Näin edellisyönä seuraavanlaisia unia:
Olin lähdössä wanhan kaverini Japen kanssa pitkälle polkupyöräretkelle. Viime tingassa muistin, etten ollut ottanut lääkkeitäni mukaan. Ja siinä nousi esiin sitten myös kysymys, että kuinka monta päivää meidän oli tarkoitus olla reissussa.
Jape kannatti neljää kuukautta. Minä taas vain neljää päivää. Melko iso ero retkeilyhaluissa.
Toinen uneni oli suurin piirtein tällainen:
Olin jollain niityllä joidenkin tuttujeni kanssa. Minun allani oli kuitenkin siivetön ja yläpotkuriton ultrakevyt koriton lentohärveli, joka lensi ilmeisesti kahden suihkumoottorin avulla.
Päätin tehdä sillä pienen kierroksen ja palata sitten tovereideni luokse.
Härvelissä ei ollut ollenkaan peräsintä. Sen sijaan sitä ohjattiin suihkumoottoreiden avulla: Jos halusi kääntyä vasemmalle, vähennettiin moottorin numero 1 tehoa, ja kääntäen. Oikeasti tällainen ohjaussysteemi olisi ollut järjestelmä helvetistä. Oikeasti, jos pitäisi kääntää härveliä suihkumoottorien avulla, niin samalla kun toisesta moottorista vähentäisi tehoa, niin pitäisi toiseen moottoriin taas lisätä tehoa, ettei härveli vajoa. Joka tapauksessa uskomattoman vaikeaa olisi tällainen ohjaaminen.
Näin hereillä ollessa ajattelisin, että härvelin täytyi olla jonkinlainen ilmatyynyalus, sillä se kykeni myös lentämään paikallaan tippumatta. Tai sitten siinä suhteessa klassisen Harrierin kaltainen härveli, että se kykeni käännettävien suihkumoottoreiden avulla myöskin lentämään paikallaan.
Käännyin metsätielle, jonka kautta pääsisin takaisin tovereideni luokse kääntymällä lopulta siltä vasemmalle. Mutta sitten olinkin häkkyrän kanssa jonkinlaisessa rakennuksessa. Tiesin pääseväni pihalle erään vasemmalla puolella olevan oven kautta, mutta oviaukko oli liian kapea. Harkitsin meneväni eräälle kauempana olevalle ovelle, mutta en sitten yrittänyt sitä. Sen sijaan menin ovesta ulos ja jätin lentohäkkyrän taakseni.
Siinä olikin sitten joku toinenkin mies, joka halusi päästä pois sieltä. Päätimme kiivetä rakennuksen seinää ylös. Siinä oli sopivia paikkoja, joista sai käsillään kiinni tai joihin saattoi jalkansa asettaa. Rakennuksen yhden ikkunan takana oli vihollisia. Tunsin yhden heistä. Tämä tavallaan yritettiin pakottaa ampumaan meidät pistoolilla. Mutta laukausta ei kuulunut, kun me olimme ikkunan kohdalla. Eikä mies kurkottanut myöskään ikkunasta ulos ampuakseen peräämme. Ajattelin, etä mies saattaa joutua hirveisiin vaikeuksiin ystävällisyytensä takia. Sitten siinä oli toinenkin ikkuna, jonka takana oli ihmisiä, ja mietin, että pitäisikö meidän mennä siitä sisään. Mutta emme menneet. Ja tämä oli hyvä päätös, koska kävi ilmi, että senkin huoneen ihmiset olivat olleet vihollisia.
Pääsimme lopulta rakennuksen katolle.
Sitten vaihtuikin näkymä ulkopuoliseksi katsojaksi.
Vähän matkan päässä oli rakennus, jossa oli joku nainen töissä. Hän oli myös vihollinen. Hän lähetti keittiön herkkuja pikatietä jonnekin avaruuteen. Paikalle kuitenkin ilmestyi minulle ja toverilleni ystävällismielinen nainen, jonka kimppuun keittiönainen sitten kävi. En taida tarkkaan muistaa, että mitä helvettiä siinä sitten tapahtui vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti