tiistai 30. elokuuta 2022

Pyörätuoli, kaveruus ja semmoinen

Näin seuraavanlaisia unia jokin aika sitten:

Jostain kumman syystä minun piti kuljettaa Helsingistä ystäväni Liisan pyörätuoli vanhempieni kotiin Varistoon. 99 % matkasta tietenkin bussilla. Varistossa astuin bussista ulos ja istuin pyörätuoliin. Minun piti mennä tietyn rivitaloalueen halki, ja siinä oli ylämäkeä. Lopulta päätin, että lopun ylämäestä kävelen. Pyörätuoli oli melko kevyt. Jaksoin kantaa sitä toisessa kädessäni hyvin.

Toisessa unessani kaverini Liisa ja Jari olivat tulleet kylään Variston kotiin. He olivat siellä myös yötä. Minusta oli sääli, ettei yksi vanhimmista kavereistani Jape ollut päässyt myös paikalle.

Minun ja veljieni vanhemmat olivat molemmat kuolleet jo vuonna 2007. Mutta sinne, samoin kuin "mummilaani" sijoittuvat edelleen monet uneni.

Näiden kahden unen Liisa ei tosiasiassa ole niin kävelyvammainen, että tarvitsisi rollaattoria saatikka sitten pyörätuolia liikkumiseensa.

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Taas yksi sotaisehko uni

Jokin aika sitten näin seuraavanlaista unta:

Olin sotilas. Olin upseeri.

Ilmeisesti vihollisen oli todettu olevan lähellä, sillä tuli hälytys. Hirvittävä joukko sotilaita alkoi mennä sinne minne heidän luultavasti oli tarkoituskin mennä. Ajattelin mennä mukana, mutta ensin minun oli tärkeää löytää revolverini. En ollut löytää sitä millään, mutta sitten huomasinkin sen olevan jo kädessäni. Yritin löytää myös vaalean takkini, mutta jää epäselväksi, löysinkö myös sen.

Pohdin samalla myös sitä, että minkäarvoinen upseeri mahdoin olla. Voi olla, että päädyin lopulta majuriin. Mietin myös, että mikä mahtoi olla tehtäväni tässä armeijassa.

Lähdin joka tapauksessa menemään revolveri kädessäni. Vedin iskurin taakse, jotta olisin heti valmis käyttämään asettani, mikäli vihollisia tulisi yllättäen näkyviin. Mutta iskuri jotenkin viritettäessä kääntyikin hieman sivulle. Vaikka kyseessä oli ilmeisestikin aseen ominaisuus, se tuntui minusta epämiellyttävältä, joten päästin iskurin takaisin eteen.

keskiviikko 17. elokuuta 2022

Vaihteeksi sotaisia unia

Näin jokin aika sitten eräänä yönä seuraavanlaisia unia:

Olin Jatkosodan aikana ylikersantti. Selostin yhdelle uudelle sotilaalle, miten voi pärjätä sodassa: pitää pään kylmänä ja katsoo tarkasti missä mennään ja pitää päänsä matalana aina kun täytyy.

Toisessa unenpätkässä olin jossain myöhemmässä sodassa. Vihollinen oli kehittänyt rynnäkkökivääreihinsä noin puoli metriä pitkän ammuksen, joka meni armeijamme tämänhetkisistä luotiliiveistä heittämällä läpi. Minä ja muut ihmettelimme, millä lailla me voisimme vastata tuollaiseen. Itse ihmettelin myös itsekseni, että millainen lippaan täytyy olla, että tuollainen ammus menee siihen. En kuitenkaan huomannut ihmetellä myös sitä, että täytyisi rynnäkkökiväärinkin sitten olla varsin erikoisen mallinen.

Kolmannessa unenpätkässä olin "mummilani" pihalla eräiden sukulaisteni kanssa. Nykyään ei yhdistettyä sauna- ja varastorakennusta enää ole siellä, mutta tässä unessani se vielä oli. Yhtäkkiä näin jonkun rynnäkkökiväärimiehen hivuttautuvan hiljaa lähemmäksi meitä em. rakennuksen ja kiviaidan välissä. Huusin varoituksen, ja lähdimme kaikki juoksemaan pakoon. Taisimme kaikki juosta tontin päärakennusta kiertäen vastapäivään. Ihmettelin, miksi juoksuni oli kovin hidasta. Joko uni loppui siihen, tai sitten rynnäkkökiväärimies ei saanut meistä ketään kiinni.

"Mummilani" on perinteinen suurperheen kotitalo. Asuin itse siellä vanhempieni ja vanhemman pikkuveljeni kanssa siihen asti, kun olin aloittanut peruskoulun toisen luokan. Ukki ja mummi olivat asuneet siellä, ja heidän lisäkseen aina jokunen heidän sukulaisensa. Ukkini oli kuollut vuonna 2005, ja joitakin vuosia hänen kuolemansa jälkeen mummini oli intervallihoidon jälkeen muuttanut hoitokotiin, koska lopulta paikalla asuneet muut sukulaiseni eivät kyenneet enää pitämään hänestä huolta. Mummilla oli alkava dementia. Hän kuoli sitten vuonna 2020 juuri ennen kuin koronavirus iski tuhoisasti hoitokotiin. 94 vuoden kypsässä iässä.

Senkin jälkeen, kun olimme muuttaneet pois mummilasta, kävin siellä säännöllisesti, joko yksin tai perheen kanssa. Minulle ei siellä koskaan tapahtunut mitään jännittävää, tai ei ainakaan mitään kauhistuttavaa. Siksi minua ihmetyttää se, että monet jännitysunistani sijoittuvat sinne. Vaikka oikeasti se on merkinnyt minulle aina jonkinlaista rauhan satamaa...

keskiviikko 10. elokuuta 2022

tiistai 9. elokuuta 2022

Uneni: Esperanton ymmärtäminen romaanisen kielen perusteella

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin tutustunut johonkin naiseen, jonka äidinkieli oli romaaninen. Päätin lausua hänelle jotain sellaista esperanton kielellä, josta hänen oman äidinkielensä perusteella ehkä saisi selvää. Mutta kun kehittämässäni lauseessa oli esperanton sana ĉi tiu, "tämä", niin oli selvää, että yritykseni oli tuomittu epäonnistumaan.

Uni kertoo ainakin siitä, että esperantosta on ehkä tulossa minulle tärkeä asia.

I PS. Oikeasti esperanton ymmärtäminen minkä tahansa romaanisen kielen perusteella on jossain määrin vaikeaa. Vaikka jotkut kuvittelevatkin, että kielellä on jotain tekemistä espanjan kanssa.

II PS. Minulla on esperantonkielinen blogi Tenu la linion, jonka nimi on suomeksi "Pitäkää linja". Blogin nimi viittaa Linjan taisteluun, joka oli vuonna 1998 ilmestyneessä elokuvassa In the Beginning. Alkukielellä kyseisessä kohtauksessa oli lausuttu näin: "Hold the line! No one gets through, no matter what."

maanantai 8. elokuuta 2022

Uneni: Päätin ryhtyä opettelemaan kitaransoittoa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Elämässäni oli joku läheinen nainen, joka osasi soittaa kitaraa. Ehdotin hänelle, että hän voisi opettaa minulle kitaransoittoa. Hänelle asia kävi hyvin. Minulla oli kyllä melko realistinen käsitys siitä, mitä asia vaatisi: vuosien opiskelua.

PS. Aikaisemmat henkilökohtaisaiheiset kitarauneni seuraavien linkkien takana: Pakko oppia soittamaan kitaraa (27.4.2020), Tapasin NCIS-sarjasta tutun Mark Harmonin (1.5.2020), Taas kitaraa rämpyttelemässä (12.7.2020) ja Päätin ryhtyä opettelemaan kitaransoittoa (8.7.2022).

keskiviikko 3. elokuuta 2022

Runoni: Kuusikilometrinen suihkumoottori

Oikeus tavoitella onnea
Sen perässä silti juosta ei kannata
Onni on hakijapakoinen
Parempi olla on
tyyni ja rauhallinen

Vedä huotrasta miekkasi
se mulkkua symboloi
Kuin symbaalit kadulla
mut' penismiekkailua en harrasta
lailla bonoboin

maanantai 1. elokuuta 2022