut vanhempieni ja vanhemman pikkuveljeni kanssa mummilan talossa aina peruskoulun toisen luokan syyslukukaudelle saakka. Sitten me muutimme toisaalle vanhempiemme rakentamaan omakotitaloon.

maanantai 14. helmikuuta 2022

Runoni: Paskanpuristaja

Kuinka valot siniset välähtää vaatien kakkaamaan!
Aikuisten pönttö siirrettävä
Yksityistä soppia etsin
Mutta löydänkin vessan, varaamattoman
Pöntölleen siellä istahdan
Paikka ahdas, kapea
Mutta tilassa samassa kauempana
on ihmisiä, ihmisiä
Pusken ja puserran,
yritän asentoon parempaan
mutta mitään tule... ei, ei vain...

Tämä on unikertomus runon muodossa. Jostain syystä teema toistuu.

sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Runoni: Jätökset sen kertovat

Jätökset peräpään
muutoksen kokivat
Pakko on kovasti nesteyttää,
kun ne muuttuneet nesteeksi
olivat

torstai 10. helmikuuta 2022

Pikkuruno eläimistä, elämästä

Elämältä maistuu pohja:

Tonttu tulla jolkottaa,
päivä menee menojaan,
armonsa ei silloinkaan

Sanoi: Jumala ei noppaa heitä
Mutta Jumala tekee
– ihan mitä haluaa

lauantai 5. helmikuuta 2022

Uneni: Gorillasta lakimies?

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Kysyin melko lailla tosissani parilta tutulta tai puolitutulta, että olisiko mahdollista kouluttaa gorilla lakimieheksi. Tai edes tuomariksi.

Näin valveillaollessa minulle tulee mieleen sellainen vastaus kysymykseeni, että varsin todennäköisesti ei.

tiistai 1. helmikuuta 2022

Uneni: Kotikissamerileijona

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Oli jalostettu kotikissasta sellainen isokokoinen meripeto. Olin jossain vesistössä, ja sekin ui siellä. Jonkin verran minua jännitti, ja pidin eläimeen jonkinlaista turvallista välimatkaa, kun kannatti olla varuillaan. Se ui rantaa kohti, ja minä seurasin perässä pitäen kuitenkin sopivan hajuraon välillämme.

Mutta yhtäkkiä eläin ponnistautui rannalle vasemmalla puolella ja lähti menemään alueelle, jolla oli ihmisten omakotitaloja. Ajattelin, että tämä välttämättä ei ole hyvä juttu. Niinpä huutelin vesipetoa palaamaan takaisin veteen, mutta se ei totellut.