sunnuntai 26. toukokuuta 2024

Uneni siitä, että minun oli määrä tehdä pienlentokoneeseen korjaukset

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Oli jokin pienlentokone, ja lupasin eräälle taholle aivan pikapuoliin tehdä koneeseen tarvittavat korjaukset, jotta omistaja voisi sitten käyttää sitä.

Mutta jätinkin ilmeisesti psyykkisistä syistä sitten koneen joksikin aikaa luonnonvoimien armoille, ja jonkin ajan päästä se olikin sitten hieman ränsistynyt. Muun ohella koneen rungon yläosaan oli ehtinyt muodostua kaksi ylimääräistä ihmisenmentävää aukkoa. Minusta tuntui, että tästä voi tulla oikeusjuttu. Olin erittäin pahoillani ja mietin, että voisinko selvitä teostani ilman seuraamuksia psyykkisten syiden nojalla.

Uneni saattaa liittyä siihen, etten ole lennellyt kotilentosimulaattorilla viime aikoina juurikaan.

...

PS. 27.5.2024: Jatkoin sitten lentelyäni kotilentosimulaattorilla.

perjantai 3. toukokuuta 2024

Uneni siitä, että hoidin kiitorataa kohti rullatessa kaasuvipuja

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin modernin suurikokoisen matkustajalentokoneen ohjaamossa. Kapteeni antoi tehtäväkseni tehon säätämisen rupeaman aluksi. Ensin meidän piti rullata terminaalin luota kiitotielle. Kapteeni sitten alkoi vaatia minulta nousutehoja, mutta en totellut häntä, koska olimme vielä (melko monimutkaisella) rullaustiestöllä matkalla kohti kiitotietä.

maanantai 22. huhtikuuta 2024

Uneni siitä, että olin menossa asepalvelukseen

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin tutustumassa johonkin Suomen Puolustusvoimien paikkaan. Tarkoitus oli, että seuraavana päivänä aloittaisin asepalvelukseni. Mieleeni juontui toki ajatus, että mites nyt viisikymppinen mies tämmöiseen otetaan mukaan, mutta en kyennyt unessa kuitenkaan täysillä kyseenalaistamaan asiaa.

Toki asepalvelukseen meno jännitti paljon.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Torakka

Tylsyyttä niin pitkälle kuin silmä kantaa
Ja minä kävelen meren rantaa
missä ystäväni hohtaa
ja minä kaivelen jättipottaa
La cucaracha...

Tämä ei minusta ole ollenkaan oikea runo.

maanantai 8. huhtikuuta 2024

Uneni kosketinsoittimen haikailusta ja lentoon nousemisesta Cessna 172:lla

Näin edellisenä yönä sellaista unta, että harkitsin vakavasti kosketinsoittimen ostamista.

Sitä edellisenä yönä olin nähnyt sellaista unta, että nousin lentoon Cessna 172:lla.

Todella muinaisina aikoinahan olin ollut koulussa musiikkiluokalla. En kuitenkaan opiskellut musiikkia kovin täysillä ja jätin viulunsoitonkin kesken.

Cessna 172 taas on minulle erittäin tuttu lentokone kotilentosimulaattoreista.

perjantai 29. maaliskuuta 2024

Syvällisiä, hulluja, mielettömiä, väkivaltaisia, sotilaallisia unia

Näin en juuri äsken menneenä vaan sitä edeltävänä iltana unisikermän, joka oli syvällinen ja kauheahko:

Minä, tuntemani kirjailija Jukka Piipponen ja varmaan joku muukin ajoimme autolla jonnekin höpöttelemään keskenämme syvällisiä.

Sitten uneen tulikin mielenkiintoisia sisältöjä.

Oli joku suljettu temppeli- tms. rakennus, jonne pääsi sisään vain uhraamalla. Minä keksin, että sytyttämällä savukkeen ja painamalla oven vieressä olevaan kohtaan sen palava pää pääsi sisälle.

Unessa seikkailtiin näissä maisemissa enemmänkin.

Yhdessä vaiheessa mentiin jonnekin maanalaiseen johonkin, ehkä muinaiseen hautakammiokompleksiin, ja enemmänkin porukkaa oli nyt mukana. Porukka hajaantui mielestäni liian äkkiä omille teilleen. Nimittäin ajattelin, että siellä saattoi olla vaarallista, joten kaverista kannatti pitää huolta.

Olin myös huolissani siitä, että riittäisivätkö meillä tupakat.

Unen lopulla erään tuttuni piti päästä autokyytiin, ja päätin totella syvästi Jumalaan uskovia autohenkilöitä nauttimalla toverini sijaan laitonta ainetta. Mietin kyllä samalla, että jos tämä olisikin syy, miksi emme pääsisi autoon. Otin silti riskin.

Seuraavana yönä sitten näin sotilaallisterroristisia unia.

Olin ilmeisesti sotilas natsi-Saksan asevoimissa, ja oli hyökkäys Neuvostoliittoon aktiivisena. Mukana oli sotarikoksiakin. Näin ja koin kaiken.

Yhdessä vaiheessa olin lähtenyt kävelemään kotiin päin. Olin jättänyt kypäräni jälkeeni. En ollut varma, että oliko toimintani sääntöjen mukaista. Näin, että saksalaisia sotilaita seurasi jälkiäni kaukana takana, ja yritin pysytellä edellä heitä kävelemällä ripeästi.

Jossain vaiheessa olin sitten oikeasti jättänyt sotilaan hommat.

Jossain oli jotain vapaaehtoisen maanpuolustusharjoittelun meininkiä, ja mietin, että sopisinko minä entisenä sotilaana kouluttamaan siellä väkeä. Kävin paikan päällä vilkaisemassa.