Uneni: Olin päättänyt ryhtyä huumeiden salakuljettajaksi

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin päättänyt ryhtyä huumeiden salakuljettajaksi. Minulle ja pienelle joukolle muita salakuljettajia jaettiin tehtäviä. Meille sanottiin, että tehtävän suoritettuamme meidän pitää jokaisen vielä maistaa huumekarkkeja.

Tuli aika lähteä hoitamaan tehtävää. Ja se meni. Annoin tahallani ajan mennä ohi. Mieleeni tuli, että tästä seuraa minulle vaikeuksia. Pohdin myös, että pitäisikö minun ottaa poliisiin yhteyttä.

Juoneltaan uneni tuntui minusta varsin järkyttävältä, mutta siitä huolimatta herättyäni unesta tunsin jotenkin erityisesti eläväni.

Uneni: Minun oli tarkoitus lähteä wanhaa kaveriani tapaamaan

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Asuin vanhempieni luona, omakotitalossa. Heidän kämppänsä oli jopa isompi kuin mitä se oli todellisuudessa ollut.

Minun oli tarkoitus lähteä wanhaa kaveriani Japea tapaamaan. Tarkoitus oli olla hänen luonaan yötä. Aikataulu oli melko kiireellinen. Olin kerännyt mukaan otettavat tavarat kasaan. Olin sopinut isäni kanssa, että hän heittää minut autolla tietylle kauempana olevalle bussipysäkille.

Mutta isäni olikin ottanut vähän kuppia eikä siksi voinut tarttua auton rattiin. Ja äidilläni ei ollut ajokorttia. Olin valtavan vihainen. En millään ehtisi kävellä kyseiselle bussipysäkille ajoissa.

Keksin sitten, että turvaudun suunnitelmaan numero kaksi. Kysyn Japelta, haluaisiko hän tulla käymään minun luonani. Unissani kännykät ovat yleensä varsin ihmeellisiä kapistuksia, mutta onnistuin soittamaan puhelimellani Japelle. Tälle kävi se, että hän tulee käymään.

Vähän ajan kuluttua tajusin, että olin ollut niin hömelö, etten ollut edes muistanut pakata kaikkia tarpeellisia tavaroitani reissua varten. joten hyvä oli oikeastaan, etten ollut päässyt lähtemään.

Oikeassa elämässä olin muuttanut vanhempieni luota omaan kotiini vuonna 2002. Ja vanhempani olivat kummatkin kuolleet vuonna 2007. Oikeassa elämässä isäni ei myöskään ollut ollut noin epäluotettava.

Jape on yksi kolmesta edelleen olemassa olevista vanhimmista kaveristani. Olin tutustunut häneen vuonna 1995.

Uneni: Toinen pitkä kävely

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Minun oli tarkoitus päästä tutummille seuduille. Matka oli minun tarkoitus taittaa kävellen.

Tosin en ollut ihan varma reitistä. Enkä siitä, missä minä olin.

Mutta lähdin kävelemään.

Melko alussa kävelyä ajattelin päästä eräälle tielle eräänlaista oikoreittiä oikaisemalla eräänlaisen maaseutumaisen alueen kautta. Kohta edessäni oli jonkinlainen kasvustoa täynnä oleva vaara. Mietin jo, että pitäisikö sittenkin kääntyä takaisin ja mennä suosiolla pitempää reittiä. Mutta sitten maasto aivan silmissä paranikin, joten päätin noudattaa alkuperäistä aikomustani.

Kävelin. Kävelin. Kävelin. Välillä luulin näkeväni tuttua seutua, jostain aikaisemmasta unestani siis, mutta silti en oikeasti päässyt perille. Kävelin, kävelin, kävelin.

Onkohan minulla elämässäni nyt menossa jonkinlainen pitkä marssi -vaihe? Kun ottaa huomioon tämän edellisen muistiin merkitsemäni unenkin.