torstai 9. heinäkuuta 2026

Oi, katso ihmistä

Ihmisiä voi tarkkailla ja tarkastella myös antropologisesta ja etologisesta näkökulmasta, vaikka ei olisi antropologi tai etologi. (Etologia on eläinten käyttäytymistä tutkiva tiede.)

Uskon, että maailmankaikkeus ei ole moraalinen järjestelmä

Yksi tärkeimmistä roomalaiskatolisen kirkon kristillisuskonnollisista kriitikoista ja yksi 1500-luvun tärkeimmistä "uskonpuhdistajista" eli reformaattoreista oli saksalainen Martti Luther (1483–1546), joka ikään kuin vahingossa tuli perustaneeksi luterilaisen kirkkokunnan.

Luther apostoli Pavlvkseen (suomenkielisessä Raamatussa Saulin roomalainen nimi Pavlvs on ollut muodossa "Paavali") aitojen kirjeitten opetuksiin perustuen oli sitä mieltä, että oleellista ei ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii vaan se, että Jumala armahtaa.

Kyse ei käsittääkseni ole tässä pelkästään alkuperäisistä Pavlvksen teologisista ajatuksista vaan myös kristinuskoisten mestarin, 30-luvulla rankasti teloitetun Jeesus Nasaretilaisen, opetuksesta.

Itse kannatan sikäli tätä ajatusta, että kannattaa luopua omasta yrityksestään kelvata "Jumalalle" ja vain avata itsensä "Hänen" "pyhälle hengelleen" taikka voimavaikutukselleen. Jos näin voi sanoa. (Koen joka tapauksessa olevani ei-teisti, ei teisti.)

Mutta palatakseni Lutheriin. Hän oli Pavlvkseen tältä osin nojautuvassa teologiassaan ollut sitä mieltä, että ihminen on kuin ratsu, jolla ratsastaa joko Jumala tai Paholainen. Hän oli tahdon vapauteen liittyen jopa kirjoittanut kirjan nimeltä Sidottu ratkaisuvalta.

Hän oli sitä mieltä, että Jumala oli ennalta valinnut jotkut ihmiset taivaaseen. Epäsuorasti hän oli toki myös sitä mieltä, että Jumala oli ennalta valinnut toiset ihmiset helvettiin. (Jätän nyt käsittelemättä helvetinpiinaopin, koska se ei tähän käsittelyyn isommin kuulu, mutta tämän linkin kautta pääsee halutessaan tarkastelemaan omaa käsitystäni asiasta.)

Itse olen tahdon vapaudesta sitä mieltä, että ihminen tekee päätöksiä ja valintoja kuten muutkin eläimet (ihminen on biologisesti katsoen eläin). Ihmisen päätösten ja valintojen maailma vain on erittäin paljon monimutkaisempi ja monipuolisempi kuin melkein kaikilla muilla eläimillä, koska ihmisen aivot mahdollistavat monipuolisen kulttuurin ja uuden luomisen.

Mutta vaikka ihminen täten onkin kuin "luomakunnan kruunu" – tällaista ilmaisua ei muuten Raamatusta löydy – niin ihmisellä niin kuin kaikilla muillakin elävillä valitsijoilla ja päätösten tekijöillä valinnat ja päätökset riippuvat kaikista tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet hermoston tilaan kullakin hetkellä.

Ei ole ihmiselläkään fysiikan rautaisten lakien syy-seuraus-suhteesta vapaita aivojen toiminnan tiloja. 

Mutta itse uskon myös, että kysymys tahdon vapaudesta ei ole kovin oleellinen. Mielestäni sillä ei ole väliä, kuka tai mikä on ohjaksissa. Kannattaa vain nauttia kyydistä. Tämä on minun mielipiteeni.

Ja kysymys tahdon vapaudesta on filosofinen eikä niinkään kovin tieteellinen ongelma.

Tiede kun käyttää tieteellistä menetelmää saavuttaakseen objektiivista tietoa.

Tiede ei kuitenkaan pyri saavuttamaan mitään perimmäistä tietoa tai totuutta, koska sellainen ei ylipäätään ole mahdollista objektiivisen tarkastelutavan kautta.

Perimmäiset totuudet jäävätkin uskontojen, elämänfilosofioiden, silkan filosofoinnin (parhaimpana esimerkkinä kenties rationalistiSokrates (470/469–399 eKr.)), mietiskelyn ja meditoinnin sekä subjektiivisten käsitysten heiniksi.

Minusta on järkevää olettaa, että maailmankaikkeus ei ole moraalinen järjestelmä, sillä objektiivisesti sellainen ei ole osoitettavissa olevaksi.

Jokainen voi kuitenkin subjektiivisesti uskoa ihan mitä haluaa. Oman pään sisäiset "totuudet" ovat täysin normaaleja asioita ja toivottavasti sallittujakin nyt ja aina.

Jokainen voi myös itse päättää, mitä ajattelee "tahdon vapaudesta".

PS.:

Minulla on piintynyt tapa kirjoittaa latinankieliset sanat siten, että U:n korvaan V:llä ja J:n I:llä. Tapani johtuu siitä, että latinan kielessä kyse oli ollut saman äänteen eri versioista. "V" ja "I" lausutaan latinassa joko konsonanttisempana taikka vokaalisempana versiona riippuen siitä, millaisessa ympäristössä sanassa se sijaitsee.

tiistai 7. heinäkuuta 2026

Tapahtui kauhukohtaus

Ollessani jokunen päivä sitten mökillä nukuin yöni, kuten tavallista ja siinä määrin kuin siihen kykenin, nukkuma-aitassa. Se sisältää kaksi kerrossänkyä sekä kirjoituspöydän tuoleineen, ja yhden kaapin.

Rupeaman toisena yönä sain – taisin olla silloin vielä hereillä – kauhukohtauksen. Minusta tuntui yhtäkkiä varmalta totuudelta se, että nukkuma-aitta on vajonnut jossain määrin maan sisään. Ihmettelin, että saako ovea enää auki ja joudunko rikkomaan ikkunan päästäkseni rakennuksesta ulos.

Löhösin siinä vielä jonkin aikaa selälläni, ja pikku hiljaa päänsisäinen maailmani selkeni. Nukkuma-aitta oli sittenkin ihan normaalilla tasollaan maanpintaan nähden eikä mitään inhottavaa ollut tapahtunut.

Minulle tuli siinä mieleen, että olen ehkä katsonut nyt yhden kerran liikaa Kutonen-kanavalta viime aikoina tullutta yhdysvaltalaista dokumenttiohjelmaa Tuhoutunut sekunneissa (Destroyed in Seconds).

Kyseessä olevat jaksot on esitetty Yhdysvalloissa jo aika monta vuotta sitten, mutta olen onnistunut jotenkin henkisesti kiinnittymään siihen.

Ohjelmassa näytetään aitoja video-otoksia isommista tai pienemmistä melko nopeasti – "sekunneissa" – tapahtuneista katastrofeista, sellaisista kuten lento-onnettomuudet, räjähdykset, sortumiset ja vajonnat, kilpaveneiden romuttuminen, tulipalot, kilpa-auto-onnettomuudet, tulvat, tehtaiden tuhoutuminen. Ohjelma muistuttaa tosi-TV:tä, ja Ron Pitts selostaa, mitä kuvassa tapahtuu ja kertoo sitten onnettomuuksien syistä.

Joskus harvemmin ohjelmassa sattuu ihmisiä kuolemaankin, mutta aina ja kaikissa siinä näytetyissä onnettomuuksissa tapahtuu vahinkoja omaisuudelle.  Ääniefektejä on tuotannossa lisätty vaikutelmaa antamaan jaksoihin. 

"Lempikohtani" ohjelmasarjassa oli se, kun kerrotaan siitä, kun Kiinan tasavallassa (joka sijaitsee nykyään Taiwanin saarella) oli parissa päivässä tai jotain satanut kolmen metrin verran vettä. Ja mitä siitä aiheutui pitkin saarta.

Juontaja Ronald Dwayne Pitts (s. 1962) on näköjään entinen ammattilaisjalkapalloilija – kyse on siis yhdysvaltalaisesta "jalkapallosta", jossa käytetään pelaamisessa kovin vähän jalkoja muuhun kuin juoksemiseen, pystyssä pysymiseen ja loikkaamiseen – ja mies on toiminut myöhemmin urheilu-uransa jälkeen urheiluselostajana sekä viihdeuutisihmisenä.

Tuhoutunut sekunneissa -ohjelmaa tehtiin vuodesta 2008 vuoteen 2010.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2026

"Suomessa mies joutuu vankilaan, jos ei mene armeijaan"

"Suomessa mies joutuu vankilaan jos ei mene armeijaan." Mutta entä jos meneekin ilmavoimiin, tai laivastoon?

lauantai 27. kesäkuuta 2026

Luonnonkatastrofien ennakointi eläinten käyttäytymisen muutoksen perusteella

Jos johonkin eläinryhmään olisi syytä kiinnittää huomiota luonnonkatastrofien ennakoinnissa, niin se olisi linnut. Ne yleensä pakkaavat kamansa ja lähtevät evakkoon jopa viikkoja ennen luonnonkatastrofia, vaikka periaatteessa niiden ei olisi pakko – milloin vain voi lentää pois. Toinen tällainen eläinryhmä on delfiinit, mutta ne pakkaavat kamansa ja lentävät pois vasta, kun on kyse tooodella suurista luonnonkatastrofeista.

PS. Tämä teksti liittyy ensinnäkin Listafriikki-sivustolla 24.6.2026 julkaistuun Jenni Ollonqvistin kirjoittamaan artikkeliin Eläimet tuhojen ennustajina: 10 kertaa, kun eläinten muuttunut käytös on ennakoinut luonnonkatastrofia, ja toiseksi teksti liittyy maailman ainoaan kuusiosaiseen romaanitrilogiaan.

tiistai 2. kesäkuuta 2026

Realistinen lentosotaelokuva Twelve O'Clock High

Tätä vuonna 1949 ilmestynyttä yhdysvaltalaista sotaelokuvaa pommikoneiden miehistöihin kuuluneet olivat kutsuneet realistiseksi sen kuvatessa niin pommikoneilijoiden kuin näiden esimiesten suurehkoja henkisiä paineita.

Elokuva on nimeltään Twelve O'Clock High, ja Ylen Areenasta se löytyy nimellä Ilmojen kotkat.

Rainan tärkein pääosanesittäjä on Gregory Peck (1916–2003), joka esittää Yhdysvaltain armeijan ilmavoimien prikaatikenraali Frank Savagea.

Mieleeni nousi elokuvaa katsoessani, että kenraalin paperitoimiston vetäjää majuri Harvey Stovallia esittävä Dean Jagger muistuttaa ulkonäöllisesti Urho Kaleva Kekkosta, maamme pitkäaikaista presidenttiä.

Mutta Jagger sai näyttelijäntyöllään jopa Oscar-ehdokkuuden parhaasta sivuosasta. Omituista, että mies on elokuvassa armeijan ilmavoimissa töissä.

Ei minulla muuta, mutta minusta(kin) elokuva on hyvä. Tässä tausta-aineistoa Wikipedioista sun muusta:

PS. Valitettavasti elokuva on poistuva Areenasta jo 6.8.2026.

maanantai 1. kesäkuuta 2026

Hieno älykkyystesti

Vahvistamattomien huhujen mukaan Yhdysvaltain 45. ja 47. presidentti Donald Trump oli tunnistanut Walter Reedin sotilassairaalassa tehdyssä lääkärintarkistuksessa kaikki englannin kielen aakkoset sekä osannut luetella kaikki numerot yhdestä kymmeneen. Hän oli myös tunnistanut Yhdysvaltain lipun kymmenen lipun joukosta ja muistanut maansa kansallislaulun "Star Spangled Banner" kaksi ensimmäistä lausetta ja tunnistanut kuvakorteista kissan ja koiran sekä hienosti tavannut oman nimensä. Jopa lääkäri oli ollut häkeltynyt tilanteesta. "Mitään tällaista me emme ole koskaan ennen nähneet!", hän päivitteli. Presidentin aivot tarkistettiin vielä varmuuden vuoksi sähköllä. Koska tulos oli kuitenkin täysin selvä, niin tutkiva lääkäri oli pyytänyt lopuksi presidentti Trumpin nimikirjoituksen käteensä.

...

PS. 2.6.2026: Eräällä sivustolla on juuri julkaistu blogimerkintä, jonka otsikko kuuluu suomennettuna: Mene valoon, Donny. Mukana tulee kiva kuva.