Uneni Hudson ja Rex -poliisisarjasta

Näin edellisenä yönä unta, jossa olin ikään kuin mukana kanadalaisen Hudson ja Rex -poliisisarjan tarinassa. Rex on siis poliisin koulutettu saksanpaimenkoira. Uni oli tällainen:

Rikostutkija Charlie Hudson oli kadoksissa. Kukaan ei tiennyt, missä hän oli, ja hänen epäiltiin joutuneen rikoksen uhriksi.

Siltä varalta, että mies olisi kidnapattu, poliisi kävi läpi tiettyjen poliisinvastaisten tahojen rakennuksia. Minä olin mukana ratsioissa. Ratsioitten kohteet eivät oikein tykänneet asiasta, vaikkakaan eivät ryhtyneet väkivaltaisesti estämään meitä. Mutta Hudsonia ei löytynyt. Pelkäsin hänen olevan kuollut.

Olin sitten jossain vaiheessa eräällä poliisiasemalla. Näin, että joku toi sisäistä postia. Näin tuodun kirjekuoren päällä Hudsonin naamakuvan. Kävin poimimassa kirjeen käsiini ja avasin sen. Kirjeen sisältä löytyi viesti minulle, Hudsonilta. Siinä hän kysyi, että milloin olikaan Rexin eläinlääkärikäynti.

Me olimme kaikki tietysti onnesta soikeana. Päättelin, että Hudsonin saisi nyt puhelimen päästä kiinni, ja soitin hänelle.

Sanoin nuoren naispuolisen poliisin, vai oliko se kuolemansyyntutkija Mayko Nguyen, kuullen että olin ollut täysin onneton. Hän luuli, että olin sanonut asian preesensissä ja ihmetteli. Korjasin, että sanoin olleeni täysin onneton. Ihan niin kuin olisin ollut pitempäänkin yksikön matkassa mukana.

Jossain vaiheessa tapasin sitten Charlie Hudsonin. Tämä kertoi, että tietty naispuolinen ylempi poliisiviranomainen oli antanut hänelle aikaa selvittää asiansa ennen kuin hän menisi suorittamaan puolen vuoden vankeustuomiotaan. Mietin, että miten Rex pärjäisi tämän ajan.

Olen pitkään pitänyt Kanadasta, ja olen tiiviisti myös katsonut tätä poliisisarjaa, kuten lukija saattaa oivaltaakin. Ja on sarja ollut nyt taas pitkään tauolla.

Lisäksi tunnen yhden Gimma-nimisen saksanpaimenkoiran. Hän on tällä hetkellä neljä vuotta vanha, ja olen tuntenut hänet pennusta saakka. Toisin kuin Rex, hän on väritykseltään musta. Rex on standardivärityksellinen. Gimmalla aivan äskettäin ilmeni eräs vaiva, ja olen ollut pikkaisen huolissani asiasta.

Uneni siitä, että olin vakooja

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin vakooja. Joka aamu ajoin autollani työpaikalleni. Se tosin oli peitetyöpaikka. Siellä muuntauduin vakoojan hommia varten. Ja lähdin sitten töihin.

Unessa ei kuitenkaan oikein selvinnyt, että mitä kaikkea järkevää tein sitten työssäni.

Uneni vaarallisesta tehtävästä

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Minä ja pari muuta ihmistä olimme jossain rakennuksessa, jossa joka nurkan takana saattoi piillä jokin hirviö tai muu vaara. Minä kävin rakennusta läpi puoliautomaattipistooli laukaisuvalmiina.

Lopulta pääsin huoneeseen, jossa oli jokin piirongin tms. puinen laatikko. Vedin sen vasemmalla kädellä ulos, ja oikealla kädellä osoitin pistoolilla laatikkoa kohti. Mutta, oi, katso: laatikossa olikin pentusimpanssi.

Uneni: "My name is Foyle. I'm a police officer."

Monet tietävät brittiläisen ajallisesti toisen maailmansodan aikoihin sijoittuvan tv-sarjan Foylen sota (Foyle's War). Siinä on pääosassa Hastingsin kaupungin poliisin Detective Chief Superintendent Christopher Foyle. Hänellä on aisapareinaan armeijan kuljetusjoukkojen Hastingsin poliisilaitokselle lainaama naispuolinen autonkuljettaja Samantha "Sam" Stewart ja ylikonstaapeli Paul Milner, joka on menettänyt sodassa osan toisesta jalastaan. Yhtenä hahmona sarjassa on myös Foylen poika Andrew Foyle.

Toinen maailmansota loppui lopulta, mutta sarjalle jouduttiin tekemään jatkoa, ilmeisesti yleisön vaatimuksesta. Sarjan viimeisissä tuotantokausissa Foyle on palkattu töihin tiedustelupalveluun. Mielestäni tämä osa sarjaa oltaisiin voitu jättää tekemättä.

Asiaan jotenkin liittyen, näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin Christopher Foyle. Olin menossa korkean paikan työpaikkahaastatteluun ilmeisesti. Se tapahtuisi hienossa kartanossa. Saavuin sen portille. Porttia avaamaan tulleelle hovimestarille esittäydyin sanomalla klassisesti: "My name is Foyle. I'm a police officer." Englantia ei toki ihmisen ole mikään pakko osata, joten suomennan lausumani tähän: "Nimeni on Foyle. Olen poliisi." Tuohon tapaan Foyle oli lausunut sarjassa useamman kerran.

Taisin koko unen ajan puhua ainoastaan englantia.

Taidan muuten pitää Foylea eräänlaisena ihanneihmisenä. Tai, no, hän on kyllä joutunut toimittamaan ihmisiä hirsipuuhun, mutta kukaan ei ole täydellinen.

Vallan väärinkäytöstä hyvin lyhyesti

Vallan väärinkäyttö on jossain määrin ihmisen lajiominaisuus.

Uneni matkustajalentokoneen laskeutumisesta vuoren huipulle

Näin edellisenä yönä sellaista unta, jossa suuri matkustajalentokone laskeutui matalan vuoren tai korkean kukkulan laella olevalle haastavalle lentokentälle. Kiitoradan toisen pään luona alkoi suoraan rotko.

Kone laskeutui ja alkoi jarruttaa. Oli täpärällä, onnistuisiko koneen pysäyttäminen ajoissa. Itse asiassa se melkein onnistui täydellisesti: koneen nokka ulottui koneen pysähdyttyä kiitoradan ulkopuolelle. Sen alla oli siis rotko.

Lopuksi kone peruutti.

Oikeasti tällaisessa lentokoneessa ei ole maassa käytettäväksi peruutusvaihdetta.

Minulle tulee unen lentokentästä mieleen Brasilian São Paulon Congonhasin lentokenttä.

Uneni: Tapasin vankilassa olevan Vesa-Matti Loirin

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin jossain talossa, joka oli täynnä tallelokeroita. Minulla oli avain yhteen sellaiseen. Etsin, missä kohtaa taloa lokero sijaitsee.

Lopulta löysin käytävän, jonka sisäänkäynnin yläpuolella oli ilmoitus lokeroiden numeroista. Tiesin nyt löytäneeni oikean paikan.

Mutta käytävän kummallakin puolella olikin jotain kummallista. Toisella puolella oli suurikokoinen ikkuna, jonka takana oli vankeudessa muusikko Vesa-Matti Loiri. Kyseessä oli salainen ja huipputurvallinen vankila. Minun teki mieli sanoa Loirille, että hänet on korvannut hänen näköisensä kehitysvammainen näyttelijä, mutta tyydyin sanomaan vain, että hänet on korvannut hänen näköisensä näyttelijä.

Mutta sitten joku pelastikin hirvittävän tehokkaasti Loirin vankilasta, ja tämä häipyi.

Yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä oli ollut töissä toisesta toimipisteestä lainassa oleva järjestötyöntekijä nimeltä Lauri. Hän kuitenkin häipyi alle vuoden mittaiselle kulttuurielämälomalle kesken kesää. Olen nimittänyt miestä Vesa-Matti Lauriksi, koska hän osaa imitoida Vesa-Matti Loiria.

Uneni siitä, että kävin läpi hyvin pieniä sähköautoja

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Testailin hyvin pieniä avoautoja, ilmeisesti sähkösellaisia, sisätiloissa. Ensin oli pari sellaista, joita oikeasti joutui ajamaan käyttäen normaaleja hallintalaitteita. Viimeinen autoista oli sellainen, että siinä lähinnä hallinnoitiin ajamista, ja mahdollisimman moni asia oli automatisoitu. Tavallaan ihastuin tähän malliin.

Mutta kävikin sitten ilmi, että olin ollut hankintakierroksella ja ostanut firmalle tämän viimeisimmän auton. Auton takaosasta, luultavasti toisen takarenkaan luota, kuului omituista ääntä. Ja naispuolinen pomoni oli jonkin verran pahoillaan, että olin tullut hankkineeksi firmaan tämän auton. Kun siinä ilmeni muitakin virheitä.

Ystävälläni Liisalla oli äskettäin ollut huonoa onnea ostamansa sähköpotkulaudan kanssa. Uneni jotenkin liittyy myös siihen, että moderneissa suurikokoisissa matkustajalentokoneissa saattaa lentäminen olla lähinnä koneen hallinnointia, kun automatiikka hoitaa nykyään varsin suuren osan hommasta. Itse harrastan kotilentosimulaattorilentämistä (viite 1, viite 2), ja isäni oli ollut aikoinaan Finnairilla lentävä mekaanikko. Ennen wanhaan suurissa matkustajalentokoneissa oli ollut mukana tällainen työntekijä, jonka tehtävä oli pitää huolta tietyistä lentokoneen järjestelmistä lentäjien keskittyessä varsinaiseen lentämiseen.

Lisäksi voisin mainita sen, että vielä vähän aikaa sitten minäkin olin hieman unelmoinut sähköisen kevyen ajopelin hommaamisesta.