Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Koirani Elmeri Kärnä oli lähtenyt karuun. Juoksin hänen perässään pitkän matkan, mutta hän aina onnistui lopulta pitämään sellaisen etäisyyden, etten saanut häntä kiinni. Lopulta en nähnyt häntä enää. Ihmettelin, että näenkö häntä enää koskaan.
Mutta jonkin matkan päässä Elmeri olikin katsomassa toista ihmistä, joka ilmeisesti oli tuttuni. Huutelin Elmerille, mutta tämä ei reagoinut. Sitten muistin, että Elmeri on vanha, joten hän kuulee huonosti.
Mutta sain siis lopulta Elmerin yhytettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti