Runoni: Polvet nurinpäin

Kiinalainen nuori nainen
polvet nurinpäin
Jo lapsesta saakka
näin ollut ol'

Sateella ulos
voinut ei mennä
Laahautuessa
kastunut olisi

Sitten pelastus koitti
muodossa
hyväntekijöiden
taiwanilaisten

Turhan vaikea leikkaus
mutta onnistui
Nuori nainen
manner-Kiinaan
kotiinsa palaamaan
pääsi

Jos hänellä
olisi pikkuveli ollut
olisi voinut viedä
polkupyöräajelulle
pikkuveli
tarakalla istuen

Kirjoitin tämän runoni 29.10.2019. Tehtävänantoon oli kuulunut, että piti kirjoittaa runo kuvasta. Kuvassa oli kaksi nuorta ihmistä samalla polkupyörällä. Yhdistin kuvan rakastamani 'Apua, mikä tauti!' -ohjelman jaksoon, jossa yllä mainitsemani tapaus.

Runoni/mietelauseeni: Mehiläiset on kuin muurahaisia

Mehiläiset on kuin muurahaisia. Kaikesta ne aina huolehtivatkin! Vaikka vain yksi on tärkeä.

14.10.2019 kun olin kerholta lähtemässä lenkille Lammaslammen ympäri kolmen muun henkilön kanssa, niin yksi meistä kävi hakemassa kerhon eteisestä sateenvarjonsa sateen jo osittain realisoituneen uhan vuoksi. Sepitin saman tien päässäni tämän säkeen. Mikä lie mietelmä tai pikkuruno.

Proosarunoni: Yhteiskunta ja PTSD

Jos lippu tuhoutuu räjähdyksessä, niin ei voi pitää lippuvalaa. Luultavasti. Jos ei ole leipää, niin kävelee sitten ojassa. Todennäköisesti.

Tämän runon olin kirjoittanut 5.10.2019 yhdistykseni runoryhmän yhteydessä. Tehtävänantoon oli kuulunut, että minun tulee kirjoittaa teksti, jossa ovat sanat lippu, räjähdys ja leipä.

Uneni: Björn Kurtén ja pelokas luolamiesklaani

Onnistuin pitämään lauantaina 12.10.2019 poikkeuksellisesti iltaunen. Ennen sitä löhösin valveilla pitkään. Herättyäni ulkona oli jo pimeä.

Näin unta. Unessani sanoin Björn Kurténin olleen geologi, joka on kehittänyt yhden geologian aloista. Tosin hän ei ollut oikeasti geologi vaan paleontologi.

Unimoottorini käsitti jatkossa ilmeisesti paremmin sen, että hän oli ollut oikeasti paleontologi. Kun nimittäin näin seuraavaksi sellaista unta, jossa oli joku onneton ja pelokas luolamiesklaani. Klaanin jäsenet olivat kouluttaneet yhden jäsenistään kohtaamaan ulkomaailman.

Olivatko nämä sitten käteväihmisiä (homo habilis) vai mitä, sitä unessa ei kerrottu.

Björn Kurtén (1924-1988) oli itse asiassa ollut tutkijana melko maailmankuulu, ja hän kirjoitti myös paleontologiaa sivuavia romaaneja.

Kurténin mukaan on nimetty sukupuuttoon kuollut myyräsuku Bjornkurtenia vuonna 1992.

Proosarunoni: Syksyn ilo piiskaa

Tuoksu hyökyy päälleni miellyttävästi. Se on parempi juuri tähän aikaan, ennen loskan ja rännän saapumista. Tuoksu saattaa hävitä kokonaan.

On maailman ihaninta, kun ihmisiä kulkee kylällä niin vähän. Monet kulkijoista pää painuksissa. Minua ei haittaa. Kuljen edestakaisin kurjasta talorähjästäni pois ja takaisin.

Kävin varsin myöhään mökillä. Oli kylmä. Veljentyttäreni leikki ulkona niin kovin vähän. Koira karkasi, ja GPS-kaulapantajutusta oli virta loppunut. Onneni oli suuri, kun koira oli löytynyt. Harvemmin sitä on niin helpottunut.

Marras- ja joulukuu tullevat olemaan sikäli kaameita, että on kylmää, märkää ja loskaista, mutta ei koskaan valoisaa, koska lumi puuttuu.

Pitää laittaa heijastimet takkihin.

Kirjoitin tämän proosarunoni 9.10.2019. Runoryhmän tehtävänannossa oli sanottu, että pitää kirjoittaa teksti syksystä aistien ja tunteitten kautta.

Uneni: Olin alkoholiliikkeessä

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Menin Alkon myymälään. Sitten ostamatta vielä mitään lähdin jostain syystä käymään jossakin. Palattuani takaisin myymälä olikin siirretty toiseen paikkaan samassa rakennuksessa.

Menin sinne. Mutta hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Ei ollut yhtään minkäänlaista hyvää olutta ostettavakseni. Viinejä tosin oli jonkin verran. Pyysin henkilökuntaa laittamaan mieluiten viiden minuutin sisällä oluita hyllyille. Minulle vastattiin, että ei onnistu.

Uneni liittyy asiaan, jota kuvaan maailman suurin piirtein pisimmässä blogimerkinnässä Tuliliemen tuttavana. Tai no ei se varmaankaan ole maailman pisin blogimerkintä. Mutta ainakin omistani pisin.

Runoni: Oodi syksylle

Aina mieleni piristyy
sateen alkaessa
Vettä taivaan täydeltä,
myrskytuuli levon tuo
Syksy, kuin
elämän tarkoitus!

Ihmiset, kuin mehiläiset
Ja mehiläiset
kuin muurahaiset
Välttelette syksyn
luontoa
Minä en tee niin

Kaivojen kannet nousevat,
ja minä nauraa hohotan

Tämän runoni kirjoitin 2.10. Jeesuksen vuonna 2019. Runoryhmän tehtävänannon mukaan tarkoitus oli kirjoittaa oodi syksylle.

Runoni: Siihen aikaan olin todella viisas ja ymmärsin kaiken

Tapettujen jumalten silmät
jaloissani vaeltelevat
ne tunkevat sisään
kuin loiset
Kuin ulkoinen koukkumato,
sellainen minua raatelee
Päämääränään aivoni,
koska nämä ovat niin
...isoja

Runo syntyi 18.9.2019, ja siihen piti jollakin lailla kuulua ilmaisun "tapettujen jumalten silmät", joka on peräisin eräästä Olli Sinivaaran runosta.

Runoni: Saddam

Saddamilla hiilipäivät,
iltapäiväpanon saatanan kanssa
jälkeen hassutellaan
Mustiksi muututaan
Ympäristö on oiva!
Syntisiä kekseliäillä tavoilla
kidutetaan
Mutta Saddamilla
kissanpäivät
Lokoisaa on elonsa
Saatana vain kärsiä saa
Kuin Adolf Evan käsittelyssä

Kirjoitin tämän runoni vuonna 2019 alkaneen runoryhmän yhteydessä. Ja eiköhän tämän sanomisen voi jo pikku hiljaa lopettaa. Tai ainakin vähentää sen jatkuvaa toistamista. Runo syntyi 18.9.2019, ja siihen piti jollakin lailla kuulua sanan "hiilipäivät", joka on peräisin eräästä Olli Sinivaaran runosta.