Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Olin tutustumassa johonkin Suomen Puolustusvoimien paikkaan. Tarkoitus oli, että seuraavana päivänä aloittaisin asepalvelukseni. Mieleeni juontui toki ajatus, että mites nyt viisikymppinen mies tämmöiseen otetaan mukaan, mutta en kyennyt unessa kuitenkaan täysillä kyseenalaistamaan asiaa.
Toki asepalvelukseen meno jännitti paljon.
Tylsyyttä niin pitkälle kuin silmä kantaa
Ja minä kävelen meren rantaa
missä ystäväni hohtaa
ja minä kaivelen jättipottaa
La cucaracha...
Tämä ei minusta ole ollenkaan oikea runo.
Näin edellisenä yönä sellaista unta, että harkitsin vakavasti kosketinsoittimen ostamista.
Sitä edellisenä yönä olin nähnyt sellaista unta, että nousin lentoon Cessna 172:lla.
Todella muinaisina aikoinahan olin ollut koulussa musiikkiluokalla. En kuitenkaan opiskellut musiikkia kovin täysillä ja jätin viulunsoitonkin kesken.
Cessna 172 taas on minulle erittäin tuttu lentokone kotilentosimulaattoreista.
Näin en juuri äsken menneenä vaan sitä edeltävänä iltana unisikermän, joka oli syvällinen ja kauheahko:
Minä, tuntemani kirjailija Jukka Piipponen ja varmaan joku muukin ajoimme autolla jonnekin höpöttelemään keskenämme syvällisiä.
Sitten uneen tulikin mielenkiintoisia sisältöjä.
Oli joku suljettu temppeli- tms. rakennus, jonne pääsi sisään vain uhraamalla. Minä keksin, että sytyttämällä savukkeen ja painamalla oven vieressä olevaan kohtaan sen palava pää pääsi sisälle.
Unessa seikkailtiin näissä maisemissa enemmänkin.
Yhdessä vaiheessa mentiin jonnekin maanalaiseen johonkin, ehkä muinaiseen hautakammiokompleksiin, ja enemmänkin porukkaa oli nyt mukana. Porukka hajaantui mielestäni liian äkkiä omille teilleen. Nimittäin ajattelin, että siellä saattoi olla vaarallista, joten kaverista kannatti pitää huolta.
Olin myös huolissani siitä, että riittäisivätkö meillä tupakat.
Unen lopulla erään tuttuni piti päästä autokyytiin, ja päätin totella syvästi Jumalaan uskovia autohenkilöitä nauttimalla toverini sijaan laitonta ainetta. Mietin kyllä samalla, että jos tämä olisikin syy, miksi emme pääsisi autoon. Otin silti riskin.
Seuraavana yönä sitten näin sotilaallisterroristisia unia.
Olin ilmeisesti sotilas natsi-Saksan asevoimissa, ja oli hyökkäys Neuvostoliittoon aktiivisena. Mukana oli sotarikoksiakin. Näin ja koin kaiken.
Yhdessä vaiheessa olin lähtenyt kävelemään kotiin päin. Olin jättänyt kypäräni jälkeeni. En ollut varma, että oliko toimintani sääntöjen mukaista. Näin, että saksalaisia sotilaita seurasi jälkiäni kaukana takana, ja yritin pysytellä edellä heitä kävelemällä ripeästi.
Jossain vaiheessa olin sitten oikeasti jättänyt sotilaan hommat.
Jossain oli jotain vapaaehtoisen maanpuolustusharjoittelun meininkiä, ja mietin, että sopisinko minä entisenä sotilaana kouluttamaan siellä väkeä. Kävin paikan päällä vilkaisemassa.
Näin edellisenä yönä seuraavanlaisia unia:
Olin sotilas, ja oli sota. Kuljin sotilasjoukon mukana ja pudottauduin valmisteilla olevaan puolustuskaivantoon. Mietin, että olenko häiriöksi parille sotilaalle, jotka olivat vielä syventämässä sitä.
Minut määrättiin konekiväärimiehen viereen kiväärini kanssa.
Ilmassa oli jännittynyttä odotusta. Tiesimme, mistä suunnasta vihollinen tulisi ilmaantumaan. En tuntenut itseäni kuitenkaan pelokkaaksi. Jokainen meistä tiesi tehtävänsä.
Lisäksi on mainittava se, että olen suurin piirtein ikuisesti nähnyt unia koulunkäynnistä. Ne ovat perinteisesti olleet vähemmän mukavia.
Nämä unet johtuvat sekä huonoista koulukokemuksistani että siitä, että syvällä sisimmässäni minua ottaa päähän se, että vaikka olen aikoinani suorittanut lukion oppimäärän, niin kuitenkin minulta jäivät suorittamatta ylioppilaskirjoitukset. Täten en ikään kuin valmistunut. Ja siksi(kin) näen yhä uudestaan unta lukion käymisestä.
Mutta edellisenä yönä olin nähnyt sellaista unta, että olin koulussa, ja oppilaitten joukossa oli yhdistykseni kävijöitä. Yhdistykseni, joka on minulle hyvin tärkeä. Tämä on uusi ja varsin tärkeä merkki siitä, että olen ikään kuin pääsemässä irti.
Viime aikoina muutenkin koulu-uneni ovat olleet keskimäärin mukavampia kuin aikaisemmin.
Viktor E. Frankl oli luonut logoterapiaksi kutsumansa terapiasuuntauksen, joka kykenee olemaan myös eräänlainen elämänfilosofia. Logoterapian ydin on siinä ajatuksessa, että jos ihminen on joutunut mahdottomaan tilanteeseen, jossa ainoa asia, johon hän voi itse vaikuttaa, on hänen oma asenteensa, niin silloin hänen kannattaa vaikuttaa omaan asenteeseensa. Logoterapia tulikin sitten testattua natsien kuolemanleireillä.
Minun kannattaisi itseni varmaankin myöntyä ajatukseen, että olen elämässäni mahdottomassa tilanteessa, vaikka en olekaan vanki natsien tuhoamisleirillä.
Sitten tietysti yllättyisin iloisesti aina silloin, kun elämä ei ole yhtä kurjaa kuin tuhoamisleirillä.
Vaikka en itse olekaan enää työelämän käytettävissä, niin täytyy lisäksi sanoa, että työelämässä ei pitäisi asioiden olla niin, että riippuu vain työntekijän omasta asenteesta, viihtyykö hän työssään. Työpaikkojen ei täydy eivätkä ne saa olla kuin natsien tuhoamisleirien toisintoja. Yritysten omistajien ja toimitusjohtajien tehtävä on pyrkiä tekemään ihmisten työssäolosta riittävän mielekästä.
Itse olen sitä mieltä, että alle 25-vuotiailta pitäisi kieltää päihteet ja äänioikeus.
Siteeraan apostoli Paavalia: "En voinut olla tottelematta taivaallista näkyä."
Alle vuoden ajanhan minä olin ollut luopuneena kodin internetistä 20.4.2023 tapahtuneen kaihin vuoksi tehdyn silmäleikkauksen hinnan takaisinmaksupakon vuoksi, kun se oli ollut sen verran hintava. Olin siis pitemmän aikaa jakanut kännykästäni internetin kotini PC-tietokoneille.
Viime viikon perjantaina 8.3. Jeesuksen vuonna 2024 kuitenkin minulle soitti operaattorini DNA:n asiakaspalvelija. Piti laittaa liittymäasiat kuntoon, kun puhelinliittymäsopimuksestani oli aika jättämässä. Ja, oi, katso: asiakaspalvelija pisti nenäni eteen sen verran hyvät tarjoukset, että päätin palauttaa kodin internettini toimintaan.
DNA sattuu olemaan operaattorina siksi, että on vain yksi asia, jonka suhteen olen taikauskoinen. En avaa asiaa tarkemmin nyt tässä, mutta jokaiselle sallittakoon yksi heikkous, ja omani on tämä taikauskon lajini.
En ollut ymmärtänytkään, kuinka paljon minä olin oikeasti kaivannut kodin internetyhteyttä!
Perjantaista alkaen on siis toiminut jälleen kotonani kaapelimodeemiyhteys.
Sen seurauksena syvähenkinen älykännykkäni kuluttaa tätä nykyä huomattavan vähän virtaa, kun en enää käytä sitä internetmodeemina kotini PC-tietokoneille. Kännykän akkua ei tarvitse ladata enää vähän väliä. Ja kännykkäni saa nyt sijaita missä päin kämppääni tahansa, kun siltä ei tarvitse jakaa internetiä.
Pitää vain muistaa ennen nukkumaanmenoa katsoa, että kännykässä on sen verran virtaa jäljellä, että se kykenee toimimaan seuraavana aamuna herätyskellonani.
Tällä hetkellä eniten kännykkäni virtaa syö Deezer-musiikkipalvelun käyttäminen ja asiaan kuuluva äänidatan ohjaaminen Bluetooth-kaiuttimelleni.
Minun ei tarvitse enää pelätä tietokoneitteni internetyhteyden katkeavan, kun kännykästäni loppuu virta, kun en ole muistanut ladata sen akkua.
Eikä tarvitse kännykästä käynnistää internetyhteyden jakamista aamuisin tai kun olen tullut ulkomaailmasta takaisin kotiini.
Vatsanpimennysverhot?
On kehitetty väriaine, joka ei heijasta valoa käytännössä ollenkaan. Eli väriä voi pitää ehdottomasti mustana.
Tämänvärinen paita tai takki piilottaisi ilmeisesti melko hyvin vatsan, jos on sellainen yksilöllä isompana versiona.
Tuossa yhtenä päivänä olin lukenut hieman Australian yleisradioyhtiön ABC:n (=Australian Broadcasting Corporation) sivuilta juttua Tasmaniasta.
Niinpä sanoin yhdelle kaverilleni Liisalle Discord-palvelussa, että jos en olisi vammainen, niin voisin muuttaa Tasmaniaan. Hän sanoi, että voisin siellä sitten hengailla pussipirujen kanssa.
Sanoin Liisalle, että ne osaavat mölytä vielä Jaffaakin, nuorempaa hänen kissoistaan, paremmin. Jaffa menee aina joskus kotinsa parvekkeelle nimittäin kiljumaan.
Kerroin, että Tasmaniaan muuttaa nykyään vähemmän ihmisiä kuin sieltä pois. Osavaltion etu väestön houkuttelemisessa oli aikaisemmin ollut halpa asuminen. Mutta ei ole enää.
Liisa kysyi sitten minulta, että mikä siinä vammaisuudessa estää.
Kerroin hänelle, että Australia pisteyttää maahanpyrkijät.
Hän kysyi, että eikö Australia hyväksy vammaisia maahanmuuttajia.
Totesin tähän, että jos kykenee elättämään itsensä, niin sitten varmaan hyväksytään. Sanoin myös, ettei maahanpyrkijöiden pisteyttämisessä ole mitään pahaa.
Liisa ehdotti, että perustetaan jokin uusi vammaisjärjestö. Ehdotukseni sen nimeksi oli Rajattomat vammaiset ry global.
Seuraavaksi hän sanoi, että Tasmaniasta voisi sitten tehdä retkiä esim. Balille yhdistyksen lentokoneella. Liisa tietää, että Balilla asuu eräs sukulaiseni.
Koronarokotteen sisältämän informaation on salatuissa testeissä havaittu säilyvän rokotettujen käsittelemissä ruokailuvälineissä. Lähdettä minulla ei ole antaa, koska kyse on tosiaan salatuista testeistä.
PS. Sain virikkeen tähän blogimerkintään foolta.
Kuulas ilma. Kapea tie vie alas vuorilta.
Tämä varsin lyhyt runoni perustuu monen monituista vuotta aikaisemmin näkemääni uneen.
Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Oli keskiaika. Olin aatelinen ja ritari. Kuningas oli lähettänyt aatelisen sanansaattajan viemään viestejä valtakunnan aatelisille. Viesteissä kerrottiin kunkin tehtävä tulossa olevassa konfliktissa. Minäkin sain oman viestilappuseni.
Mietin, että on sekin aatelisella työ, että joutuu tämmöisiä lippusia lappusia viemään hevosen selässä pitkin valtakuntaa eri aatelisille.
Seuraavaksi heräsin. Noin minuuttia ennen herätyskelloni soittoa eräs tuttuni nimittäin soitti minulle. Hänen kellonsa ilmeisesti edisti hiukan.
Monelle ihmiselle tapahtuu vanhemmiten sitä, että ikenet vetäytyvät paljastaen hampaitten kaulat. Useimmiten bakteerien kertyminen sekä tupakointi ovat vaikuttava tekijä asiassa, ja myös hampaiden liian voimakkaalla otteella harjaaminen vaikuttaa asiaan, kun hammasharja kerran osuu harjatessa myös ikeniin.
Vetäytyneet ikenet on onneksi ongelma, joka on periaatteessa lääketieteellisesti korjattavissa.
Ikenien syväpuhdistuksessa poistetaan bakteerit ja hammaskivi, jotka ovat saattaneet pesiytyä ikenien alle, erityisesti hampaiden väleihin. Toimenpiteen voi tehdä suuhygienisti, hammaslääkäri tai parodontologi.
Jos ikenien vetäytymisen seuraukset ovat vakavampia, saattaa ikenien vetäytymisen hoitoon kuulua ikenien siirto, jonka tekee ienasiantuntija eli parodontologi. Ikenien vetäytymishoidon tavoitteena on elvyttää ienkudos tai sen alla oleva luu, ja sen yhteydessä voidaan asettaa synteettinen kalvo tai luu ikenien uudistumisen edistämiseksi.
Mutta ei aina huvita tietenkään turvautua erilaisissa ongelmissa lääketieteen asiantuntijoihin.
On myös olemassa taatusti ei-lääketieteellinen tapa korjata vetäytyneet ikenet ikään kuin ennalleen. Itse olen sitä mieltä, että kyseessä on oikeastaan puoskarointi, mutta toisaalta vetäytyneiden ikenien itsehoidon voi tehdä omalta kotisohvalta käsin.
Ennen wanhaan ihmisten ikenille saattoi tapahtua kummia pitkillä merimatkoilla, kun niillä saatu ravinto ei ollut tarpeeksi hyvälaatuista.
Saatat olla jo keksinyt, että puhun nyt keripukista. Kyseessä on C-vitamiinin puutoksen aiheuttama tauti. Sitä sairastavalla vanhat haavat aukenevat kehon sidekudosten huonontuessa. Hän myös kokee raastavia kipuja. Ja lisäksi wanhat ovat kertoneet, että keripukkia sairastavilla ikenet lopulta ympäröivät hampaat.
Joten keripukki on kuin onkin kätevä itsehoitotapa vetäytyneisiin ikeniin.
Ongelma tässä hoitotavassa on se, että keripukki pitää osata lopettaa juuri ajoissa ennen kuin hampaat lähtevät. Kannattaa siksi varata yöpöydälle pari purkillista C-vitamiiniporetabletteja sitten.
Keripukin käyttö itsehoitona vetäytyneisiin ikeniin on kuin suihkukoneella laskeutuminen aivan kiitotien kynnykselle. Eli se vaatii taitoa.
Minusta olisi kivaa, jos koko Suomi lentäisi. Ja jos sitten yleinen tervehdys Suomessa kuuluisi: "Oletko lentänyt?"
En nyt tietenkään tarkoita, että suomalaisten pitäisi lentää loma- tai työmatkoille, vaan kotisimulaattorilentämistä. Syvähenkisempää asiaa ei mielestäni ole.
Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Jouduin ajelemaan autoteillä isokokoisella modernilla suihkumatkustajalentokoneella, koska oli tehty ensin väärä käännös rullaustiellä tai jotain. Lopulta sain ajettua lentokoneen takaisin lähtöpisteeseen.
Oikeasti tuollaista ei voisi tehdä törmäämättä teillä liikkuviin autoihin. Uneni synty liittyi mitä luultavimmin vasta saamaani härpäkkeeseen.
Olen kahden kyselylomakkeen (kysely 1 ja kysely 2) tulosten perusteella vain 43-prosenttisesti valkoinen ja jopa 51-prosenttisesti neekeri.
Näiden kyselyiden tekijät lienevät yhdysvaltalaisia. Yhdysvaltalaisen käytännön mukaan kuitenkin ihmisen neekeriys on suuressa määrin kulttuurinen kysymys, sillä maassa on ollut tapana määrittää ihminen neekeriksi jo sillä perusteella, että hänen verenperinnöstään yksi prosentti on "mustaa". Käytäntö on toki rasistinen. Nykyään tosin kuitenkin Yhdysvaltain virallinen tilastointi antaa ihmisen itsensä määrittää oma "rotunsa".
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Kirjoitin tieteisromaania, jossa oli kyse ihmisen kehittämistä androideista. Ihmisten ja androidien välille oli tullut kränää, joka johtui luultavasti jälkimmäisille syntyneestä itsetietoisuudesta ja siitä, että nämä kokivat tulleensa kaltoinkohdelluiksi.
Tekstissäni raivosivat sodat, kunnes eräälle alueelle saatiin rauha ihmisten ja androidien välille. Alueella ihmiset ja androidit tunnustettiin samanarvoisiksi. Maapallon muut alueet tosin olivat jatkossakin epävakaita, ainakin toistaiseksi.
Pomelo on inhottava eläin. Ensin siinä on paksu kuori. Ja sitten vielä kaikki viipaleet siitä pitää kuoria erikseen esiin käärmeennahkan sisältä.
Kun puhutaan "syntien kaupungista", niin mieleen tulee Las Vegas. Mutta tuo Nevadan neonvaloilla täytetty kaupunki ei todellakaan pärjää mittelössä alkuperäiselle "maailman syntisimmälle kaupungille", Vantaalle.
Näin edellisenä yönä seuraavanlaisia unia:
Oli jonkinlaisia hirviöitä, jotka muodostuivat sillä tavalla, että tavalliset ihmiset jotenkin mutatoituivat. Otuksista tuli sitä myötä kauhean oloisia. Sain tietooni, että näitä aina välillä muodostuu, ja ne riehuvat sitten aikansa aiheuttaen kuolemaa, tuhoa ja hävitystä, kunnes ne on saatu kaikki lopulta pois päiviltä. Hirviöt tykkäsivät vedessä kulkemisesta.
Toisessa unessa olin jonkinlaisessa merenalaisessa laitoksessa. Yksi laitoksen seinistä näytti käyttäytyvän pelottavasti, ja pelkäsin meren kohta syöksyvän laitokseen. Minä ja eräs toinen heppu riensimme eräänlaiseen hissiin päästäksemme vikkelästi pois paikalta. Pelkäsin joutuvani pidättämään hengitystäni hississä.
Maan päälle päästyämme eteemme osui panssaroitu raskaalla konekiväärillä varustettu panssaroitu miehittämätön auto. Päätimme ottaa sen haltuumme, sillä tarvitsimme tulivoimaa. Osuimme seuraavaksi lyhyeen italialaiseen sotilaskolonnaan, joka kahdella kaistalla odotti valojen vaihtumista. Pelkäsin, että me paljastuisimme, sillä en minä luultavasti osaisi vastata, jos vieressä olevan ajoneuvon italialaiset sotilaat jotain meille sanoisivat. Niinpä ajoimme röyhkeästi kaistojen välistä, josta mahduimme juuri ja juuri kulkemaan. Eteemme astui nyt kuitenkin italialainen sotilaspoliisi.
En ollut ennen tiennytkään, että Yhdysvaltain presidentin Abraham Lincolnin kuuluisassa muistomerkissä on kahteen otteeseen fasces. Enkä sitä, että Yhdysvaltain perustajaisiin kuuluvan maan ensimmäisen presidentin George Washingtonin patsaaseen kuuluu fasces. Enkä sitä, että kaksi kpl niitä kuuluu Ruotsin poliisin tunnukseen. Enkä sitä, että fasces löytyy Ranskan suuresta sinetistäkin.
Fasces merkitsee siis vitsakimppua, jonka keskellä on mahdollisesti yhdestä kahteen kirvestä.
Fasces oli alun perin ollut ilmeisesti etruskien kulttuuriin kuuluva juttu.
Etruskeilta fasces siirtyi osaksi Rooman kulttuuria, jossa se symbolisoi kuninkaan oikeutta rangaista alaisiaan. Roomalaisten karkotettua etruskikuninkaansa Roomasta tuli tasavalta. Latinan termi res publica tarkoittaa sananmukaisesti julkista asiaa, mutta se tarkoitti yli 2000 vuotta sitten Roomassa ja Rooman valtakunnassa myös valtiojärjestystä, jossa valta ei ole yhdellä vaan monilla. Alun perin roomalaiset olivat siis olleet varsin vihamielisiä diktatuureja kohtaan. Suurempi tai pienempi määrä liktoreita kantoi kukin fascesia korkean roomalaisen toimeenpanovaltaa edustavan virkamiehen edellä.
Länsi-Rooman romahdettua fascesin merkitys unohdettiin, vaikka itse symbolia ei unohdettu, vaan sitä käytettiin edelleen silloin tällöin johonkin tarkoitukseen.
Uudella ajalla renessanssin myötä fascesin roomalainen käyttö opittiin uudelleen.
Fasces on symbolisoinut lähempänä nykyaikaa muun ohella tasavaltaa.
Italiassa fasistit olivat ottaneet 1900-luvun alkupuolella symbolista nimensäkin. Toisen maailmansodan ja fasistien tappion jälkeen vitsakimppu on nähty fasismin symbolina, ja sitä ei ole enää juurikaan käytetty, ja minusta tämä on sääli.
Minusta fasces sopisi hyvin nykymaailmassakin symbolisoimaan valtiojärjestystä, jossa valta ei ole kasaantunut yksiin käsiin, tai jopa demokratiaa symbolisoimaan.
Jos joku haluaisi itselleen rapsakkaa vessapaperia, niin hänen kannattaisi ripustaa vessapaperia johonkin roikkumaan, ja sitten varovaisesti suihkepullolla märentäisi niitä.
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin päässyt väliaikaiseksi oppilaaksi johonkin insinöörilafkaan, jossa minun oli määrä tutustua alaan.
Ohjaajat ja työkaverit olivat mukavia siellä. Viihdyin muutenkin oikein hyvin. Minusta tuntui, että insinöörinhommat olivat riittävän älykästä ja samalla sopivasti käytännönläheistä juttua minulle.
Jo oli aikakin, että unessani en ole suorittamassa lukiota uudestaan. Tämä oli ihana, myönteinen uni.
.jpg){kind=link}
