Dellin valmistamassa Latitude E6420 -kannettavassa oli yllättävä kiintolevyjä koskeva valmistusvika

Jokunen kuukausi sitten wanha kaverini Lasse oli tuonut minulle koekäyttöön vanhemman kannettavan PC-tietokoneen, joka oli Dellin valmistama Latitude E6420. Onnistuin sen verran ihastumaan siihen, että lunastin sen sitten itselleni muotollisella 24 euron hinnalla.

Päätin sitten, että ostan 250 gigatavun kapasiteetilla varustetun perinteisen liikkuvia osia sisältävän kiintolevyn korvaajaksi 500-gigaisen edellistä selvästi nopeamman liikkuvia osia sisältämättömän SSD-tyyppisen kiintolevyn.

Saatuani uuden kiintolevyn haltuuni Lasse tuli ystävällisesti käytännölliseksi ja henkiseksi tuekseni kiintolevyn vaihtamiseen, koska hän tunsi koneen sisuskalut. Hän myös omisti erinomaisen ruuvimeisselin.

Mutta, oi, katso: kävi ilmi, ettei tietokone tunnistanut uutta kiintolevyä. Lopulta paljon asian kanssa tapeltuamme päätin, että en palauta kiintolevyä kauppaan vaan pistän sen osaksi Monsteri-nimistä pöytätietokonettani, jossa oli siihen asti ollut 250-gigainen SSD-levy Linuxin järjestelmätiedostoja varten ja teratavuinen perinteinen kiintolevy omia tiedostoja varten.

Yli projektista jäi sitten 250-gigainen perinteinen kiintolevy, jonka 500-gigainen uusi kiintolevyni oli Monsterissa korvannut.

Myöhemmin päivitimme vielä kannettavani firmware-laiteohjelmiston. Tämä onnistui sellaisen Lassen kiintolevyn avulla, jossa oli Windows asennettuna. Tälle Dellin vanhalle mallille ei ollut olemassa hommaa varten Linuxille tarkoitettua päivityspakettia. Sittemmin Dell on valmistajana kyllä parantanut juoksua, sillä siitä on tullut yksi eniten Linux-myönteisistä tietokonevalmistajista. Kokeiltiin vielä laittaa ylijäänyt kiintolevy perinteisen 250-gigaisen tilalle kannettavaani.

Se ei toiminut. Lopulta Lasse törmäsi yllättäen internetissä tietoon, että tässä Dellin mallissa oli eräänlainen valmistusvirhe. Uusi kiintolevy oli lievästi ohuempi kuin koneessa alun perin kiinni ollut kiintolevy, mikä aiheutti kosketushäiriön.

Pistettiin sitten olohuoneeni pöydällä lojunutta velctrotarran suojapintaa teipillä kiinni 250-gigaisen SSD-levyn yläpintaan. Kone nyt tunnisti levyn. Kokeiltiin samaa vielä 500-gigaiseen SSD-levyyn, mutta jostain syystä se ei tullut tunnistetuksi. Kiinnitettiin 500-gigainen takaisin Monsteriin. Ja 250-gigainen entinen Monsterin kiintolevy tuli nyt osaksi kannettavaani.

Sain alle kahdessa tunnissa kaiken jo tehtyä koneella, eli: päivitykset, käyttöjärjestelmän palautuspisteitä hoitavan Timeshiftin asettamisen, kielipakettien asentamisen, tärkeiden sovellusten asentamisen ja varsin mittavan varmuuskopiovaraston kopioimisen koneelle muistitikulta. Kun on SSD-tyyppinen kiintolevy, niin kaikki sujuu vähän nopeammin.

Uudennettu koneeni on nyt aikaisempaa miellyttävämpi. Se toimii nopeammin eikä Firefox-selaimella, johon olen sisällyttänyt vinon pinon yksityisyyttä suojaavia lisäosia, ole enää taipumusta kaatuiluun.

Mutta niin paljoa suoritus ei sentään ole parantunut, että minun kannattaisi siirtää wanha kunnon kotilentosimulaattoriharrastukseni Monsterista kannettavalleni. Monsterin keskusyksikön olin lähes kaksi ja puoli vuotta sitten ostanut ihan sen takia, että sillä pystyisi myös lentämään sujuvasti. Kotilentosimulaattoriharrastus vaatii paljon tai vielä enemmän vääntöä tietokoneelta.

Niin, että Lasselle ja asianhaaroille kiitokseni siitä, että jonkinlaiseen hyvähköön päätökseen asiassa kuitenkin päästiin.