Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Jonkin suuren tai suurehkon suomalaisen puolueen tekijämies sanoi minulle, että mitä luultavimmin saadaan vankka puoluepoliittinen kokoomus minun pääministeriehdokkuutteni taakse.
Ainakin minulla oli unessani poliittisyhteiskunnallinen itsetunto kunnossa.
Joitakin päiviä sitten olin ruvennut katsomaan Ylen Areenasta klassista historiallista elokuvaa Kleopatra vuodelta 1963. Elokuvan päähenkilö on Egyptin viimeinen faarao, Ptolemaios-sukuinen Kleopatra (69 – 30 eJs.).
Vuonna 332 eJs. Aleksanteri Suuri (356-323 eJs.) oli valloittanut Egyptin. Noista ajoista alkaen Egyptiä hallitsivat vieraat, kreikkaa äidinkielenään puhuvat hallitsijat.
Kleopatra oli ensimmäinen ja viimeinen Egyptin hellenistisperäisistä äidinkielenään kreikkaa puhuneista faaraoista, joka osasi puhua maan alkuperäiskansan afroaasialaiseen kielikuntaan kuuluvaa egyptin kieltä. Hän sattui myös olemaan kaikkien aikojen viimeinen Egyptin faarao.
Kleopatra ei säilyneiden lähteiden perusteella ollut läheskään yhtä kaunis kuin näyttelijä Elisabeth Taylor (1932 – 2011 jJs.) nuoruuden kukoistuksessaan, mutta hän oli ilmeisesti älykäs ja hyvin sivistynyt nainen ja henkevä ja valloittava persoonallisuus. Hän puhui kreikan ja egyptin ohella sujuvasti useita muitakin kieliä, joihin muuten kuului myös latina.
Päänäyttelijät esittävät minusta osansa siinä mainiosti. Elisabeth Taylor esittää siis rainassa nimiosaa, Rex Harrison | Gaivs Ivlivs Caesaria (100 – 44 eJs.) ja Richard Burton (1925 - 1984 jJs.) | Marcvs Antonivsta (83/82 – 30 eJs.). Caesarin ottopoikaa testamentin kautta suoritetun adoption kautta, Gaivs Octavivs Thvrinvsta (63 eJs. – 14 jJs., Rooman valtakunnan yksinvaltiaana vuodesta 27 eJs.), esittävä vähemmän tunnettu näyttelijä Roddy McDowall (1928 – 1998 jJs.) vaikuttaa myös hyvältä valinnalta osaansa. Olen toki nähnyt elokuvan jo aikaisemmin, mutta siitä saattaa olla kymmeniä vuosia.
Elokuvassa on naurettavaa se, että Caesar muka vaati senaattia nimittämään itsensä "keisariksi". Sellaista sanaa ei latinan kieli siihen aikaan edes tuntenut.
Joissakin länsimaisissa kielissä myöhemmin syntynyt keisaria tarkoittava sana perustuu substantiiviin imperator. Se oli tasavallan ajan Roomassa eli noin vuodesta 500 eKr. aina vuoteen 27 eKr, jolloin Caesarin testamentin kautta adoptoimasta Octavivksesta/Octavianvksesta tuli koko loppuiäkseen Rooman yksinvaltias, kunnianimi, jonka voittoisa roomalainen armeija oli saattanut myöntää voittoisalle sotilasjohtajalleen. Kyseessä oli tosiaankin pelkkä kunnianimi, johon ei sisältynyt minkäänlaista muodollista palkkiota tai virkaa, mutta kunniaa ja gloriaa sitäkin enemmän.
Joissakin länsimaisissa kielissä keisaria tarkoittava sana taas tulee luonnollisesti Gaivs Ivlivs Caesarin lisänimestä (cognomen) Caesar. Rooman keisarikunnassa, jonka Octavivs/Octavianvs siis perusti, keisarin arvonimi oli kunnianarvoisaa tarkoittava avgvstvs, sama kunnianimi kuin minkä Rooman hallinnon keskus senaatti (senatvs = vanhojen neuvosto) oli myöntänyt Kleopatran ja Antonivksen yhdistyneen laivaston ja viimeisimmän Rooman valtakunnassa riehuneen sisällissodan lopulta voittaneelle Octavivkselle/Octavianvkselle. Keisarin varamiehen eli alikeisarin arvonimeksi taas tuli caesar. Se tuli usein olemaan keisarin oma poika, joko biologinen tai adoptoitu.
Octavivs/Octavianvs ei halunnut käyttää Caesarin testamentin kautta adoptoiduksi tulonsa kautta roomalaisen perinteen mukaisesti muutettua klaaninimeään Octavianvs. Hän otti ottoisänsä tultua murhatuksi sen sijaan nimekseen tämän nimen Gaivs Ivlivs Caesar, jota hän sitten käytti koko lopun elämänsä.
Käyttökelpoisia nimityksiä, jos alkuperäinen Caesar olisi sellaisen halunnut suuren kunnianhimonsa ja itserakkautensa vuoksi, olisivat olleet kuningas, rex, ja ehkä suurkuningas, magnvs rex. Jälkimmäisestä nimityksestä minulla ei kuitenkaan ole tietoa, että sellaista olisi todella käytetty tasavallan ajan Roomassa edes ulkovaltojen johtajista.
Latinankielisessä Wikipediassa kyllä nimitetään niin Rooman keisareita kuin Persian suurkuninkaita imperatoreiksi, mutta tämä johtuu myöhemmästä historiallisesta kehityksestä.
Ja sitten elokuvassa annetaan ymmärtää, että Caesar oli dictatorin valtuuksiaan hyväksi käyttäen nimittänyt senaattiin runsaasti tukijoitaan, joiden avulla hänet nimitettäisiin kuninkaaksi. Mutta "kuningas" oli kirosana Rooman tasavallan aikaisille roomalaisille. Caesar ei olisi ikinä voinut ehdottaa tosissaan sellaista toimenpidettä. Vaikka elokuvassa Antonivs selittääkin, että oikeasti Caesarista tulisi kuningas vain Italian ulkopuolisille alueille senaatin jäsenten perinteiden kunnioittamisen vuoksi. Ja Caesar sitten pettyykin siihen, ettei hänestä tulisi varsinaista kuningasta. Mutta päättää kuitenkin lopulta hyväksyä nimityksen, koska siitä se lähtisi. Siis yksinvalta.
Luultavasti tiedämme sen, että Antonivs oli itse jossain välissä ehdottanut kuninkaan diadeemin painamista Caesarin päälaelle, mutta tämä itse oli kieltäytynyt kruunaamisesta. Se olisi ollut liian riskialtis poliittinen toimenpide jopa Caesarille, vaikka tämä olikin varsin rohkea ja samalla poliittisesti turhan varomaton poliitikko. Voisin uskoa Antonivksen itsensä olleen humalassa keksiessään näin huonon idean. Antonivs saattoi olla erinomainen sotapäällikkö itsekin, mutta hän oli Caesaria rahvaanomaisempi, ja useammalla kuin yhdellä tapaa.
Voin hyvin kuvitella, että Caesarin murhasalaliittoon osallistunut ylimys, joka sattui muuten olemaan nimeltään Brvtvs, kuten kaukainen historiallinen esikuvansa, joka oli ollut tärkeä tekijä pyrittäessä 500 vuotta aikaisemmin kaatamaan etruskikuninkaiden valta-asema Roomassa, tunsi halua päästä osaksi historiallista tapahtumaa, jossa jälleen hankkiudutaan eroon kuninkaasta.
Mutta huonostihan siinä kävi. Kuningas tosin kuoli, mutta tilalle tuli vielä vaarallisempi kuningas, joka onnistui.
PS. Tämän blogimerkinnän voi sanoa tavallaan olevan eräänlainen jatko vain vähän aikaisemmin nk. lippulaivablogissani julkaisemalleni blogimerkinnälle Pari hajamietelmääni nk. generatiivisesta keinoälystä sekä Babylon 5 -tieteissarjasta. Ja kyllä, merkintä sisältää osion, jossa käsittelen Rooman tasavallan ajan viimeisiä vuosia. Niin, ja Kleopatraa, Egyptin viimeistä faaraota.
Minä ymmärrän kyllä, että muinaisten roomalaisten ylijumalaa Ivppiteria ei nykyään palvo kukaan, mutta silti mieltäni on jäänyt kaivertamaan kysymys, että miksi kukaan ei ole aikaisemmin osannut esittää seuraavaa kysymystä: miksei Ivppiter voisi olla myös juppien ylijumala?
...Juppien valta-ajasta on toki jo kymmeniä vuosia aikaa, mutta sehän on on vain ajanhitusia verrattuna siihen, kuinka pitkä aika on vuodesta 300 jJs. Joten miksi ei? Kysyn vain.
Emojit, kuten niiden edeltäjät hymiötkin, ovat oikeastaan nykyajan hieroglyfejä. On ihan luonnollista, että niitä käyttäessä vastaanottajapäässä syntyy joskus vaikeutta ymmärtää niitä oikein. Toisaalta niitä voidaan kyllä pitää myös eräänlaisena nykyajan slangina.
Lytasta, kaupallisesta teletapista, tuli (on tuleva) erään huimaavan ikiwanhan avaruudenkävijälajin toimien ansiosta hurjan voimallinen teletappi.
Abdalá Bucaram (s. 1952) oli Ecuadorin vaaleilla valittu presidentti, jonka lempinimi oli El Loco, "Hullu", josta nimityksestä mies itse piti kovasti. Presidentti Bucaram oli populisti mutta päätyi saattamaan ennen hänen virkaan astumistaan pahoin kriisiytyneen maansa uusliberaaliin hevoskuuriin. Hänet maan kongressi erotti vuonna 1997 vain noin puolen vuoden virassaolon jälkeen ennen kaikkea syvien poliittisten erimielisyyksien johdosta vedoten presidentin oletettuun mielisairauteen, jota ei ollut lääketieteellisesti kyllä vahvistettu missään. Ecuadorin perustuslaki olisi vaatinut 2/3:n enemmistöä, jotta erottaminen tällä perusteella olisi ollut laillinen. Sen sijaan kansanedustajat saivat kasaan ainoastaan yksinkertaisen enemmistön. Maan perustuslakituomioistuin totesi erottamisen olleen perustuslain vastainen, mutta kongressi jätti tämän huomiotta. Presidentti Bucaram sai poliittisen turvapaikan Panamasta, ja näin häntä ei voida Ecuadorissa pistää tuomiolle korruptiosta.
Paljon myöhemmin on saman lempinimen saanut vuonna 2023 10. joulukuuta alkaen Argentiinan presidenttinä toiminut Javier Milei (s. 1970), joka on jotenkin omituisesti onnistunut oman hevoskuurinsa syöttämisessä kansalle. Argentiina oli ollut vuosikymmeniä sitten yksi maailman rikkaimmista maista, mutta vasemmistopopulistiset poliitikot olivat onnistuneet syöksemään maan taloudelliseen perikatoon. Jopa vähäosaisemmat Argentiinan kansalaiset ovat laajalti hyväksyneet Milein yhteiskunnallis-taloudelliset uudistukset, koska kansa oli ollut lopen kyllästyneet siihen, kuinka huonosti maa on maannut ja koska Milein uudistukset rankkuudestaan huolimatta ovat ehtineet lyhyessä ajassa tuoda jo parannuksia vähäosaisempienkin kansalaisten elämään. Rankkaa silti on ollut.
El Locoksi on kutsuttu myös Daniel Barrera Barrera (s. 1968) -nimistä kolumbialaista huumeparonia. Tämä oli osallistunut huumeiden välittämiseen 1980-luvulta lähtien ja ollut Kolumbian huumekaupassa avainasemassa 1990-luvulta asti. Barrera oli osannut lahjoa lukuisia poliiseja, ja tämä oli edesauttanut suuresti hänen rikollista uraansa. Mies oli myös yhteistyössä kapinallisryhmä FARC:n kanssa. Sen ansiosta FARC sai käyttöönsä runsaasti huumetuloja, mikä mahdollisti sen toiminnan jatkamisen. Vuonna 2012 Barrera oli kuitenkin lopulta pidätetty Venezuelassa. Pidätykseen johti usean maan yhteistyö asiassa.
Daniel Barrera luovutettiin Yhdysvaltoihin, sillä hänen tuottamansa kokaiini oli viety ennen kaikkea Yhdysvaltain kuluttajien ulottuville. Vuonna 2013 nostettiin syytteet häntä vastaan. Vuonna 2016 mies tuomittiin 35 vuodeksi vankeuteen ja menettämään kymmenen miljoonaa dollaria rikoshyötyjä.
PS. Presidentti Abdalá Bucaramin täysi lempinimi kuului itse asiassa El loco que ama, "Hullu joka rakastaa".
Näin viime yönä seuraavanlaista unta:
Jollain auton kaltaisella vempeleellä minä ja eräät kaverini ajoimme asunnolleni. Tein havainnon jostain kyltistä, että me olemme nyt New Yorkissa, ja kerroin tästä kavereilleni.
Porukat saattoivat minut kotiini. Tämän jälkeen he lähtivät menemään. Kiitin heitä lopuksi jostain huiman tärkeästä asiasta: "kiitos, kaverit!"
Minulla on nyt takana jokunen kuukausi tavanomaista kaameampaa elämää, joka johtuu eräissä sosiaalisissa ympyröissäni tapahtuneesta "loiskiehunnasta", johon minä itse en ole kyllä millään lailla osallinen tai syyllinen mutta joutunut silti asiasta kärsimään, koska kuulun sosiaaliseen yhteisöeläinlajiin nimeltä homo sapiens.
Lopulta oli kuitenkin koittanut aika, jolloin kyseisessä asiassa on alkanut helpottaa.
