Tein hevoshörähdyksiä ja matkin Jeesusta

Vuorokausi sitten päätin flunssassani tms. tehdä taas kerran höyryhengitystä. Keitin kattilaan vettä ja viskasin perään pussillisen rosmariiniteetä. Sitten asetuin Jeesuksen tapaan istumaan sohvalle olohuoneen pöydän äärelle. Pistin pääni päälle juutalaismallisen kangasjutun... ei kun pyyhkeen, ja hengittelin sen alla kattilasta nousevaa höyryä usean minuutin ajan.

Lopulta vein pyyhkeeni takaisin pesuhuoneeseen, minkä jälkeen otin samanlaisen asennon kuin Jeesus, ei vaan kuin Jared Leto, joka on myös joku kuuluisuus kuulemma jossakin ja näyttää Jeesukselta joka tapauksessa, ja automaattisesti tai puoliautomaattisesti keuhkoistani poistui limaa, ja oi, katso: upeasta ruumiistani kuului ääntä, joka oli kuin hevosen hörähtelyä.

Toimenpideohjelma helpotti joksikin aikaa tilannetta.

Upeassa ruumiissani käynnistynyt keloidien kasvu?

Minua oli viime päivinä häirinnyt hieman tunne siitä kuin minua raavittaisiin jollakin metalliesineella sieltä täältä. Ehdin jo miettiä, että viittaako oireilu maksaongelmiin. Tämä ei lopulta kuitenkaan vaikuttanut todennäköiseltä, varsinkin kun olen edelleen vähentänyt alkoholijuomien nauttimista.

Mutta edellisyönä minulle tuli sitten melkein kuin suoraan taivaista vielä parempi selitys: äskettäin saamani viruskuorma, tai ainakin jokin, on voinut käynnistää upeassa ruumiissani keloidien kasvun. Tarkkailen asiaa. Keloideissa on siis kysymys arpien liikakasvusta.

Olen tarkkaillut nk. paiseohjelmia runsaasti viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Siksi voi sanoa, että tiedän ainakin jotain näistä asioista.

Keloideja minulla ei koskaan aikaisemmin edes ole ollut. Ei yhtä ainutta.

...

PS. 19.1.2023: Ei niitä keloideja sitten tullutkaan.

Runoni: Hitler, kives ja penikset

Soihdut sammuu, Adolf Hitler nukkuu
Väkikin nukkuu
Hitlerillä on vain yksi kives
Väki silti nukkuu
Ketään kiinnosta nyt ei
Tip tap tip tap tipetipe tiptap
Kives ja penikset

Aiheeseen jotenkin liittyen, voit niin halutessasi käydä lukemassa nyt jo vanhahkon blogimerkintäni Mitä mieltä olen natsismista eli hitleriläisestä kansallissosialismista nk. pääblogistani. Voit myös niin halutessasi käydä lukemassa Liberalismiwikistä, jolla ei ole mitään tekemistä minun kanssani, artikkelin Kansallissosialismi.

Uneni: Vihamieliset miehet lähtivät etsimään minua

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jossain paikassa jossa oli pieni metsä ja siellä täällä myös asutusta. Näin kahden vihamielisen miehen lähtevän etsimään minua. Katsoin tarkkaan, mihin suuntaan he talsivat ja yhtä tarkasti katsoin, ettei heillä ollut mahdollista nähdä minua, kun kuljin metsäistä rinnettä alas. Pääsin pian asutetummalle alueelle.

Lopulta päädyin isommalle tielle, ja päätin kävellä lähimmälle bussipysäkille.

Uni herättyäni tuntui toiveita herättävältä. Näin samana yönä – tai aamuna – myös toisen, itse asiassa kaameamman, unen, jossa selvitin asiat samaten kunnialla.

Tulkoon joulu

Johannes, ala tulla jo sieltä!" Jeesus kiirehti. "Mutta minä tahtoisin lähteä paimenten mukaan!"

Melkein kuin ristiinnaulattu kuin Jeesus mutta ei ihan kuitenkaan

Nilkoissa tuntui edellisillan koiralenkin vuoksi jo ennestään. Ja sitten alkoi tuntua ranteissakin. Kahvipapujen raastaminen on rankkaa työtä. Vähän kuin olisi ristiinnaulattu Jeesuksen tapaan, mutta kipu on vähäisempi, ja pääsee halutessaan vessaan.

Runoni: Pieni kansainvälinen

Lingua Franca Nova
kuin Jumalan puhetta ois
Ei sen hienompaa
kansainväliseksi apukieleksi
luotua saada vois

Vakiosilmät tonttusten
jo kieltä oppia lukemaan saa
Valhettelematta, joskus
puhuminen kultaa on,
vaikeneminen hopeaa

Foneettinen kirjoituksensa
ääntämystä varsin hyvin vastaa
Ei myöskään epäsäännöllisyyksiä
kielestä
löytyä voi, ei saa

Piparitalkoot, maassa tonttujen
Englantia –
kansainvälisesti puhuta todella ei
Mut' siten, näin, siis
elefeniä lausua he voi

Tissit vielä siihen päälle,
ei voi levähtää
Kansainvälinen joukko tonttujen
nyt yhteen hiileen puhaltaa

Vakiosilmät pienten tonttusten
ne nyt kansainvälisen hajun nähdä saa

Uudet kotisivuni nimeltään 'Tom Kärnä suo' on aloittamassa taivaltaan

Periaatteessa perjantaina 9.12. tänä Jeesuksen vuonna 2022 olin saanut uuden sivustoni Tom Kärnä suo käytännössä valmiiksi. 1990-luvulta alkaen minulla oli ollut toisella palvelimella lähes samanniminen sivusto Tom Kärnän SUO, joka häipyy vuoden 2022 vaihtuessa 2023:ksi bittien taivaaseen, koska Elisa lopettaa palvelun kokonaan yksin yritysasiakkaita lukuunottamatta. Oli ollut todella hirveä homma siirtää sivuston sisältö uuteen muottiin. Mutta nyt se on siis tehty.

Hurjan lyhyt mietelmäni: Todellisuudesta

Todellisuus on parasta huumetta.

Tokaisu: Elämä ja sen kaikki muodot

Halveksin elämää sen kaikissa muodoissa.

Suihkussa käyminen sunnuntaisin ja mielen raikastuminen

Olin joitakin viikkoja sitten joutunut päästämään erään wanhahkon toverini SJ:n punkkaamaan yhdeksi yöksi kämpilleni, koska tämä oli ollut Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon "seurakuntavaaleissa" toimitsijana ja koska hän ei päässyt putkiremontin aikaiseen väliaikaiseen väistökotiinsa Nurmijärven Röykkään enää keskellä sunnuntain jälkeistä yötä. Hänen varsinainen kotinsa siis sijaitsee Vantaan Myyrmäessä.

Hän oli tuonut mukanaan aamiaistarpeita. Söimme niitä jo yöllä.

Seuraavana aamuna tai keskipäivänä, joka sijoittui maanantaihin, keitin hänelle kahvit ennen hänen lähtöään Nurmijärvelle.

Seuraavaksi pieni johdanto itse kirjoitukseni pääasiaan:

Sunnuntaisin minulla tapaa olla jonkinasteinen krapula. Tämä johtuu siitä, että lauantaisin minulle tulee yleensä vieraita, joiden kanssa muun ohella nautin alkoholijuomia. Toverini herra JA tapaa tuoda aina mukanaan kolme erilaista Alkon olutta. Maksan hänelle noin tai hieman yli puolet ostosten hinnasta, ja sitten nautimme ne puoliksi. Ja jos hyvin käy, me kommentoimme myös oluita. Toveri herra HH taas tuo omat oluensa mukanaan. Herra JM taas ei käy vierailulla joka lauantai ja hän myös käydessään nauttii vähäisemmässä määrin alkoholia. Tapaan juottaa vierailleni myös väkeviä omaan laskuuni.

Istunnon aluksi toki tarjoan ensin vierailleni aina kahvituksen.

Aina välillä olen myös perjantaina nauttinut jotain miestä väkevämpää. Eli olutta.

Lauantain alkuillan vieton aikana taas katsomme joko eräästä tallennuspalvelusta tai jostain suoratoistopalvelusta ohjelmaa, taikka joskus jopa katsomme pelkästään tavallista televisiokuvaa.

Minulle tuli mieleen kirjoitukseni alussa mainitsemastani yövierailusta tämä:

Sunnuntaipäivät tapaavat olla minulle krapulapäiviä. Nimitän niitä "herran päiviksi", koska minä olen herra ja koska sunnuntaisin olen jossain määrin kykenemätön tekemään mitään järkevää. Tämä ei ole sitten kristinuskon vastainen lausunto. Kökötän vain sisällä ja koen elämäni olevan tylsää ja ikävää. Nykyään korkean ikäni vuoksi upealla ruumiillani kestää hyvän aikaa toipua pienestäkin alkoholinkäytöstä.

Odottessani SJ:tä yökylään kävin suihkussa. Yleensä en viitsi sellaista sunnuntaisin tehdä, mutta kun kerran vieras oli tulossa kylään, niin päätin tehdä poikkeuksen sääntöön. Ja, oi, katso: klo 18:n jälkeen illalla olin henkisesti yllättävän pirteässä kunnossa. Voisiko pelkkä suihkussa käyminen raikastaa mieleni tällä tavoin?

Päätin testata asiaa. Myös seuraavana sunnuntaina kävin suihkussa. Testin tulos jäi siltä päivältä epäselväksi, koska olin nauttinut alkoholia niin torstaina, perjantaina kuin lauantaina.

Seuraavana sunnuntaina en jaksanut kuitenkaan käydä suihkussa. Osasyy on varmaan se, että JA:n lauantaina tuomista kolmesta oluesta yksi oli ollut 0,75-litrainen.

Itsenäisyyspäivä oli eräänlainen "herran päivä" myös, koska sen aattona olin pitänyt verkkotapahtumaa nimeltä nk. verkkojuopotti, jossa nautitaan erilaisia juomia ja arvostellaan ne. Tapahtumassa voi nauttia niin alkoholipitoisia kuin alkoholittomia juomia. Yleensä vältän sunnuntaista torstaihin alkoholin nauttimista, kun seuraavana päivänä pitää aina lähteä ulkomaailmaan, enkä halua mitään kummitusoloja itselleni.

Mutta koska itsenäisyyspäivä oli minulle "vapaa", nautin sen aattona sitten Tapahtumassani kolme olutta. Olin muuten juuri samana päivänä törmännyt Espoon Lähderannan Alkossa 18-prosenttiseen olueeseen. Kun näin sen, oli kuin hiukseni olisivat nousseet pystyyn piponi alla. Mutta en viisaasti ostanut sitä.

Koska Tapahtuma alkaa yleensä vasta noin klo 19, mahdollisesti nautitusta alkoholista on minulla helposti seurauksia seuraavalle yölle. Itsenäisyyspäivänä kuuntelinkin musiikkia tai nukuin melko paljon. Mutta sitten päätinkin käydä suihkussa. Se taisi auttaa ainakin hieman.

Tämän jälkeen päätin kuitenkin lopettaa tieteellisen kokeeni. Minusta oli alkanut tuntua, että merkitsevää tulosta joutuisi odottamaan vielä viikkojen ajan.

Voit niin halutessassi käydä lukemassa periaatteessa yli 20 vuotta wanhan nettisivuni Jeesuksen elämä ja raikkaudet.

Tokaisu: Kahvi ja Jeesus eroavat toisistaan

Kahvi tippuu aikansa. Jeesus ei milloinkaan.

Uneni: Olin tehnyt pankkiryöstön

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Asuin Yhdysvalloissa. Olin ilmeisesti juuri tehnyt eräiden tovereideni kanssa aseellisen pankkiryöstön. Toverini olivat yhtä ilmeisesti neekereitä.

Ryntäsimme meillä käytössä olleeseen nelioviseen porrasperäiseen henkilöautoon. Minä istuin takapenkillä oikealla. Jostain syystä kuski ei halunnut päästää yhtä tovereista pelkääjän paikalle, vaan kaasutti suoraan tiehensä jättäen tämän kadulle raivoissaan ja hämmentyneenä. Minä ihmettelin vähän, että mitä se nyt noin. Olin pahoillani kadulle jätetyn puolesta.

Lopulta törmäsimme poliisin tiesulkuun. Minulla oli revolveri. Piilotin sen äkkiä pelkääjän paikan istuimen alle ja toivoin, ettei poliisi huomaisi sitä. Tiesululle päästyämme rullasin oven ikkunan alas ja käyttäydyin asiallisesti ja normaalisti. Poliisi viittasi meidät jatkamaan matkaa. Tuli mieleen yhdelle sun toisellekin meistä, että olen melko hyvä esittämään.

Runsaasti painajaisia

Näin jokin aika sitten yöllä painajaisia.

Yhdessä unistani kärsin pica-oireyhtymästä. Söin yhtä sun toista sellaista, joka ei periaatteessa ole tarkoitettu syötäväksi, tai yhdenkään eläimen syötäväksi myöskään.

Uneni: Ylpeä länsimaisesta kulttuurista

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Sanoin jollekulle ihmiselle, että olen hyvin ylpeä länsimaisesta kulttuurista mutta että kuitenkin olen myös valmis kuuntelemaan niitä ihmisiä, joilla on erilainen kulttuurinen tausta.

Tiede-lehden keskustelupalsta lakkautetaan

Näemmä Tiede-lehden ja Tiede Luonto -lehden verkkosivusto "uudistuu" 12. joulukuuta 2022 lukien. Sivut siirtyvät ilmoituksen mukaan hs.fi-palveluun.

Muutoksen myötä yli 20 vuotta toiminut tiede.fi -keskustelupalsta suljetaan.

...Jatkossa ilmeisesti tiedeaiheista keskustelua on Sanoman sivustoilla ainoastaan juttujen lukijakommentaareissa, jos sielläkään.

En ole koskaan itse kirjoittanut Tiede-lehden keskustelupalstalle, vaikka minulla on ollut tunnukset sinne.

Palstan käytettävyys oli ajettu alas jo useita vuosia sitten. Moderaatio palstalla joko on sittemmin loistanut poissaolollaan tai sitten se on toiminut automaagisesti ilmiantojen perusteella taikka satunnaisesti.

Palsta oli täyttynyt varsin suuresti omaa höpöään julistavilla hörhöillä.

Saa nyt sitten nähdä, minne jäljelläolevat viimeiset mohikaanit nyt suuntaavat palstalta.

Ehdottaisin, että osa näistä löytyy tulevaisuudesta seuraavilta palstoilta:

TechBBS

Vauva.fi

...Eräs palstalaisista hyvin nopealla aikataululla ehti perustaa uuden keskustelupalstan, jonka jo nimessä oli kirjoitusvirhe: Tiede keskustelupalsta. Saa nähdä, kuinka pitkäikäiseksi yritykseksi osoittautuu.

PS.: Sanon vielä, että kaikesta huolimatta on minusta hienoa, että eräs laajenevista tihentymistä jankkaava ikihöpöttäjä menettää näin yhden roskapostittamisfoorumeistaan.

...

PS. 9.12.2022: Tuonne mainitsemalleni "Tiede keskustelupalstalle" on sittemmin ilmestynyt ylläpitäjän viesti, jossa todetaan, että ko. keskustelupalsta tultaneen sulkemaan. Ja mukana on kehotus siirtyä tiedepalsta.fi -osoitteeseen, jossa on toinen tällainen vastaperustettu tiedeaiheinen keskustelupalsta. Mutta eroaa edellisestä siinä, että kirjoittamisia on ehtinyt sille kertyä jo vähän enemmänkin.

Uneni: Näkymätön henkilö kanniskelee tavaroita

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin joidenkin ihmisten kotona. Ainakin kaksi ihmistä oli läsnä siellä minun lisäkseni. Yhtäkkiä jokunen kodin esine rupesi leijumaan itsestään. Minä älykkäänä miehenä tietenkin tajusin heti, että kyseessä on näkymätön ihminen.

Tämä meni mukaan ottamineen kodin tarpeineen keittöön. Keittiöllä oli kaksi oviaukkoa. Kun henkilö oli mennyt yhdestä sisään, niin tajusin olla menemättä hänen perässään, sillä hän oli nopea: jo tuossa tuokiossa hän olikin näkyvine tavaroineen jo toisella ovista. Jouduimme pelaamaan parin hetken ajan sellaista kissa ja hiiri -leikkiä, että hän yritti aina karkuun jomman kumman oviaukon kautta.

Periaatteessahan näkymätön henkilö olisi näkymättömine käsineen voinut hyvin mojauttaa minua keskelle naamatukkataulua. Mutta onneksi unessa ei sellaista sentään tapahtunut. Vaikka olisiko sillä ollut mitään väliä? Aamulla herättyäni naamatukkatauluni olisi jälleen ollut normaali, eikä olisi tietoakaan myöskään aivotärähdyksestä.

Uneni: Vittuilin SS-miehelle

Näin edellisenä yönä runsaasti painajaisia, tai ainakin jossain määrin painajaislaatuisia unia. Yksi unenpätkä, jonka muistan hyvin, oli seuraavanlainen:

Haukuin seurassani ollutta SS-miestä pelkuriksi. Tajusin saman tien, että tuli tehtyä huono liike. SS-mies oli vähällä ruveta kaivertamaan pistimellä sisuksiani ulos, mutta päätti kuitenkin sitten, että selvitetään välejä, jos tarvitsee, joskus myöhemmin.

En viitsi avautua siitä, mitä unessani luultavasti oli ennen tätä kohtausta tapahtunut.

Näkemääni uneen liittyen elämän tarkoituksesta

Viikko sitten olin nähnyt merkitsevän unen. Sain siihen liittyen seuraavan omasta mielestäni mainion ajatuksen: että elämän tarkoitus on se, että on elämän tarkoitus.

Veikkaan myös, että jos ihmisellä todella on tarkoitus elämälleen, niin hän on myös valmis vaikka kuolemaan sen puolesta.

Toisaalta voi olla myös sellaisia elämän tarkoituksia, joiden vuoksi ei ole kauheasti järkeä kuolla, kuten esimerkiksi sellaisen unelman, että kaikkien ihmisten tulee voida tulevaisuudessa harrastaa öljyvärimaalausta. Mutta on kuitenkin periaatteessa mielipidekysymys, että mikä tarkoitus on puolesta kuolemisen arvoinen. Se on itsestä kiinni.

Uneni: Maailmankuvallinen viisastenkivi, ja kauppaan lähtö

Näin edellisenä yönä seuraavanlaisia unia:

Olin keksinyt uskonnollisen maailmankuvan kannalta oikean maailmojasyleilevän viisastenkiven. Olin hirveän iloinen keksinnöstäni.

Toinen uneni oli sellainen, että vanhempani olivat vielä elossa, ja ilmeisesti asuin heidän kotonaan Vantaan Varistossa. Oli lauantai-ilta, ja minun oli määrä käydä lähikaupassa ostamassa mm. oluita.

Kysyin vanhemmiltani, että meneekö kauppa vasta iltayhdeksältä kiinni. Nämä vahvistivat asian olevan näin.

Mutta, oi, katso, olin unohtanut reppuuni lämpimään erinäisiä maitotuotteita edelliseltä kauppareissultani. Vanhempani eivät olleet kuitenkaan vihaisia. Äitini mietti, mitä niistä voisi vielä tehdä.

Unessani yksi lähikaupoista sijaitsi Hämeenkylän hampurilaispaikan vieressä. Oikeasti siellä ei mitään sellaista ole. Matka sinne tuntui turhan pitkältä, vaikka ei se oikeasti sitä olisi ollut. Mutta tajusin sitten, että voin mennä Variston kauppaan, joka oikeasti ei sijaitsisi juurikaan lähempänä.

Mutta sinne lähdin. Oli talvi. Suorin reitti ao. kaupalle kulkisi rinteeseen rakennetun rivitaloalueen kautta. Mutta jostain syystä päätin mennä hieman pitempää reittiä. Kävelin jyrkkää mäkeä alas ja käännyin sitten oikealle mennäkseni asfaltoidun piha-alueen läpi. Huomasin kengillä luistelun olevan kätevä tapa edetä. Mutta eräät muut ihmiset olivat tässä luistelemisessa minua nopeampia. He pääsivät edelleni.

...

PS. 30.11.2022: ja tälle tuli sitten jatkoakin.

Uneni: Ja niin minusta tuli suurmies

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Minusta oli tullut suurmies. Mahtavat lihakseni kiiltelivät öljyssä, ja olin suuressa suosiossa.

PS. Pitäisikö tällaisia unikertomuksia ylipäätään julkaista?

Elämä, elämä puhu minulle elämästä!

Kyllä minulle on aikoja sitten valjennut elämän täydellinen hyödyttömyys.

PS. Tätä merkintää ei tule käsitellä merkkinä siitä, että olisin itsetuhoinen.

Pieni mietelmäni maailmankaikkeudesta

Maailmankaikkeus on välinpitämätön, mutta ei sillä ole väliä. Huonomminkin voisi nimittäin asia olla.

Uneni: Menin ostamaan kolme erilaista olutta pienissä pakkauksissa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin jonkun naisen kanssa kaupassa. Tämä oli auttanut minua kolmen erilaisen oluen valitsemisessa mutta sanoi kuitenkin minulle kassajonossa, että hän ei nykyään itse nauti alkoholia. Sanoin hänelle, että kyllä minunkin varmaan kannattaisi lopettaa, mutta nämä hänen valintansa minulle vaikuttavat varsin hyviltä.

Kyseessä oli ilmeisesti saman valmistajan kolme eri tyyppiä olevaa olutta, jotka olivat kaikki 0,2 litran annoskoossa. Olen tavannut ajatella, että olut tulisi myydä tässä koossa, jotta olisi yksinkin ryypiskellessään helpompaa maistella erilaisia oluita.

Uneni: Siirtyä Samsungin laitteisiin

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että olin joutumassa harkitsemaan vakavasti siirtymistä Samsungin laitteisiin. Se, että Samsung tapaa ladata valmistamansa älykännykät täyteen omia sovelluksiaan, joita ei edes voi halutessaan poistaa, ei edes kauheasti häirinnyt minua.

Omassa PC-pöytätietokoneessani on Mint Linux käyttöjärjestelmänä. Omistan myös sellaisen Android-älykännykän, joka on ikään kuin Reilun kaupan puhelin, nimeltään Fairphone.

Oikeasti en koskaan olisi siirtymässä Samsungin tuotteiden käyttäjäksi. Tai korkeintaan voisin kuvitella ostavani Samsungin valmistaman television, mutta se olisi sitten siinä...

Kävimme Helsingissä sijaitsevassa kissakahvila Helkatissa

Keskiviikkona 19.10.2022 käytiin pienellä porukalla, siis yhdistykseni väen kanssa, Helsingissä Fredrikinkadulla sijaitsevassa kissakahvila Helkatissa. Meitä oli ohjaaja ja neljä muuta henkeä.

Meille oli varattu aika sinne puoli yhdeksi. Näyteikkunassa oli wanhan mallin avattu televisio, jonka kuvaruutuun tuli saavuttuamme yksi kissoista loikoilemaan. Ulko-ovi ja tuulikaapin ovi eivät saaneet olla samanaikaisesti auki, jotta kissat eivät karkaisi. Henkilökunnan jäsen päästi meidät kahdessa erässä tuulikaapista sisälle. Jätimme kengät lähelle ulko-ovea, ja henkilökunnan jäsen selvitti meille talon säännöt.

Meidät ohjattiin sitten pöytiimme. Tilat olivat tummanpuhuvat, ja siellä täällä oli tunnelmallinen valaistus. Kissoja oli joka paikassa. Paikassa leijaili pieni kissanpissan tuoksu. Mutta onneksi se oli pieni. Paikassa asui myös kaksi kania.

Minä tilasin itselleni kisucappuccinon sekä suklaakakun palasen, jonka seuraksi tuli kermavaahtoa ja appelsiininpaloilla maustettua jäätelöä, sekä mintunlehti.

Hinnat olivat lievästi korkeammat kuin mitä vähemmän päivitetyillä Helkatin sivuilla oli näkynyt.

Saamani kahvitus oli varsin hyvää, ja kisucappuccinossa "kisu" merkitsi sitä, että taitava kahvimestari oli taiteillut siihen kissan kuvan.

Helkatti on muuten mahdollista varata myös yöajaksi. Kahvilassa voi myös nukkua.

Kävi ilmi, että olen vähän eläinkuiskaaja. Kissat näyttivät pitävän minusta. Ja toinen kaneistakin asettui tuolini viereen tai alle. Kerran yksi kissoista hyppäsi päälleni ja kiipesi minua pitkin omille teilleen.

Kissat myös tykkäsivät tulla pöydille. Annoin parin kissan lopuksi nuolla lautaseni puhtaaksi. Otin haarukan varmuuden vuoksi pois siltä.

Kävin myös vessassa, jossa oli rustiikkinen tunnelma.

Puoltatoista tuntia pitempään paikalla ei saanut viipyä.

Piti tämä nyt tämän yhden kerran kokea! Minusta reissu oli mukava ja erikoislaatuinen.

Jälkeenpäin toverini Virpi on lausunut, että hänen kokemuksensa perusteella minä oikeasti olen kissakuiskaaja.

I PS. Neljä vierailuun liittyvää kuvaa pääsee sitten katsomaan täältä. Valitettavasti minulta jäi ottamatta kuva syömättömästä suklaakakkulautasellisestani.

II PS. Tämä tekstini on suurin piirtein samanlaisena ilmestynyt ennen tätä jo useita kertoja: yhdistykseni Facebook-sivuilla, yhdistykseni blogissa, yhdistykseni "huoneessa" Discord-palvelussa sekä omassa "huoneessani" samassa palvelussa. Lisäksi olin lähettänyt reissukatsauksen usealle tutulleni sähköpostitse.

Uneni: Robottilapsi

Näin jokin aika sitten sellaista unta, että kävi ilmi, että erään wanhan kaverini lapsi onkin tosiasiassa robotti.

Uneni täytyy liittyä siihen, että tämä nyt jo aikuinen lapsi on sittemmin ilmennyt transseksuaaliksi.

Mietelmäni: Yksijuurisuus

Olisi varsin hienoa sekä käytännöllistä, mikäli suomen kielen sanat muutettaisiin yksijuurisiksi.

Mietelmäni: Tasa-arvo elämässä

Ihmisten pitäisi olla elämässä tasa-arvoisia, mutta he eivät ole.

Tokaisu pelosta

Elämässä ei ole muuta pelättävää kuin pelko itse.

Dunbarin luku mietelmänä

Nykynykyihmisen välittömillä esi-isillä oli ollut se etu puolellaan, että he eivät edes periaatteessa voineet tuntea 150 ihmistä. Koska he eivät kyenneet siihen.

Nykynykyihmisellä taas saattaa olla sen lisäksi 5000 Facebook-kaveria.

Uneni: Kasvoni peilissä

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Eräs sukulaistyttöni tuli luokseni näyttääkseen minulle naamaani käsipeilistä. Saatoin olla kuollut. Siltä kasvoni peilissä ainakin epämääräisesti näyttivät.

Tietyllä tavalla järkytyin unestani. Mietin, että liittyykö tämä jotenkin oikeasti minun elämääni. Myöhemmin kuitenkin tajusin, että uni saattaa liittyä yhden kaverini kissaan, joka uneni näkemisen jälkeen oltiin viemässä lopetettavaksi. Menin yhden hänen toisen kaverinsa kanssa 5.10.2022 mukaan reissulle hänen henkiseksi tuekseen.

Unella saattoi olla tekemistä myös sen kanssa, että olin vasta eli 28.9.2022 saanut tietää, että Elisa lopettaa kotisivutilani vuoden 2022 lopussa sen alustan vanhentuneen tekniikan ja heikon kysynnän vuoksi.

Imperialismista tokaisu

Imperialismi on pienten sielujen taidetta.

Uneni: Hyvin modernin avaruusaluksen puikoissa

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin jossain tulevaisuuden tähtialuksessa tyyppiä Star Trek tai Orville. Asemapaikkani oli aluksen suurikokoisessa ja tilavassa ohjaamossa. Meidän oli määrä lähteä menemään aluksella paikasta A paikkaan B. Edessäni oli aluksen ohjainpaneeli. Tiesin, että aluksen järjestelmä osasi arvata sen, mitä pilotti tahtoo, mutta minähän  en edes tiennyt, mitä tahdoin. Onnistuin kuitenkin saamaan aluksen liikkeelle. Hyvin hitaaseen liikkeeseen. Onneksi emme törmänneet avaruusasemalla mihinkään.

Vieressäni olevalla kapteenilla oli nyt mahdollisuus vaihtaa minut toiseen upseeriin, mutta korvaajan saaminen riittävän lyhyessä ajassa voisi olla haastavaa.

Uneni: Saavuin bussilla lentoasemalle

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Saavuin bussilla lentoasemalle. Kyseessä oli mitä luultavammin Helsinki-Vantaan lentoasema.

Näin jonkin isokokoisehkon kaksimoottorisen matkustapotkurikoneen lähteneen rullaamaan paikasta A paikkaan B.

Ilmeisesti en ehtinyt unessa vielä bussista ulos.

Minulle jäi täysin hämäräksi, minne olin unessa lähdössä.

Uneni: Polkupyörällä tapaamaan Suomen hallitusta

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Minun oli määrä jonkin tuikitärkeän asian vuoksi kahdessakymmenessä minuutissa ajaa kotoani länsi-Vantaalta Helsinkiin polkupyörällä. Minun oli tarkoitus ilmeisesti tavata siellä Suomen hallitus.

Kaksikymmentä minuuttia on kovin lyhyt aika tuonpituiselle pyörämatkalle. Mutta unessa se lähes riitti, vaikka jopa pysähtelin välillä erinäisistä syistä. Jossain välissä tapasin poliisejakin, jotka olivat kiinnostuneita siitä, mitä minä tein siinä paikassa, missä olin siinä vaiheessa matkaa.

Lopulta olin jossain päin ydin-Helsinkiä. Olin tullut johonkin taloon. Kävi ilmi, että sinne oli soitettu pommivaroitus. Tästä syystä en päässyt talosta muiden paikalla olijoiden ohella pois hyvään aikaan.

Matka kuitenkin pääsi jatkumaan jossain vaiheessa. Olin nyt kulkemassa autolla takapenkillä. Näytti siltä, että em. välikohtauksen takia myöhästyisin tapaamisesta Suomen hallituksen kanssa.

Ihmiset ovat eksyksissä

Jokainen ihminen on enemmän tai vähemmän eksyksissä. Ja usein ihminen yrittää sitten päästä myös siitä tilanteesta pois. Eikä välttämättä onnistu, koska tie siitä pois ei ole merkitty.

Jokaisessa ihmisessä on jotain Jumalasta

Tämä ei ole kovin omaperäisesti sanottu, mutta minusta jokaisessa ihmisessä on jotain Jumalasta.

Tosin on kuitenkin jonkin verran epävarmaa, että päteekö sama myös psykopaatteihin.

Uneni: Laajarunkoinen matkustajalentokone

Näin useita päiviä sitten seuraavanlaista unta:

Oli suurikokoinen moderni matkustajalentokone. Minä olin tavallaan unen hämyisessä maailmassa saanut valita osan sen rakenteesta vetämällä jonkinlaisesta mallista siipiä leveämmälle, jolloin siivissä olevien moottoreidenkin määrä muuttui.

Kun minua pyydettiin kuvailemaan tätä lentokonetta, niin sanoin sen olevan laajarunkoinen matkustajalentokone.

No, minä olinkin sitten yksi koneen lentäjistä. Ja kone olikin varsin laajarunkoinen, sillä sen ohjaamo oli tavattoman leveä. Se sisälsi useita vierekkäin olevia leveitä paneeleita, joiden jokaisen takana istui yksi lentäjistä. Minä asetuin oikeanpuoleisimman paneelin taakse.

Uneni: Ihana paikkakunta

Näin edellisenä yönä unta jostain paikkakunnasta, joka miellytti minua suuresti. Unessa oli jonkinlaista onnentunnetta jopa mukana. Kuitenkaan unessa ei selvästi sanottu, että kyse olisi poliittisesta fantasiamaastani Mousasta (joka eri asia kuin samanniminen Skotlantiin kuuluva piskuinen saari).

Pyörätuoli, kaveruus ja semmoinen

Näin seuraavanlaisia unia jokin aika sitten:

Jostain kumman syystä minun piti kuljettaa Helsingistä ystäväni Liisan pyörätuoli vanhempieni kotiin Varistoon. 99 % matkasta tietenkin bussilla. Varistossa astuin bussista ulos ja istuin pyörätuoliin. Minun piti mennä tietyn rivitaloalueen halki, ja siinä oli ylämäkeä. Lopulta päätin, että lopun ylämäestä kävelen. Pyörätuoli oli melko kevyt. Jaksoin kantaa sitä toisessa kädessäni hyvin.

Toisessa unessani kaverini Liisa ja Jari olivat tulleet kylään Variston kotiin. He olivat siellä myös yötä. Minusta oli sääli, ettei yksi vanhimmista kavereistani Jape ollut päässyt myös paikalle.

Minun ja veljieni vanhemmat olivat molemmat kuolleet jo vuonna 2007. Mutta sinne, samoin kuin "mummilaani" sijoittuvat edelleen monet uneni.

Näiden kahden unen Liisa ei tosiasiassa ole niin kävelyvammainen, että tarvitsisi rollaattoria saatikka sitten pyörätuolia liikkumiseensa.

Tokaisu pelastuksesta

Pelastus saa odottaa.

Taas yksi sotaisehko uni

Jokin aika sitten näin seuraavanlaista unta:

Olin sotilas. Olin upseeri.

Ilmeisesti vihollisen oli todettu olevan lähellä, sillä tuli hälytys. Hirvittävä joukko sotilaita alkoi mennä sinne minne heidän luultavasti oli tarkoituskin mennä. Ajattelin mennä mukana, mutta ensin minun oli tärkeää löytää revolverini. En ollut löytää sitä millään, mutta sitten huomasinkin sen olevan jo kädessäni. Yritin löytää myös vaalean takkini, mutta jää epäselväksi, löysinkö myös sen.

Pohdin samalla myös sitä, että minkäarvoinen upseeri mahdoin olla. Voi olla, että päädyin lopulta majuriin. Mietin myös, että mikä mahtoi olla tehtäväni tässä armeijassa.

Lähdin joka tapauksessa menemään revolveri kädessäni. Vedin iskurin taakse, jotta olisin heti valmis käyttämään asettani, mikäli vihollisia tulisi yllättäen näkyviin. Mutta iskuri jotenkin viritettäessä kääntyikin hieman sivulle. Vaikka kyseessä oli ilmeisestikin aseen ominaisuus, se tuntui minusta epämiellyttävältä, joten päästin iskurin takaisin eteen.

Vaihteeksi sotaisia unia

Näin jokin aika sitten eräänä yönä seuraavanlaisia unia:

Olin Jatkosodan aikana ylikersantti. Selostin yhdelle uudelle sotilaalle, miten voi pärjätä sodassa: pitää pään kylmänä ja katsoo tarkasti missä mennään ja pitää päänsä matalana aina kun täytyy.

Toisessa unenpätkässä olin jossain myöhemmässä sodassa. Vihollinen oli kehittänyt rynnäkkökivääreihinsä noin puoli metriä pitkän ammuksen, joka meni armeijamme tämänhetkisistä luotiliiveistä heittämällä läpi. Minä ja muut ihmettelimme, millä lailla me voisimme vastata tuollaiseen. Itse ihmettelin myös itsekseni, että millainen lippaan täytyy olla, että tuollainen ammus menee siihen. En kuitenkaan huomannut ihmetellä myös sitä, että täytyisi rynnäkkökiväärinkin sitten olla varsin erikoisen mallinen.

Kolmannessa unenpätkässä olin "mummilani" pihalla eräiden sukulaisteni kanssa. Nykyään ei yhdistettyä sauna- ja varastorakennusta enää ole siellä, mutta tässä unessani se vielä oli. Yhtäkkiä näin jonkun rynnäkkökiväärimiehen hivuttautuvan hiljaa lähemmäksi meitä em. rakennuksen ja kiviaidan välissä. Huusin varoituksen, ja lähdimme kaikki juoksemaan pakoon. Taisimme kaikki juosta tontin päärakennusta kiertäen vastapäivään. Ihmettelin, miksi juoksuni oli kovin hidasta. Joko uni loppui siihen, tai sitten rynnäkkökiväärimies ei saanut meistä ketään kiinni.

"Mummilani" on perinteinen suurperheen kotitalo. Asuin itse siellä vanhempieni ja vanhemman pikkuveljeni kanssa siihen asti, kun olin aloittanut peruskoulun toisen luokan. Ukki ja mummi olivat asuneet siellä, ja heidän lisäkseen aina jokunen heidän sukulaisensa. Ukkini oli kuollut vuonna 2005, ja joitakin vuosia hänen kuolemansa jälkeen mummini oli intervallihoidon jälkeen muuttanut hoitokotiin, koska lopulta paikalla asuneet muut sukulaiseni eivät kyenneet enää pitämään hänestä huolta. Mummilla oli alkava dementia. Hän kuoli sitten vuonna 2020 juuri ennen kuin koronavirus iski tuhoisasti hoitokotiin. 94 vuoden kypsässä iässä.

Senkin jälkeen, kun olimme muuttaneet pois mummilasta, kävin siellä säännöllisesti, joko yksin tai perheen kanssa. Minulle ei siellä koskaan tapahtunut mitään jännittävää, tai ei ainakaan mitään kauhistuttavaa. Siksi minua ihmetyttää se, että monet jännitysunistani sijoittuvat sinne. Vaikka oikeasti se on merkinnyt minulle aina jonkinlaista rauhan satamaa...

Lyhyt mietelmä: Elämän surkeus ja nihilismi

Millään ei ole mitään väliä, paitsi että ainakin joillakin asioilla on ihan pikkaisen väliä.

Uneni: Esperanton ymmärtäminen romaanisen kielen perusteella

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin tutustunut johonkin naiseen, jonka äidinkieli oli romaaninen. Päätin lausua hänelle jotain sellaista esperanton kielellä, josta hän oman äidinkielensä perusteella ehkä saisi selvää. Mutta kun kehittämässäni lauseessa oli esperanton sana ĉi tiu, "tämä", niin oli selvää, että yritykseni oli tuomittu epäonnistumaan.

Uni kertoo ainakin siitä, että esperantosta on ehkä tulossa minulle tärkeä asia.

PS. Oikeasti esperanton ymmärtäminen minkä tahansa romaanisen kielen perusteella on jossain määrin vaikeaa. Vaikka jotkut kuvittelevatkin, että kielellä on jotain tekemistä espanjan kanssa.

...

PS. 30.12.2022: Esperantosta ei ole oikeasti tulossa minulle tärkeää asiaa.

Uneni: Päätin ryhtyä opettelemaan kitaransoittoa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Elämässäni oli joku läheinen nainen, joka osasi soittaa kitaraa. Ehdotin hänelle, että hän voisi opettaa minulle kitaransoittoa. Hänelle asia kävi hyvin. Minulla oli kyllä melko realistinen käsitys siitä, mitä asia vaatisi: vuosien opiskelua.

PS. Aikaisemmat henkilökohtaisaiheiset kitarauneni seuraavien linkkien takana: Pakko oppia soittamaan kitaraa (27.4.2020), Tapasin NCIS-sarjasta tutun Mark Harmonin (1.5.2020), Taas kitaraa rämpyttelemässä (12.7.2020) ja Päätin ryhtyä opettelemaan kitaransoittoa (8.7.2022).

Runoni: Kuusikilometrinen suihkumoottori

Oikeus tavoitella onnea
Sen perässä silti juosta ei kannata
Onni on hakijapakoinen
Parempi olla on
tyyni ja rauhallinen

Vedä huotrasta miekkasi
se mulkkua symboloi
Kuin symbaalit kadulla
mut' penismiekkailua en harrasta
lailla bonoboin

Ukkonen

Ukkosta ei tarvitse pelätä, koska sana tarkoittaa pikku-ukkoa.

Uneni: Olin päättänyt ryhtyä huumeiden salakuljettajaksi

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin päättänyt ryhtyä huumeiden salakuljettajaksi. Minulle ja pienelle joukolle muita salakuljettajia jaettiin tehtäviä. Meille sanottiin, että tehtävän suoritettuamme meidän pitää jokaisen vielä maistaa huumekarkkeja.

Tuli aika lähteä hoitamaan tehtävää. Ja se meni. Annoin tahallani ajan mennä ohi. Mieleeni tuli, että tästä seuraa minulle vaikeuksia. Pohdin myös, että pitäisikö minun ottaa poliisiin yhteyttä.

Juoneltaan uneni tuntui minusta varsin järkyttävältä, mutta siitä huolimatta herättyäni unesta tunsin jotenkin erityisesti eläväni.

Uneni: Minun oli tarkoitus lähteä wanhaa kaveriani tapaamaan

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Asuin vanhempieni luona, omakotitalossa. Heidän kämppänsä oli jopa isompi kuin mitä se oli todellisuudessa ollut.

Minun oli tarkoitus lähteä wanhaa kaveriani Japea tapaamaan. Tarkoitus oli olla hänen luonaan yötä. Aikataulu oli melko kiireellinen. Olin kerännyt mukaan otettavat tavarat kasaan. Olin sopinut isäni kanssa, että hän heittää minut autolla tietylle kauempana olevalle bussipysäkille.

Mutta isäni olikin ottanut vähän kuppia eikä siksi voinut tarttua auton rattiin. Ja äidilläni ei ollut ajokorttia. Olin valtavan vihainen. En millään ehtisi kävellä kyseiselle bussipysäkille ajoissa.

Keksin sitten, että turvaudun suunnitelmaan numero kaksi. Kysyn Japelta, haluaisiko hän tulla käymään minun luonani. Unissani kännykät ovat yleensä varsin ihmeellisiä kapistuksia, mutta onnistuin soittamaan puhelimellani Japelle. Tälle kävi se, että hän tulee käymään.

Vähän ajan kuluttua tajusin, että olin ollut niin hömelö, etten ollut edes muistanut pakata kaikkia tarpeellisia tavaroitani reissua varten. joten hyvä oli oikeastaan, etten ollut päässyt lähtemään.

Oikeassa elämässä olin muuttanut vanhempieni luota omaan kotiini vuonna 2002. Ja vanhempani olivat kummatkin kuolleet vuonna 2007. Oikeassa elämässä isäni ei myöskään ollut ollut noin epäluotettava.

Jape on yksi kolmesta edelleen olemassa olevista vanhimmista kaveristani. Olin tutustunut häneen vuonna 1995.

Uneni: Toinen pitkä kävely

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Minun oli tarkoitus päästä tutummille seuduille. Matka oli minun tarkoitus taittaa kävellen.

Tosin en ollut ihan varma reitistä. Enkä siitä, missä minä olin.

Mutta lähdin kävelemään.

Melko alussa kävelyä ajattelin päästä eräälle tielle eräänlaista oikoreittiä oikaisemalla eräänlaisen maaseutumaisen alueen kautta. Kohta edessäni oli jonkinlainen kasvustoa täynnä oleva vaara. Mietin jo, että pitäisikö sittenkin kääntyä takaisin ja mennä suosiolla pitempää reittiä. Mutta sitten maasto aivan silmissä paranikin, joten päätin noudattaa alkuperäistä aikomustani.

Kävelin. Kävelin. Kävelin. Välillä luulin näkeväni tuttua seutua, jostain aikaisemmasta unestani siis, mutta silti en oikeasti päässyt perille. Kävelin, kävelin, kävelin.

Onkohan minulla elämässäni nyt menossa jonkinlainen pitkä marssi -vaihe? Kun ottaa huomioon tämän edellisen muistiin merkitsemäni unenkin.

Uneni: Pitkä kävely

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Lähdin joidenkin tuttujen kanssa melko pitkälle kävelylenkille. Jossain välissä käytiin ilmeisesti syömässä jossakin. Olin siellä ottanut reppuuni yhden ylimääräisen sämpylän ja tarjosin sitä yhdelle tovereistani, joka näytti siltä kuin tarvitsisi sitä enemmän, mutta hän sanoi, että hän sai nyt myös otettua itselleen jotain.

Jatkettiin sitten matkaa. Jossain vaiheessa tuli jopa pimeä, ja pelkäsin hukkaavani edellä kulkevat toverini. Mutta en ilmeisesti hukannut.

Unesta jäi miellyttävä tunne.

...

PS. 5.7.2022: Ja tuli sitten toinenkin pitkä kävely.

Mikä on musta, likainen ja elävöittävä?

Mikä on musta, likainen ja elävöittävä? Vastaus kuuluu: Jeesus.

Erään tuntemani älykkään sanaleikkejä harrastavan vanhuksen mielestä vastaus kysymykseen on multa, mutta minä olin ollut vakaasti Jeesuksen kannalla.

Uneni: Partioon käypi tieni?

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Minun piti lähettää kansainvälisen partioliikkeen Yhdysvalloissa sijaitsevalle keskuselimelle sähköpostia. Jostain syystä olin unohtanut kirjoittaa tekstin, ja luultavasti olin jättänyt jopa otsikon sähkökirjeeseen laittamatta ennen kuin olin ajatuksissani painanut Lähetä-nappia sähköpostiohjelmassani. Kuitenkin melko välittömästi viestiini saapui vastausviesti, jossa oli vain hymiö.

Aikeeni oli ollut siis kysellä pääkallonpaikalta, että olisiko mahdollista, että viisikymppinen henkilö – eli minä – lähtee mukaan partioliikkeen toimintaan. Minulla oli mielessäni myös eräs nyt jo vanhahko sukulaiseni, joka oli nuorempana ollut partiossa.

Mietin nyt, että ehkä voisin kirjoittaa täydemmän kirjeen ja lähettää perään.

Kirjoittaessani tätä blogimerkintää kävin Wikipediassa lukemassa miespuolisten ihmisten partioliikkeestä. Järjestön toimeenpaneva komitea on Genevessä Sveitsissä toimiva Maailmantoimisto. Järjestön pääsihteerin toimisto taas sijaitsee Kuala Lumpurissa Malesiassa.

Naaraspuolisilla ihmisillä on myös vastaava järjestö, jonka organisaatio vaikuttaa kiemuraisemmalta.

PS. En ole koskaan oikeasti tuntenut minkäänlaista vetoa partioliikkeeseen, vaikka se mielestäni edustaakin periaatteessa tolkullisia arvoja.

Parasta, mitä voin elämältä odottaa

Parasta, mitä voin elämältäni enää odottaa, on tontun jolkotus.

Uneni: Colt Peacemaker

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin Villissä lännessä. Joitakin tuttujani tai puolituttujani kohti ammuskeltiin vähän matkan päässä, mahdollisesti jopa kivääreillä. Satuin omistamaan klassisen Colt Peacemakerin. Lampsin se kädessäni paikan päälle kysymään, että voisinko olla avuksi. Mutta ammuskelu oli jo ehtinyt lakata. Hyvä joka tapauksessa, että ruumiita ei ollut ehtinyt tulla. Ainakaan kukaan näistä tyypeistä ei ollut kuollut, tai edes haavoittunut. Jälkeenpäin ajatellen Winchester-makasiinikivääri olisi tietenkin olla hyvä lisä, jos olisi ollut kusisemmat paikat.

Gigantopithecus mainittu

Gigantopithecus (on) housuissasi!

Keksin vähän aikaa sitten juuri menneenä maanantaina tämän "mainion" tokaisun. Gigantopithecus on tieteellisten oletusten mukaan ja tieteellisen nimensä mukaisesti valtavankokoinen apina, tai oikeammin apinasuku, joka eli Kaakkois-Aasiassa noin 9 miljoonaa – 100.000 vuotta sitten. Kyseessä oli suurin koskaan elänyt kädellinen, jopa minuakin isompi. Eläimen koko on saatu – suurin piirtein, tai mistä minä tiedän – selville vertailemalla gigantopithecuksen fossiloituneita leukoja ja hampaita nykyapinoiden kalloihin.

Jukka M. Heikkilä on historiallisessa, alun perin vuonna 2019 ilmestyneessä romaanissaan Juppiterin saari käsitellyt eräällä tavalla kysymystä.

Uneni: Minulta julkaistaan kirja

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Oli käynyt selväksi, että minulta julkaistaan kirja. Olin tietenkin valtavan onnellinen asiasta.

Uneni: Yhdistykseni toimipisteeseen tuli tuttu nainen ja hänen koiransa

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä viettämässä aikaa. Kaksi viikkoa aikaisemmin oli juuri palkattu uusi järjestöapulainen.

Yhtäkkiä toimipisteen ovi kävi, ja luokseni ryntäsi ystäväni V:n musta saksanpaimenkoiranarttu G. Rapsuttelin häntä jonkin aikaa.

Sitten lähdin V:n ja G:n kanssa ulos. V sanoi minulle, että he eivät ole viime aikoina tehneet kovin pitkiä lenkkejä, joten lenkki ei saisi nyt olla kauhean pitkä. Ehdotin hänelle vähän lyhyempää lenkkiä lähimaastossa.

Ennen kuin ehdimme aloittaa lenkkiä, herätyskelloni soi.

Mitä uneni sitten merkitsee. Sen sanoma lienee se, että kaikki on hyvin.

Nk. pääblogini on nyt kymmenen vuotta wanha

Blogini, josta käytän usein nimitystä nk. pääblogini eli Oi kurjulaiset kultamunat, on saavuttanut kypsän iän. Se on ollut olemassa ja aktiivisena nyt kymmenen vuoden ajan.

Kilistelen täällä itsekseni.

Eeppinen koululuokka

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Se oli kuin koululuokka mutta hämärä sellainen. Ihmiset olivat huoneen seinänvierustoille aseteltujen pöytien takana kasvot toisiinsa päin. Jokaisen pöydällä oli kiinni jotain erikoista, tärkeää ja melko eeppistä. "Oppilaitten" piti nimetä itseään varten tämä pöydällään oleva.

Kun oikealla puolellani istuva hemmo oli nimennyt omansa, yritin minäkin keksiä jotain. Sanoin: "Fyysinen voima". Tässä vaiheessa jokaisen pöydän sisältä alkoi nousta vähäinen määrä savua tai höyryä.

Sitten pöytäni toiselle puolelle tuli pyöreähkö osittain kalju mies, joka oli myöhässä tilaisuudesta. Hän sanoi jotain, ja minä sanoin hänelle jotain tästä tilaisuudesta. Nyt ei sopinut rupatella.

Eräänlainen kumma Villin lännen tms. uni

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta, josta muistan valitettavan vähän:

Olin jossain ajassa, jossa ei vielä ollut keksitty polttomoottoria.

Eräs nainen kysyi minulta, että olisiko minulla tietoa tai hyvää arvausta siitä, missä hänen miehensä mahtaisi olla. Sanoin hänelle, että hänen miehensä suurella todennäköisyydellä on joko orjana Morian kaivoksissa tai vaihtoehtoisesti hän tekee siellä hyvää tiliä. Totesin hänelle, että hevosellakin ratsastaen matka sinne kestää 48 tuntia. En tuntenut suurta intoa lähteä naisen puolesta selvittämään asiaa.

Jossain vaiheessa unta olin tavaroineni ruohikolla. Paikalle tuli kaksi aseistettua miestä, joista toinen sanoi, että tavaroitteni seassa on hänen poikansa. Valveilla väite tuntuu järjettömältä, mutta unessa en ihmetellyt sitä yhtään. Yhtäkkiä tavaroitteni joukossa ollut revolverini paljastui miehille. Selitin heille hätäisesti, että se on minulla vain itsepuolustusta varten. Mies sanoi minulle, että minun on mentävä uudestaan tullin läpi, ja tullivirkailijat saavat tutkia tavarani sitten uudestaan siltä varalta, että siellä jossain olisi hänen poikansa. Koska minulla ei ollut mitään mahdollisuutta tehdä miehistä selvää ennen kuin he tekisivät selvää minusta, päädyin taipumaan miehen pyyntöön.

Menin tulliin takaisin. Mutta siellä ei ollutkaan tullivirkailijoita. En tiennyt, olivatko nämä menneet ainoastaan kahville vaiko pois pitemmäksikin aikaa. Toiselle puolelle pääseminen oli joka tapauksessa hankalaa. Pääsin sinne lopulta, mutta en tainnut palata heti samaa tietä takaisin.

Myöhemmin unessa osallistuin jonkinlaiselle aterialle. Olin ahminut suuni täyteen ruokaa, ja jouduin lopulta sormillani poistamaan osan siitä, jotta saisin nieltyä.

Moriahan on J. R. R. Tolkienin suurteoksessa Taru sormusten herrasta kääpiöiden maanalainen kaupunki.

Kirottujen sota

Yli vuorokausi sitten olin laittanut tietokoneeni näytönsäästäjässä näkymään historiallisesta Spartacus-tv-draamasarjasta peräisin olevan ristiinnaulitsemiseen liittyvän kuvakokoelman. Jostain syystä näiden kuvien katsominen ei masenna minua ollenkaan. Minusta tuntuu, että kokoelma kertoo jotain todellista elämästä.

Kysymys valkoihoisuudesta

Kysymys: Mistä tietää, onko valkoihoinen?

Vastaus: Siitä, että iho on valkoinen. Kyseessä on luultavasti sairaus vähän samaan tapaan kuin mustaihoisuuskin.

Kysymys oli esitetty ilmeisesti ihan vakavissaan Vauva-palstalla. Vastaus on minun. En kirjoittanut sitä Vauva-palstalle.

Morsian katolla -ohjelma

Katso TLC-kanavalta nyt uusi tosi-tv-ohjelma Morsian katolla.

Runosatuni: "Taikasienien" psilosybiini suojaa huumekoukulta

Olisi kiva, jos auton renkaat saisi vaihdettua liikennevaloissa

Ahman saa transsiin hieromalla sen ikeniä

Ilman kahvia ei ihminen pärjää: napajäärä

Yli kasteisten vuorten me kuljemme. Suurin niistä on vapaus

Jeesus sanoi: "Minulla on jano." Näin toteutui Herran sana. Ja niin joku kävi tuomassa Jeesukselle teetä

Ruoankuljetusrobottien tulisi vaihtaa myös renkaita

Syvä isku on psyykemme kohtalo. Sen karvaiset rinnat tietää {lauletaan kuten Sillanpään marssilaulussa}

Jos kissan saisi tekemään vaihtokauppoja, niin voisi arvioida sitten, että minkä arvoinen laatikko todella on sille

Kahvimukinikin on kohta vapaa

Kansainvälinen orava-organisaatio tappoi kaiken

Juusto janoon syypää, tonttu tulla jolkottaa

Se oli elämäni hirvein vappu

Otsikon mukainen artikkeli oli julkaistunut Tiede-lehdessä.

Jumala norsuna

Oletetaan harjoituksen vuoksi, että Jumala olisi olemassa.

Jumalaa voidaan verrata afrikannorsuun. Sanoin afrikannorsuun, koska se on isokokoisempi kuin intiannorsu.

Oletetaan, että ihmisyksilö on kaikessa rauhassa pitkällään pötköttäen rentoutumassa savannilla. Paikalle saapuu norsu.

Norsu päättää istahtaa juuri siihen paikkaan, jossa ihminen on löhöämässä. Ihmisellä on tässä tilanteessa kaksi perusvaihtoehtoa. Hän voi joko kierähtää ajoissa pois alta taikka jäädä pötköttämään siihen, jossa oli ollut rentoutumassa.

Jos hän jää pötköttämään siihen, hän luultavasti murskautuu norsun alle.

Uneni: Minun piti jollekin hepulle kertoa ukkini urasta poliisissa

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Minun piti selittää eräälle edessäni olevalle hepulle, että isäni isä oli ollut poliisi ja päässyt sillä urallaan pitkälle. Mutta heppu ei oikein keskittynyt, ja jouduin aloittamaan puheeni yhä uudestaan. Lopulta kietaisin hänen kaulansa käsivarteni sisään ja toisella kädelläni löin sitten kevyehköjä lyöntejä hänen palleaansa. Asian kertominen onnistui nyt.

Uneni: Matka jalkaisin sotilaana Suomen halki tärkeää tehtävää suorittamassa

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Minä ja sotilastoverini saimme tärkeän tehtävän suorittaaksemme: Meidän piti varsin pitkä matka suorittaa jalkaisin Suomen halki pohjoisen suuntaan. Meidän piti kuljettaa tärkeitä esineitä tai jotain määränpäähän.

Minä ehdotin toverilleni alkumatkasta, että myös minä voisin repussani kantaa osan tavaroista, mutta toverini ei ottanut ehdotustani varteensa.

Jossain vaiheessa sain kurkistettua toverini reppuun: siellä oli syötävää, ja tuoretavarana. En ihmetellyt asiaa kuitenkaan.

Jonkin verran älytön juoni unessa. Matkan taittaminen esim. junalla olisi ollut moninkertaisesti nopeampi tapa kulkea.

Ja miksi meillä ei ollut kenttämuonaa mukana?

Olin jokin aika sitten nähnyt ruotsalaisen(!) elokuvan Musta rapu, jossa Ruotsissa oli syttynyt sota, ja joukolle sotilaita oli annettu määräys taittaa pitkä matka meren jäällä vieden mukanaan esineen, joka päättäisi sodan. Veikkaan villisti, että elokuva olisi muun ohella jollakin tavalla antanut aiheen tälle unelle.

Jo pelkkä nationalismin hyväksyminen on nationalismia

Ranskalaisen kirjailijan Georges Bernanosin romaanissa Maalaispapin päiväkirja oli sanottu, että pelkkä halu rukoilla on jo rukousta.

Samaan tapaan voidaan sanoa, että jo pelkkä nationalismin hyväksyminen on nationalismia.

Uneni: Timo Soini, kauhistus

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Sininen tulevaisuus oli lyömässä hynttyitä yhteen Perussuomalaisten kanssa. Ihmettelin, että pitääkö minun nyt äänestää sitten Timo Soinia.

Herättyäni uneni tuntui painajaiselta. Mutta onneksi Siniset on vaipunut mikropuolueeksi ja Timo Soini lopettanut aktiivipoliitikkona.

Jumalalle otolliset rukoukset?

Oppia rukoilemaan Jumalalle otollisia rukouksia on koko elämän kestävä työ.

Uneni: Koirani Elmeri Kärnä lähti karuun

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Koirani Elmeri Kärnä oli lähtenyt karuun. Juoksin hänen perässään pitkän matkan, mutta hän aina onnistui lopulta pitämään sellaisen etäisyyden, etten saanut häntä kiinni. Lopulta en nähnyt häntä enää. Ihmettelin, että näenkö häntä enää koskaan.

Mutta jonkin matkan päässä Elmeri olikin katsomassa toista ihmistä, joka ilmeisesti oli tuttuni. Huutelin Elmerille, mutta tämä ei reagoinut. Sitten muistin, että Elmeri on vanha, joten hän kuulee huonosti.

Mutta sain siis lopulta Elmerin yhytettyä.

Olemme melko lailla menneiden aikojen ihmisten syntien ja erehdysten tulosta

Helsingin sanomat -lehden mielipidepalstalla oli julkaistunut jokunen kuukausi sitten Markku Valkosen kirjoitus Kyseenalaiset ja epäonnistuneet veistokset voisi sijoittaa omaan puistoon.

Kirjoittaja esittää, että ideologisista syistä epäsuosituiksi tulleiden patsaiden kaataminen tai tuhoaminen ei ole sivistysvaltion arvoista. Hänen mielestään erityiseen "pastissien puistoon" voitaisiin pystyttää aatteiltaan kyseenalaisia teoksia sekä myös epäonnistuneita veistosjäljitelmiä.

Minua on jonkin verran rassannut tämä kysymys, että varsin monista asioista me länsimaiset ihmiset olemme eri mieltä vain pari vuosisataa sitten eläneiden ihmisten kanssa. Ja syytämme heitä vaikka mistä.

Mutta meidän aikamme ei ole menneisyyden päämäärä. Me emme ole nyt historian lopussa.

Tulevat ihmiset tulevat kritisoimaan meitä, meidän arvojamme ja ideologioitamme. Ja he tulevat kaatamaan meidän pystyttämiämme patsaita. Ja heillä on siihen täysi oikeus.

Mutta emmekö me kaikki kuitenkin melko lailla ole menneiden aikojen ihmisten syntien ja erehdysten tulosta? Synnit ja erehdykset kuuluvat ihmisyyteen. Joskus ne ovat myös melko rankkoja tai jopa traagisia. Ilman jo ammoin kuolleiden ihmisten syntejä ja erehdyksiä meitä ei olisi lainkaan olemassa.

Mikä laji ansaitsee lintulaudan herkut

Tiede-lehdessä oli julkaistunut Tuomas Aivelon artikkeli Mikä laji ansaitsee lintulaudan herkut.

Itse vastaisin kysymykseen sanomalla, että jokainen laji tietenkin ansaitsee ne. Monen moninaisilla lajeilla on kullakin lintulaudan herkkuihin yhtäläinen oikeus.

Näiden yhtäläisten oikeuksien välillä ratkaisee kuitenkin voima.

Ja etuja on käytännöllisintä ajaa yhdessä toisten kanssa.

Kuka voittaa, se on kysymys.

Mummot istuvat tuomitsemassa

Saamieni tietojen mukaan mummot ovat taas aloittaneet Lammaslammen päälaiturin asuttamisen.

Ja sieltä he ovat tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Näin olin lausunut Discord -palvelussa 17.3.2022.

Uneni: Jeeves and Wooster

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin Englannissa. Vuosi oli noin 1930. Olin jossain ravitsemusliikkeessä jonkun suomalaisen tuttuni kanssa. Siellä oli paljon nuoria yläluokkaisia miespuolisia hemmoja meidän lisäksemme. Eikä se vielä mitään. Tunnistin yhden näistä Bertie Woosteriksi. Tervehdin häntä hänen nimellään englanniksi ikään kuin tuntisin tai tietäisin hänet. Wooster vilkaisi minua, mutta huomattuaan, ettei tuntenut minua, ei jatkanut hyvin alkanutta keskusteluamme. Selitin suomalaiselle toverilleni, mistä brittiläisessä "public school" -instituutiossa on kyse (kirjaimellisesti tarkoittaa "julkista koulua", mutta oikeasti kyse on yksityiskouluista). Pöydän toisella puolella oli nuori mies, joka rupesi vittuilemaan Woosterille. Minä tietenkin hieman "riemastuin" tästä ja rupesin puhaltamaan rauhanhäiritsijän kasvoille sähkökäyttöisellä puhaltimella. Etutukka vain hulmusi miehellä. Ehdin kuitenkin miettiä, että tällainen laite voi olla tässä ajassa varsinainen anakronismi.

Bertrand Wooster oli toinen pääosahenkilöistä vuosina 1990–1993 tehdyssä englantilaisessa fiktiivisessä televisiosarjassa Kyllä Jeeves hoitaa (alkukielellä Jeeves and Wooster). Wooster on hieman hömelö alempaan aatelistoon kuuluva tyhjäntoimittajanuorukainen, jonka hirvittävän älykäs ja tietäväinen henkilökohtainen palvelija Jeeves aina vähän väliä joutuu pelastamaan kaiken maailman pulista.

Woosteria esitti sarjassa nuori Hugh Laurie. Jeevesiä esitti mainio Stephen Fry.

Sarja perustui arvostetun englantilaisen humoristikirjailijan P. G. Wodehousen (1881-1975) Jeeves-tarinoihin.

Nämä alkuperäiset tarinat, joita kirjailija kirjoitti vuosikymmenien ajan, heijastavat aina kirjoittamisajankohtansa tilannetta, kun taas niiden päähenkilöt vanhenevat tuskin ollenkaan.

Päiväsaikaan sitten päässäni soi aina välillä sarjan tunnusmusiikki.

...Paljon myöhemmin Laurie esitti päähenkilöä, hirvittävän hyvänä tunnettuna diagnostikkona tunnettua tohtori Gregory Housea vuosina 2004–2012 tehdyssä yhdysvaltalaisessa fiktiivisessä tv-sarjassa House, joka sijoittuu opetussairaalaan. Pidin tästä sarjasta sen verran paljon, että katsoin jälkikäteen paljon uusintoja siitä. Nimihenkilö Gregory House, vaikka oli hurjan älykäs lääkäri, oli hieman lapsellinen ehkä narsistisella tavalla.

Valvova kyhmy

Londo Mollari sai sellaisen valvovan kyhmyn.

Mollarista tuli ennen pitkää lajinsa valtion keisari.

Ja yhdet hänelle kaunaa kantavat tyypit, jotka edustivat toista lajia, pistivät valvovan möykyn hänen olkapäälleen.

Keisari Mollari sai möykyn tainnoksiin ryyppäämällä ankarasti, mutta möykyn tainnoskaudet kävivät yhä lyhyemmiksi. Toleranssi nääs kehittyi.

Kun möykky oli tainnoksissa, keisari saattoi aina tehdä, mitä huvitti.

Londo Mollari oli ao. sarjan persoonallisin hahmo.

Näin olin keskustelukumppaneilleni selvitellyt erään rakastamani tv-sarjan erästä juonenpätkää 14.3.2022 Discord-palvelussa.

Uneni: Paikallinen vapaaseurakunta havaittu

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Sain kuulla, että suhteellisen lähellä kotiani sijaitsisi vapaaseurakunta. Minusta alkoi tuntua hyvältä ajatukselta, että alkaisin käydä siellä.

Suomen vapaakirkon jäsenseurakuntia kutsutaan vapaaseurakunniksi. Kirkkoa voisin luonnehtia siten, että se on ikään kuin jotain Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon ja Helluntaiherätyksen välimaastossa. Tai kuten eräs silloinen seurakuntatuttuni oli sanonut vapaakirkollisista: "Me olemme kuin helluntalaiset, mutta järkevämpiä." (Itse asiassa perinteisesti vapaakirkolliset ovat keskimäärin olleet keskimääräistä suomalaista koulutetumpia, jos ketään kiinnostaa. Nykyään ero vapaakirkollisten hyväksi ei tosin liene enää suuri.)

1990-luvun jälkipuoliskolla kävin melko säännöllisesti Vantaan vapaaseurakunnassa. Se sijaitsi silloin ja sijaitsee edelleen itä-Vantaalla Hiekkaharjussa eli melko kaukana kotoani länsi-Vantaalta. Siihen aikaan saatoin kuitenkin aina välillä saada lainaan vanhempieni auton, jolla huristelin sitten kirkonmenoihin. Useimmiten kuitenkin taisin kulkea välin bussikyydillä. Hakunilassa asui useita seurakunnan jäseniä, ja usein siellä pidettiin seurakunnan pienkokouksia. Osallistuin niihinkin. Niistä ajoista minulla on perintönä kaksi hyvää ystävää.

Voit niin halutessasi käydä katsastamassa vanhan tekstin nettisivuiltani Suomen vapaakirkko, jonka jäsen olin yhteen aikaan, ja suhteeni siihen.

Vieraannuin kuitenkin aikaa myöten jossain määrin uskosta. Erosin jo toisen kerran elämässäni kirkosta. Ja paljon myöhemmin siitäkin minusta tuli vielä entistä uskonnottoman oloinen.

Useita vuosia sitten olin saanut myös tietää, että tätä nykyä myös länsi-Vantaalla, nimittäin Askistossa, sijaitsee vapaaseurakunta. Kävin siellä sitten useita kertoja, mutta siihen se jäikin, vaikka se oli mukava.

Hieman järkytyin tästä unestani, kun se kertoo paitsi syvällä sisälmyksissäin asuvasta seurakuntayhteyden kaipuusta, niin myös perimmäisestä toiveestani voida uskoa Korkeampaan voimaan.

Näin samana yönä myös toisen unen, joka häiritsi minua myös, mutta toisella tavalla:

Pelasin jotain lautapeliä lattialla jonkun tyypin kanssa. Minua ihmetytti, että jonkinlaisena nopan korvikkeena pelissä käytettiin pikkuesineitä, jotka muodoltaan muistuttivat Primaspan-verenohennuslääkettä. Enkä yhtään ymmärtänyt, miten ne toimivat.

Runoni: Kakka kuohkea mun

En tottunut ma ole siihen,
että kakkani kuohkea on
paksu kuin maksamakkaran pötkö
Sitä ihmetellä mä aina voin

Maitohappobakteerit
pelasti ne mut
Tänne tahdon nyt jäädä
Maanitella mua pois ei voi muut

Ripuli ei mua juuri enää vaivaa
Syöminen huoletonta on
Sama pätee kyllä myöskin
juomiseen tän mainion oluen

Edes se ei enää ota päähän,
että piuhaan kompastuin
Se että melkein penetroiduin
käsinojaan sohvani tuon

Tänne tahdon nyt jäädä
Paskaa tuuttiin, yhä uudestaan
Sama kiva homma joka päivä
Se mul' tehtävänäin on

On mukava kannattaa nationalismia

On mukavaa kannattaa nationalismia eli kansallismielisyyttä. Itse asiassa riittää, että hyväksyy sen. Jo sekin saa nykymaailman hyvät ihmiset rääkymään.

Ja tämä on hauskaa.

Kaiken nationalismin vastustajat vastustavat myös Suomen vuonna 1917 tapahtunutta itsenäistymistä Venäjästä, koska se oli suomalaisen etnisyyden kansallisen heräämisen, jossa on kysymys nationalismista, hedelmää.

On kivaa hyväksyä nationalismi.

Uneni: Lyhytaseita, lyhytaseita

Näin edellisenä yönä seuraavanlaisia unia:

Päätin, että minun tulee hankkia puoliautomaattipistooli. Unessa sellaisen hankkiminen oli suhteellisen vaivatonta. Mietin, että voisin esittää asekaupassa syyksi aseen hankkimiselle tuhoeläinten tappamista. Mietin myös, että pitäisi hankkia samalla kuulosuojaimet, jotta voisi harjoitella ampumista.

Olin jossain huoneistossa. Sovin erään miehen kanssa kaksintaistelusta. Olin ehdottoman varma siitä, että saisin vedettyä ja laukaistua aseeni nopeammin kuin vastapuoli, joten en oikeastaan pelännyt. Mutta kun revolverini vedin, niin kävi ilmi, ettei se toiminutkaan. Vastapuoli ei kuitenkaan ystävällisesti ampunutkaan minua. Selitin hänelle, että kyseessä on vara-aseeni, jota en käytä kovin usein.

Venäjä oli aloittanut avoimen sodan Ukrainaa vastaan 24.2 Jeesuksen vuonna 2022. On mahdollista, että ainakin unien näkeminen liittyy jotenkin siihen. Aggressiosta ja paineista lienee joka tapauksessa kyse.

On varsin mahdollista myös, että unien syntyyn oli vaikuttanut dekkari, jota olin ollut lukemassa. Siinä eräs mies tulee tarjoamaan hyvin palkattua tehtävää yksityisetsivälle. Tämän sihteerin lähdettyä kotiin miehen käytös kuitenkin muuttuu. Hän vetää esiin pistoolin ja kertoo aikovansa tutkia yksityisetsivän toimiston. No, yksityisetsivä kuitenkin sopivassa vaiheessa kolkkaa häiskän ja sen jälkeen tutkii, mitä tällä on taskuissaan. Häiskä virkoaa jossain vaiheessa. Miehet keskustelevat puheenaiheesta jonkin aikaa. Ja pääsevät jonkinlaiseen sopimukseen. Lopuksi häiskä pyytää pistooliaan takaisin. Heti kun hän on saanut pistoolinsa, mies osoittaa sillä jälleen yksityisetsivää ja kertoo aikovansa tutkia tämän toimiston.

PS. Pistoolienkin hankkiminen laillisesti on Suomessa tehty lainsäätäjien taholta oikeasti varsin vaikeaksi. Unessani sen piti olla helppoa.

Runoni: Isoisä on kitsas ja saita

Taatolla väsy on
Jo joutuvi taatto aina, mi järvi jäässä
Riksa hänen ongelmissa olla voisi
äärellä Lammasmeren

Ja niin linnut peräpäästänsä kauniisti hymyää
Kevät onneksi helpotuksen tuo

Mut' ai, ai vaaria, kun ei ole sillä haavia
mutta meidän naalilla
oma haavi auki on

"Mielenterveyttä minä sinulle aiheutan",
sanoo hauki
"Kun itseäsi minuun vertaat, sut terveeksi tunnet"
"Kalsareittes' läpi näkyy jo toukokuu"

Kiitoksia Liisa Discord-anneistasi sekä inspiraatiosta.

PS. Runolla ei välttämättä ole mitään tekemistä kummankaan isoisäni kanssa. Mutta ankaran talven kanssa on. Ja tällä viittaan keliongelmiin.

Uneni: Jalan amputaatio

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Jostain kumman syystä toinen jalkani piti amputoida polven alapuolelta. Niinpä menin leikkaukseen. Ajattelin, että kohta minut nukutetaan operaatiota varten.

Mutta lääkäri rupesikin sahaamaan ilman nukutusta. Silti ei kauheasti sattunut. Hyvin paikallispuudutus toimi, jos sellainen oli annettu!

Huomasin kuitenkin, että minulla on hirveä virtsahätä. Niinpä poistuin leikkauspöydältä palatakseni hiukan myöhemmin takaisin. Yritin etsiä vessaa tai sopivaa soppia, jossa virtsata. Yritin muistaa samalla, missä leikkaussali oli sijainnut.

Löysin sopivan sopin, jossa virtsata. Tosin en saanut virtsarakkoani läheskään tyhjäksi.

Piti palata leikkaussaliin, mutta en löytänytkään takaisin sinne.

Joskus myöhemmin, kun olin ollut siellä täällä missä lie, onnistuin saamaan taas yhteyden sairaalaan, ja sovittiin uusi aika. Ilmeisesti palasin sinne, ja leikkaus suoritettiin loppuun. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Olin juuri katsellut Midsomerin murhat -sarjan jaksoa, jossa oli Afganistanin sodan englantilainen veteraani, jolta oli amputoitu osa jalasta ja joka käytti näin ollen proteesia.

Runoni: Apostoli Paavo

Norsu pökälöitsemässä sarvia kolmisarvisen
Sarvista vain yksi puhtaana pysyi

Tiski kunnossa kamalassa
perässämme käveli
Eikä tiekään se mukava ollut

Elämä vaivaa, napa roikkuu, laivat haisee
"Syödään ja juodaan, huomenna kuollaan"

Uneni: Kiilusilmäiset koiraa muistuttavat sudet

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Menin käymään mummilassani. Lähistöllä oli nähty kiiluvasilmäisiä koiraa muistuttavia susia. Niinpä pihan portin suljettuani varsin ripeästi kävelin lähimmälle mummilan ulko-ovista. Pelkäsin, että sudet ehtisivät päästä kimppuuni ennen kuin ovi avattaisiin. Mutta ne eivät tulleet.

Mummilan väen kanssa puhuin sitten susista. Mainitsin sen, että olin joskus aikaisemmin karkottanut niitä kepillä pihalta.

Tapaan kutsua paikkaa edelleen mummilaksi, vaikka ukkini eli isäni isä oli kuollut jo vuonna 2005 ja vaikka mummi oli viimeiset vuotensa asunut kahdessa hoivakodissa, koska lopulta muu mummilan väki ei ollut kyennyt enää pitämään hänestä huolta. "Muu mummilan väki" viittaa siis kahteen tätiini ja yhteen tädin mieheen. Kaksi heistä on kummejani. Ainakin isänpuoleinen sukuni tietää, mistä puhun, kun mainitsen "mummilan". Mummi oli kuollut 94 vuoden kypsässä iässä vuoden 2020 maaliskuussa eli jonkin aikaa ennen kuin koronavirus iski hoitolaan aiheuttaen usean vanhuksen kuoleman.

Tapaan nähdä aina silloin tällöin mummilaani tai sen seutuville sijoittuvia unia. Ne ovat usein miellyttäviä mutta eivät aina. Olin asunut vanhempieni ja vanhemman pikkuveljeni kanssa mummilan talossa aina peruskoulun toisen luokan syyslukukaudelle saakka. Sitten me muutimme toisaalle vanhempiemme rakentamaan omakotitaloon.

Runoni: Paskanpuristaja

Kuinka valot siniset välähtää vaatien kakkaamaan!
Aikuisten pönttö siirrettävä
Yksityistä soppia etsin
Mutta löydänkin vessan, varaamattoman
Pöntölleen siellä istahdan
Paikka ahdas, kapea
Mutta tilassa samassa kauempana
on ihmisiä, ihmisiä
Pusken ja puserran,
yritän asentoon parempaan
mutta mitään tule... ei, ei vain...

Tämä on unikertomus runon muodossa. Jostain syystä teema toistuu.

Runoni: Jätökset sen kertovat

Jätökset peräpään
muutoksen kokivat
Pakko on kovasti nesteyttää,
kun ne muuttuneet nesteeksi
olivat

Pikkuruno eläimistä, elämästä

Elämältä maistuu pohja:

Tonttu tulla jolkottaa,
päivä menee menojaan,
armonsa ei silloinkaan

Sanoi: Jumala ei noppaa heitä
Mutta Jumala tekee
– ihan mitä haluaa

Uneni: Gorillasta lakimies?

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Kysyin melko lailla tosissani parilta tutulta tai puolitutulta, että olisiko mahdollista kouluttaa gorilla lakimieheksi. Tai edes tuomariksi.

Näin valveillaollessa minulle tulee mieleen sellainen vastaus kysymykseeni, että varsin todennäköisesti ei.

Uneni: Kotikissamerileijona

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Oli jalostettu kotikissasta sellainen isokokoinen meripeto. Olin jossain vesistössä, ja sekin ui siellä. Jonkin verran minua jännitti, ja pidin eläimeen jonkinlaista turvallista välimatkaa, kun kannatti olla varuillaan. Se ui rantaa kohti, ja minä seurasin perässä pitäen kuitenkin sopivan hajuraon välillämme.

Mutta yhtäkkiä eläin ponnistautui rannalle vasemmalla puolella ja lähti menemään alueelle, jolla oli ihmisten omakotitaloja. Ajattelin, että tämä välttämättä ei ole hyvä juttu. Niinpä huutelin vesipetoa palaamaan takaisin veteen, mutta se ei totellut.

Jussi Halla-aho palasi kauhistuttavana musiikkimiehenä juurilleen

Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja, nykyinen rivikansanedustaja Jussi Halla-aho oli laulanut, säveltänyt, sanoittanut ja soittanut thrash metallia esittävässä Blasphemian-musiikkiyhtyeessä vuodesta 1989 vuoteen 1994.

Kappaleeseen My Second Coming hän on tehnyt nyt uudet sanat.

Musiikkivideo löytyy Youtubesta: Oi, katso.

Videon alussa on melko pitkä instrumentaali-intro.

Kappaleen sanat kuuluvat näin:

Hell with you, I’m broken free, a salivating nightmare
In my time of hibernating all your sins I had to bear
Through dreams of a bitch of Amsterdam I’ve arrived to spread my terror
A virus in your IBM, forever-lasting syntax error

Break the spell with so-called knowledge
I’m a killing vicious itch
You can’t even scratch

Time and weather are working for me
Soon you will all be history
Spoiled in your youth when my threat was unknown
Now you’re feeling a chill in your backbone

Can you still recall the cold and frosty night so long a time ago
You heard that silent whispering and asked your mother if she would know
I was there, not capable of anything but I did await
Now I’m here and once again this world must pay for the dinner it ate

You may well cry out your brain
But nothing more you will obtain
Man must pay for the catastrophy

You are just a creeping lice
Worthy of only hate and despise
I must see you die
I must see you victimized

Fly away, canary, but can’t you see?
I’m not after you, I just fullfil a written prophecy
Does it make a difference if it’s me or someone else
Now cleaning patrols are storming the barbed wire fence

Resurrection, mass infection
Follow mating call, empire’s fall
Turbid stare born to defy
Paris, Rome and Hannover
All sober to suffer a hangover
Sleep! Wake!

Tammyn raikkaus

On internetdokumentti nimeltä Jeesuksen elämä ja raikkaudet. Ja sitten on Tammy.

Näin olin lausunut Discord-palvelussa yhdistykseni huoneessa 26.1.2022. Internetdokumentti, jonka mainitsin, on tämä. Se löytyy nykyään jo ikivanhoilta nettisivuiltani (vuosimallia 1990-luvun loppupuoli).

Lausumani johtui siitä, että toverini rouva L oli maininnut samassa palvelussa hetkeä aikaisemmin: "Tammy tulee pian raikkaalla jaksollaan".

Hyvin lyhyt mietelmäni: Mitä uskonto on

Uskonto on kiteytynyttä uskoa.

Vessapaperiostokseni

 Tällainen tarina:
    Olin viime viikolla ostanut kaupasta Lotus Just 1 -vessapaperia. Vessapaperivalintani osoittautui ongelmalliseksi. Ensinnäkin vessapaperirullan arkit ovat noin puolitoista kertaa niin pitkät kuin mikä on standardi pituus. Ja toiseksi, paperi on siinä määrin liian paksua, että sillä on vaikea pyyhkiä takapuoltaan. Ja kolmanneksi arkissa on kuviointi, joka muistuttaa jonkinlaisesta pikkuhousunsuojasta. Ja silti paketissa luki, että kyse on vessapaperista.
    Tavasin tyhjästä vanhasta vessapaperirullapakkauksesta, että mitä vessapaperia olin aikaisemmin käyttänyt. Kyseessä on Pirkan pehmeämpi vessapaperi. Menin ja ostin sitä maanantaina. Ja otin saman tien käyttöön.

Runoni: Himmeä talo

Rajallisuus, väliaikaisuus, rappio, kärsimys
Tämä on kaikki,
muuta ei oo
Jälkeen kuoleman
Himmeään taloon,
jos' ei
tajuntaa, tunteita, tietoa, tekoja
eikä ajatuksia
Tämä on kaikki,
mit' on

Tammy, toivon antaja

Tammy antaa meille toivoa siitä, että jopa meidän kaltaisillamme ihmisillä on toivoa.

Hemuli ja hänen pukeutumisensa

Olen yrittänyt nähdä vaivaa, mutta en löydä mistään tietoa siitä, mihin kaikkiin asuihin Hemuli on elämänsä aikana pukeutunut. WWW on siis hiukan epätäydellinen.

Eihän ristiinpukeutumisessa ole mitään vikaa. Silti sanoisin, että olisi komeaa, jos Hemuli pukeutuisi myös muinaisten roomalaisten miesten kansallisvaatteeseen toogaan.

Tosin Rooman valtakunnan keisariaikaan tultaessa toogasta oli tullut jo varsin epäkäytännöllinen vaate, jonka pukeminen yksin ilman apua ei ollut edes mahdollista. Ja princeps Augustus otti päähän roomalaisia miehiä, kun hän määräsi toogan kantamisen pakolliseksi. Mutta koska Hemulilla ei ole orjaa eikä vaimoa apunaan, niin ehkä hän voisi ottaa käyttöön Rooman tasavallan alkuaikojen helpomman toogaversion.

Terävätorninen kirkontorni

Jos terävätorninen kirkontorni ammuttaisiin taivaaseen, niin se voisi puhkaista sen.

Ja lopuksi tällainen kertosäkeen siteeraus Kansas-musiikkiyhtyeen ikivihreästä kappaleesta Carry on Wayward Son:

Carry on my wayward son
There'll be peace when you are done
Lay your weary head to rest
Don't you cry no more

Asiaan voi jossain määrin liittyä runoni Vastuu painaa.

Schäfer tulee pian

Olisi kiva, jos jalkapaiseohjelmassa My Feet Are Killing Me sanottaisiin: "Der Schäferhund bald kommt."

Tammy

No Tammy, no life.
To love is to Tammy.
To tammyfy is to make things better.

Uneni: Ambulanssikuskina

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin ambulanssikuski, ja olin viemässä potilasta Myyrmäen terveyskeskukseen. Vihdintien ja Rajatorpantien risteyksessä olin joutunut pysähtymään. Kun valot taas vaihtuivat vihreiksi, niin en saanut autoani uudestaan liikkeelle kovin sujuvasti. Silloin huomasin taustapeilistä, että takanani oli latinalaisamerikkalaisen poliisin auto. Päätin ajaa varovaisesti loppumatkan.