Näin jokin aika sitten eli viime viikon perjantain ja lauantain välisenä yönä seuraavanlaista unta:
Menin leikkaukseen. Tarkoitus oli paikallispuudutuksessa leikata kasvain irti takalistostani. Lääkäri tuikkasi siihen sitten lidokaiinia eli puudutetta. Sitten, kun minulla ei kerran ollut sukkia jalassa, hän teki sellaisen havainnon, että toisessa kantapäistäni oli paise. Hän päätti avata sen saman tien. Ja, oi, katso: kantapäästäni lähti paiseen avauduttua myrkyllistä kaasua. Leikkaus täytyi keskeyttää. Kaikki karkasivat leikkaussalista.
Ja sitten uni siirtyikin kolmanteen persoonaan. Oli heebo, joka oli asunut ulkomailla mutta palannut sitten Suomeen. Mies oli jossain julkisessa paikassa. Hänen tuttunsa ihmetteli, että eikö hän ollut löytänyt naista itselleen ulkomailta. Mies vastasi, että taitaa pitää enemmän suomalaisista naisista.
Minulla oli ollut viime viikolla vakava työmaa. Olin tuttuni kannettavaa tietokonetta Apple Notebook Airia yrittänyt laittaa kuntoon. Asiakkaani, minua jonkin verran vanhempi nainen, oli asunut kaksi viime vuottaan poikaystävänsä luona toisella paikkakunnalla. Ja koko tämän ajan hänen Notebook Airinsa, jonka minä olin itse asiassa aikoinaan laittanut toimintakuntoon häntä varten, oli ollut kokonaan käyttämättömänä. Se ei ollut siis saanut sinä aikana edes päivityksiä. Hän oli käyttänyt sen sijaan poikaystävänsä tietokonetta pankkiasioidensa hoitamiseen ja netteilyyn.
Mutta tuttuni oli palannut sitten takaisin kotitanhuvilleni Pähkinärinteeseen, jossa hän ei ollut koskaan luopunut asunnostaan.
Koska hän ei enää asunut vieraalla paikkakunnalla, minun täytyi saada hänen toimimattomaksi mennyt kannettavansa kuntoon, koska se oli omituinen eikä sillä voinut tehdä oikeastaan mitään.
Tuttuni Notebook Air osoittautui murheenkryyniksi. En ole itse mitenkään tottunut Applen laitteisiin ja ohjelmistoihin. Lopulta pyysin konsulttiapua yhdeltä kaveriltani Lasselta, jolla oli ainakin vähän enemmän kokemusta niistä kuin minulla. Perustimme aivoriihen. Kävimme läpi dokumentaatioita. Saimme lopulta hökötyksen paremmalle mallille. Se vaati Applen levytyökalun käyttöä ja sen jälkeen hirvittävän pitkällistä päivitysten asentamista.
Lopulta pitkällisen taistelun jälkeen kaikki oli kunnossa. Siteeraan sittemmin edesmennyttä Tapio Tuuria. Siteeraus on vuodelta 2010: "Olen koettanut ylläpitää sivistynyttä pontikan juomista. Siksi minulle olisi suuri uhraus luovuttaa kevyt olo -pullot romaneille ja ruveta juomaan pontikkaa suoraan jostain sangosta."
Minulla oli nyt kevyt olo. Eräs kaverini myös pani merkille, että olin ollut melko puuhakas sen jälkeen, kun asia oli ratkaistunut.
...Minulta on muuten kerran oikeasti leikattu takapuolestani patti. Siitä on jo vuosia.
Asian ratkaisemista edeltävänä yönä olin nähnyt muuten painajaisunen. Se oli seuraavanlainen:
Olin vahingossa jättänyt reppuni, jossa oli lompakkoni, bussiin. Huomattuani sen melko välittömästi bussista ulos astumiseni jälkeen kirosin sitä, että nyt joutuu uusimaan kaiken ja kuolettamaan pankkikorttinsa. Mutta sitten keksinkin, että koska bussiasema sijaitsi varsin lähellä, niin juoksemalla sinne voisin saada bussin kiinni.
Asian ratkaisemista edeltävänä iltana olin kävellyt asiakkaani luota hänen tietokoneensa repussani kotiin, valitettavan paljon liukasta jäätä sisältävässä pimeässä maisemassa. Puhuin Lassen kanssa, ja sanoin muun ohella, että niin kainaloni kuin takapuoleni olivat kastuneet hiestä asiakkaani luona. Tästä kai oli tullut tuo perseleikkausuni. Kantapääyksityiskohta varmaankin liittyy Akilleen kantapäähän. Applen laitteet ja ohjelmistot siis ovat minulle jonkinlainen Akilleen kantapää, koska tunnen ne paljon huonommin kuin PC-tietokoneet ja Linuxin ja Windowsin. Ulkomailla asunut heebo taas liittyy siihen, että kun palaan Linuxini ääreen tuosta työstä, niin se on kuin olisin palannut kotimaahan ja wanhoihin kunnon tuttuihin kuvioihin.
Työn onnistuminen lopulta tuotti minulle suuren helpotuksen. Jossain määrin Lassellekin. Olen nimittänyt Lassea "ylilääkäriksi", koska kerran jouduin pyytämään häneltä konsulttiapua asiassa.
Kun seuraavana yönä olin painunut petiin, niin vielä hyvän aikaa vietin siinä aikaa maaten selälläni ja fiilistellen asiaa. Vasta nyt tuli kaikkein suurin helpotuksen aalto. Yöllä heräsin ja fiilistelin lisää. Se oli niin kiva. Alkavana uutena päivänä ei aluksi mikään ärsyttänyt.
Seuraavana arkipäivänä iski kuitenkin todellisuus. Ei se ollut ohi ennen kuin se on ohi. Nimittäin kävi ilmi, että asiakkaani taloyhtiön laajakaistassa oli puute, joka teki siitä hiukan vähätoimisen.
PS. Lisäksi voin mainita, että tykkään katsoa paise-televisio-ohjelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti