Uusi kalju viileyden, kulun ilman se tuntee
Hiukset 0,27-millimetriset
Kuin tuntosarvia 10.000 oisi
Taikka paksut viikset kissan, aistein
Olo raikas, uusi, miehen
Hattu päässä, kalju sen aistii,
tuhansin hermoin päättein nyt, näin
Kuin luoma Luojan, niin ihmekäs se onnn nyt
...
20.7.2023: Ja sitten ilmestyi kuin piipputupakka varsin pitkä asiaan liittyvä kirjoitus.
Linnuilla on kätevät läpivirtauskeuhkot. Ne ovat ihmisen keuhkoihin verrattuna ilmeisen tehokkaita. Tämän Maija Karalan Erään planeetan ihmeitä -blogin mainion merkinnän mukaan niillä on pitempi kehityshistoria kuin voisi luulla.
Minusta olisi kätevintä, jos läpivirtauskeuhkoissa olisi ulospuhallus lajista riippuen ala- tai takaosassa. Silloin sellaisilla hengittäminen olisi vielä tehokkaampaa kuin linnuilla nyt.
Ihmisellä pitäisi tietenkin olla tuollaiset myös. Ehkä tulevaisuuden geneetikot ja yksilönkehitysasiantuntijat ja hullut tiedemiehet saavat ihmiselle hankittua ne.
Ihmisellä ulospuhallus tulisi varmaan jostain pepun luota.
Näin toissa yönä seuraavanlaista unta:
Ilmeisesti tiedossa oli jonkinasteista juhlintaa. Menin nimittäin yhden vanhimmista kavereistani M:n kanssa käymään alkoholiliikkeessä. M nosti koriini kaksi viinipulloa.
Unessa koin kuitenkin kärsiväni rahapulasta. Mutta onneksi sentään tiedossa oli juhlintaa.
PS. Uneni liittyy samaan asiaan kuin nämä kaksi viime aikoina näkemääni unta: uni 1, uni 2.
Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Jonkun tuntemani naisen seurassa kuljin bussipysäkille päin. Yhtäkkiä tajusin, että eihän minulla ole reppuani selässä. Lähdin kävelemään takaisin siihen paikkaan, mistä olimme lähteneet menemään. Pian tuli vastaan miespuolinen henkilö, joka kuului porukkaamme.
Edessäni oli yksi osa sitä paikkaa, jossa olimme olleet. Kyseessä oli olutravintola, mutta se oli juuri sulkenut ovensa. En siis pääsisi sitä kautta hakemaan reppuani. Ajattelin marssia toiselle sisäänkäynnille, mutta sitten tajusinkin, että onhan minulla reppu sittenkin selässä. Päästettyäni helpotuksen huokauksen lähdin rientämään taas bussipysäkin suuntaan.
PS: Uneni liittyy samaan teemaan kuin tämä vähän aikaa sitten näkemäni toinen uni.
...
PS. 14.4.2023: Ja vielä kolmas uni.
Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Olin ostanut noin kymmenellä eurolla kolme olutta ja kahdellakymmenellä ruokatarpeita. Sitten, jossain vaiheessa, onnistuin hukkaamaan reppuni. Olin kovin pahoillani, kun en sitä heti löytänyt.
Lopulta minulle neuvottiin eräässä rakennuksessa, joka oli ilmeisesti koulu, että tuon oven takaa voin mahdollisesti löytää reppuni. Oven takana olevissa tiloissa oli ilmeisesti luokkia ja muuta sellaista, ja joka puolella oli koululaisia tai opiskelijoita, ja käytävällä oli suurehko läjä erilaisia löytötavaroita, joista erittäin suuri osa oli reppuja. Viimein löysinkin oman reppuni. Mutta, oi, katso: joku oli vienyt siitä ostamani oluet ja ruokatarpeet.
Oli kestävä jonkin aikaa ennen kuin tililleni tulisi lisää rahaa.
Uneni liittyy varmaankin siihen, että joudun/pääsen piakkoin leikkaukseen, jonka maksamisen takia joudun lyhentämään velkaa pois aimo ajan ja olemaan vähemmissä varoissa.
...
PS. 13.4.2023: Ja niin kävi, että myöhemmin olin näkevä samanteemaisen unen.
...
PS. 14.4.2023: Ja vielä kolmas uni.
...
PS. 20.7.2023: Ja aiheeseen jotenkin liittyvä pitkä kirjoitukseni löytyy täältä.
Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Olin länsi-Vantaan Varistossa, jossa olin asunut nuorempana, pienimmän pikkuveljeni J:n kanssa. Yhtäkkiä ihmistä suurikokoisempi simpukka alkoi jahdata J:tä. Lähdin juoksemaan perään ja heittelin kivillä simpukkaa. En tainnut kuitenkaan osua.
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Käsittääkseni olin jossain paikassa yhdistykseni väen kanssa. Siellä oli muutakin väkeä, jota saatoin myös tuntea, aikaisemmasta elämästäni.
Jossain vaiheessa edessä oli sitten kotiinlähtö. Hieman yllättäen muu porukka oli ehtinyt jo mennä autolle. Kiiruhdin perään. Kuulin jonkun jo ihmettelevän, että minun pitäisi olla myös mukana.
Auto jo oli kääntämässä itseään lähteäkseen paluumatkalle. Kyseessä oli käsittämättömän pienikokoinen henkilöauto. Heilutin käsiäni auton takana. Lopulta autossa huomattiin minut.
Mutta auto olikin nyt jonkinlainen lentohärveli. Avomallinen sellainen. Kukin meistä istuutui sille. Minä oikealle laidalle. Härvelimme lähti kiihdyttämään vauhtia. Nopeus tuntui kuitenkin olevan riittämätön lentoonlähtöön. Huusin osittain vitsinä englanniksi skottilaisella aksentilla, että oikealla laidalla on liikaa painoa. Toisaalta tiesimme, että vähän enemmän painoa oli myös vasemmalla laidalla. Lentoon pääsy vaikutti joka tapauksessa haasteelliselta.
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Kysyin aivan vakavissani pienimmältä pikkuveljeltäni J:ltä, että voisiko hän opettaa minulle jonkin musiikki-instrumentin soittoa. Sanoin hänelle, että minulle kävisi mikä tahansa sellainen soitin, jonka käyttäminen ei estäisi laulamista samaan aikaan. Sanoin hänelle myös ymmärtäväni, miten aikaa vievä ja vaivaa säästämätön tällainen yksityisopetus tulisi olemaan.
Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Olin Pohjois-Englannista kotoisin oleva yksityisetsivä Sherlock Holmes.
