keskiviikko 27. syyskuuta 2023

Mieletön etsintä elämän merkityksenä

Katselin tässä jokunen päivä sitten kämpilläni wanhan kaverini Markun kanssa rakastamani fiktiivisen tieteissarjan, josta käytän nimitystä "rakastamani tieteissarja", jaksoja. Yhdessä jaksossa oli tavallaan sellainen opetus, että vaikka ihmisen (tai muukalaisen) tehtäväkseen ottama etsintä olisi mieletön, sillä on kuitenkin arvoa, jos ihminen (tai muukalainen) on ottanut homman tosissaan ja vakaumuksellisesti hoitaakseen. Erään sarjassa olevan lajin jäsenet pitävät tuollaisia henkilöitä pyhinä. Jakso lohdutti minua, koska minäkin olen ottanut tehtäväkseni mielettömän etsinnän.

tiistai 26. syyskuuta 2023

Uneni: Taas se kirja

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin kirjoittanut kirjan. Ilmeisesti kynällä paperille. Mutta se yllättäen julkaistiinkin sellaisenaan käsinkirjoitetussa muodossa. Ihmettelin sitä hieman. Kirja oli osa kokoomateosta, jonka alkupuolella oli wanhoja, kauhukirjailija H. P. Lovecraftin (1890-1937) sata vuotta vanhoja tarinoita. Minun kirjoitukseni oli kirjan jälkiosassa, joka sisälsi tuoreempia tekstejä eri ihmisiltä.

Periaatteessa tämä uni on sarjaa eräänlaisia kauhu-unia, koska herätessäni kirjaani ei ollutkaan julkaistu. Mutta tällä kertaa uni liittynee vähän muihinkin asioihin. Siihen, että olin äskettäin tehnyt hieman palkkatöitä taittamalla erään lehden tämän vuoden numeron. Ja siihen, että hulluksi kieliprojektiksi nimittämäni asia alkaa olla osittain hyvällä mallilla. Tästä syystä koin herättyäni uuteen päivään jopa pientä tyytyväisyyttä.

On mainittava vielä se, että oikeasti en ole 1990-luvun puolivälin jälkeen kirjoittanut juuri mitään kynällä paperille, vaan olen käyttänyt kirjoittamiseen lähes aina tietokonetta.

maanantai 25. syyskuuta 2023

Uneni: Tapasin joukon roomalaisia legioonalaisia esittäviä liveroolipelaajia

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin jonkun tuttuni kanssa kävelemässä jossain. Läheisellä niityllä oli noin 20 miehen joukko pukeutuneena 1. vuosisadan jKr. roomalaisen legioonalaisen varusteisiin. Yksi oli hukannut kilpensä. Löysin sen, ja vein sen hänelle, mutta minkäänlaista kiitosta ei kuulunut.

Joukon larppaaminen vaikutti sekopäiseltä. Tasavallan loppuajan ja keisariajan alkukauden aikana roomalainen armeijajärjestelmä perustui raskaaseen jalkaväkeen, joka oli järjestetty kohortteihin. Taistelun koittaessa legioonalaiset olivat järjestäytyneinä tiiviiseen kilpirivistöön, jonka läpi ei noin vain tunkeuduttu. Kuri oli Rooman legioonissa kaiken A ja O. Mutta nämä larppaajat olivat aivan toista maata.

Sanoin toverilleni, että jos tällaista porukkaa vastassa olisi oikealla tavalla järjestäytynyt samansuuruinen sotavoima, niin jälkimmäinen voittaisi kuusi-nolla. Puhuin ensin 40 sotilaan kokoisista joukoista mutta nostin määrän 80:aan. (Liveroolipelaajia voi olla vaikea kyllä löytää kymmenittäin samaan paikkaan kokoontumaan.)

Mieleeni tuli myös, että oikealla tavalla järjestäytynyt legioonalaisjoukko voittaisi luultavasti helposti myös kooltaan puolitoistakertaisen mutta järjestäytymättömän vihollisjoukon.

PS. Mielessäni on elämäni aikana varsin paljon viipynyt Rooman valtakunta. Toki olen historiasta kiinnostunut muutenkin. Äsken törmäsin omituiseen uutiseen TikTok-trendi paljasti oudon asian miehistä: Miksi ihmeessä miehet ajattelevat niin usein Rooman valtakuntaa?. Tuon tutkimuksen kohderyhmä on kuitenkin suppea. Voi olla, että Rooman valtakunnan ajatteleminen ei sittenkään ole kauhean yleistä miessukupuolen edustajilla, kun ottaa huomioon muutkin miehet kuin TikTokin käyttäjät. Jonkun pitäisi tehdä asiasta tutkimus.

sunnuntai 24. syyskuuta 2023

Uneni: Lähdössä polkupyöräretkelle; siivetön lentohäkkyrä

Näin edellisyönä seuraavanlaisia unia:

Olin lähdössä wanhan kaverini Japen kanssa pitkälle polkupyöräretkelle. Viime tingassa muistin, etten ollut ottanut lääkkeitäni mukaan. Ja siinä nousi esiin sitten myös kysymys, että kuinka monta päivää meidän oli tarkoitus olla reissussa.

Jape kannatti neljää kuukautta. Minä taas vain neljää päivää. Melko iso ero retkeilyhaluissa.

Toinen uneni oli suurin piirtein tällainen:

Olin jollain niityllä joidenkin tuttujeni kanssa. Minun allani oli kuitenkin siivetön ja yläpotkuriton ultrakevyt koriton lentohärveli, joka lensi ilmeisesti kahden suihkumoottorin avulla.

Päätin tehdä sillä pienen kierroksen ja palata sitten tovereideni luokse.

Härvelissä ei ollut ollenkaan peräsintä. Sen sijaan sitä ohjattiin suihkumoottoreiden avulla: Jos halusi kääntyä vasemmalle, vähennettiin moottorin numero 1 tehoa, ja kääntäen. Oikeasti tällainen ohjaussysteemi olisi ollut järjestelmä helvetistä. Oikeasti, jos pitäisi kääntää härveliä suihkumoottorien avulla, niin samalla kun toisesta moottorista vähentäisi tehoa, niin pitäisi toiseen moottoriin taas lisätä tehoa, ettei härveli vajoa. Joka tapauksessa uskomattoman vaikeaa olisi tällainen ohjaaminen.

Näin hereillä ollessa ajattelisin, että härvelin täytyi olla jonkinlainen ilmatyynyalus, sillä se kykeni myös lentämään paikallaan tippumatta. Tai sitten siinä suhteessa klassisen Harrierin kaltainen härveli, että se kykeni käännettävien suihkumoottoreiden avulla myöskin lentämään paikallaan.

Käännyin metsätielle, jonka kautta pääsisin takaisin tovereideni luokse kääntymällä lopulta siltä vasemmalle. Mutta sitten olinkin häkkyrän kanssa jonkinlaisessa rakennuksessa. Tiesin pääseväni pihalle erään vasemmalla puolella olevan oven kautta, mutta oviaukko oli liian kapea. Harkitsin meneväni eräälle kauempana olevalle ovelle, mutta en sitten yrittänyt sitä. Sen sijaan menin ovesta ulos ja jätin lentohäkkyrän taakseni.

Siinä olikin sitten joku toinenkin mies, joka halusi päästä pois sieltä. Päätimme kiivetä rakennuksen seinää ylös. Siinä oli sopivia paikkoja, joista sai käsillään kiinni tai joihin saattoi jalkansa asettaa. Rakennuksen yhden ikkunan takana oli vihollisia. Tunsin yhden heistä. Tämä tavallaan yritettiin pakottaa ampumaan meidät pistoolilla. Mutta laukausta ei kuulunut, kun me olimme ikkunan kohdalla. Eikä mies kurkottanut myöskään ikkunasta ulos ampuakseen peräämme. Ajattelin, etä mies saattaa joutua hirveisiin vaikeuksiin ystävällisyytensä takia. Sitten siinä oli toinenkin ikkuna, jonka takana oli ihmisiä, ja mietin, että pitäisikö meidän mennä siitä sisään. Mutta emme menneet. Ja tämä oli hyvä päätös, koska kävi ilmi, että senkin huoneen ihmiset olivat olleet vihollisia.

Pääsimme lopulta rakennuksen katolle.

Sitten vaihtuikin näkymä ulkopuoliseksi katsojaksi.

Vähän matkan päässä oli rakennus, jossa oli joku nainen töissä. Hän oli myös vihollinen. Hän lähetti keittiön herkkuja pikatietä jonnekin avaruuteen. Paikalle kuitenkin ilmestyi minulle ja toverilleni ystävällismielinen nainen, jonka kimppuun keittiönainen sitten kävi. En taida tarkkaan muistaa, että mitä helvettiä siinä sitten tapahtui vielä.

maanantai 18. syyskuuta 2023

Uneni: Otin uudestaan käyttöön kodin kaapelimodeemiyhteyden

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin jotenkin onnistunut ottamaan uudelleen käyttöön kaapelimodeemiyhteyden, josta olin luopunut joitakin kuukausia aikaisemmin. Tajusin, ettei minun kannata luopua siitä heti uudestaan, koska joutuisin joka tapauksessa maksamaan aloitusmaksun. Ajattelin, että minä nyt sitten käytän tätä joitakin kuukausia.

Olin joitakin kuukausia sitten käynyt leikkauttamassa molemmat silmäni kaihin vuoksi, ja se maksoi minulle runsaasti. Makselen nyt joitakin vuosia hintaa pankille takaisin. Tämä on merkinnyt jonkinlaista elintason romahdusta minulle. Olin hinnan vuoksi tehnyt silloin päätöksen kodin internetistäni luopumisesta sekä siitä, etten enää ostelisi viinoja lauantaivieraideni juotavaksi. Päätös auttoi suuresti elämääni. Olen siitä pitäen käyttänyt kännykkääni internetmodeemina. Jaan siltä langattomasti yhteyden kahdelle tietokoneelleni.

Uneni syntymisen laukaisi varmaankin se, että minulle oli tiedossa pieni määrä rahapalkkaa yhdestä lehdentaittohommasta.

lauantai 16. syyskuuta 2023

Yllättävä optimismin nousu

Perjantaina päähäni nousi ajatus, että lopulta kaikki tulee järjestymään. Ajattelin ensin, että tämä koskee yleensä maailman asioita. Sitten kuitenkin toivoin, että ajatus soveltuisi myös omaan elämääni.

Alkuillasta myöskin kuuntelin klassista musiikkia. Se oli ihanaa ja kaunista.

perjantai 15. syyskuuta 2023

Hävittäjälentokonekonsepti potkurilla

Minusta on sääli, että maailma on siirtynyt suihkukoneisiin. Nimittäin minusta olisi hauskaa, jos 1940-luvulla, tai myöhemmin, olisi kehitetty seuraavanlainen hävittäjälentokonekonsepti:

Koneessa nokkapyörä. Ja suuri raideleveys siipien laskutelineillä. Pyrstössä olisi työntävä potkuri moottoreineen. Koneen konetykit tai sellaiset sijaitsivat kaikki nokassa.