Ihmiset ovat eksyksissä

Jokainen ihminen on enemmän tai vähemmän eksyksissä. Ja usein ihminen yrittää sitten päästä myös siitä tilanteesta pois. Ei välttämättä onnistuen.

Jokaisessa ihmisessä on osa Jumalaa

Tämä ei ole kovin omaperäisesti sanottu, mutta minusta jokaisessa ihmisessä on osa Jumalaa. Tosin on kuitenkin epävarmaa, että päteekö tämä myös psykopaatteihin.

Uneni: Laajarunkoinen matkustajalentokone

Näin useita päiviä sitten seuraavanlaista unta:

Oli suurikokoinen moderni matkustajalentokone. Minä olin tavallaan unen hämyisessä maailmassa saanut valita osan sen rakenteesta vetämällä jonkinlaisesta mallista siipiä leveämmälle, jolloin siivissä olevien moottoreidenkin määrä muuttui.

Kun minua pyydettiin kuvaamaan tätä lentokonetta, niin sanoin sen olevan laajarunkoinen matkustajalentokone.

No, minä olinkin sitten yksi koneen lentäjistä. Ja kone olikin varsin laajarunkoinen, sillä sen ohjaamo oli tavattoman leveä. Se sisälsi useita vierekkäin olevia leveitä paneeleita, joiden jokaisen takana istui yksi lentäjistä. Minä asetuin oikeanpuoleisimman paneelin taakse.

Uneni: Ihana paikkakunta

Näin edellisenä yönä unta jostain paikkakunnasta, joka miellytti minua suuresti. Unessa oli jonkinlaista onnentunnetta jopa mukana. Kuitenkaan unessa ei selvästi sanottu, että kyse olisi poliittisesta fantasiamaastani Mousasta (joka eri asia kuin samanniminen Skotlantiin kuuluva piskuinen saari).

Pyörätuoli, kaveruus ja semmoinen

Näin seuraavanlaisia unia jokin aika sitten:

Jostain kumman syystä minun piti kuljettaa Helsingistä ystäväni Liisan pyörätuoli vanhempieni kotiin Varistoon. 99 % matkasta tietenkin bussilla. Varistossa astuin bussista ulos ja istuin pyörätuoliin. Minun piti mennä tietyn rivitaloalueen halki, ja siinä oli ylämäkeä. Lopulta päätin, että lopun ylämäestä kävelen. Pyörätuoli oli melko kevyt. Jaksoin kantaa sitä toisessa kädessäni hyvin.

Toisessa unessani kaverini Liisa ja Jari olivat tulleet kylään Variston kotiin. He olivat siellä myös yötä. Minusta oli sääli, ettei yksi vanhimmista kavereistani Jape ollut päässyt myös paikalle.

Minun ja veljieni vanhemmat olivat molemmat kuolleet jo vuonna 2007. Mutta sinne, samoin kuin "mummilaani" sijoittuvat edelleen monet uneni.

Näiden kahden unen Liisa ei tosiasiassa ole niin kävelyvammainen, että tarvitsisi rollaattoria saatikka sitten pyörätuolia liikkumiseensa.

Tokaisu pelastuksesta

Pelastus saa odottaa.

Taas yksi sotaisehko uni

Jokin aika sitten näin seuraavanlaista unta:

Olin sotilas. Olin upseeri.

Ilmeisesti vihollisen oli todettu olevan lähellä, sillä tuli hälytys. Hirvittävä joukko sotilaita alkoi mennä sinne minne heidän luultavasti oli tarkoituskin mennä. Ajattelin mennä mukana, mutta ensin minun oli tärkeää löytää revolverini. En ollut löytää sitä millään, mutta sitten huomasinkin sen olevan jo kädessäni. Yritin löytää myös vaalean takkini, mutta jää epäselväksi, löysinkö myös sen.

Pohdin samalla myös sitä, että minkäarvoinen upseeri mahdoin olla. Voi olla, että päädyin lopulta majuriin. Mietin myös, että mikä mahtoi olla tehtäväni tässä armeijassa.

Lähdin joka tapauksessa menemään revolveri kädessäni. Vedin iskurin taakse, jotta olisin heti valmis käyttämään asettani, mikäli vihollisia tulisi yllättäen näkyviin. Mutta iskuri jotenkin viritettäessä kääntyikin hieman sivulle. Vaikka kyseessä oli ilmeisestikin aseen ominaisuus, se tuntui minusta epämiellyttävältä, joten päästin iskurin takaisin eteen.