Näin seuraavanlaisia unia jokin aika sitten:
Jostain kumman syystä minun piti kuljettaa Helsingistä ystäväni Liisan
pyörätuoli vanhempieni kotiin Varistoon. 99 % matkasta tietenkin
bussilla. Varistossa astuin bussista ulos ja istuin pyörätuoliin.
Minun piti mennä tietyn rivitaloalueen halki, ja siinä oli ylämäkeä.
Lopulta päätin, että lopun ylämäestä kävelen. Pyörätuoli oli melko
kevyt. Jaksoin kantaa sitä toisessa kädessäni hyvin.
Toisessa unessani kaverini Liisa ja Jari olivat tulleet kylään
Variston kotiin. He olivat siellä myös yötä. Minusta oli sääli,
ettei yksi vanhimmista kavereistani Jape ollut päässyt myös
paikalle.
Minun ja veljieni vanhemmat olivat molemmat kuolleet jo vuonna 2007. Mutta sinne, samoin kuin "mummilaani" sijoittuvat edelleen monet uneni.
Näiden kahden unen Liisa ei tosiasiassa ole niin kävelyvammainen, että tarvitsisi rollaattoria saatikka sitten pyörätuolia liikkumiseensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti