Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Oli joku mies, joka punkkasi muualla kuin kotonaan. Hänen oli määrä pyrkiä näyttämään asianomaisille henkilöille todisteet siitä, että hän asuu oikeassa kämpässään, jonne siis halusi takaisin.
Siinä oli sitten jokin rakennus. Minun piti mennä sinne sisään ja kulkea siellä jonnekin. Olin nähnyt pari miestä ja pelkäsin, että nämä tulisivat perässäni samaa reittiä. Mutta pian rauhoituin. Heitä ei näkynyt eikä kuulunut.
Kuljin tilasta ja huoneesta toiseen ovien kautta. Lopulta edessä oli viimeinen huone, jonka kautta pääsisin sinne, minne olin menossa.
Huone oli vain varsin täynnä täysiä pahvilaatikoita. Niiden takana oli ovi, jolle minun piti päästä. Hetken ajan harkitsin palaamista talon ulko-ovelle. Mutta sitten päätin kuitenkin yrittää jatkaa.
Onnistuin jotenkin könyämään itseni pahvilaatikoiden päälle. Niiden ja katon välissä oli turhan vähän tilaa. Siirtelin pahvilaatikoita vaivalloisesti syrjään tieltäni.
Lopulta onnistuin pääsemään huoneen toisessa päässä olevalle ovelle. Avasin sen.
Oven takana oli joukko Yhdysvaltain liittovaltion poliisin FBI:n agentteja. Nämä rupesivat käsittelemään huoneen pahvilaatikoita.
Lopulta he löysivät jostain pahvilaatikosta sen tuikitärkeän asian, jota olivat olleet etsimässä. Minulla oli muka oma ansioni siinä, että se oli löydetty. Niin minusta tuli suurmies. Hyvä, ettei kultatuolissa kannettu!
...
PS. 8.3.2023: Ja tälle tuli sitten jatkoa. Tosin unikertomuksesta ei ole kyse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti