Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin neuvosto-Venäjän tai Neuvostoliiton Puna-armeijassa. Ja sota oli käynnissä.
Unessa oli omituinen alue, joka koostui lähinnä kosteaa savea olevista seinistä. Minä ja muut armeijamme sotilaat kiipeilimme niillä. Mutta meno oli kovaa, kun meihin kohdistettiin kivääritulta koko ajan. Yritin välillä paikata seiniä.
Ilmeisesti jouduimme sitten perääntymään. Pääsimme lopulta tavalliseen maastoon ja siirryimme marssijärjestykseen vetäytyäksemme.
torstai 30. heinäkuuta 2020
keskiviikko 29. heinäkuuta 2020
Runoni: Punatakki
Loskassa iloisessa
jäsen tallustaa
Punainen on takkinsa
päässään Kanada-hattu
Ei tavanomaista
univormua yllään viitsi pitää
Seremonia se mielessä on
Kanadan kuninkaallisen ratsupoliisin jäsenellä
Olin julkaissut tämän runoni alun perin 19.4.2019 Oi kurjulaiset kultamunat -blogissani, jota tapaan nimittää nk. pääblogikseni.
Runoni liittyy suhteeseeni Kanadaan. Kanada on hyvä maa.
Seuraavien kuukausien aikana pyrin julkaisemaan täällä muutkin tuolla aikaisemmin julkaisemani runoni.
jäsen tallustaa
Punainen on takkinsa
päässään Kanada-hattu
Ei tavanomaista
univormua yllään viitsi pitää
Seremonia se mielessä on
Kanadan kuninkaallisen ratsupoliisin jäsenellä
Olin julkaissut tämän runoni alun perin 19.4.2019 Oi kurjulaiset kultamunat -blogissani, jota tapaan nimittää nk. pääblogikseni.
Runoni liittyy suhteeseeni Kanadaan. Kanada on hyvä maa.
Seuraavien kuukausien aikana pyrin julkaisemaan täällä muutkin tuolla aikaisemmin julkaisemani runoni.
tiistai 28. heinäkuuta 2020
Uneni: Konflikti järjestötyöntekijän kanssa
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin joissain kissanristiäisissä. Paikalla oli myös yhdistykseni järjestötyöntekijä V. Lausuin ilmeisesti julkisesti jotain asiaan kuulumatonta, ja V pisti minut maihin. Maassa tunsin pyörrytystä, ja lausuin: "Olin ollut aikeissa sanoa jotain hauskaa tuon jatkoksi, mutta nyt se jää sitten tekemättä." Nousin ylös ja yritin lyödä V:tä. Lopetin kuitenkin pian.
Oikeassa elämässä pidän V:stä ja arvostan häntä eikä minulla ole minkäänlaisia kaunantunteita häntä kohtaan. Joten uneni synty on minulle mysteeri. Mitä V:n mukanaolo symbolisoi unessa?
Olin joissain kissanristiäisissä. Paikalla oli myös yhdistykseni järjestötyöntekijä V. Lausuin ilmeisesti julkisesti jotain asiaan kuulumatonta, ja V pisti minut maihin. Maassa tunsin pyörrytystä, ja lausuin: "Olin ollut aikeissa sanoa jotain hauskaa tuon jatkoksi, mutta nyt se jää sitten tekemättä." Nousin ylös ja yritin lyödä V:tä. Lopetin kuitenkin pian.
Oikeassa elämässä pidän V:stä ja arvostan häntä eikä minulla ole minkäänlaisia kaunantunteita häntä kohtaan. Joten uneni synty on minulle mysteeri. Mitä V:n mukanaolo symbolisoi unessa?
maanantai 27. heinäkuuta 2020
Mietelmäni tms.: Ehtoollisen asetussanat kierrätettynä
Hoc est corpus meus. Hoc non est corpus tuus.
Ensimmäinen virke tässä on Jeesuksen ehtoollisen asetussanat latinaksi: "Tämä on minun ruumiini." Kun siihen liittää seuraavan virkkeen, niin mieleen voi tulla #metoo-kampanja, mutta vaikutelma on tahaton.
Ensimmäinen virke tässä on Jeesuksen ehtoollisen asetussanat latinaksi: "Tämä on minun ruumiini." Kun siihen liittää seuraavan virkkeen, niin mieleen voi tulla #metoo-kampanja, mutta vaikutelma on tahaton.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2020
Uneni: Kehitin hienoja maamerkkejä Mousan, unelmieni maan, pääkaupunkiin
Tapaan poliittiset fantasiani sijoittaa kuvitteelliselle Mousa-nimiselle saarelle.
Näin vähän aikaa sitten sellaista unta, että olin Mousan vielä jonkin verran alkutekijöissään olevassa pääkaupungissa. Kehittelin päässäni suunnitelmaa siitä, mitä tärkeitä hienoja maamerkkejä sinne pitäisi pystyttää.
Ajattelin, että kaupunkiin pitäisi pystyttää New Yorkin Vapaudenpatsasta jossain määrin vastaava varsin korkea patsas. Ajattelin, että myös temppeli tuntemattomalle Jumalalle olisi hyvä pystyttää. Tiedättehän sen jutun, että apostoli Paavali oli Apostolien tekojen mukaan Ateenassa käydessään löytänyt alttarin, jossa luki "tuntemattomalle jumalalle"...
Jossain määrin olin epätyytyväinen tähän suunnitelmaani, mutta en keksinyt heti parempaakaan epiteettiä temppelille.
Lisäksi oli vielä joku muu tärkeä ajatelma, mutta olen unohtanut sen.
Unessani olin onnellinen.
Näin vähän aikaa sitten sellaista unta, että olin Mousan vielä jonkin verran alkutekijöissään olevassa pääkaupungissa. Kehittelin päässäni suunnitelmaa siitä, mitä tärkeitä hienoja maamerkkejä sinne pitäisi pystyttää.
Ajattelin, että kaupunkiin pitäisi pystyttää New Yorkin Vapaudenpatsasta jossain määrin vastaava varsin korkea patsas. Ajattelin, että myös temppeli tuntemattomalle Jumalalle olisi hyvä pystyttää. Tiedättehän sen jutun, että apostoli Paavali oli Apostolien tekojen mukaan Ateenassa käydessään löytänyt alttarin, jossa luki "tuntemattomalle jumalalle"...
Jossain määrin olin epätyytyväinen tähän suunnitelmaani, mutta en keksinyt heti parempaakaan epiteettiä temppelille.
Lisäksi oli vielä joku muu tärkeä ajatelma, mutta olen unohtanut sen.
Unessani olin onnellinen.
sunnuntai 19. heinäkuuta 2020
Mietelmäni: Miksi monet yhdysvaltalaisista vihaavat liberalismia
Monet yhdysvaltalaisista vihaavat liberalismia siksi, että he vihaavat vapautta ja yksilöä.
tiistai 14. heinäkuuta 2020
Uneni: Kellaritila, jota kautta pääsi Tallinnaan
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Oli jokin erikoinen suurikokoinen kellaritila, joka oli ilmeisesti minun ja veljieni käytössä. Siellä oli myös yksi huone, jossa kummitteli. Jossain vaiheessa ihmettelin, että pääseekö tilan toiselta puolelta jonnekin. Kävi ilmi, että sieltä pääsi Tallinnaan. Kävin kaupungissa hetken aikaa patsastelemassa ja palasin sitten kiireen vilkkaa takaisin kellaritilaamme.
Unessa oli laajempiakin juoniympyröitä koskien sitä.
Oli jokin erikoinen suurikokoinen kellaritila, joka oli ilmeisesti minun ja veljieni käytössä. Siellä oli myös yksi huone, jossa kummitteli. Jossain vaiheessa ihmettelin, että pääseekö tilan toiselta puolelta jonnekin. Kävi ilmi, että sieltä pääsi Tallinnaan. Kävin kaupungissa hetken aikaa patsastelemassa ja palasin sitten kiireen vilkkaa takaisin kellaritilaamme.
Unessa oli laajempiakin juoniympyröitä koskien sitä.
maanantai 13. heinäkuuta 2020
Uneni: Paljon hyvää sosiaalista elämää
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin jossain paikassa, jossa oli paljon ihmisiä. Vietin sosiaalista elämää. Olin hyvin kiitollinen. Minulla oli kauhean hyvä itsetunto. Unessa oli myös eräs kauheasti kunnioittamani nainen.
Unessa myös kerroin muille Nicola Saccosta ja Bartolomeo Vanzettista. Nämä olivat kaksi italialaistaustaista anarkistia, jotka Yhdysvalloissa tuomittiin kuolemaan ryöstöstä ja murhasta vuonna 1927. Todisteet miehiä vastaan olivat kovin heppoisia, mutta miesten radikaalisuus sai tuomariston ja valamiehet kääntymään heitä vastaan, joten heidät tuomittiin. Kävi vähän samalla lailla kuin filosofi Sokrateelle.
Herättyäni unesta päässäni soi pitkään Joan Baezin kovin simppeli kappale Here's to you, Nicola and Bart. Sen sanat kuuluvat lyhykäisyydessään näin:
Here's to you, Nicola and Bart
Rest forever here in our hearts
Olin jossain paikassa, jossa oli paljon ihmisiä. Vietin sosiaalista elämää. Olin hyvin kiitollinen. Minulla oli kauhean hyvä itsetunto. Unessa oli myös eräs kauheasti kunnioittamani nainen.
Unessa myös kerroin muille Nicola Saccosta ja Bartolomeo Vanzettista. Nämä olivat kaksi italialaistaustaista anarkistia, jotka Yhdysvalloissa tuomittiin kuolemaan ryöstöstä ja murhasta vuonna 1927. Todisteet miehiä vastaan olivat kovin heppoisia, mutta miesten radikaalisuus sai tuomariston ja valamiehet kääntymään heitä vastaan, joten heidät tuomittiin. Kävi vähän samalla lailla kuin filosofi Sokrateelle.
Herättyäni unesta päässäni soi pitkään Joan Baezin kovin simppeli kappale Here's to you, Nicola and Bart. Sen sanat kuuluvat lyhykäisyydessään näin:
Here's to you, Nicola and Bart
Rest forever here in our hearts
The last and final moment is yours
That agony is your triumph
Täytyy myöntää, että tämä oli yksi kaikkien aikojen parhaimmista unistani.
PS. Jos ketään kiinnostaa, niin myöskin suhdettani anarkismiin avaan hieman blogikirjoituksessani Ajatuksiani sosialismista, työväenliikkeestä, Marxista ja marxilaisuudesta.
That agony is your triumph
Täytyy myöntää, että tämä oli yksi kaikkien aikojen parhaimmista unistani.
PS. Jos ketään kiinnostaa, niin myöskin suhdettani anarkismiin avaan hieman blogikirjoituksessani Ajatuksiani sosialismista, työväenliikkeestä, Marxista ja marxilaisuudesta.
lauantai 11. heinäkuuta 2020
Uneni: Soitto yksiyksikakkoseen
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Olin jonkin taloyhtiön parkkipaikalla. Jollekin miehelle oli sattunut jotain. Hänen autonsa paloi.
Kiskoin hänet pois autosta ja asetin istuvaan asentoon toista autoa vasten.
Jostain syystä en saanut soitettua hätänumeroon. Mieleeni juolahti semmoinen asia, että nyt oli jo toinen kerta, kun soitan samasta taloyhtiöstä jostain hätää kärsivästä ihmisestä sinne, ja poliisi saattaa pitää tätä epäilyttävänä seikkana.
Pian olin ko. taloyhtiön jossain asunnossa, jossa oli tuttuja. Siellä oli tuttu nainen S, jota pyysin soittamaan puolestani hätänumeroon.
Jossain vaiheessa sain tietää, ettei S ollutkaan muistanut soittaa. Päätimme sitten mennä parkkipaikalle ja soittaa sieltä. Tässä vaiheessa ei ollut enää varmaa, olisiko mies enää elossa.
Hieman yllättäen matka parkkipaikalle olikin pitkä emmekä unen aikana ehtineet päästä sinne asti.
En ihan kunnolla käsitä, että mistä tämä uneni oikein oli syntynyt. Jossain määrin se liittyy kyllä siihen, että keväällä olin joutunut soittamaan yhden tutun vanhan naisen puolesta hätänumeroon, mutta se ei mielestäni selitä koko unta.
Olin jonkin taloyhtiön parkkipaikalla. Jollekin miehelle oli sattunut jotain. Hänen autonsa paloi.
Kiskoin hänet pois autosta ja asetin istuvaan asentoon toista autoa vasten.
Jostain syystä en saanut soitettua hätänumeroon. Mieleeni juolahti semmoinen asia, että nyt oli jo toinen kerta, kun soitan samasta taloyhtiöstä jostain hätää kärsivästä ihmisestä sinne, ja poliisi saattaa pitää tätä epäilyttävänä seikkana.
Pian olin ko. taloyhtiön jossain asunnossa, jossa oli tuttuja. Siellä oli tuttu nainen S, jota pyysin soittamaan puolestani hätänumeroon.
Jossain vaiheessa sain tietää, ettei S ollutkaan muistanut soittaa. Päätimme sitten mennä parkkipaikalle ja soittaa sieltä. Tässä vaiheessa ei ollut enää varmaa, olisiko mies enää elossa.
Hieman yllättäen matka parkkipaikalle olikin pitkä emmekä unen aikana ehtineet päästä sinne asti.
En ihan kunnolla käsitä, että mistä tämä uneni oikein oli syntynyt. Jossain määrin se liittyy kyllä siihen, että keväällä olin joutunut soittamaan yhden tutun vanhan naisen puolesta hätänumeroon, mutta se ei mielestäni selitä koko unta.
torstai 9. heinäkuuta 2020
Mietelmäni: Elämä ja maailmankaikkeus syvältä
Maailmankaikkeus on perverssi ilmiö, ja me elämme murheiden laaksossa. Juuri siksi elämästä kannattaakin pyrkiä nauttimaan. Mitä muuta tässä tilanteessa voi tehdä!?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)