Näin jokin aika sitten eräänä yönä seuraavanlaisia unia:
Olin Jatkosodan aikana ylikersantti. Selostin yhdelle uudelle sotilaalle, miten voi pärjätä sodassa: pitää pään kylmänä ja katsoo tarkasti missä mennään ja pitää päänsä matalana aina kun täytyy.
Toisessa unenpätkässä olin jossain myöhemmässä sodassa. Vihollinen oli kehittänyt rynnäkkökivääreihinsä noin puoli metriä pitkän ammuksen, joka meni armeijamme tämänhetkisistä luotiliiveistä heittämällä läpi. Minä ja muut ihmettelimme, millä lailla me voisimme vastata tuollaiseen. Itse ihmettelin myös itsekseni, että millainen lippaan täytyy olla, että tuollainen ammus menee siihen. En kuitenkaan huomannut ihmetellä myös sitä, että täytyisi rynnäkkökiväärinkin sitten olla varsin erikoisen mallinen.
Kolmannessa unenpätkässä olin "mummilani" pihalla eräiden sukulaisteni kanssa. Nykyään ei yhdistettyä sauna- ja varastorakennusta enää ole siellä, mutta tässä unessani se vielä oli. Yhtäkkiä näin jonkun rynnäkkökiväärimiehen hivuttautuvan hiljaa lähemmäksi meitä em. rakennuksen ja kiviaidan välissä. Huusin varoituksen, ja lähdimme kaikki juoksemaan pakoon. Taisimme kaikki juosta tontin päärakennusta kiertäen vastapäivään. Ihmettelin, miksi juoksuni oli kovin hidasta. Joko uni loppui siihen, tai sitten rynnäkkökiväärimies ei saanut meistä ketään kiinni.
"Mummilani" on perinteinen suurperheen kotitalo. Asuin itse siellä vanhempieni ja vanhemman pikkuveljeni kanssa siihen asti, kun olin aloittanut peruskoulun toisen luokan. Ukki ja mummi olivat asuneet siellä, ja heidän lisäkseen aina jokunen heidän sukulaisensa. Ukkini oli kuollut vuonna 2005, ja joitakin vuosia hänen kuolemansa jälkeen mummini oli intervallihoidon jälkeen muuttanut hoitokotiin, koska lopulta paikalla asuneet muut sukulaiseni eivät kyenneet enää pitämään hänestä huolta. Mummilla oli alkava dementia. Hän kuoli sitten vuonna 2020 juuri ennen kuin koronavirus iski tuhoisasti hoitokotiin. 94 vuoden kypsässä iässä.
Senkin jälkeen, kun olimme muuttaneet pois mummilasta, kävin siellä säännöllisesti, joko yksin tai perheen kanssa. Minulle ei siellä koskaan tapahtunut mitään jännittävää, tai ei ainakaan mitään kauhistuttavaa. Siksi minua ihmetyttää se, että monet jännitysunistani sijoittuvat sinne. Vaikka oikeasti se on merkinnyt minulle aina jonkinlaista rauhan satamaa...
