Vuonna 1879 jKr. zulut onnistuivat lyömään brittiarmeijan sen aseteknologisesta kehittyneisyydestä huolimatta Isandlwana-vuoren luona perusteellisesti. Brittien tappioon johtivat muun ohella myös heidän armeijansa johdon tekemät virheet, mutta voidaan huvin ja harrastuksen vuoksi kuitenkin kysyä, että olisivatko zulut kyenneet lyömään myös lähes 2000 vuotta aikaisemmin eläneen Gaius Julius Caesarin (100-44 eKr.), jonka armeijalla ei ollut myöskään käytössä tuliaseita?
Tätä kysymystä käsitellään seuraavassa englanninkielisessä katsauksessa Googlen Youtube-palvelussa:
Could Roman Legionaries Beat the Zulu at Isandlwana
Minulle oli jo etukäteen ennen videon katsomistakin selvää, että roomalaiset varsinkin alkuperäisen Caesarin johdolla voittaisivat zulut. Kummassakin erilaisessa armeijassa arvostettiin kuria, ja sotilaiden/sotureiden koulutus oli hyvä. Zuluilla sotapäällikötkin olivat ilmeisesti erinomaisia, ja yhtä erinomainen sellainen oli myös Gaius Julius Caesar. Kummassakin armeijassa oli sotilaiden motivaatio melko hyvä. Mutta roomalaisilla oli jotain, mikä zuluilta puuttui: haarniska.
Sanotaan se näin lopuksi latinaksi, tuolla aidosti kansainvälisellä kielellä, jolla on wanhaa arvovaltaa: Cacator, cave malum!
...
PS. 21.10.2024:
Pitää tehdä pieni lisäys vielä. Rooman legioonissa oli ennen toisella vuosisadalla eKr. alkaneita muutoksia käytössä manipulijärjestelmä. Manipuli oli sotilasyksikkö, jossa oli eri lailla varustettuja sotilaita. Sotilaat myös ennen wanhaan kaikki olivat olleet kutsuntojen kautta armeijaan otettuja roomalaisia asevelvollisia. Tosin legiooniin hyväksyttiin vain sellaisia kansalaisia, jotka omistivat jotain. Maanomistus oli kuitenkin alkanut Rooman valtakunnassa yhä enemmän keskittyä, joten Rooman oli yhä vaikeampi saada tarvetta vastaava määrä sotilaita legiooniinsa. Gracchuksen veljekset Tiberius (163-133 eKr.) ja Gaius (153-121 eKr.) olivat toisella vuosisadalla jo yrittäneet auttaa asiassa köyhempiä kansalaisia tukevilla yhteiskunnallisilla uudistuksilla, joihin kuului myös maan hankkiminen proletaareille eli omistamattomille. Siitä huolimatta, että veljekset onnistuivat kumpikin toisensa perään suututtamaan monia vaikutusvaltaisia ihmisiä ja siksi joutuivat kuolemaan ennenaikaisesti, monet heidän uudistuksistaan jäivät voimaan.
Tavallisia roomalaisia omistajia eli täten asevelvollisia miehiä todennäköisesti risoi se, että valtakunnan laajennuttua jo Italian ulkopuolellekin saatettiin tarvita pysyviä sotilastukikohtia kaukana kotoa, ja siellä saattoi joutua olemaan vuosien ajan. Omat tilukset jäivät enemmän tai vähemmän oman onnensa nojaan täksi ajaksi. Monet joutuivatkin myymään tilansa suuromistajille. Näin proletaareja syntyi yhä lisää.
Gaius Mariuksen (157-86 eKr.) nimiin on tavattu panna Rooman legioonien uudistukset vuodesta 107 eKr. alkaen. Tie tähän oli kuitenkin kivetty jo vuosikymmeniä aikaisemmin. Sotilaat olivat myös jo ennen häntä kantaneet paaluaitojen paaluja ja muuta tärkeää "ylimääräistä" tarvetta mukanaan, koska siten legioonat saattoivat liikkua nopeammin ilman hidastavaa kuormastoa.
Marius otti ensimmäisenä aivan julkisesti käyttöön vuonna 107 eKr. sen käytännön, että legiooniin voitiin ottaa omistamattomia siten, että valtio maksoi näille sekä varusteet ja vaatteet että palkkaa. Tästä tuli pysyvä käytäntö tosin vasta myöhemmin. Tosin sitä on salatummin voitu harjoittaa jo aikaisemmin. Joka tapauksessa kokemus opetti roomalaisille ennen pitkää sen, että tarvittiin laajempi värväyspohja armeijalle, sekä sen, että samnilaissotien aikana 343–290 eKr. käyttöön otetut falangit korvannut roomalaisen legioonan uusi joustavampi taktinen perusyksikkö manipuli alkoi olla myös vanhentunut sotilaallisen järjestäytymisen muoto. Manipuleissa sijainti rivistössä sekä aseistus ja varustus olivat perustuneet varallisuuteen ja toisaalta ikään ja kokemukseen. Manipulin korvasi kohortti. Se oli suurikokoisempi ja syvempi rivistö, joka kykeni manipulia paremmin paremmin itsenäiseen taistelemiseen. Kohorttijärjestelmässä jalkaväen legioonalaiset olivat kaikki raskasta jalkaväkeä. Sotamiehen varustukseen kuuluivat kaikilla samanlaiset haarniska, kypärä, miekka, suuri kilpi ja heittokeihäs pilum. Taistelun alussa kohortin ensimmäisessä rivissä olevat legioonalaiset heittivät piluminsa vihollista päin. Pilum meni helposti vihollisen kilven läpi, ja jos vihollissoturi kykeni sitten vielä ylipäätään jatkamaan taistelua, niin se oli kuitenkin vaikeampaa, kun keihäs oli edelleen kiinni kilvessä sen käyttämistä haitaten. Keihäs myöskin meni tietyltä osin rikki osuessaan kohteeseen, joten sitä ei myöskään voinut heittää takaisin. Kun pilumit oli heitetty, roomalaiset sotilaat ottivat käyttöön miekkansa, gladiuksen. Nyt saattoi lähitaistelu alkaa. Kohorttiin järjestäytyneiden raskasaseisten legioonalaisten oli edeltäjiään helpompi ottaa vastaan keltti- tai germaanisotureiden hurja rynnistys ja selvitä siitä hengissä ja voittajina.
Luulisi palkka-armeijan myös merkinneen kurin lisääntymistä legioonissa.
Haluaisin vain sanoa, että on varsin mahdollista, että zulut olisivat voittaneet taistelukentällä manipuleihin järjestäytyneen roomalaisen armeijan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti