Näin edellisenä yönä seuraavanlaisia unia:
Olin keksinyt uskonnollisen maailmankuvan kannalta oikean maailmojasyleilevän viisastenkiven. Olin hirveän iloinen keksinnöstäni.
Toinen uneni oli sellainen, että vanhempani olivat vielä elossa, ja ilmeisesti asuin heidän kotonaan Vantaan Varistossa. Oli lauantai-ilta, ja minun oli määrä käydä lähikaupassa ostamassa mm. oluita.
Kysyin vanhemmiltani, että meneekö kauppa vasta iltayhdeksältä kiinni. Nämä vahvistivat asian olevan näin.
Mutta, oi, katso, olin unohtanut reppuuni lämpimään erinäisiä maitotuotteita edelliseltä kauppareissultani. Vanhempani eivät olleet kuitenkaan vihaisia. Äitini mietti, mitä niistä voisi vielä tehdä.
Unessani yksi lähikaupoista sijaitsi Hämeenkylän hampurilaispaikan vieressä. Oikeasti siellä ei mitään sellaista ole. Matka sinne tuntui turhan pitkältä, vaikka ei se oikeasti sitä olisi ollut. Mutta tajusin sitten, että voin mennä Variston kauppaan, joka oikeasti ei sijaitsisi juurikaan lähempänä.
Mutta sinne lähdin. Oli talvi. Suorin reitti ao. kaupalle kulkisi rinteeseen rakennetun rivitaloalueen kautta. Mutta jostain syystä päätin mennä hieman pitempää reittiä. Kävelin jyrkkää mäkeä alas ja käännyin sitten oikealle mennäkseni asfaltoidun piha-alueen läpi. Huomasin kengillä luistelun olevan kätevä tapa edetä. Mutta eräät muut ihmiset olivat tässä luistelemisessa minua nopeampia. He pääsivät edelleni.
...
PS. 30.11.2022: ja tälle tuli sitten jatkoakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti