Eilen torstaina 12.9.2024 olin osan yhdistykseni paikallisen toimipisteen kävijöistä kanssa viettämässä aikaa virka-ajan jälkeen paikallisessa hyvälaatuisessa ravintola S:ssä länsi-Vantaan Pähkinärinteessä. Se tapaa arkisin aueta vasta klo 15, toisin kuin paikalliset räkälänomaiset ravitsemusliikkeet.
Osa väestöstämme tilasi lastenpizzan. Toverimme rouva L oli aikoinaan saanut selville, että S myy lastenannoksia myös aikuisille ihmisille. Niiden voi sanoa olevan riittävänkokoisia annoksia useimmille aikuisväestöön kuuluville. Minusta on mukavaa, kun en joudu enää nykyään lähtemään ravintolasta kauppaan ja kotia kohti vatsani aivan täynnä ruokaa, olutta, vettä ja ilmaa.
Ravintola oli ehtinyt jo poistaa kesämenun ja kesäjuomalistan käytöstä.
Olin pyytänyt oman lastenpizzani, nimeltään Mulle ihan vähän, päällysteeksi mozzarellaa ja chorizoa. Osa meistä oli alkoholittomalla linjalla. Itse päätin tilata tuopillisen kausi-IPA-olutta hanasta. Yleensä en kyllä harrasta hanaoluita. Tavanomaisesti nautin noin yhden pullo-oluen S:lla. Olutvalikoima on siellä varsin riittävä.
Välillä oltiin jaeltu oluita keskenämme siten, että nautittiin useita erilaisia oluita, jotka jaettiin kukin osallistujille tasan. Jokainen sai tällöin kivasti maisteltavaa.
Sää oli melko täydellinen. Ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä vaan juuri sopiva. Saattoi olla viimeinen terassipäivämme tänä Jeesuksen vuonna 2024.
Pöytämme ruokailijoista melkein jokainen oli jo ehtinyt syödä ruokansa loppuun, kun klo 16:n maissa kuului joukko teräviä ääniä, jotka tunnistimme laukausten ääniksi.
Hyvässä järjestyksessä painuimme sisätiloihin. Rouva L soitti baaritiskin tasalle ehdittyämme hätäkeskukseen, jossa sanottiin, että he ovat jo saaneet tiedon tästä ja että asia on hoidossa. Meitä kehotettiin pysymään sisätiloissa. L soitti myös yhdistyksen työntekijälle M:lle.
Minulle oli selvää, että piti mennä sisätiloihin turvaan ja toiseksi olla rauhallinen.
Melko pian poliisiautot ja ambulanssit, joista yksi oli erikoisambulanssi, kiitivät paikalle.
Me taas olimme menneet S:lla ruokailuosaston puolelle, kun meistä yhdellä oli vielä ruoka kesken. Asetuimme samaan pöytään, jota tapaamme käyttää silloin, kun ei ole terassikausi taikka -sää.
Meidän ravintolamme ja tapahtumapaikan välillä sijaitsi kauppakeskuksen päistään avoin välikäytävä, ja ovi ravintolaamme sijaitsi ja sijaitsee edelleen parkkipaikan puolella eli talon ulkoseinustalla.
M oli ollut ryhtymässä etäkokoustamaan kuullessaan kotiinsa laukausten äänet. Hän käväisi parvekkeellaan katsomassa, mitä ulkona tapahtuu. Lammaslammentien vieressä sijaitsevan pizzerian luona tai läheisyydessä oli loiskiehuntaa.
Osa entisen kukkakaupan tiloihin vasta perustetun uuden räkälän ulkotiloissa istuneista ihmisistä ei kuulemma ollut reagoinut mitenkään laukausten ääniin.
Myöhemmin kuulimme, että yksi kävijöistämme oli sattunut olemaan lähellä tapahtumapaikkaa noihin aikoihin. Itse asiassa tapahtunut oli kerännyt yleisöä turhan paljon paikan päälle, vaikka luulisi, että rikosteknisen tutkinnan helpottamiseksikin olisi kannattanut pysyä kaukana.
Meidän porukkamme pysyi tiiviisti ravintolassa odottaen turvallisempaa ajankohtaa poistua paikalta. Minä nautin pikku hiljaa olueni loppuun.
Lopulta yksi meidän porukastamme päätti, että hän lähtee kotiinsa "turvaan". Me muut vietimme vielä monta minuuttia sisätiloissa ennen kuin lähdimme ulos.
Yksi porukkaamme kuuluva olisi alun perin halunnut tavata ravintolan terassilla erään tuttunsa, jolla oli hänelle tuomisia, mutta tilanteen ottaen huomioon he päättivät, että on parempi jättää tapaaminen toiseen kertaan.
Poliisi oli ilmeisesti onnistunut varsin pian ottamaan epäillyn kiinni Helsingin Pirkkolassa.
Astuttiin ulos. Vasta samana päivänä remontin jälkeen uudelleen avatun räkälä A:n edessä oli poliisin mustamaija. Minä ja kaksi muuta meistä lähdimme käymään samassa kauppakeskuksessa sijaitsevassa ruokakaupassa silmät suurina.
Maito saattaa aiheuttaa minulle vatsaoireita nykyään. Ostin tapahtuman johdosta kaupasta kuitenkin muun ohella pullollisen kylmää caffe lattèa. Minulla ei ole tapana ostella sellaisia. Pieni printti ostoksen kyljessä oli sen verran pienellä, ja kontrasti oli siinä määrin huono, etten viitsinyt yrittää saada selvää siitä. Mutta koska siinä luki isommalla, että ei sisällä laktoosia, niin päättelin, että juoma saattaa muutenkin olla turvallinen upealle vatsalleni. Tosiasiassa kuitenkin ajattelin, että ei asialla nyt ole mitään väliä.
Kun lähdin kaupasta astellakseni kotiin ostoksineni räkälä A:n edessä ollut mustamaija oli jo ehtinyt poistua.
Miten asia vaikutti minuun. Se ainakin sai minut unohtamaan huoleni. Tämä oli erilaista eikä muistuttanut asioita, joista minä olen saanut traumoja. Ihmettelin itse asiassa, kuinka lunkisti saatoin suhtautua. Sain seuraavana yönä myös hyvin nukuttua. Seuraavana päivänä rasitti eniten se, että olin mennyt nukkumaan hieman yli puoli tuntia tavallista myöhemmin.
Ajattelin kuitenkin, että vähän isomman ajan kuluttua se voi iskeä tajuntaani lujemmin.
Mm. omalla Discord-palvelimellani käsiteltiin asiaa hieman illemmalla väkeni kesken.
Seuraavana päivänä 13.9.2024 asiaa käsiteltiin sitten yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä. M:llä on mm. kriisityöntekijän koulutus, joten hän piti meille purkupalaverin.
Ilmeisesti uhri oli ollut etukäteen valittu. Hän ambulanssi-ihmisten alastomaksi riisumana käveli omin jaloin ulos käydäkseen paareille. Ja sitten sairaalaan.
Tänään 13.9. Ylen sivuilla oli julkaistunut uutisartikkeli Uutta tietoa Vantaan ampumavälikohtauksesta: Uhri edelleen sairaalahoidossa, osapuolet ulkomaalaistaustaisia.
Uutisartikkelissa kerrotaan, että käytetty ase oli ollut käsiase, eli kyse saattaa olla ollut niin pistoolityyppisestä kuin pitkästäkin aseesta, eli esim. kivääristä, rynnäkkökivääristä, konepistoolista taikka haulikosta. Ei sentään ollut kyseessä kenttätykki.
Lauantaina oloni oli jo normaali.
Tämän blogikirjoitukseni otsikkoon viitaten, Mieli ry:n sivuilla on tietopaketti resilienssistä, tuosta tärkeästä voimavarasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti