tiistai 24. joulukuuta 2019

Satu: Joulunajan siipiolennot

Notkeat ovat he liikkeissään. Lentääkin he osaavat. Itä-Saksassakin heidät tunnettiin. Ihmiset ovat heistä aina aivan ihmeissään.

Joulunajan siipiolennot!

Noin vuonna kolmekymmentäkaksi oli Kristus ristiinnaulittu. Hänet viranomaisille kavaltaneesta Juudaksesta kerrotaan kahdenlaista tarinaa. Toisen mukaan mies meni ja hirtti itsensä. Toisen mukaan hänen vatsansa oli ratkennut auki ostamallaan pellolla ja hän oli siihen kuollut.

Kumpikaan tarina ei ole aivan totta, paitsi siltä osin, että niihin aikoihin hän tosiaan kuoli.

Joulunajan siipiolento oli hänet nimittäin tosiasiassa surmannut.

Nämä olennot aina ovat meitä, meidän elämäämme ja jopa lajinkehitystämme manipuloineet.

Myöhemmin he joutuvat sonnustautumaan kohtaamispukuun, koska ihmiset ja muut älylliset olennot eivät ole valmiita näkemään heitä "aataminasussa".

Tämän runoni ei kun satuni kirjoitin 12.11.2019. Se liittyy erääseen rakastamaani tv-sarjaan. Runoryhmän toimeksiannon mukaan oli määrä kirjoittaa kaksi satua, jotka liittyisivät jollakin lailla pyhäinmiestenpäivään/halloweeniin taikka jouluun.

Satu: Laihtumistaiat ja kinkku

Hän tietää taian. Sen, miten laihtuminen vältetään. Apu laihtumiseen on hänen ihmelasagnensa.

Laihtuminen on pahasta. Lihavat ovat aina iloisia. He nauravat aina.

Jos ei pidä varaansa ja laihtuu aina vain, on vaarana, että ihmisestä tulee miimikko. Näitä lienee maailmassa jo tarpeeksi.

Jos ei ole pääsyä ihmelasagnen äärelle, niin voi aina kärkkyä juhlapöytien herkkuja jouluisin.

Kissa, koira vai possu, mikä näistä eläimistä on älykkäin? Siitä aiheesta voimme keskustella kinkkuvoileivän ääressä.

Tämän runoni ei kun satuni kirjoitin 12.11.2019. Se liittyy erääseen ulkomaiseen sarjakuvaan, jota tapasin lueskella melkoisen paljon pienimmälle pikkuveljelleni (ikäeroa 17 vuotta) tämän ollessa pieni. Runoryhmän toimeksiannon mukaan oli määrä kirjoittaa kaksi satua, jotka liittyisivät jollakin lailla pyhäinmiestenpäivään/halloweeniin taikka jouluun.

perjantai 20. joulukuuta 2019

Uneni: Lähikohtaaminen leijonan kanssa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin joidenkin ihmisten kanssa jossakin. Siellä eläintenhoitaja toi minun luokseni aikuisen urosleijonan. Tämä oli pelottava kokemus. Taisin hieman silittääkin leijonaa. Lähdimme sitten menemään paikan päältä. Mutta yksi toinen petoeläimistä lähestyikin minua yhtäkkiä. Onneksi eläintenhoitaja tuli hakemaan sen pois.

Kauhu-unet eivät ole suosikkejani, mutta tämä uni oli sen verran harvinaista lajia, että koin unen vuoksi suorastaan eläväni.

perjantai 13. joulukuuta 2019

Runoni: Avaruuden asema

Kammottavan sodan tulos olit
Sodan, jossa
yksi lajeista melkein
tuhon omaksi joutui,
vain vuoksi
kanssakäymistä koskevan
väärinkäsityksen

Toinen lajeista kaikki taistelunsa
hävinnyt oli,
kunnes lopulta,
pitkän ajan jälkeen,
kotiaurinkokuntansa näiden
sodan jyskeen kohtasi
avaruuden äänettömyydessä

Viime hetkellä,
kuitenkin,
lopullinen tuho
vältetty oli

Ehkäisemiseksi
vastaavanlaisten
tapausten
puolueettomalle
vyöhykkeelle
avaruusasema
perustaa päätettiin
Sinne lajit
suurlähettiläänsä
lähettäisivät

Päätettiin, että aseman
sotilaskuvernöörinä
ihmislajin edustaja
toimisi

Rakennettiin asema
Se tuhoutui
Kehnosti myös asemille
2, 3 ja 4
kävi

Numero viisi valmiiksi
saatiin
Se ehjänä ja paikallaan pysyi

Suurlähettiläät
tiloihinsa asettuivat
Aluksi kaikki oikein hyvin
menikin ja sujuikin

Mutta Pimeys avaruuteen palasi
Voivansa toimia
huomaamatta
toivoi
Juonia
omien päämääriensä
eteen
punoi

Alkoi meno mennä hirveäksi
Erään lajin toinen
orjuutti

Kuoli Maan presidentti
onnettomuuden uhrina,
tai niin luultiin

Maa uuden presidentin sai,
joka vallan
omiin käsiinsä
kahmi
Myös Aseman
otteessaan pitää
halusi

Sotilaskuvernööri
ja muut Asemalla
omaa asemaansa pohtimaan joutuivat
Noudattaako pyhän sotilasvalansa
velvoitteita ja uskollisena pysyä
Maan hallinnolle, jota diktatorinen
lurjus otteessaan piteli
Vaiko kapinoida
Tehdä pesäero
siihen, mitä oli kunniallisena
pitänyt

Samaan aikaan pelikentällä
oli Jättiläisten aika
Hyvin vanhojen,
kauhean edistyneiden,
joihin verrattuina me
kuin paviaaneja olemme

Oikeusvaltio, demokratia ja sananvapaus,
sotilasvalan velvoitusten ohella,
myös hienoja asioita olivat
Mitä heidän,
Asemalla olijoiden,
nyt tehtävä olisi?

Kirjoitin tämän runoni ihan omasta aloitteestani, koska syvähenkisyys ja oikeat arvot. Runo liittyy erääseen rakastamaani tv-sarjaan. Pähkäilin hitaasti runoni kanssa, ja lopulta 10.12.2019 sain sen veistettyä valmiiksi.

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Uneni: Virtsasin paljon

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin lomalla jossain ulkomailla. Paljon tuttuja oli mukana reissussa. Ja koko ajan minulla oli suurikokoinen virtsahätä. Pyrin virtsaamaan aina, kun siihen tarjoutui mahdollisuus, mutta en saanut koskaan virtsarakkoani tyhjäksi. Kerran virtsasin isokokoisen lasin täyteen. Ja kävin sitten kaatamassa tavaran pois, mutta jotkut näkivät mitä tein ja nauroivat.

Lopulta koitti kotiinlähdön aika. Olin jo ehtinyt tehdä päätelmiä virtsahätäni laadusta ja tullut siihen tulokseen, että virtsahätä ei koskaan lopu, virtsaan sitten miten paljon tahansa. Ja tästä päättelin, että näen varmaankin unta. Ja kun laivalle kävelimme, niin vapautuneesti virtsasin matkalla ympäriinsä. Mietin, että kun nyt olen tajunnut tämän olevan unta, niin milloinkohan uneni katkeaa. Mutta ei se tainnut heti sitä tehdä.

Minulla oli ollut todellisuudessakin virtsahätä, ja heräsin siihen turhan aikaisessa vaiheessa. Juuri sinä päivänä, kun olisin mieluiten tutinut paljon pitempään, koska kerho oli koko päivän suljettuna ikkunaremontin takia.

Ei pitäisi juoda teetä runsaahkosti lähempänä keskiyötä.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Uneni: Muinais- ja nykykreikkalaisessa kaupungissa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Oli kaksi yhteenkasvanutta kaupunkia. Toinen oli muinaiskreikkalainen ja toinen nykykreikkalainen. Olin tai asuin muinaiskreikkalaisessa kaupungissa. Olin kerran käynyt kaupungin valtavankokoisessa kiehtovassa temppelissä, ja ajattelin käydä siellä joskus uudestaan, mutta sillä kertaa ajan kanssa. Tiesin haluavani tutustua myös nykykreikkalaiseen kaupunkiin, mutta minulla ei välttämättä ollut heti aikaa siihen.

Saattaa olla, että välittömästi tuohon uneen liittyi seuraava unenikin:

Minulla oli pienessä repussani arvokkaita kiviä. Ne olivat arvokkaita, vaikka ulkonäöltään ne muistuttivat lähinnä rapakiviä. Minun oli määrä toimia tukena ja turvana eräälle naiselle, joka menisi niillä hankkimaan rahaa toisesta kaupungista. Minulla oli repussani enemmän arvokkaita kiviä kuin mitä nainen oli nyt aikeissa myydä. Ajattelin, että annan loput niistä hänelle hänen saatuaan myytyä ensimmäiset kivistä toisessa kaupungissa.

Kerran olimme menossa lähtökaupungissa hänen kotiinsa. Hän järjesti jonkin valvovan vihamielisen tahon vuoksi harhautuksen avatessaan kotinsa oven: hän särki loisteputken. Tiesin, että nyt ilma oli tännä elohopeaa, jota yritin olla hengittämättä sisääni mennessäni ovesta sisään hänen perässään.

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Uneni: Löysin jostain revolverin, josta ajattelin ilmoittaa poliisille

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jossain paikassa hieman maaseudummalla. Löysin jostain lyhytpiippuisen revolverin. Revolverissa oli sivulle kääntyvä panosrulla. Otin luodit aseesta pois ja pistin taskuuni. Ajattelin, että pitää ilmoittaa siitä poliisille. Mutta sitten jotain tuli eteen, etten ehtinytkään tehdä sitä.

Ja, oi, katso: Poliisi saapuikin paikalle ihan oma-aloitteisesti. Ihmettelin, että joudunko tässä nyt pulaan, kun en ollut ilmoittanut vielä asiasta. Kerroin sitten poliisille, että tällaisen olin löytänyt. Annoin aseen poliisihenkilölle ja kaivoin taskustani vielä luoditkin esille. Mutta en sitten joutunutkaan mihinkään ongelmiin asian vuoksi.

En ole oikeasti koskaan elämäni aikana omistanut saatikka pitänyt hallussani tuliasetta.

maanantai 2. joulukuuta 2019

Uneni: Isot kalat

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Minulla oli vettä sisältävässä suurikokoisessa astiassa isokokoisia kaloja. Jostain kumman syystä. Jouduin käymään välillä jossakin. Päätin, että päästän kalat kohta vapauteen. Kun pääsin takaisin kotiin, niin isäni oli kovin suuttunut, koska yhtä lukuunottamatta kalat olivat kuolleet, ja elossa olevakin oli kärsinyt palovammoja. Isä siinä puukolla veisteli palaneita kohtia pois kalasta.

Tosielämässä vanhempani ovat kummatkin olleet kuolleita jo kahdentoista ja puolen vuoden ajan. Mutta mietin, että uni voi (ainakin osaltaan) johtua viime aikojen uutisista, joissa on puhuttu hädästä, joka on kohdannut Australian koaloita metsäpalojen vuoksi.

Unennäköni jälkeen julkaistui MTV:n sivuilla uutisartikkeli otsikolla Nainen pelasti Lewis-koalan Australian metsäpaloista pelkät alusvaatteet yllään – nyt sydäntäsärkevästi parkunut koala kuoli.

Vaikka Hitler suojeli eläimiä, niin eläinten suojelu on siitä huolimatta oikein. Ainakin minun mielestäni.

tiistai 19. marraskuuta 2019

Uneni: Hyökkäsin Hitlerin linnaan

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Minä ja pienin pikkuveljeni aioimme hyökätä kansallissosialistisen Saksan diktaattorin Adolf Hitlerin linnaan. No, me rynnäköimme, ilman aseita, linnan ovelle. Huomasin juostessamme, että linnan muurissa avautui hetkeksi luukku. Joku näki meidät. Ja sitten vartija tuli ovesta ulos.

Vartija suhtautui meihin kuitenkin täysin asiallisesti ja päästi meidät sisään. Paikka oli täynnä sotilashenkilöitä. Yritimme löytää aseita, jotta voisimme oikeasti käydä porukan kimppuun. Mutta emme saaneet niitä käsiimme. Kumma kyllä paikallaolevat suhtautuivat meihin täysin asiallisesti, vaikka emme edes puhuneet saksaa.

Jossain vaiheessa Hitler seisoi edessäni. Koska minulla ei ollut aseita, en ajatellutkaan hyökätä hänen kimppuunsa, mutta ihmettelin, miksi Hitler näytti siltä kuin olisi kotoisin Perikato-elokuvasta.

Kaksistaan olisi ollut älytöntä hyökätä sotilaita vilisevään linnaan jopa aseiden kanssa. Saatikka sitten ilman aseita, minkä me teimme. Mutta onneksi emme myöskään joutuneet rautalangasta valmistettuun kaulakiikkuun, kuten eräille oli käynyt vuoden 1944 heinäkuun 20. päivän salaliiton joutua murskatuksi.

Jos näen vastaavanlaista unta vielä joskus, niin toivottavasti meillä on silloin mukana komppanian verran yhdysvaltalaisia sotilaita ja mielellään pari Sherman-panssarivaunuakin. Tai sanotaan nyt, että ennemminkin pari Jackson-panssarivaunua.

Mainitsemani Perikato-elokuva on synnyttänyt tuhansittain internetmeemejä. Ja niin kävi, että unen näkemistä seuraavana päivänä eräs tuttuni laittoi minulle unestani tietämättä sähköpostitse internetmeemin, joka oli otsikoitu Hitler kuulee Malmin lentokentän lakkauttamisesta. Vähän kuin olisi tässä kyse kuulun psykoanalyytikon, Sigmund Freudin oppilaan ja mystikon C. G. Jungin lanseeraamasta synkronisiteetista.

Uneni synty saattaa liittyä siihen, että olen katsellut National Geography -kanavan niitäkin sotadokumentteja, jotka käsittelevät toisen maailmansodan tapahtumia Normandian maihinnoususta (kesäkuun 6. vuonna 1944) alkaen. Saattaapi liittyä siihenkin, että olin juuri löytänyt Historianet-sivustolta tuoreen (maksumuurin takana olevan) artikkelin 'Hitler oli aineissa läpi kolmannen maailmansodan', joka käsittelee Norman Ohlerin vuonna 2015 julkaistua tietoteosta Adolf Hitlerin ja Saksan kansan ja asevoimien aineidenkäytöstä toisen maailmansodan aikana. Kirjan nimi on suomeksi Hitlerin tabut (ilmestyi vuonna 2016), ja julkaisin siitä pienen arvostelun blogissani.

...
PS 31.7.2020: Mainitsemaani Perikato-elokuvaan perustuu myös eräs melkein kansainvälinen seura, vaikka siitä ei saisi puhua.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Uneni: Otimme käyttöömme raitiovaunun

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin joidenkin tuttujeni kanssa ottanut ilman lupaa käyttöömme raitiovaunun. Yksi meistä toimi kuskina. Sanoin hänelle, että vaihtaa kakkosvaihteelle, koska kuljimme mielestäni liian lujaa vauhtia. Kuski ei kuitenkaan heti ottanut neuvoani onkeensa.

Raitiovaunussa oli suurikokoinen metallinen "ratti". Sillä kuski kallisti vaunua aina kun tultiin kaarteeseen.

perjantai 15. marraskuuta 2019

Uneni: Nörttien vapaa-ajantapaamisessa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin mennyt johonkin tärkeään nörttien vapaa-ajantapaamiseen. Koin olevani jossain määrin huono nörtti, mutta viihdyin kuitenkin. Olin omieni joukossa.

torstai 31. lokakuuta 2019

Runoni: Polvet nurinpäin

Kiinalainen nuori nainen
polvet nurinpäin
Jo lapsesta saakka
näin ollut ol'

Sateella ulos
voinut ei mennä
Laahautuessa
kastunut olisi

Sitten pelastus koitti
muodossa
hyväntekijöiden
taiwanilaisten

Turhan vaikea leikkaus
mutta onnistui
Nuori nainen
manner-Kiinaan
kotiinsa palaamaan
pääsi

Jos hänellä
olisi pikkuveli ollut
olisi voinut viedä
polkupyöräajelulle
pikkuveli
tarakalla istuen

Kirjoitin tämän runoni 29.10.2019. Tehtävänantoon oli kuulunut, että piti kirjoittaa runo kuvasta. Kuvassa oli kaksi nuorta ihmistä samalla polkupyörällä. Yhdistin kuvan rakastamani 'Apua, mikä tauti!' -ohjelman jaksoon, jossa yllä mainitsemani tapaus.

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Runoni/mietelauseeni: Mehiläiset on kuin muurahaisia

Mehiläiset on kuin muurahaisia. Kaikesta ne aina huolehtivatkin! Vaikka vain yksi on tärkeä.

14.10.2019 kun olin kerholta lähtemässä lenkille Lammaslammen ympäri kolmen muun henkilön kanssa, niin yksi meistä kävi hakemassa kerhon eteisestä sateenvarjonsa sateen jo osittain realisoituneen uhan vuoksi. Sepitin saman tien päässäni tämän säkeen. Mikä lie mietelmä tai pikkuruno.

lauantai 19. lokakuuta 2019

Proosarunoni: Yhteiskunta ja PTSD

Jos lippu tuhoutuu räjähdyksessä, niin ei voi pitää lippuvalaa. Luultavasti. Jos ei ole leipää, niin kävelee sitten ojassa. Todennäköisesti.

Tämän runon olin kirjoittanut 5.10.2019 yhdistykseni runoryhmän yhteydessä. Tehtävänantoon oli kuulunut, että minun tulee kirjoittaa teksti, jossa ovat sanat lippu, räjähdys ja leipä.

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Uneni: Björn Kurtén ja pelokas luolamiesklaani

Onnistuin pitämään lauantaina 12.10.2019 poikkeuksellisesti iltaunen. Ennen sitä löhösin valveilla pitkään. Herättyäni ulkona oli jo pimeä.

Näin unta. Unessani sanoin Björn Kurténin olleen geologi, joka on kehittänyt yhden geologian aloista. Tosin hän ei ollut oikeasti geologi vaan paleontologi.

Unimoottorini käsitti jatkossa ilmeisesti paremmin sen, että hän oli ollut oikeasti paleontologi. Kun nimittäin näin seuraavaksi sellaista unta, jossa oli joku onneton ja pelokas luolamiesklaani. Klaanin jäsenet olivat kouluttaneet yhden jäsenistään kohtaamaan ulkomaailman.

Olivatko nämä sitten käteväihmisiä (homo habilis) vai mitä, sitä unessa ei kerrottu.

Björn Kurtén (1924-1988) oli itse asiassa ollut tutkijana melko maailmankuulu, ja hän kirjoitti myös paleontologiaa sivuavia romaaneja.

Kurténin mukaan on nimetty sukupuuttoon kuollut myyräsuku Bjornkurtenia vuonna 1992.

sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Proosarunoni: Syksyn ilo piiskaa

Tuoksu hyökyy päälleni miellyttävästi. Se on parempi juuri tähän aikaan, ennen loskan ja rännän saapumista. Tuoksu saattaa hävitä kokonaan.

On maailman ihaninta, kun ihmisiä kulkee kylällä niin vähän. Monet kulkijoista pää painuksissa. Minua ei haittaa. Kuljen edestakaisin kurjasta talorähjästäni pois ja takaisin.

Kävin varsin myöhään mökillä. Oli kylmä. Veljentyttäreni leikki ulkona niin kovin vähän. Koira karkasi, ja GPS-kaulapantajutusta oli virta loppunut. Onneni oli suuri, kun koira oli löytynyt. Harvemmin sitä on niin helpottunut.

Marras- ja joulukuu tullevat olemaan sikäli kaameita, että on kylmää, märkää ja loskaista, mutta ei koskaan valoisaa, koska lumi puuttuu.

Pitää laittaa heijastimet takkihin.

Kirjoitin tämän proosarunoni 9.10.2019. Runoryhmän tehtävänannossa oli sanottu, että pitää kirjoittaa teksti syksystä aistien ja tunteitten kautta.

perjantai 11. lokakuuta 2019

Uneni: Olin alkoholiliikkeessä

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Menin Alkon myymälään. Sitten ostamatta vielä mitään lähdin jostain syystä käymään jossakin. Palattuani takaisin myymälä olikin siirretty toiseen paikkaan samassa rakennuksessa.

Menin sinne. Mutta hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Ei ollut yhtään minkäänlaista hyvää olutta ostettavakseni. Viinejä tosin oli jonkin verran. Pyysin henkilökuntaa laittamaan mieluiten viiden minuutin sisällä oluita hyllyille. Minulle vastattiin, että ei onnistu.

Uneni liittyy asiaan, jota kuvaan maailman suurin piirtein pisimmässä blogimerkinnässä Tuliliemen tuttavana. Tai no ei se varmaankaan ole maailman pisin blogimerkintä. Mutta ainakin omistani pisin.

maanantai 7. lokakuuta 2019

Runoni: Oodi syksylle

Aina mieleni piristyy
sateen alkaessa
Vettä taivaan täydeltä,
myrskytuuli levon tuo
Syksy, kuin
elämän tarkoitus!

Ihmiset, kuin mehiläiset
Ja mehiläiset
kuin muurahaiset
Välttelette syksyn
luontoa
Minä en tee niin

Kaivojen kannet nousevat,
ja minä nauraa hohotan

Tämän runoni kirjoitin 2.10. Jeesuksen vuonna 2019. Runoryhmän tehtävänannon mukaan tarkoitus oli kirjoittaa oodi syksylle.

lauantai 5. lokakuuta 2019

Runoni: Siihen aikaan olin todella viisas ja ymmärsin kaiken

Tapettujen jumalten silmät
jaloissani vaeltelevat
ne tunkevat sisään
kuin loiset
Kuin ulkoinen koukkumato,
sellainen minua raatelee
Päämääränään aivoni,
koska nämä ovat niin
...isoja

Runo syntyi 18.9.2019, ja siihen piti jollakin lailla kuulua ilmaisun "tapettujen jumalten silmät", joka on peräisin eräästä Olli Sinivaaran runosta.

torstai 3. lokakuuta 2019

Runoni: Saddam

Saddamilla hiilipäivät,
iltapäiväpanon saatanan kanssa
jälkeen hassutellaan
Mustiksi muututaan
Ympäristö on oiva!
Syntisiä kekseliäillä tavoilla
kidutetaan
Mutta Saddamilla
kissanpäivät
Lokoisaa on elonsa
Saatana vain kärsiä saa
Kuin Adolf Evan käsittelyssä

Kirjoitin tämän runoni vuonna 2019 alkaneen runoryhmän yhteydessä. Ja eiköhän tämän sanomisen voi jo pikku hiljaa lopettaa. Tai ainakin vähentää sen jatkuvaa toistamista. Runo syntyi 18.9.2019, ja siihen piti jollakin lailla kuulua sanan "hiilipäivät", joka on peräisin eräästä Olli Sinivaaran runosta.

maanantai 30. syyskuuta 2019

Uneni: Olin joutuva matkustamaan ulkomaille

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin lähdössä vanhempieni (nämä olivat oikeasti kuolleet vuonna 2007) ja veljieni kanssa ulkomaanmatkalle. Unessa maailmankartta oli hieman oudonmallinen kyllä, sillä Yhdysvallat sijaitsi selvästi todellista lähempänä Suomea. Ja mm. Yhdysvalloissa meidän oli määrä käydä. Sain selville, että meidän oli määrä olla matkassa useita päiviä. Minua otti tämä lujasti päähän. Vaikka matkani oli jo maksettu, sanoin isälleni, että minä en matkalle lähde. Tämä sitten hieman ärjäisi vastaan, että kyllä lähden. Ja tämä ratkaisi sen, että lähden minä sitten.

Luulen uneni liittyvän siihen, että minun oli elävässä elämässä määrä lähteä yhdistykseni väen kanssa pelaamaan minigolfia paikalliselle minigolfradalle. Lionsklubi oli meille kustantanut pelisession. Kerholla paikalla oli eräs hyvä tuttu nainen, joka sanoi, että hän ei päivän kuumuuden vuoksi taida lähteä pelaamaan. Olin itse ollut asian suhteen tähän asti kahden vaiheilla, mutta päätin sitten jäädä hänen seurakseen kerhon sulkemisaikaan saakka.

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Uneni: Minut oli virallisesti määritelty naiseksi

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että minut oli virallisesti määritelty naiseksi. Tämä harmitti minua suuresti, koska koin, että biologisen lisäksi sosiaalinen sukupuolenikin on mies.

Soitin unen näkemisen jälkeen jossain vaiheessa yhdelle hyvälle naispuoliselle ystävälleni. Kerroin hänelle unestani. Hän esitti oman otaksumansa olevan se, että uni liittyy (kenties) sellaiseen, että minä en ole oikein sinut tunnemaailmani kanssa, kuten on laita monien miesten. Hän on varmaankin oikeassa. Olen oikeastaan varma siitä, että minulla on vakava ja vahingollinen taipumus olla kuin pelkkä puhuva äly.

lauantai 28. syyskuuta 2019

Uneni: Alkava pyörremyrsky

Minun ja pikkuveljieni vanhemmat kuolivat kumpikin vuonna 2007. Mutta aika ajoin näen heistä edelleen unta. Nykyään tosin harvemmin kuin ennen.

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Minä, veljeni ja vanhempamme olimme kävelemässä jossain kaupungissa kadulla. Aikomuksenamme oli mennä syömään johonkin hyvään ravintolaan. Mutta kaupunkiin oli iskemässä pyörremyrsky. Näimme roskien ja irtorojun lentävän ilmassa. Ajattelimme, että kyseisessä ravintolassa voisimme olla turvassa.

perjantai 27. syyskuuta 2019

Uneni: Koirani Elmeri Kärnä

Koirani Elmeri Kärnä oli kuollut vuonna 2009. Näen hänestä edelleen usein unia. Usein niissä huolehtii siitä, että jossain vaiheessa pitää käydä Elmerin kanssa lenkillä. Tai sitten Elmeri ei olekaan hihnan päässä, ja häntä yrittää juosta kiinni.

Jokin aika sitten näin seuraavanlaista unta hänestä:

Otin Elmerin poskikarvoista kiinni, ja lempeästi vetelin käsiäni niissä. Muistan tunteneeni unessa oikein hänen karvojensa laadun.

torstai 26. syyskuuta 2019

Uneni: Totalitarismia vastaan

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin ilmeisesti Neuvostoliitossa, tuossa kansojen vankilassa. Seurassani oli mies, jonka kanssa pakenin maan salaista poliisia KGB:tä. Sen agentit kintereillämme pakenimme erään talon hissiin. Toverini kävi hakemassa eräästä asunnosta shakkinappulat, jotka ilmeisesti olisivat toisessa ajassa ja paikassa arvokkaita. Ja niinhän se oli, että hissi toimi ilmeisesti myös aikakoneena.

Kohta olimme eräässä huoneistossa, jossa kohdeltiin epäreilun huonosti johonkin ihmisryhmään kuuluvia. Kuulin saksankielisiä sanoja ja ilmaisuja. Kädessäni oli lihakirves. Olin suutuksissani, mutta päätin sitten olla käyttämättä asettani kehenkään, koska edessä oleva ylivoima oli aivan liian suuri. Niinpä pistin huomiota herättämättä lihakirveen sivuun.

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Uneni: Saksan laivastossa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin värväytynyt Saksan laivastoon ilmeisesti ensimmäisen maailmansodan aikana (oikeasti olen huono uimaan). Tulin siihen tulokseen, että kivimmanlainen laivastounivormu olisi sellainen, jossa olisi hyvin kapeita mustia ja valkoisia raitoja vierekkäin. Kerroin ajatuksestani ylemmälle taholle, joka piti sitä hyvänä.

Eräs sotilaskollegani, joka ei kuten minäkään ollut pukeutunut univormuun, totesi minulle, että minun kannattaisi vaivata asianomaisia henkilöitä, jotta saisin käyttööni univormun. Muuten voi asiassa mennä pitkä tovi.

torstai 19. syyskuuta 2019

Runoni: Miltä taivas haisee

Tulin kerran mökiltä kotiin
Minut taivaallinen koti otti vastaan
Tuoksu ihmeellinen
Raikas, miellyttävä, mukava,
puhdas ilman kemikaaleja
Se oli
Pyhän hengen tuoksu
Mutta näin ei tulisi olemaan
aina

Kirjoitin tämän runoni 19.8.2019 samana vuonna alkaneen runoryhmän yhteydessä. Tehtävänannon mukaan oli määrä kirjoittaa aistikokemuksesta. Esimerkkinä oli annettu paleltaminen. Toinen runoryhmäläisistä ilmaisi mielipiteensä olevan, että mieluummin kirjoittaisi liian kuumasta. Itse päätin kulkea omia polkujani ja kirjoitin tällaisen.

Runoni liittyy tältä reissulta paluuseen. Runon viimeinen lause taas liittyy paluuseen tältä reissulta.

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Räp-runoni: Päivä yönä

Ilmankos seuraan Winchesterin veljesten elämää
Minullakin omat demonini on
Karl Marx sanoi: ihmisten vapaudella on rajansa
Minäkin se ihminen olen
Syöksyn yöhön janoten raakaa, sykkivää ihmislihaa
Tai niin ainakin aina sanon
Tätä tapaan lausuu
kuin olisin itse yön olento
jota toiset jahtaa
En kestä tätä; Sam ja Dean,
tulkaa jo tänne

Tässä räp-runoni päivämäärällä 19.8.2019, jonka kirjoitin samana vuonna alkaneen runoryhmän yhteydessä. En ole mitenkään erityisesti räp-musiikin ystävä. Mutta tehtävänanto kuului, että pitäisi kirjoittaa räp-teksti. Olin alun perin ajatellut käyttäväni tähän jotain vierastamani Chanel West Coastin, yhdysvaltalaisen räppärin, tuotantoa. Mutta huomasin sitten, että en jaksa ruveta ihmettelemään, että mitä nämä kaikki erikoiset sanat kappaleissa merkitsevät. Joten päätin pelata nk. varman päälle ja katsoa supisuomalaisen Elastisen tuotantoa. Ja elämän tälle runolleni antoi miehen kappale 'Anna mun'.

Niin, ja tällä kertaa avaan runoni maailmaa hieman laajemmin yleisölle. Runo kuvastaa olotilaani pahimmillaan. Usein minulla menee paremminkin. Sellaista tilannetta kuvastaa mm. tämä tekstini.

tiistai 17. syyskuuta 2019

Runoni: Viisaus sydämessäsi

Sotataito,
tieto
ja viisaus
sinun
ominta alaasi
olivat
Kaupunkien
ja valtioelämän
vaalija
myös olit

Muitakin välttämättömiä
epiteettejä
sinuun liitetään

Kannatti syntyä
isäsi päästä
Hän äitisi
niellyt oli

Syntymäsi jälkeen
miellyttävämmältä
vaikutit
kuin velipuolesi
eikä isäsikään
tappaa sinua yrittänyt

Sinua suuresti
jopa arvosti

Jos pojaksi
syntynyt olisit
tilanne toisenlainen
ollut olisi

Kaupungin suojelija olit
Myöhemmin se
itsenäisyytensä menetti,
ja arvovaltasi
kirposi

Monen monituisia
vuosisatoja myöhemmin,
kun vanhoihin jumaliin
ei enää uskottu,
avioliiton Vitus Pullon
kanssa solmit
Hän pöllöstäsi
sinua muistutti
Viisas tekoko?
Autoit miestäsi
kunnes hän valmis oli
Sitten hänet jätit
Pullo kuoli

Kirjoitin tämän runoni vuonna 2019 alkaneen runoryhmän yhteydessä 19.8.2019. Tehtävänannossa sanottiin, että tuli kirjoittaa runo, jossa käyttää jotain symbolia. Nimi Vitus Pullo runossa viittaa todelliseen eläneeseen ihmiseen, vaikka se ei ollut hänen oikea nimensä. Keksin miehelle salanimen Oi kurjulaiset kultamunat -blogissani harjoittamaani tositarinointia varten. Salanimen muodostin tutkimusretkeilijä Vitus Beringin ja Gaius Julius Caesarin legioonissa palvelleen upseerin Titus Pullon nimien yhteensulaumana.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Runoni: Vastuu painaa

Paljon on vastuuta
veljeksillä
Maailman pelastaminen
Erehtyväisillä, syntisillä
olennoilla

Jokapäiväisen leivän
pöytäänne
hankitte te
luottokorttipetoksilla
Alamaailmaa olette
mutta siksi,
että vielä enemmän
alamaailmaa
olevaa
vastaan taistelette
Demoneita
ja muita
öttiäisiä

Uskonnottomia olitte
Vain empiriikkaan
uskoitte
Selville saítte, että
enkeleitäkin olemassa
on

Myöhemmin ilmi kävi,
että
Jumalakin
on,
vaikka tämä olikin
lomalle lähtenyt

Herran
enkeleitten porukasta
saitte selvän
Useimmat
kusipäitä

Vain yhden kanssa
ystävystyitte

Te erehdytte
Te mokaatte
Yhä uudestaan
Joskus virheenne
katastrofaalisia
ovat
Eeppisiin mittoihinkin
ne ulottua
saattavat

Nousette
aina uudestaan
ylös

Itsesyytösten
piinaamia
olette

Onnistutte
palaamaan elävien
kirjoihinkin
maasta kuoleman varjojen

Jumala kirjoittaa
pokkareita
kalsareisillaan

Mutta teidän
harteillanne
on maailman
tulevaisuus

Teidän on vastuu

Kirjoitin tämän runoni 19.8. Jeesuksen vuonna 2019 samana vuonna alkaneen runoryhmän yhteydessä. Tehtävänantoon tämän kirjoittaminen ei kuulunut, mutta olin ryhmässä kertonut ryhmänvetäjälle kirjoittavani joskus runon enkeleiden kusipäisyydestä. Ja tein niin jo saman päivän aikana heti kun olin kuunnellut ensin yhden kerran Kansas-yhtyeen ikivihreän kappaleen 'Carry on Wayward Son'.

PS. 5.10.2020: Lisäsin runoon maininnan veljesten tekemien virheiden eeppisistä mitoista.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Runoni: Juhlat

Rosvo-Roope rahasäiliötä rukkasi
Rovio rikkaille

Ransu reksillä raveaa
Roinaa ränniin

Raati ruohosta rohisi
Rabulisti rankkitynnyrissä

Rasteroida rektumi
Rosvo-Roopen rivoisen

Regaali regatassa resinoi
Revolveri revyyssä rondona

Rutinoitui röntgenologi röstiksi
Reflat

Kirjoitin tämän runoni 13.8.2019 vuonna 2019 alkaneen runoryhmän yhteydessä. Tehtävänannon mukaan minun piti kirjoittaa runo, joka koostuisi ainoastaan R-kirjaimella alkavista sanoista. Tosin homma meni mielestäni tässä pieleen jo siinä, että saattoi runoa koostaessaan käyttää hyväkseen internet-sanakirjoja. Tosin lupasin ryhmänvetäjälle opetella muutkin kuin R:llä alkavat huumesanat laajentaakseni sanavarastoani.

Mutta tässä runotekstini ymmärtämistä auttava pieni sanasto:

rabulisti = (poliittinen) räyhääjä, kansankiihottaja
rankki = väkevää alkoholia valmistettaessa käynyt, tislaamaton seos tai tislauksen jäljiltä jäävä sakka
rasteroida = muuttaa rasterimuotoon
rave = ekstaasibileet
regaali = hallitsijan arvonmerkki (esim. kruunu tai valtikka)
regatta = suuri purjehdus- tai soutukilpailu
reksi = dolorex = voimakas morfiinin tyyppinen kipulääke, jonka ympärille syntyi 1980-luvulla iso huumejuttu
rectum = (lat.) peräsuoli
reflat = vieroitusoireet
revyy = suuri purjehdus- tai soutukilpailu
roina, roju = suonensisäisesti käytettävä aine
rondo = sävellys, jossa on toistuva pääaihe ja kaksi tai kolme sivuaihetta
ruoho = marihuana
ränni, rööri = laskimosuoni
rösti = eräs Sveitsistä peräisin oleva perunaruoka

lauantai 14. syyskuuta 2019

Runoni: Kanteleena kauniimmin

Jos olisin kannel,
niin tanner raikaisi
ja sotkisin sut suohon,
mutta en Justin Bieberiä
ja tämän faneja
enkä juutalaisia
enkä hippejä
Enkä tiedä,
kannattaisiko minun voimallani
suuri Cthulhu herättää
Siitä voisi koitua
ongelmia

Kirjoitin tämän runoni 13.8.2019 vuonna 2019 alkaneen runoryhmän yhteydessä. Runo liittyy populaarikulttuuriin. Tehtävänannon mukaan runon piti alkaa sanoilla "Jos olisin kannel".

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Runoni: Sudensuojelijanarkkari

Ihmeaine se oli!
Euforiaa aiheutti
Piristi
Nukkumisen esti

Oikeudentunteen vallassa
sotilas soti
Innokkaasti rynni eteenpäin
Myös sotarikoksiin syyllistyi
Sitä ihmeaine myös aiheutti

Kotirouvatkin Pervitinillä
maustettua
suklaata
söivät

Adolf alun perin ainoastaan
steroideja, rypälesokeria
ja vitamiineja nautti
Mutta henkilääkärinsä
ansiosta
myöhemmin
uuden elämän löysi

Ensin oli ollut
ikäisekseen nuorekas
Myös suden rauhoitti
Alkoi kuitenkin:
nopea fyysinen
rappeutuminen

Ryhti muuttui
kumaraksi
Henki alkoi haista
Eva pahoinpiteli
häntä seksileikeissä
Jäsenet alkoivat vapista
Hampaat tippua
alkoivat

Huumeita, niin monenlaisia
joukossa myös Pervitin
Adolf narkkari
pelkäsi olevansa
Häntä rauhoiteltiin:
narkkari nauttii koko ajan
samaa ainetta
Hän ei narkkari ole
suinkaan

Sudensuojelijanarkkari
oli kuitenkin

Lopulta huumeet
koko valtakunnasta
loppuivat

Adolf diilerilleen
potkut antoi
Diilerin kädet olivat
alkaneet täristä
Kelvoton mies
Ja aineitakaan
ei enää saanut

Adolf sokeriin siirtyi
Sitten tappoi itsensä

Sitten Saksa tappoi
suden

Kirjoitin tämän runoni 8.8.2019 vuonna 2019 alkaneen runoryhmän yhteydessä. Asiaan liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa blogimerkintäni Kirja-arvio: Norman Ohler: Hitlerin tabut.

tiistai 10. syyskuuta 2019

Runoni: Laarg

Olisiko joku pistänyt
varmaan talteen
maljan,
jota Jeesus käytti
viimeisellä yhteisellä
aterialla?

Olisiko joku kerännyt
maljaan
Jeesuksen verta
tämän roikkuessa
ristille naulattuna?

Ja olisiko maljaa,
ihmeitätekevää maljaa,
säilytetty vuosisatoja?

Luotettavat
lähteet
eivät tällaisesta kerro

Yksi sekasotku se on
Tarua tarun perään

Dan Brown taas
on herkkäuskoisesti
ottanut todesta
muita taruja
Onpa julkaissut
omat tarinakokoelmansa

Historiaa
saa näistä etsiä

Kirjoitin tämän runoni vuonna 2019 alkaneen runoryhmän yhteydessä 8.8.2019. Tehtävänantoon kuului runon kirjoittaminen muiden ryhmäläisten paikalle tuomista rakkaista esineistä. Ja tässä tapauksessa kyse oli urheilupokaalista. Kyseessä ei ollut minun esineeni.

maanantai 9. syyskuuta 2019

Runoni: Ranskalainen Baabelin portto

Joka hotellista näkyy Eiffelin torni
Tai niin ainakin luulisi
Se on liian suuri
Melkein hautaa
katakombit alleen

Toisaalta eivät ne ole syntyneet
antiikin aikoina,
joten väliäkö hällä

Ranska on viime
vuosisadat
epävirallisia kieliä
työkseen sortanut
Paarioita tehnyt

Vapaudenpatsaassa
sentään on ideaa
Ja sen oli Ranska
lahjoittanut

Kirjoitin tämän runoni vuonna 2019 alkaneen runoryhmän yhteydessä 8.8.2019. Tehtävänantoon kuului runon kirjoittaminen muiden ryhmäläisten paikalle tuomista rakkaista esineistä. Tämän runon tapauksessa kysymys on eräänlaisesta Eiffel-tornin pienoismallista. Kyseessä ei ollut minun esineeni.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Runoni: Kadotettu gladius

Poika keruskipäällikön,
panttivangiksi Roomaan joutui
Oppi roomalaisen sotataidon
Tuli,
hänestä,
komentaja
auxiliajoukkojen
Myös sai
Rooman kansalaisuuden,
ritarinkin aseman

Lähetettiin Varus
Magna Germaniaan
valta Rooman alueella
vakiinnuttamaan,
levittämään ja
ylläpitämään
sivistystä ja järjestystä,
roomalaista,
sekä valloitettuja
verottamaan

Yli-innokas
toimessaan hän oli
Saapui paikalle myös
upseeri roomalainen
Arminius
Kaikki valloitetut
Reinin itäpuolella
Rooman vallasta eivät pitäneet
Vapautta rakastavia
germaaneja
paljon oli

Punoi Armen salajuonen
kanssa
itsenäisyyttä arvostavien
germaanipäälliköiden
Huhun avulla,
joka
epäjärjestuksestä kertoi,
sai hän Varuksen
kolmen legioonan kanssa
metsiin kulkemaan
järjestystä palauttamaan,
Germaniaan roomalaiseen
itäpuolella Reinin

Roomalaisen sotataidon tuntevana
Armen neuvot oli osannut
antaa
kapinallisille
Tapahtui väijytys
Teutoburgin
metsässä

Oli Rooman sotaväki
hyvin koulutettua,
tehokasta, kurinalaista,
Ei silti se kyennyt tuloksia tuovaan
vastarintaan
barbaarisotureita vastaan,
jotka kuria tunteneet eivät
Marssirivistössä he olivat,
ja vaikea oli siirtyä
metsässä
taistelumuodostelmaan

Raivosivat taistelut
vuorokausien ajan
Harva roomalaisista sotilaista
hengissä selvisi

Uhrasivat germaanit voitonjuhlissaan
roomalaiset,
vangiksi saamansa,
jumalilleen
Omat kaatuneensa
juhlallisesti
hautasivat;
roomalaisten kaatuneet
haaskaeläimille
jättivät

Ensimmäinen keisari
Rooman, Augustus,
kolmen legioonan tuhosta
kuultuaan
valitti:
”Varus, Varus,
anna legioonani takaisin!”

Takaisin
Reinille
Rooman raja vedettiin
Hylättiin
roomalaiset kaupungit
itäpuolella Reinin

Aseet Rooman
ruostumaan jäivät,
Kuolleet
maatumaan
nyt vieraalle maalle

Numeroita taistelussa
tuhoutuneiden legioonien
koskaan enää ei
tultaisi käyttämään

Germanicus
vuosia myöhemmin
hävitysretken teki
vanhassa paikassa
itäpuolella Reinin
Antoi haudata
roomalaisten sotilaiden
jäänteet löydetyt

Kirjoitin tämän runoni 7.8.2019 vuonna 2019 aloitetun runoryhmän yhteydessä (ja myöhemmin vielä muokkasin oikeasti runomaiseksi). Tehtävänantoon oli kuulunut runon kirjoittaminen itselle tärkeästä esineestä. Minun esineeni oli huono kopio roomalaisesta gladiuksesta (1. vuosisata jKr.).

lauantai 7. syyskuuta 2019

Runoni: Savihevoinen

Sa et varsinaisesti elävä oo
Silti huohotat ja kirmaat kuin olisit
Tosin teet näin vain, mikäli
haltiasi
niin haluaa

Väsymättä juokset
kilometrejä ja kilometrejä
toisensa perään

Hoidat hyvin palveluksesi,
vaikka olet vain
savea

Olen saanut selville, että
osaat puhuakin

Hyvä ja vastaansanomaton palvelija olet,
ja toivon sinun kirmaavan
ja käyttäytyvän edes pikkaisen
välillä
kuin oikea hevonen,
maan eläin,
vain eläin

Kirjoitin tämän runoni 2.8.2019 vuonna 2019 aloitetun runoryhmän yhteydessä.

perjantai 6. syyskuuta 2019

Runoni: Murrettu

Vihreitä puita
punaruusut puhkeavat kukkaan
Sinitaivas,
valkeat pilvet

Ystävykset kättelevät

Näen vauvojen itkevän,
näen niiden kasvavan
He tulevat oppimaan
paljon enemmän
kuin minä koskaan,
ja minä ajattelen itsekseni,
että miten mahtava maailma
tämä onkaan

Paljon räjäytyksiä
Tiedettä viihteen kaavussa
tai viihdettä tieteen kaavussa
Jamie, Adam, Kari, Grant, Tory
ja muutkin
He ovat nyt poissa

Jos myöhemmin katson jonkin
vanhan jakson,
niin olen pakahtua
menetyksestä

Kaikkein viimeisimmässä jaksossa
soi Joey Ramonen versio
kappaleesta
’What a Wonderful World’

Mutta onneksi Jamie
vihittiin
Lappeenrannan teknillisen
yliopiston kunniatohtoriksi
vuonna 2017,
ja vuotta myöhemmin
yliopiston yhteyteen
perustettiin
hänen mukaansa nimetty
"työpaja"
Näin Suomi tulee
aina olemaan yhteydessä
sen henkeen
ja raikkauteen

Kirjoitin tämän runoni 22.7.2019 vuonna 2019 aloitetun runoryhmän yhteydessä. Tehtävänantoon oli kuulunut musiikin käyttäminen runon inspiroijana. Ja minun tapauksessani herätettä antava musiikinpala oli ollut Joey Ramonen versio ikivihreästä kappaleesta 'What a Wonderful World'.

torstai 5. syyskuuta 2019

Runoni: Oikean ajattelun vastaisuus

"Kapinoitsijat ovat roistoja!"
"Kuolema kapinoitsijoille!"
sanoo ymmärryksen tulkki
kalisuttaen kuuluvasti
hampaitaan

Vedän miekkani tupesta
ja lähden kohtelemaan
väärinajattelevia

Suvaitsevaisuus on muun ohella
väärien ajatusten sietämistä
ja niiden ääneen lausumisen
laillistamista

Sitä kestää ei heikko voi

Kirjoitin tämän runoni 10.7.2019 Herran vuonna 2019 alkaneen runoryhmän yhteydessä.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Runoni: Sylvia atricapilla

Zacharias Topelius
Karl Collan
joululaulu
pirullisen kaunis
ja täysin järkyttävä

Mustapääkerttu talvehtii Sisiliassa
Se suljetaan häkkiin
silmät puhkaistuina, jotta
se yölaulajana
houkuttelisi lajtovereitaan
lentämään pyydystäjien verkkoon

Mustapääkertusta saa ilmeisesti
hyvää ruokaa
kuten turisteista

Topelius kuitenkin
perusti Suomeen ensimmäisen,
Englannista saadun esimerkin mukaisesti,
eläinsuojeluyhdistyksen,
joka ensi alkuun suojeli
pikkulintuja,
myöhemmin muitakin hädänalaisia
eläimiä

Kirjoitin tämän runoni 8.7.2019 vuonna 2019 aloittaneen runoryhmän yhteydessä.

tiistai 3. syyskuuta 2019

Runoni: Kosminen valitusvirsi

Maailmankaikkeudella
on kuin huumorintajua,
vaikkakin se on kiero
Tai ehkä kaikkeus on vain
välinpitämätön
Kuten jos maailmankaikkeutta hallitsisi taho,
joka on hyvin kiinnostunut filosofiasta
Hän kaitsee kissaansa,
eikä paljoa muusta välitä

Olisin onnellinen,
jos voisin olla
kiitollinen

Ja kiitollinen voisin olla,
jos kokisin maailmankaikkeuden
perimmältään oikeudenmukaiseksi

Kirjoitin tämän runoni 8.7.2019. Tein tämän vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Vetäjän tehtäväksiantoon kuului kolmen sanan valitseminen sanakorteista, joille perustaisi runonsa. Runon perustana käyttämäni sanat olivat "huumorintajuinen", "kiitollinen" ja "oikeudenmukainen".

maanantai 2. syyskuuta 2019

Runoni: Lampaita melko paljon

Joka paikassa lampaita
Ihan vitusti!
Sitä on kaikkialla!
Hyvä paimen kantelee
heitä,
vaikka eivät sitä
ansaitsisikaan

Kirjoitin tämän runoni 8.7.2019. Tein tämän vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Runoni: Kuuluisa maailmankirjailija

"Katso, mitä minä
olen saanut aikaan!"
hän sanoi
näyttäen yöastiaansa

Vanhemmiten hän oli
tullut
ikään kuin
hulluksi

Yöastia toimii
ammennusastiana
hengelliselle etsijälle
'Sotaa ja rauhaa'
kirjoittaessaan
hän oli vielä
selväpäinen
Tuli henkinen kriisi,
ja hän sai
paljon opetuslapsia
ympäri maailmaa

Näihin kuuluivat
suomalainen Arvid Järnefelt
ja
intialainen Mohandas Gandhi
Häneltä he löysivät
oikeudenmukaisuutta
Edes oikeusistuimen tuomari
ei saanut
tuomita

Kirjoitin tämän runoni 8.7.2019. Tein tämän vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut.

Ryhmän vetäjän tehtäväksianto epäonnistui sikäli, että kun siihen oli kuulunut se, että piti valita kolme korttia, joiden toisella puolella luki sana, niin olin ottanut yhdeksi runonherätesanoista sanan "ammennusastia", joka oli korttisarjan nimi. Runon perustana käyttämäni muut kaksi sanaa olivat "hengellinen" ja "oikeudenmukainen".

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Runoni: Sittenkin, vaikka koskee

Sittenkin, vaikka koskee
ajattelen Babylon 5:ttä,
joka valitettavasti aiotaan
uudelleenfilmatisoida
Uudesta versiosta
tulee luultavasti
huono

Ihmiset tulevat kysymään minulta neuvoja
Välillä laukean nauramaan
mielipuolisesti
Sittenkin, vaikka koskee
Minulta neuvoa kysymään tulleet
ihmiset
juoksevat pakoon ovista ja
ikkunoista,
jotkut jopa seinän läpi
Kunnes taas rauhoitun ja
alan jakaa uudestaan
neuvoja
Yön tullessa keskityn
scifitarinoihin

Kun cylon syntyy,
hän kysyy ensimmäiseksi:
"Oletko elävä?"
Normaalisti ihmisellä kannattaisi
olla hoksottimet kunnossa, jotta
pääsisi ajoissa karkuun
Joillekuille tämä on
ainutlaatuinen mahdollisuus
Sittenkin, vaikka koskee
mutta ei pitkään
Repii minulta pään irti

Kirjoitin tämän runon 7.7.2019, ja runon kirjoittaminen liittyy vuonna 2019 alkaneeseen runoryhmään, jossa olen ollut mukana. Osa ryhmässä tai sen yhteydessä kirjoittamistani runoista löytyy nk. pääblogistani.

tiistai 27. elokuuta 2019

Runoni (runoelma): Spartacus ja kolmas Rooman vastainen orjakapina

Televisiosta näkyy
gladiaattoriohjelmia.
Mutta eivät ne ole oikeita
gladiaattoreita.

Traakialainen mies
Rooman tasavallan asevoimissa toimi.
Ryhtyikö sitten sotilaskarkuriksi,
joka tapauksessa,
orjaksi joutui
ja Capuassa sijaitsevaan
ludukseen,
gladiaattorikouluun.

Nimensä oli Spartacus.

Gladiaattorikoulutus erittäin rankka oli.

Joutui esiintymään hän
verta janoavalle mutta rohkeutta
ja taitoa arvostavalle roskaväelle,
mukaan lukien roomalainen
ylhäisö.
Areenalla,
kunnian kentällä
tappaen ja silpoen
toisia gladiaattoreita,
joista osan kanssa hän
ystävystynytkin,
ehkä,
oli.
Jos ketään yksityiskohta kiinnostaa,
niin kaikki gladiaattorit olivat ylipainoisia,
koska läskikerros jossain määrin
suojaa sisäelimiä ja suuria verisuonia
teräaseilta.

Gladiaattoreista käytettiin nimitystä
hordearii, joka tarkoittaa ohransyöjiä.

Melkein kaikki roomalaiset
nykymittapuun mukaan
olivat kusipäitä.
Luduksen johtaja Vatia tai Batiatus,
mikä nimi sitten olikin,
Spartacuksen veren
sai kuohahtamaan.
Gladiaattoreiden huonon kohtelun vuoksi
ryhtyi hän kapinaan
kahdensadan
toverinsa kanssa.

Gladiaattorikoulun keittiöstä
tarvekalut saivat;
he tiensä ulos
luduksesta taistelivat.
Seuraavaksi törmäsivät tiellä
vankkurikuljetukseen,
joka gladiaattoreiden aseita
ja varusteita sisälsi.
Nämä haltuunsa ottivat,
paeten Vesuvius-vuoren rinteille,
Capuasta etelään.
Vain osa kapinaan ryhtyneistä selvisi
perille asti.
Mutta heihin oli liittynyt jo runsaasti
lisää orjia herroiltaan karanneita.
Orjakapinan muita johtajia olivat
gallit Crixus ja Oenomaus.
Kapinan aikana myöhemmin
johtajiksi nousivat myöskin
gallit Gannicus ja Castus.
Ei sanottua ole, että
Spartacus olisi ollut joukon
ylin johtaja.
Sanoa kuitenkin voidaan, että hän oli
ensimmäinen vertaistensa joukossa.
Hän oli joukon kipinä ja aivot,
hän organisoi,
varusti,
koulutti,
ravitsi sen.
Hän hoiti työn
tyhjästä aloittamalla
ilman toimivaa organisaatiota
takanaan
ja koulutettuja sotilaita
alaisinaan.
Kapina Spartacukselle
loistavan mahdollisuuden antoi
luontaisia johtajankykyjään toteuttaa.

Noin sata vuotta Kristuksen syntymää ennen
Gaius Marius järjestänyt oli
Rooman armeijan uudelleen.
Tuli nyt säännöksi, että
sen legioonalaisille
maksettiin palkkaa,
ja valtio maksoi
heidän aseensa ja varusteensa.
Rooman legioonista
muodostui ammattiarmeija.
Spartacuksen ja tovereiden
kapina oli
Rooman kannalta
hankalaan aikaan tapahtunut;
lännessä Hispaniassa Rooma taisteli
Sertoriuksen sissejä
vastaan,
idässä kuningas Mithridatesta
vastaan.
Rooma kuitenkin orjakapinaa
aluksi pelkkänä poliisiasiana piti,
ei sotana.
Gaius Claudius Glaber,
roomalaista plebeijisukua,
luultavasti kaukaista sukua
Claudiusten
patriisisuvulle.
Hänet Rooma lähetti
kapinan kukistamaan.
Glaberin sotilasyksikkö
ei ammattisotilaista koostunut,
vaan miliisiyksikkö se oli.
Glaber joukkoineen
onnistui
orjakapinalliset saartamaan
Vesuvius-vuorelle.
Näillä vain yksi tie
käytettävissään oli
päästäkseen pois vuorelta.
Tien tukkeena
roomalaiset sotilaat olivat.

Toivoi Glaber, että nälkä
orjakapinalliset
antautumaan pakottaisi.

Spartacuksen joukot kuitenkin
vuorelta löytämästään kasvillisuudesta
köysiä tekivät.
He niiden avulla alas
vuorenseinämää laskeutuivat
toisella puolella vuorta.

Glaber ylimielinen ja voitonvarma oli.
Ei ollut linnoittanut leiriä roomalaisten.
Orjakapinalliset leiriin hyökkäsivät
sivustasta.
Roomalaisarmeijan löivät.

Tästä eteenpäin
emme tiedä, mitä
Gaius Claudius Glaberille
käynyt oli.
Joko
kuoli hän taistelussa
tai maineensa menetti tappion myötä,
samalla mahdollisuuden loistavaan virkauraan.

Orjakapinalliset nyt
hävinneiltä roomalaisilta
varsin tarpeellista täydennystä
näiden aseista
ja varusteista
saivat.

Konsulit Rooman kaksi
korkeinta virkamiestä olivat.
Seuraavaksi korkeimmat
preetorit olivat.

Spartacuksen orja-armeija löi
kaksi armeijaa,
preetorien johtamaa.

Menestysten seurauksena orjia
yhä enemmän
liittyi joukkoihin Spartacuksen.
Liittyi heihin myös
karaistuneita paimenia
vasikan kokoisine koirineen.
Taistelijoiden yhteisenä komentokielenä
lienee toiminut huonosti puhuttu latina.
Eri kansallisuuksia ja etnisiä ryhmiä olevat lienevät
yleensä omissa taistelijaosastoissaan olleet;
niissä sisäisenä kielenä sotureiden oma äidinkieli.
Spartacuksen joukot
ennen kaikkea
traakialaisista, kelteistä ja
germaaneista koostuivat.
Joukkojen ydin oli gladiaattorit,
verenvuodatuksessa koulutetut,
väkivallassa kyllästetyt,
kovat, kuolemaa pelkäämättömät miehet.
Heidän avullaan sekalaisesta amatöörirosvojen
joukkoa muistuttavasta porukasta mahdollista
oli
muokata vaikuttava taisteluvoima.

Orja-armeijan asevarustus
sekalainen oli.
Mitään välinettä,
jota mahdollista
käyttää oli aseena,
ei halveksittu.
Osa aseista oli itse taottu.
Aseina, sirpit, heinähangot, haravat, varstat, kirveet.
Käytettiinpä tulenkovettamia puukeppejä myös,
kenkänauloilla varustettuja nuijia,
muita astaloita.

Kaikilla orja-armeijan taistelijoista
ei myöskään
ollut kilpeä tavanomaista käytettävissään.
Punomista ja korienvalmistusta
osaavat taistelijat
pieniä pyöreitä
käsikilpiä valmistivat.
Ne viiniköynnöksistä valmistettiin
ja eläinten nahalla päällystettiin.
Paimenet tuoneet olivat mukanaan
omat aseensa,
joita olivat
metsästyskeihäät, paimensauvat,
ryhmysauvat ja lingot.
Jotkut paimenista myös erityisen
sopivia
toimimaan tiedustelijoina
olivat.
Ratsuväkeä orja-armeijalla ei ollut.
Orja-armeijaan kuului myös naisia.

Spartacus taisteluissa osoittautui
loistavaksi taktikoksi.
Vaikka kapinallisilta puuttui
tavanomainen sotilaskoulutus,
he osoittivat taitavaa
käsillä olevien paikallisten
raaka-aineitten käyttöä,
käyttäen epätavallisia
taktiikoita kohdatessaan roomalaisia armeijoita.
Spartacuksen periaate oli,
että sotasaalis
jaettava tasan kaikkien kesken oli.
Se yhä lisää seuraajia
hänen leiriinsä
houkutteli.
Kielsi hän myös kauppiaita
tuomasta kultaa
ja hopeaa
eikä sallinut kenenkään
leirissä sellaista omistaa.
Mutta rohkaisi hän kaupantekoon
raudalla ja kuparilla,
seurauksena tästä orjilla
oli paljon raaka-aineita,
ja olivat he hyvin varustettuja.

Sota joka tapauksessa irti päästi
sodan voimat.
Spartacus hillitä yritti
orja-armeijan taistelijoiden
taipumusta
raiskaamiseen, murhaamiseen,
ryöstelemiseen, murhapolttoihin.

Jossain vaiheessa,
jostain syystä,
orja-armeija oli jakaantunut
kahteen osaan.
Toista johti Crixus,
toista Spartacus.
Rooma lähettänyt oli
kaksi konsuleiden
johtamaa armeijaa
orjakapinallisia vastaan

Crixus oman taistelunsa hävisi.
Johtamansa osa
orja-armeijaa
tuhoutui, ja hän itse
taistelussa kaatui.
Roomalaiset olivat olleet, ilmeisesti,
hyvissä asemissa, ja kurinalaisina sotilaina
voittaneet.
Mutta seuraavaksi
löi Spartacus kummatkin
konsuliarmeijat

Pilkatakseen vanhaa roomalaista tapaa
300 vangiksi saatua
roomalaista sotilasta pisti
taistelemaan toisiaan vastaan
gladiaattorinäytöksessä
Crixuksen hengen
rauhoittamiseksi.
Alun perin gladiaattorinäytäntöjä
oli
pidetty hautajaisissa,
nimittäin.
Rooman senaatti oli nyt
aivan hädissään.
Orjat taistelevat hyvin!
Mutta orja-armeijan tilanne
oli kuitenkin
vaikeutunut.
Puolet armeijasta
kadonnut tai
kaatunut oli.

Tarkoituksena Spartacuksen oli
lopulta johdattaa armeija
Alppien yli
pois
Rooman alueelta.
Pohjoisessa Po-joen tasangolla
orja-armeija löi Gallia Cisalpinan
maaherran Gaius Cassius Longinuksen
johtamat kaksi legioonaa.
Sitten Alppien solat
jo siinsivät
mutta armeija
kieltäytyi jatkamasta.
Ehkä saaliinhimo voitti.
Niin orjakapinalliset
takaisin
etelään kääntyivät.

Rooman senaatti
hätää kärsimässä oli.
Kukaan enää halunnut ei ryhtyä
armeijaa johtamaan
orjakapinallisia
vastaan.
Paitsi
Marcus Licinius Crassus.

Crassus oli Rooman
rikkain mies.
Sullan tyrannian aikana
hyvää kauppaa oli tehnyt
tyrannin vastustajiltaan takavarikoimien
kiinteistöjen avulla.
Myös oli hän perustanut Roomaan
yksityisen palokunnan,
joka sammutti vain
sellaisten
kohteiden paloja,
joiden omistaja
oli maksanut
hänelle vakuutusmaksua.

Crassus varusti ja koulutti
omalla kustannuksellaan
kymmenien tuhansien legioonalaisten
armeijan.
Hän koulutti sen hyvin
ja perusteellisesti, sillä
Crassus
vastustajaansa kunnioitti.
Crassuksen alaisuudessa
sotilastribuunina
muuten toimi myöhemmin
monelle tutuksi tullut
Gaius Julius Caesar.
Orjakapinallisten
ollessa matkalla etelään
Crassus legaattinsa Mummiuksen käski
varjostaa orja-armeijaa
mutta olla ryhtymättä
sen kanssa taisteluun.
Mummius jätti ohjeistuksen noudattamatta.
Omasta mielestään
sopivan tilaisuuden
tullen hän hyökkäsi.
Hänet orja-armeija sitten löi.
Mummiuksen yksikön legioonalaisista
huomattava osa
yksinkertaisesti
pois taistelukentältä juoksi.

Crassus vanhan sotilasperinteen nyt elvytti
nimeltä decimatio.
Kymmenesosa
tietyn sotilasyksikön
sotilaista arvalla valittiin,
toverinsa heidät kuoliaiksi mätkivät,
parani kuri.
Orja-armeija marssi Italian eteläosaan
tarkoituksenaan merirosvojen avulla päästä
Sisiliaan hakemaan täydennystä
ja uusia taistelijoita.
Sisiliassa vahvana elivät
aikaisempien orjakapinoiden muistot.
Merirosvot orja-armeijan pettivät,
ja Crassus sulkenut sen oli
ansaan saappaankärkeen,
kaivannoilla
ja linnoitteilla.

Mutta orja-armeija taitavasti toimien,
tai ainakin osa siitä,
hankkiutumaan läpi onnistui
Crassuksen hätäisesti
rakennetusta estetyöstä.
Crassus lähti takaa-ajoon.

Rooman tuon ajan ammatti-armeijassa
yleensä erinomainen kuri vallitsi.
Mut' Spartacuksen orja-armeijassa
kuri ei keskeisimpiä
piirteitä ollut.
Sillä orjia entisiä
itsensä vapauttaneita
vaikea saada takaisin kovan kurin alle oli.
Tässä sen Akilleen kantapää.
Käytiin viimeinen taistelu.
Hajosi orja-armeija taistelukurittomuuteen.
Jotkut lähtivät omia teitään
hyökkäämään.
Roomalaiset toimivat kuin
hyvin rakennettu kone.
Orja-armeija hävisi
taistelukentällä.
Spartacus
kaatui taistelussa,
luultavasti.
Pieni osa
orja-armeijan taistelijoista
irrottautunut oli.
Silti he eivät pakoon päässeet
valtiota kostavaa.
Sillä Pompeius Magnus, "Suuri",
oli Hispaniasta palannut
voitettuaan Sertoriuksen.
Pompeius löi heidät.

Naulasivat roomalaiset
kuusituhatta henkiin jäänyttä
taistelijaa orja-armeijan
ristiin Capuan ja Rooman välillä
kulkevan Via Appian
varrelle.
Tämä tapahtui sata vuotta ennen
Kristuksen ristiin naulaamista.
Vastoin roomalaisia tapoja
Pompeius Roomassa
viettää sai triumfin
vaikka oli hän
lyönyt Hispaniassa
roomalaisen,
Crassus taas urotyöstään sai
pienemmän kunnianosoituksen,
ovation,
sillä hän oli lyönyt "ainoastaan"
orjien armeijan.
Tämä hiertämään jäi
Crassuksen ja Pompeiuksen
välejä.
Mutta tästä eteenpäin roomalaisessa yhteiskunnassa
orjien kohtelu pikku hiljaa parani.
Yli kymmenen vuotta
orjakapinan lyömisen jälkeen
Marcus Crassus, Pompeius Magnus ja Caesar
poliittisen
liittouman perustivat.
Sitä ensimmäiseksi triumviraatiksi
kutsuttu on.

Crassus Caesarin
suunnattomat velat nyt maksoi
ja edisti täten
merkittävästi miehen
uraa.
Caesarin diplomaattiset taidot
saivat liittouman pysymään kasassa.
Crassus halusi itse
pitkästä aikaa
sotilaallista kunniaa saada.
Hänet oli senaatti
myöhemmin nimittänyt
Syyrian maaherraksi.
Omin lupinensa lähti hän
sieltä sotimaan
idän suurvaltaa Parthiaa
vastaan.
Hänen legioonansa
sotaretkellä tuhoutuivat,
itsekin kuoli.

Pompeiuksen
myöhemmin murhautti
Egyptin faarao,
kun paossa oli
hävityn taistelun jälkeen.
Faarao teollaan
miellyttää Caesaria halusi,
voittajaa Rooman tasavallan
sisällissodan.

Caesarin joukko
senaattoreita
senaatin istuntosalissa
tikareilla tappoi,
koska Caesar
nimityttänyt oli
itsensä diktaattoriksi
elinikäiseksi.
Tyranniaa kaikki roomalaiset
vihasivat,
sillä vallan piti olla
monella,
ei yhdellä ainoalla,
kuninkaalla.
Tasavallaksi sitä kutsuivat.

Runollista oikeutta.

Vallan, Caesarin
ottopoika Gaius Octavianus
peri.
Hän yllä piti
kaikki tasavallan
instituutiot.
Mutta tasavalta
mennyttä oli. 

Kirjoitin tämän runoni raakaversion sunnuntaina 16.6.2019. Runon kirjoittaminen liittyy vuonna 2019 alkaneeseen runoryhmään, johon olen osallistunut. Myöhemmin viimeistelin runoni, ja siinä meni oma aikansa, ja runoryhmän vetäjä antoi suurta tukeansa siihen.

I PS. Runoteksti ei välttämättä vastaa viimeisimmän tutkimuksen tietoa asiasta.

II PS. Monet runoistani löytyvät nk. pääblogistani täältä.

maanantai 26. elokuuta 2019

Runoni: Kihti

Mietin kihdin hyviä puolia
Kihti on vanhan miehen tauti
Mutta sain sen suhteellisen
nuorena
Sieluni onkin vanha
Se vetää ruumiinkin
perässään
Mutta kihti...
Tuntee elävänsä,
kun se vaivaa

Kirjoitin tämän runoni vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Kirjoitin runoni 14.6.2019.

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Runoni: Pihka

Jään pihkan sisään
Säilyn siellä aioneiden
ajan
kunnes Uusi maailma
vapauttaa minut 

Kirjoitin tämän runoni vuonna 2019 alkaneessa runoryhmässä, johon olen osallistunut. Runoni syntyi 10.6.2019.

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Prologi

It was the dawn of the third age of mankind – ten years after the Earth-Minbari War.

The Babylon Project was a dream, given form. Its goal: to prevent another war, by creating a place where humans and aliens can work out their differences peacefully. It's a port of call – home away from home – for diplomats, hustlers, entrepreneurs, and wanderers.

Humans and aliens, wrapped in two million, five hundred thousand tons of spinning metal . . . all alone in the night.

It can be a dangerous place, but it's our last best hope for peace.

This is the story of the last of the Babylon stations. The year is 2258. The name of the place is Babylon 5.
 
Ylläoleva teksti on rakastamani suorastaan klassisen eeppisen scifisarjan Babylon 5:n ensimmäisen tuotantokauden alkuteksteistä.

Puolitoista kuukautta tämän blogimerkinnän julkaisemisen jälkeen alkaa täällä julkaistua runoja.

I PS. Nk. pääblogissani julkaisemiani runoja pääset lukemaan tämän linkin kautta. Ja julkaisen luultavasti niitä siellä aika ajoin vielä elokuun jälkeenkin.

...
II PS. 24.3.2020: En tänä päivänä julkaise runojani enää nk. pääblogissani. Todennäköisesti.