Euroopan historian tuhoisin kaivosonnettomuus oli tapahtunut Ranskassa 10. maaliskuuta vuonna 1906, kun Courrières’n hiilikaivoksessa sattunut räjähdys ja palo vaativat 1099 ihmishenkeä. Satoja loukkaantui.
Kaivos sijaitsi Pas-de-Calais’n alueella Pohjois-Ranskassa, ja sen omisti Courrièresin kaivosyhtiö.
38 vuotta vuotta myöhemmin Adolf Hitler luuli, että länsiliittoutuneiden maihinnousu tulee tapahtumaan samoilla seutuvilla.
Ei sitten tapahtunut.
Jumala tietää päivieni lukumäärän, ja voi että olen kärttänyt tietoa häneltä!
Olisi kiva, jos samppanjaa myytäisiin hanapakkauksissa.
PS. "Samppanja" on alkuperäsuojattu nimitys Ranskan Champagnen alueella valmistettaville kuohuviineille. Neuvostoliitossa tällaiselle suojaamiselle taas näytettiin pitkää nenää, ja niin siellä vain valmistettiin Neuvostoliitossa valmistettua "samppanjaa". Venäjällä tähän tapaan taidetaan toimia vielä nykyäänkin, koska Venäjä on syntynyt mongolien henkisen perinnön seurauksena. Vaikka ei mongoleissa ole sinänsä mitään pahaa.
Asuin peruskoulun toisen luokan kevätlukukaudelta alkaen länsi-Vantaan Varistossa minun ja veljieni vanhempien sinne rakentamassa omakotitalossa Sirppikujalla. Vanhempamme kuolivat molemmat vuoden 2007 alkupuolella.
Viime yönä näin unen, jossa olin Sirppikujalla. Isä ja äiti olivat elossa, ja kotieläimenä oli valtavankokoinen marsu. Tämä juoksenteli pitkin Sirppikujaa, ja kun minä en tietänyt hänen nimeään, niin huusin vain "marsuuu". Ja, oi, katso: hän tuli sujuvasti tontille ja sitten sisätiloihin. Minun oli määrä käydä pesuhuoneessa pesemässä hänen turkkiaan, joka oli likaantunut.
Aika monen vuoden ajan sauna ja suihkuhuone olivat sijainneet talon alakertaan rakennetuissa uusissa tiloissa. Mutta tässä unessani ne sijaitsivat alkuperäisellä paikallaan asuinkerroksessa.
PS.:
Eräällä sukulaisellani on nykyään marsuja kotieläiminä. Minulla taas on aikoinaan ollut koira, nimeltään Elmeri. Tai sanotaanko, että vanhemmillani. Hän oli elänyt 16 vuoden korkeaan ikään. Aivan samoin kuin äitinsä Minttu ja veljensä Roope. Sisarusparvesta Santtu ei tainnut olla elänyt aivan näin vanhaksi. Bella taas kuoli jo nuorena ja mitä ilmeisimmin sydänkohtaukseen. Yksi sisarusparvesta oli mennyt suvun ulkopuolelle.
Pidän itseäni koiraihmisenä. Minulla on kuitenkin ollut kavereita, joilla on ollut kissoja, joten voin sanoa nykyisin tulevani toimeen myös kissojen kanssa. Yksi näistä kavereistani on sanonut, että kaikki (koti)eläimet pitävät minusta.
TLC-kanavalta olen katsonut jo pitemmän aikaa Satakiloiset siskot -nimistä tosi-tv-ohjelmaa. Siinä ovat pääosassa Yhdysvalloissa Kentuckyn osavaltiossa asuvat siskokset Tammy ja Amy. Nämä olivat perustaneet aikoinaan Youtube-kanavan, ja sen ansiosta tuotantoyhtiö kiinnostui sitten heistä.
Amy ja Tammy olivat päättäneet laihtua yhdessä. Tästä aiheesta sitten tehtiin tämä ohjelma.
"Satakiloiset siskot" on kyllä idioottimainen suomennos sarjan englanninkielisestä nimestä 1000 lb Sisters. Kyse on englanniksi siis 1000 paunaa eli naulaa yhteispainoltaan painavat siskot.
Pauna eli naula on kansainvälisessä järjestelmässä yhtä kuin 0,45359237 kiloa.
Eli tuon mukaan siskokset olisivat alun perin painaneet jonkin verran alle 500 kiloa yhteensä, mikä on jossain määrin hyvä likiarvo. Tammy oli painanut jonkin verran yli 300 kiloa muistaakseni ja Amy jonkin verran yli 200 kiloa "parhaimmillaan".
Amy on jonkin verran Tammya pitempi vielä.
Amy onnistui pudottamaan painoaan ensimmäisenä. Hän jopa tuli vasta jonkin verran painoaan pudotettuaan vahinkoraskaaksi. Lapsi oli kuitenkin toivottu. Myöhemmin tuli ulos toinenkin lapsi.
Amy otti kuitenkin myöhemmin eron aviomiehestään Michaelista, koska tämä oli huono kotitöissä ja sitä paitsi ehkä muutenkin tuki vaimoaan hiukan heikosti. Mikä minä olen tuomitsemaan. Mitään.
Sarjassa nähdään myös sisarusparven muut siskot Amanda ja Misty, sekä veli Chris ja tämän vaimo Brittany. Harvakseltaan voidaan nähdä myös äitikulta.
Chris käy selvästikin töissä.
Kaikki muutkin sisarukset olivat alkaneet tuntea ennen pitkää vetoa laihtumiseen.
Minun oli aikoinaan vaikea uskoa, että Tammy kykenisi laihtumaan. Hän on tietynlainen persoona, ja hänellä oli tiettyjä ongelmia asiassa ja elämässä. Kunnes se alkoi lopulta sujua.
Tammy jopati meni naimisiin potilastoverinsa kanssa ollessaan ylipainohoidossa.
Hän pääsi heistä ensin pois lafkasta. Hänen miehensä joutui jäämään sinne vielä, ja lisäksi tämä oli hiukan huono ottamaan terveet elämäntavat tosissaan. Niinpä koitti lopulta suruviesti, että mies on kuollut.
Tammy onnistui palaamaan kuitenkin lopulta oikealle tielle. Se mistä olin aikaisemmin tavannut puhua hänen "otsalipoomanaan", oli laihtumisen myötä kutistunut. Ei se sitten ollutkaan lipooma vaan mitä luultavimmin ihan normaalia ihonalaista rasvaa. Sanon tämän näin valelääkärinä.
Tammylle oli muodostunut varsin suurikokoisen laihtumisen myötä heltta lauan alle. Samoin käsivarsiin käsittämättömän kokoiset "allit".
Ja nyt sitten vain odotellaan sitä, että hän pääsisi lopulta ihonpoistoleikkaukseen, jotta saadaan ylimääräinen iho pois. Tämä vaatii sen, että hän oikeasti lopettaa nikotiinin höyryttelyn.
Tämän pitkän johdannon ja kypsyttelyn jälkeen puhun sitten itse aikomastani aiheesta:
Paikan nimi on Tennessee Safari Park. Siellä Amy oli lastensa ja tuoreen miesystävänsä Brianin kanssa "safarilla". Suomen televisiossa tämä näytettiin äsken eli kuluvan vuoden 2025 heinäkuun toisena päivänä keskiviikkona ulostulleessa kuudennen tuotantokauden jaksossa kolme. Eli pari päivää sitten.
Kyseinen autosafari on minun tietojeni mukaan pituudeltaan 12 kilometrin mittainen. Mukana oli heillä ruokaa elikoille, ja ape tarjottiin ämpäristä näille ikkunan kautta. Kameli puri sitten oikein kunnon haavan Amyn käteen. Ehkä häntä oli ärsyttänyt amyläisten autosta huokuva kannabiksenkäry. Taikka älyllisten substanssien nauttimisesta aiheutunut Amyn normi- homo sapiensista poikkeava käyttäytyminen.
Ihonalainen rasvakudos oikein pursusi haavasta esiin. Ja haava syntyi siihen, missä Amylla oli ollut kiva tatuointi. Ja hänet ja Brian pidätettiin sitten. Tennesseen osavaltiossa ei ilmeisesti ole kannabiksen päihdekäyttö sallittua.
Amya oli kuulemma kymmenen vuotta aikaisemmin purrut koira samaan käteen. Sukuväki oli sitä mieltä, että Amy ja eläimet eivät sovi yhteen.
Jakson tapahtumasta tulivat paiseohjelmat mieleen. No kun tuossa näkyi ihonalaista rasvakudosta paljaana. Kovin on tutun näköistä.
Siihen liittyen olin noin kolme ja puoli vuotta sitten nk. lippulaivablogissani julkaissut blogimerkinnän TLC-kanavalla siihen aikaan näkyneistä paiseohjelmista. Ja kyllä niitä näkyy siellä edelleenkin, mitä arvostan...
ALEMPANA ON SITTEN JUONIPALJASTUKSIA. NE PERUSTUVAT TÄHÄN PEOPLE-LEHDEN ARTIKKELIIN, JOKA ON JULKAISTU 4.9.2024. Kappas. Käytän värejä omassa blogissani.
Amy ja Brian saivat uutimen mukaan kumpikin syytteen kannabiksen nauttimisesta. Niin, ja autosta löytyi myös taikasieniä, ja nekin otettiin lukuun.
Tosin syyte syntyi jo viime vuoden 2024 syksyllä, jolloin eilen näkemämme jakso kuvattiin.
Tammy sai ottaa lapset huostaansa noiden putkassaolon ajaksi.
Tammyyyyy!
Sivuhuomautuksena, siis jos ketään kiinnostaa, niin minulla ja yhdellä toverillani, joka myöskin katsoo ohjelmaa, on tapana huudella sopivissa tilanteissa: "Tammyyyy!"
Kyseessä on edelleenkehitelmä aikuisten piirretyssä South Parkissa yhtenä päähenkilöistä olevan vammaisen pyörätuoliin kuvaannollisesti sidotun Timmyn hihkaisusta. Timmy ei osaa juuri muuta sanoa kuin: "Timmyyyy!"
Voitte uskoa, että minä ja tämä toverini olemme molemmat kovasti Tammyn faneja.
Mutta palatakseni asiaan.
Piti siis tilata vain ambulanssi, jonka paikalletulo kesti varttitunnin ajan ilmeisesti. Mutta samalla saapuivat poliisit.
Tenneesseeläisen Crockettin piirikunnan syyttäjä Frederick Agee päästi syylliset sitten palaamaan Kentuckyyn, koska hänellä oli sydämenlaajentuma. Mies oli antamassaan virallisessa lausunnossa sanonut tähän tapaan (suomennos minun):
Tämä on antamisen aikaa, ja me ymmärrämme, että Amy Halterman ja Brian Lovvorn ovat Kentuckyn ylpeys ja ilo, ja he nyt pääsevät Kentuckyyn lomien ajaksi.
Veli Chris tuli hakemaan syyllisiä Tennesseestä autolla.
Kentuckynkin osavaltiossa ovat muuten muu kannabis kuin lääkekannabis ja kannabidioli kiellettyjä nautintoaineita. Kannabidioli on tärkeä kannabiksen vaikuttava ainesosa, joka ei kuitenkaan päihdytä ja jolla on antipsykoottisia vaikutuksia.
Ehkä tuo pelästyttää Amyä tekemästä noin uudestaan. Ja mitä tuotantoyhtiö sanoo?! Tai tarkemmin sanoen yllä mainitut viimeiset asiat ovat tapahtuneet jo hiukan alle vuosi sitten, joten jätän asian pohtimisen tähän.
Amy ja Brian saivat myös molemmat porttikiellon safaripuistoon.
Kävin kuitenkin tarkastamassa sen sivuja.
Autosafarilla pääsee siellä syöttämään ainakin lehmiä, emuja, strutseja, ja laamoja. Ja kameleita.
Ja sitten tuolla voi tehdä myöskin safarin ihan kävellen, jolloin pääsee tapaamaan pieniä kädellisiä, vallabeita – kyseessä on eräänlainen kenguru –, kuningaskalastajien heimoon kuuluvia kookaburra-lintuja – dacelo novaeguineae –, kurkia, kettuja ja laiskiaisia. Mm.
Erityisesti lapsille suunnattua toimintaa on: paijauseläintarha, jossa pääsee pentuvuohia paijaamaan, sekä lafkan kaupasta ostettavien porkkanatikkujen syöttämistä kirahveille. Ne ovat varmaankin ainakin hygieenisiä.
Saa nähdä, miten aihetta käsitellään sitten ensi viikon jaksossa TLC:llä. Keskiviikkona 9.7.2025 klo 21 alkaen.
Tietääkseni tämä kuudes tuotantokausi on ja tulee olemaan viimeinen, jona tätä ohjelmaa tehdään. Tämähän on varsin luonnollista, kun siskokset kerran ovat laihtuneet hurjasti. Minä ja ko. toverini toivomme, että asialle tulee jatkoa toisen ohjelman muodossa. Sellaisesta on nimittäin ollut puhetta.
Lisään kirjoituksen loppuun vielä yhden eräänlaisen englanninkielisen vitsin:
Police officer: "How high are you?"
I: "No, officer. It's: Hi, How are you?"
Alankomaalainen yritys Fairphone valmistaa nk. reilun kaupan älypuhelimia. Niiden valmistuksessa ja loppukäyttäjän kokemuksessa on yhtiöllä mahdollisimman pitkälle ollut tarkoitus ottaa huomioon työntekijöiden oikeudet, kestävä kehitys sekä korjattavuus.
Olen noin kolmen vuoden ja kahden ja puolen kuukauden ajan omistanut Fairphonen version numero neljä. Se oli alun perin julkaistu vuoden 2021 syksyllä, mutta olin ostanut omani vasta seuraavan vuoden keväällä. Fiskaalinen hinta oli ollut minun kannaltani julma. Mutta hyvät arvot ovat aina hyvät arvot. Olen aina tavannut sanoa: "Raikkautta elämääsi!"
Olin luullut, että raikkaan Fairphone-puhelimen versiot julkaistaisiin aina syksyisin, mutta toissa aamuna oli tullut heiltä sähköpostia, että versio kuutonen on jo nyt ulkona.
Rupesin harkitsemaan tämän ostamista, koska en voi olla täysin varma siitä, että Fairphonelle on teknisesti mahdollista toimittaa omistamalleni puhelimen versiolle neljä tietoturvapäivityksiä vielä kahden vuoden ajan, jonka jälkeen todennäköisesti vasta olisi saatavilla puhelimen versio seitsemän. Tai ainakaan Androidista ei todennäköisesti ole tuleva uudempaa versiota pian neloselle saatavan Android 15:n jälkeen.
Fairphone 4:ssä on ollut ainoana käyttöjärjestelmävaihtoehtona Android. Siitä huolimatta siihen oli ilmeisesti rakennettu jotain Googlea mahdollisesti ärsyttävää yksityisyydensuojakamaa, jonka vuoksi Googlen mielestä kyseessä ei ole puhdas Android-järjestelmä, vaikka siltä se on näyttänyt.
Mutta silti Fairphone 4:aan on pitänyt sovellukset asentaa Googlen hallinnoiman Play-kaupan kautta. Googlen palveluiden ja sovellusten käyttäjät eivät ole yhtiölle sen tärkeimpiä asiakkaita, vaan näitä ovat mainostajat, joilta massiiviyhtiö Google saa rahoituksensa.
Jo puhelimen versiota viisi Fairphone oli myynyt myös ranskalaisen Murenan kehittämällä e/OS-käyttöjärjestelmällä varustettuna versiona. e/OS perustuu puhtaaseen avoimen lähdekoodin Lineage-mobiilikäyttöjärjestelmään, joka puolestaan on googleton Androidin edelleenkehitelmä.
Android nimittäin perustuu myöskin avoimeen lähdekoodiin. Google vain on paketoinut sen oman halunsa mukaan Android-älypuhelimiin.
e/OS on siitä hyvä käyttöjärjestelmä, että siitä on poistettu käyttäjien yksityisyyttä vastaan rikkova Google räynineen kokonaan. Silti käyttäjän pitäisi pystyä käyttöjärjestelmään asentaa Googlen Play-kaupan anteja erityisen rajapinnan ansiosta. Ja tämä olisi minulle tärkeää, koska minun täytyy kyetä käyttämään mm. pankkipalveluita älykännykälläni.
Mahdollisuus tämän rajapinnan käyttämiseen lienee olemassa melko lailla Googlen armosta, joten kiitokset sille tästä kuitenkin.
Fairphone 4:n olin ostanut aikoinaan kertamaksulla. Olin niihin aikoihin ollut suhteellisen rahakas. Olin ostanut puhelimen version, jossa oli hieman enemmän resursseja. En tarkkaan nyt muista, mutta puhelin taisi maksaa jotain 700 ja 800 euron väliltä.
Fairphone 6:n pystyy ostamaan myös osamaksulla Klarnan kautta, jos tilaa puhelimen suoraan valmistajalta. Mutta Murenan kaupasta ei vastaavanlaista puhelinta saa osamaksulla, ikävä kyllä.
Kyllä nyt minua hiukan himottaisi tilata Fairphone 6:n degoogletettu versio.
Puhelimen uusi versio 6 vaikuttaa halvemmalta kuin mitä omistamani nelosversio oli maksanut aikoinaan. Siis standardiversio Android-käyttöjärjestelmällä varustettuna.
Googleton versio taas maksaa jo huomattavasti enemmän. Sama pätee Murenan omassa verkkoḱaupassa.
mobiili.fi -sivustolla on näköjään jo ehditty julkaista hieno suomenkielinen, kattava ja asiantunteva selvitys puhelimen standardiversiosta. Kaiken muun tärkeän ohella siellä kerrotaan mm. tällaista oleellista:
Käyttöjärjestelmäversiona on puhdas Android 15. Fairphone lupaa tuoda puhelimelle vähintään kuusi Android-versiopäivitystä sekä tietoturvapäivityksiä kahdeksan vuoden ajan eli vuoteen 2033 asti.
Kumpaakin puhelimen versiota saa eri värivaihtoehdoilla.
Minun pitää kerryttää pohjalle hieman varallisuutta, jotta uskallan itse ostaa degoogletetun Fairphone 6:n osamaksulla, jos siihen lopulta sitten päädyn.
Puhelimeen saa kolmen vuoden sijaan pidennetyn viiden vuoden takuun, jos ostaa puhelimen ennen ensi vuotta 2026 ja rekisteröi sen sitten puhelimen valmistajalla.
Kyllä olen mä nykyistä Fairphonen versiota neljä yrittänyt pitää kuin kukkaa kämmenellä viime vuodet. Oli maksanut sen verran lujasti.
Onneksi myös Euroopan unioni sentään on nykyään siirtämässä kuluttajia älykännyköiden suhteen hieman aikaisempaa enemmän kestävän kehityksen suuntaan.
Vielä en tiedä, että tullaanko kuutosversiota myymään jossain suomalaisessa verkkokaupassa tai jonkin suomalaisen operaattorin toimesta.
Ensin Makedonian kuningas Filippos II (382-336) valloitti Kreikan keskenään riitaisat kaupunkivaltiot yhden toisensa jälkeen, koska hän oli niin hyvä. Ja sitten hänen poikansa Aleksanteri II (356-323 eK.), valloitti suuren lahjakkuutensa ansiosta järjettömän kokoisen alueen aina Egyptistä Persian kautta Intian luoteisosiin saakka. Olikohan Aleksanteri perinyt isänsä silmät? Joka tapauksessa jälkimaailma on noiden mielettömien saavutusten vuoksi nimittänyt Aleksanteria Suureksi.
Aleksanterin kuoltua nuorena hänen luomansa valtakunta paitsi hajosi keskenään kilpailevien kuninkaiden hallitsemiin osiin, niin myöskin syntyi hellenistinen sekakulttuuri, joka merkitsi myös historian ensimmäisen yleiskreikkalaisen murteen syntyä. Joka on nimeltään koinee, ja mm. kristillisen Raamatun viimeinen ja nuorin neljännes nimeltään Uusi testamentti on kirjoitettu sillä. Mutta tämä kaikki ei ole nyt tärkeää.
Mutta se on, että Aleksanteri Suuren armeijaan kuului Hetairoi-niminen iskuratsuväkijoukko. Sanan yksikkö olisi "hetairos". Kuten nimestä saattaa päätellä, niin kyseessä olivat hienomman luokan miespuoliset seuralaiset. Jos kyse olisi ollut naisista, niin sanan yksiköllinen muoto olisi ollut "hetaira".
Nämä hetairot tapasivat kuulua aateliseen väestönosaan, ja joka tapauksessa näillä ratsusotilailla oli varaa kustantaa omilla varoillaan hevosensa, aseensa ja varusteensa. Monet hetairoista olivat myöskin kuninkaan ystäviä tai selviä liittolaisia.
Hetairot käyttivät päänsä suojana ratsusotilaan tehokkaan toiminnan kannalta vähemmän silmiä peittävää boiotialaistyyppistä kypärää jo pahasti myös jalkasotilaiden keskuudessa vanhentumaan päässeen korinttilaistyyppisen kypärän sijaan. Ja he käyttivät pellavasta tai pronssista valmistettua haarniskaa ylävartalonsa suojana. Pääaseena ratsusotilailla oli ksyston-niminen 3,5-4,25 metrin pituinen kahdella kädellä käytettävä pistokeihäs, jossa oli takapäässä mitä luultavimmin tasapainottava metallipaino. Sivuaseena he yleensä käyttivät kopis-nimistä etäisesti gurkhasotilaiden kukriveistä muistuttavaa yksiteräistä eteenpäin kaartuvaa miekkaa, joka oli hiukan kuin pitempi raskaammanpuoleinen veitsi. Se oli ratsusotilaalle kätevämpi käyttää jalkaväkeä vastaan kuin kaksiteräinen suora miekka ksifos.
Hetairo-ratsujoukot oli jaettu kahdeksaan ileen (monikko ilai), ja kukin näistä koostui 200-300 ratsusotilaasta. Yksi näistä kahdeksasta oli nimeltään agema, ja sitä tapasi kuningas johtaa henkilökohtaisesti.
Hetairot saattoi heittää aina sopivaan kohtaan ratkaisemaan taistelu. Vihollista ahdisti toiselta puolelta jalkamiesten falangiksi järjestäytynyt muodostelma, ja kun hetairot saapuivat, niin vihollissotilaat olivat kuin vasaran ja alasimen välissä.
Vuonna 334 eKr. Aleksanteri ylitti joukkoineen Hellespontoksen. Alun perin tarkoitus oli ollut vapauttaa Persian vallassa olleet kreikkalaiset kaupungit. Mutta nälkä kasvoi syödessä.
Aleksanteri alkoi lopulta luulla itsestään liikoja. Hän alkoi yhä enemmän käyttäytyä persialaisen suurkuninkaan tapaan. Hänen agemansa päällikkö, vanha ja erittäin kokenut ja osaava sotilas Kleitos oli eräissä pidoissa sitten alkanut kehua hänen isäänsä sillä perusteella, että tämä oli suhtautunut tovereihinsa kuin vertaisiin. Aleksanteri suuttui tästä ja juovuspäissään tappoi Kleitoksen. Selvittyään Aleksanteri katui tekoaan.
Kleitoksen sisar Lanike oli hoitanut Aleksanteria tämän ollessa vauva. Granikosjoen taistelussa Kleitos oli myöskin pelastanut kuninkaansa hengen. Niin että niin sitä pitää, Aleksanteri.
Muistan Tolstoin yhdestä kirjasta, että tämä oli vittuillut kristinuskon Rooman valtakunnassa laillistaneelle keisari Konstantinus I:lle (n. 272 eKr. - 337 jKr.). Leo Tolstoi oli ollut sitä mieltä, että Konstantinus ei ollut suinkaan "Suuri" vaan pahantekijäkeisari. Muistan itse ainakin Konstantinuksen tappaneen poikansa ja juridisesti parantaneen vanhempien mahdollisuutta myydä lapsensa orjiksi. Mutta sellaiselle silkalle pahanteolle on nk. paremman väen piirissä paljon perinteitä inhimillisen kulttuurin kirjossa.
Plutarkhoksen mukaan Aleksanteri oli aikaisemmin määrännyt humalapäissään Persepoliin kuninkaallisen palatsin poltettavaksi.
Aleksanteri Suurella oli alkoholiongelma. Ja se on vielä isompi ongelma, jos alkoholiongelmaisella henkilöllä on kaikki valta käsissään. Normi-ihmisellä pelkkä katuminen ei riittäisi murhan hyvittämiseksi.
Lopulta Aleksanterin joukot kieltäytyivät jatkamasta enää pitemmälle. Vuosi oli 326 eKr. Nythän ei edes sodittu enää persialaisia vastaan, vaan maata, joka ei edes koskaan ollut kuulunut Persialle. Nyt oltiin Intiassa. Sotilaat olivat myös jo alkaneet ymmärtää, kuinka laaja niemimaa tosiasiassa oli. Eikä sitä tiennyt, missä asti maan ääri oikeasti sijaitsisi. Käännyttiin paluumatkalle. Aluksi porukan piti päästä Indus-joen kautta Intian valtamerelle. Homma vaati paljon taistelua vihamielisiä ihmisiä vastaan. Mutta kuka käski tulla tuonne hortoilemaan, kun ei ole kutsuttu!
Aleksanteri halusi mennä paluumatkan aikana Pasargadaihin tullakseen kruunatuksi persialaisten perinteiden mukaisesti uudeksi suurkuninkaaksi. Valitettavasti paikkakunnalla sijainnut Kyyros Suuren (noin 576–529 eKr.) hauta oli tällä välin ehditty häpäistä, joten hommasta ei tullut mitään.
Tämä Kyyros II oli ensimmäinen merkittävä Persian kuningas. Juutalaiset pitävät hänestä siitä syystä, että kuningas päästi pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan aikoinaan siirtetyn osan juutalaisesta kansasta niin halutessaan palaamaan Israelin maahan. Kyyros myöskin antoi juutalaisille oikeuden rakentaa Jerusalemin temppeli uudestaan. Kuningas kannatti muutenkin suvaitsevaista uskontopolitiikkaa, ja tämä miellytti monia muitakin hänen ja hänen hallintonsa hallitsemia kansoja ja heimoja.
Juutalaisten "Baabelin vankeus" siis oli alkanut vuonna 597 eKr., jolloin Uus-Babylonian hallitsija Nebukadressar II ensimmäisen kerran valloitti Juudan kuningaskunnan pääkaupungin Jerusalemin. Kyyros vapautti hallitsemansa alueen juutalaiset palaamaan isiensä maille vuonna 538 eKr.
Ja sitten palataan taas myöhempään kuninkaalliseen henkilöön, Aleksanteriin. Vuoden 323 maaliskuussa päästiin Persian Susaan asti. Siellä Aleksanterin mukana Intiasta seurannut viisas mies Kalyana kuoli. Tämän hautajaisten kunniaksi järjestettiin tietenkin juhlat, joiden yhteydessä järjestettiin muun muassa juomakilpailu. 35 kilpailijaa kuoli heti kilpailun jälkeen. Kaksitoista litraa viiniä juonut voittaja ja kuusi muuta kilpailijaa kuolivat seuraavana päivänä.
Aleksanteri meni jossain vaiheessa vielä Babyloniin. Hän alkoi tietenkin suunnitella uusia valloituksia. Ensimmäisenä vuorossa olisi ollut Arabia ja sen jälkeen Karthago. Hän alkoi myös suunnitella uutta sotilasyksikköä, joka yhdistäisi makedonialaisen falangin ja persialaiset jousimiehet. Aleksanterin persialaisen kulttuurin halaileminen oli muuten herättänyt tiettyä huolta hänen makedonialaisten sotilaidensa parissa jo paljon tätä aikaisemmin. Mutta mies halusi suosia kaikkea sellaista, mikä yhdistäisi hänen luomansa valtakunnan asukkaat yhdeksi kokonaisuudeksi. Sinänsä käytännöllinen tavoite, jossa ei päässyt päsmäröimään makedonialaisten ylemmyydentunto.
Aleksanteri kuoli alkuperäisen väitteen mukaan 10. kesäkuuta vuonna 323 vain 32 vuoden ikäisenä. Tämä tapahtui isojen juominkien jälkiseurauksena mitä luultavimmin. Paljon myöhemmin elänyttä roomalaista poliitikkoa ja sotilaspäällikköä Gaius Julius Caesaria (100-44 eKr.) otti lujasti päähän se, että hän ei kykenisi saavuttamaan samaa kuin missä Aleksanteri oli onnistunut jo hirveän nuorena. Mutta ainakaan Caesar ei ollut kuollut millään lailla alkoholinkäyttönsä seurauksena. Hänet sen sijaan murhattiin senaatin istuntorakennuksessa muiden korkeiden poliitikkojen toimesta, koska nämä pelkäsivät hänen tavoittelevan kuninkaan virkaa. Rooman poliittinen järjestelmä oli noin vuodesta 500 eKr. perustunut siihen, että vallan ei pitänyt olla yhdellä vaan monilla. He käyttivät tästä poliittisesta järjestelmästään nimitystä res publica, joka tarkoittaa julkista asiaa. Nimityksestä juontuvat monien nykykielten tasavaltaa merkitsevät nimitykset.
Onneksi kuitenkin Caesarin testamentissa luki, että vainaja adoptoi Gaius Octaviuksen pojakseen. Octavius ei alkanutkaan käyttää itsestään nimeä Octavianus adoption perusteella, kuten hyvä tapa olisi kuulunut, vaan käytti jatkossa itsestään vähemmän vaatimattomasti adoptioisänsä nimeä Gaius Julius Caesar. Alkuperäinen Caesar oli ollut rohkea ja urhea mutta myös varomaton mies, joka jätti roomalaiset vihollisensa mielellään henkiin. Onneksi hänen ottopoikansa sitten perusti kuitenkin Rooman kuningaskunnan hänen jälkeensä. Octavius sai valtakuntaa pahoin raastaneiden sisällissotien kauden lopettamisen kunniaksi kiitolliselta (ja pelokkaalta) senaatilta kunnianimen Augustus, joka tarkoittaa kunnianarvoisaa. Octavianus-Augustus ainakin osasi esittää vaatimatonta, ja niin epätasavaltalainen keisarikunta oli syntynyt – pysyäkseen, aina vuoteen 1453 jKr. saakka.
...No, joka tapauksessa porukat ihmettelivät toljottaessaan Aleksanteri-kuninkaansa ruumista usean päivän aikana, että miksi tämä tomumaja ei ala sitten millään haista kalmalta. Aleksanterin ruumiin suhteellista hajuttomuutta nämä yksinkertaiset ihmiset pitivät sitten todisteena siitä, että kuningas oli ollut jumalallinen.
Uusiseelantilainen Otagon yliopiston tutkija Katherine Hall on esittänyt teorian tai hypoteesin, että Aleksanteri oli potenut nopeasti edennyttä neurologista sairautta. Puolentoista viikon kuluttua oireiden alkamisesta tämä julistettiin lopulta kuolleeksi, mutta Hallin mukaan Aleksanteri ei ollut silloin vielä ollut kuollut pitkään vaan ollut vain syvässä koomassa. Selittäväksi taudiksi Hall esittää Guillain-Barrén oireyhtymän eli hermojuuritulehduksen.
Olikohan ylenmääräinen alkoholinkäyttö heikentänyt kuninkaan immuunijärjestelmää siinä määrin, että se saattoi johtaa tuollaiseen?
Näköjään se on tullut sitten minullekin. Googlen omistama videoidentoistopalvelu Youtube kykenee nykyään estämään palvelun käyttöni, kun se kerran kykenee havaitsemaan Mozilla Firefox -selaimessani olevan mainosteneston. Huomasin tämän yli viikko sitten, viime viikon torstaina.
Mozilla-säätiö on siitä kiva taho, että se arvostaa käyttäjien yksityisyyttä. Mainosdollareittensa avulla mainosyhtiö Google on onnistunut nostamaan Chrome-selaimensa ylivoimaiseksi markkinajohtajaksi maailmassa, ja Firefox on vaipunut siihen verrattuna suurin piirtein marginaaliselaimeksi. Ja vielä suurempi ylivoima on, jos ottaa huomioon sen, että monet muutkin selaimet, kuten Microsoftin Edge ja Opera-selain perustuvat samaan selaimeen kuin Chrome, eli Chromiumiin.
Chromium on avoimen lähdekoodin hanke, mutta toisaalta sitä hallinnoi Google. Google Chrome on toki mainitussa suhteessa Chromiumia vaarallisempi.
Myös Chromium-pohjainen selain voidaan tehdä yksityisyyttä kunnioittavaksi, mutta kun minä kannatan tervettä ja rehellistä kilpailua, niin mieluiten pysyttäytyisin selaimissa, jotka eivät perustu siihen. Olenkin käyttänyt pääasiallisena WWW-selaimenani jo iät ajat Firefoxia.
Olen ollut tietoinen siitä, että Googlen mielestä Youtuben katsominen siten, että jonkinlainen mainostenesto on päällä, on palvelun käyttöehtojen vastaista. Mutta en toisaalta ollut halunnut hirveästi katsella mainoksia. Olin ajatellut, että kyllä Google kykenee halutessaan estämään kaiken maailman mainostenestin-lisäosien toiminnan.
Mutta kuitenkin vasta tänä Jeesuksen vuonna 2025 olen itse asiassa enemmän käyttänyt Youtubea.
Kun nyt Youtube oli tuolloin onnistunut lopulta estämään Firefox-selaimessani käyttämäni mainostenestinlisäosan uBlock Originin käytön palvelussa, ajattelin, että annetaan sitten yhtiölle, mikä yhtiölle kuuluu, ja lisäsin Youtuben WWW-osoitteen lisäosan valkolistalle. Päätin antaa Googlelle mahdollisuuden tässä asiassa. Ehkä sen mainostus ei olisi kauhean ärsyttävää.
Olin tänä vuonna katsellut runsaasti englantilaisen historianosaajan the History Chapin (oikealta nimeltään Chris Green) mainiota Youtube-kanavaa.
Kuitenkin, voi aikoja, voi tapoja!! Palattuani uudelleen Youtuben pariin se syötti jatkuvalla syötöllä mainoksia silmieni ja korvieni eteen. Palvelu vaikutti nyt melko käyttökelvottomalta. Päätin kuitenkin katsoa minulta aikaisemmin kesken jääneen pätkän mieheltä loppuun. Se käsitteli hirmuisenkokoisen islamilaista pyhää sotaa kannattaneen pataaniarmeijan hyökkäämistä pienikokoisen sikheistä koostuvan peili-viestintäyksilön pikkulinnakkeen kimppuun. Sikhit taistelivat urheasti ja taitavasti viimeiseen mieheen. Tämä taistelu viivytti sitä, milloin pataanit pääsivät hyökkäämään isomman brittilinnakkeen kimppuun, ja se pelasti kaikki muut, sillä sikhisotilaiden toivottoman ja älyttömän urhean puolustustaistelun loppuunkäyminen antoi aikaa tuoda lisäjoukkoja paikalle. Näiden paikalletulo pelasti kahden isomman linnakkeen sotilaat tuhoutumiselta.
Harkitsin Youtuben käytön lopettamista. Lievästi harkitsin jopa Googlen maksavaksi asiakkaaksi ryhtymistä hetken ajan. Minulle on itse asiassa ollut vuosien varrella suurta hyötyä siitä, että olen voinut käyttää Googlen blogi-palvelua Bloggeria ja kotisivuntekopalvelua Sitesia. Vaikka Googlella ei oikeastaan ole muita tärkeitä asiakkaita kuin mainostajat, niin olen silti ollut tyytyväinen näihin palveluihin. Tai ainakin melko pitkälle. Olen myös Sitesin avulla tehnyt yhdelle kaverilleni, joka on kirjailija (ja lentäjä), nettisivut. Lisäksi olen tehnyt yhden parodiasivuston sen avulla. En kehtaa viitsi sitä tähän, koska vitsi siinä perustuu osaltaan siihen, ettei kukaan tiedä minun tehneen sitä. Ja kirjoittaneen sen sisällön.
Päätin kuitenkin ensin kokeilla, josko vaihtoehtoiset selaimet auttaisivat asiassa.
Chromium-pohjainen Brave on melko hyvä ollut tässä asiassa, ja olen käyttänyt sitä yhden tallennuspalvelun katsomiseen, mutta sekin oli menettänyt viime aikoina parhaimman teränsä asiassa, huomasin. Siis ainakin Youtubessa.
Floorp on Firefox-pohjainen selain, mutta koska sen käyttöliittymää ei ole vieläkään suomennettu, en ihan periaatteellisista syistä viitsi ruveta käyttämään sitä.
Vivaldi ainakin toimisi tarkoitetulla tavalla, mutta koska se perustuu Chromiumiin, en viitsinyt heti ruveta sitä käyttämään.
Kirjoitettuani juuri tuon ylläolevan, päätin tarkistaa vielä Zen-selaimen, josta olin kuullut suuria. Tein havainnon, että siitä on nykyään olemassa versio Linuxille. Minun PC-tietokoneissani siis on käyttöjärjestelmänä Linuxin levitysversio nimeltä Linux Mint.
Zen oli vähän outo, mutta se vaikuttaa perustuvan Firefox-selaimeen. Tosin se ei poistanut katsoa alkamastani Youtube-videosta mainosta, joka oli sen alussa. Tosin mainoskeskeytyksiä näkyi videon aikana vain yksi. Mutta Youtuben käyttöliittymässä näkyi kyllä yksi tai kaksi kannaltani vähemmän häiritsevää mainosta sivun oikeassa ylälaidassa.
Zen on vähän liian outo minulle ainakin toistaiseksi.
Firefox-pohjainen LibreWolf on myös suomennettu, ja perustuu Firefoxiin. Jostain syystä se osaa automaagisesti estää mainokset Youtubesta, ainakin toistaiseksi. Surffailu sillä voi saada kyllä WWW-sivut näyttämään jotenkin kolhoilta, mutta tämä on hyvä lisä.
Kolhous tarkoittaa sitä, että ainakin joillakin ihmisillä selain näyttää WWW-sivut siten, että sivun vasemmassa ja oikeassa laidassa sekä alalaidassa on leveät ylimääräiset reunukset.
Joku muukin on huomannut saman "piirteen" selaimen käytössä. En kuitenkaan tiedä, kuinka moni selaimen käyttäjistä joutuu kokemaan tämän. Tuo ihminen oli lausunut bugiraportissaan englannin kielellä näin:
It's the same no matter which web page ...
Use LibreWolf Browser to open the web page ...
There are blank spaces on the left and right sides and at the bottom of the web browser
Päätin toistaiseksi käyttää Librewolfia, mutta aluksi ainoastaan Youtuben katseluun. Toivottavasti saavat jossain vaiheessa selaimen korjattua tämän ominaisuuden osalta.
Olen ollut kuitenkin ilmeisesti onnellisessa asemassa, koska jo paljon ennen tätä monet ihmiset ovat joutuneet kokemaan mainosten pakkosyötön. Näin voi sanoa seuraavien uutisartikkeleiden perusteella. Siis, oi, tarkasta, niin halutessasi:
10.5.2023:
Dawn.fi:
Nyt se alkoi: Et voi käyttää YouTubea, jos estät mainokset
15.1.2024:
Dawn.fi:
YouTube toimii tarkoituksella todella huonosti, jos estät mainokset
14.6.2024:
It's FOSS News:
Non-Skippable YouTube Ads: Google's New Plan to Kill Open-Source Browser Extensions like SponsorBlock
Tuo viimeinen linkki osoittaa sitten ihan tuoreeseen uutimeen.
...Lopulta päätin kokeilla kuitenkin ihan kokeeksi Opera-selaintakin pitkästä aikaa. Siinä kuitenkin näkyy olevan sama vika kuin viime vuonnakin eli se, että ainakaan minun tietokoneessani selain ei enää osaa automaattisesti vaihtaa käyttöliittymää englannista suomenkieliseksi. Tästä syystä hautaan sen, vaikka se näkyy osaavan mainosten estämisen, lyhyeksi jääneen testaukseni perusteella.
Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Tien varteen oli parkkeerattuna vanhempieni auto. Isäni oli antanut minulle ohjeet, että kahteen paikkaan lähelle auton oikean puolen renkaita minun piti asettaa räjähteet.
Yhtäkkiä en muistanutkaan, mitkä olivat olleet isäni antamat tarkemmat ohjeet. Päätin soittaa hänelle ja kysyä asiasta. Mutta koska lähistöllä liikuskeli muita ihmisiä, niin minua ei kauheasti huvittanut kysellä pommien asettamisesta ääneen.
Siirryin hiukan kauemmaksi autosta. Minun ja sen välissä oli sitten isompi määrä ihmisiä. Mutta kun siirryin taas lähemmäksi autoa, niin huomasin sen olevan poissa.
Olin kauhean järkyttynyt. Mitä isäni nyt sanoo siitä, että heidän autonsa on varastettu. Yritin etsiskellä autoa lähimailta, sillä olisihan se voinut liukua itsekseen alamäkeen, mutta en nähnyt sitä missään. Eikä siinä vielä kaikki. Tajusin siinä hetkessä, että autossa oli ollut myös sen avain puukapulan päähän kiinnitettynä.
Minun ja veljieni vanhemmat olivat kuolleet jo vuonna 2007. Requiescant in pace.
Näin jokunen viikko sitten seuraavanlaista unta:
Oli ei-luminen vuodenaika. Olin jonkinlaisella isommalla aidatulla piha-alueella, jolla oli jotain rakennuksiakin. Se oli jonkinlaista julkista tilaa varmaankin.
Minulla oli hirveä virtsahätä. Yritin asettua sellaiseen asemaan, jossa voisin virtsata maahan kenenkään näkemättä toimitustani.
Mutta yhtäkkiä vasemmalle puolelleni tuli kaksi Neuvostoliiton Puna-armeijan sotilasta aseet kädessä. He eivät kuitenkaan kiinnittäneet mitään huomiota minuun, vaan katselivat minusta poispäin matalaksi kyyristyneinä.
Ihmettelen kovasti, mistä tällainen unisikermä oikein oli tullut. Neuvostoliiton sotilaat ovat unessa melkein myönteisessä merkityksessä.
Walesiläisiltä voi aina kysyä, että oliko hienoa, kun englantilaisten esi-isät tulivat saarelle 400-luvulla häiritsemään.
Jonkin verran alle 20 vuotta sitten oli Suomen televisiosta tullut tv-sarja Mentalisti, jota tehtiin useita tuotantokausia. Australialainen pääosanesittäjä Simon Baker (s. 1969) esittää siinä mielestäni varsin taitavasti ihmismielen asiantuntijaa ja erittäin taitavaa huijaria Patrick Janea, joka oli hankkinut vuosien varrella runsain mitoin elantoa esittämällä meediota. Lapsempana hän oli ollut työntekijä ja ihmisten huijaamisen jalon taidon oppija sirkuksessa. Janen elämä oli ollut jonkinlaista huippuälykkään sosiopaatin elämää. Sosiopatialla tarkoitan tässä sellaista inhimillisen kulttuurin muotoa, jossa elanto hankitaan laittomuuksilla jo ihan omasta halustakin.
Jane oli kuitenkin lopulta löytänyt itselleen vaimon. Pariskunnalle syntyi sitten tytärkin. Sarjassa ei anneta ymmärtää, että Jane olisi kohdellut vaimoaan tai perhettään mitenkään huonosti.
Hirvittävän älykäs sarjamurhaaja, josta käytettiin nimitystä Red John, oli herättänyt kauhua ja pelkoa alueella. Patrick Jane päätti sitten, että olisi häneltä hyvä idea television suorassa lähetyksessä alleviivata sitä, kuinka typerä ja idioottimainen tyyppi Red John on.
Palattuaan kotiin studiohaastattelusta hän törmäsi kammottavaan näkyyn. Red John oli maalannut aina murhapaikoilleen suurikokoisen punaisen hymiön, ja sellainen näkyi nyt Janen ja tämän perheen makuuhuoneen seinässä. Red John oli murhannut sekä hänen vaimonsa että tyttärensä.
Patrick Jane meni aivan tolaltaan. Hänen mielensä kääntyi ympäri, ja hän muuttui. Häntä ajoi tästä pitäen koston ajatus. Hän onnistui osoittamaan CBI:n (=California Bureau of Investigation, osavaltionpoliisi) väelle kykenevänsä olemaan varsin hyödyllinen apuri rikostutkinnassa, ja niin hänestä tuli palkaton konsultti CBI:lle.
Jane pukeutuu tyylikkäästi pukuun ja juo paljon teetä. Hän myös tykkää loikoilla sohvalla. Lisäksi hän kammoaa fyysistä väkivaltaa ja erityisen paljon tuliaseita. Siksi hän antaa poliisin mielellään hoitaa kaikki voimankäyttöä vaativat hommat.
Tämän blogimerkinnän julkaisupäivänä 30.5.2025 sarjan uusintakierros on ehtinyt kuudennelle tuotantokaudelleen. Alun perin olin kirjoittanut tämäntapaisen tekstin yhtä kaveriani varten, kun tätä oli alkanut kiinnostaa sarja, koska sen nimi on Mentalisti. Toivottavasti sarja tulee jossain vaiheessa uusintana televisiosta vielä yhden kerran, jotta hänkin voi nähdä sen alusta asti.
PS.:
Itse olen aina pitänyt taikureista ja mentalisteista, koska nämä ovat hyviä huijareiden paljastamisessa. En silti ole juossut tällaisten ihmisten esityksiä katsomassa, vaikka ehkä pitäisi.
Kalifornian osavaltion poliisin konsultti -versio Patrick Janesta kuuluu kolmen lempimielikuvitusolentoni joukkoon. Olen kaksi kuukautta sitten julkaisemassani blogimerkinnässä Omat esikuvani kertonut myös niistä.
Pistän bonuksena tähän linkit kahden kuuluhkon suomalaisen mentalistin sivuille: Jose Ahonen ja sivunsa, Jose Ahosen blogi ja Pete Poskiparran sivut.
Ihan lopuksi lukija voi vielä käydä niin halutessaan lukemassa Jose Ahosen blogista selvityksen siitä, mistä mentalismissa on kyse.
Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Minun oli määrä ilmeisesti tehdä laskuvarjohyppy lentokoneesta. Minulle tuli mieleen, että minun tulee itse pakata laskuvarjoni, jotta tiedän sitten, että se varmasti myös tulee aukeamaan. Mutta pian tajusin, etten minä oikeastaan edes kunnolla tiedä, miten varjo pakataan.
Maailmankaikkeus tulee itsestään tietoiseksi meissä.
[Minbaarit ovat erään lähteen mukaan melko vanha avaruudenkävijälaji- ja sivilisaatio sekä keskihyvin kehittynyt sellainen. Suomalaisen In the Pirkinning -elokuvan mukaan taas lajin nimi on minibaarit.]
[Toisessa blogissani julkaisemassani merkinnässä Vuosi 2024 alkaa kohta olla mennyt olen maininnut muun ohella yllä olevan siteeraukseni alkuperäislähteen.]
[Sen mukaan minbaarit ovat "uskonnollinen" eläinlaji, mutta itse sanoisin, että tuohon poppooseen kuuluvat kannattavat pikemminkin jonkinlaisia yleisuskonnollisia taikka pelkästään filosofisluontoisia viisauksia. Syvähenkistä väkeä keskimäärin lienevät, mutta eivät loppujen lopuksi kovin uskonnollisia.]
Ehkä on parempi olla esteetikko kuin eetikko. Sellaisena elämä voisi olla rennompaa ja rauhallisempaa, kenties jopa rauhanomaisempaa.
Olen tajunnut, että on olemassa suurempiakin ongelmia kuin minun pienet ongelmani.
Lisäksi olen tainnut tajuta sen, että suhteellinen kykenemättömyyteni oman kodin siivoamiseen johtuu paitsi roskien lajittelemisen pakon hankaluudesta niin myöskin silkasta taipumuksestani pakoiluun todellisuudesta.
Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Ohjasin maanpinnalta käsin kauko-ohjaimella suurikokoista modernia matkustajalentokonetta.
Jouduin tekemään sillä ylimääräisen laskukierroksen, koska korkeutta oli liikaa kiitotietä lähestyttäessä. Mutta jotenkin olin lopulta antanut moottoritehojen laskea aivan liikaa. Lentokone näytti pysähtyneen lähelle maan pintaa. Lisäsin hieman tehoja, ja kone putosi lyhyen matkan maahan kevyesti ja tuhoutumatta.
Ihmiset sanoivat, että kyllä minä olen hyvä lentäjä.
En väitä asiaa kiistattomaksi tosiasiaksi, mutta minusta näyttää siltä kuin unellani olisi jotain tekemistä lentosimulaattoriharrastukseni kanssa.
Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:
Oli eräs vanha miespuolinen näyttelijä, joka ilmeisesti tunnettiin jostain vanhasta klassisesta tv-sarjasta. Oli koottu yhteen joukko ihmisiä, jotka olivat näytelleet hänen kanssaan siinä. Omituista unessa oli, että nämä kaikki muut ihmiset olivat nuorehkoja.
Vanha näyttelijä tuli nyt tähän tapaamiseen mukaan. Jokaisen muun osallistujan piti johonkin elektroniseen laitteeseen laittaa jonkinlaiset omat terveisensä miestä varten. Ennen minua terveisensä oli laittanut laitteeseen eräs nuorehko nainen. Hän oli nimensä loppuun laitettuaan unohtanut kuitenkin painaa Enteriä.
Ajattelin painaa sitä hänen puolestaan ennen kuin minä vuorostani laittaisin omia terveisiäni laitteeseen.
Onneksi kuitenkin herätyskello soi ennen kuin pääsin eteenpäin asiassa. Elektroniset laitteet, kuten älypuhelimet, ovat yleensä toimineet unissa käytössäni omituisesti.
Uneni täytyy liittyä yhdistykseni paikallisen toimipisteen pitkähköaikaiseen toiminnanohjaajaan, jolle oltiin jouduttu antamaan potkut. Hän oli tehnyt työnsä hyvin eikä siinä ollut valittamista, mutta rahoituksen nykyinen vähäisyys oli pakottanut yhdistykseni päättäjät tähän vaikeaan ja hirveeseen ratkaisuun.
Toiminnanohjaajamme on kyllä naispuolinen ihminen, mutta veikkaan silti, että oletukseni uneni symboliikasta on oikea.
Roomalaiskatolisen kirkon uusi "papa" eli paavi on ottanut nimekseen Leo XIV (s. 1955). Hän on historian ensimmäinen yhdysvaltalaissyntyinen sekä ensimmäinen perulainen pontifex maximus eli paavi. Paavius on niin ronskia meininkiä, että paavit katsovat, että on ihan okei käyttää muinaisroomalaisen pakanallisen uskonnon muodon ylipapin nimitystä "pontifex maximus" itsestään.
Yhdysvaltalaisessa televisio-ohjelmassa The Daily Show, jota itse tapasin katsella aikoinaan silloin, kun sen vetäjänä oli ollut eteläafrikkalainen koomikko Trevor Noah, on juuri aivan äskettäin ollut aiheena uusi paavi. Oi, katso, niin halutessasi, jos osaat englantia sen verran:
The Daily Show on the new pope
Olin törmännyt tuohon videonpätkään yhdysvaltalaisella ateistihkojen blogien julkaisusivustolla Freethought Blogs, siis tällä sivulla. Blogimerkintä sisältää vain tuon videonpätkän, ja sitä on ehtinyt jo jokunen ihminen eli vapaa-ajattelija kommentoidakin.
Ensimmäinen kommentoijista oli esittänyt mielipiteensä olevan, että Leo XIV:n valitsijakunta eli alle 80-vuotiaat kirkon kardinaalit olivat menneet yhdysvaltalaisten "fasistien" riveihin äänestämällä kirkossaan valtaan yhdysvaltalaisen miehen.
Hänen jälkeensä toinen kommentoija oli huomauttanut, että uusi paavi oli onnistunut hermostuttamaan Yhdysvaltain uusvanhan presidentin Donald Trumpin kannattajia, kun oli kommentoinut varapresidentti Vancea lausumalla, että hänellä on hiukan erilainen rakkauden järjestyksen hierarkia kuin tällä.
Kommentoija myöskin huomautti Leon olevan kaksirotuinen ja viettäneen papin toimessa paljon aikaa Perussa. Mies on nähnyt hieman enemmän maailmaa kuin tavallinen yhdysvaltalainen.
Kommentoija sanoi paljon muutakin, ja lausui muun ohella, että katolisen kirkon päämiehen valitsijat eivät ainakaan aktiivisesti näytä yrittäneen muuttaa tilanneta huonommaksi.
Ja sitten vielä yksi kommentoija oli lausunut, että kun monet presidentti Trumpin kannattajat ovat tosiasiallisesti antikatolisia, niin tuorepaavin em. kommentti varapresidentti Vancelle antaa noille pökköä pesään siihen, että he uskovat vastavalitun olevan anti-Kristus.
Loppuun hieman triviaa sitten:
Robert Francis Prevost on paavin vuosimallia 2025 alkuperäinen eli syntymänimi suoraan Yhdysvalloista.
Mies oli vuonna 2015 saanut Perun kansalaisuuden.
Vuonna 2023 edellinen paavi Franciscus oli tehnyt hänestä kardinaalin.
Jokin aika sitten kotonani pidetyissä illanistujaisissani oli katsottu lopuksi televisiosta Kummeleita. En ole koskaan ollut ohjelman fani, mutta viime ajat minulla on ollut taipumus matkia Tampereen murretta. Yritän päästä tavasta eroon.
Eräs ystäväni oli yllättänyt minut tänään kertomalla kuinka hän arvostaa Lentoblogini sisältöä. En olisi odottanut häneltä tällaista arvonantoa.
Hän kuitenkin mainitsi sitten sellaisenkin asian, että tämä blogini, jota paraikaa luet, ei ole enää nykyään runoblogi, koska olin viime aikoina julkaissut siinä kaikkea muuta paitsi runoja, ja että tämän vuoksi blogin nimi on harhaanjohtava yleisön kannalta. Tämä on tietysti totta. Blogin nimihän oli ollut viime ajat melko pitkään Osa runoistaniko, Koko. Jotenkin on kuitenkin ollut vaikea ruveta poistamaan sanaa "runo" blogin nimestä, koska sana löytyy joka tapauksessa blogin internet-osoitteesta, joka on https://osarunoistani.blogspot.com.
Jos muutan blogini internetosoitteen, niin WWW menee siltä osin rikki, koska se perustuu internetosoitteisiin ja linkkeihin.
Alun perin olin julkaissut täällä lähinnä vain uusia runojani, mutta myöhemmin kopioin vielä ennen blogini perustamista nk. lippulaivablogissani julkaisemani runot tänne.
Rupesin miettimään, että voinko tehdä mitään asian hyväksi.
Ei olisi alun perin pitänyt laittaa internetosoitteeseen sanaa "runo". Mutta niihin aikoihin en ollut arvannut, että Putin veisi runosuoneni vuonna 2022. Onneksi sentään kaikki muut suoneni kukkivat vielä tänäänkin.
Viimeksi kuluneina aikoina blogini kuvauksessa oli lukenut ainoastaan teksti "runollis-teknis-tieteellinen blogi".
Muutin kuvauksen äsken jonkin verran pitemmäksi. Tällainen siitä tuli:
Tämä on nykyään eräänlainen runollis-teknis-tieteellinen blogi. Putinin melko lailla vietyä runosuoneni vuonna 2022 julkaisen täällä nykyään lähinnä monenlaista muuta aineistoa. Sitä pitää pärjätä sillä, mitä on.
Muutin sitten myöskin nk. runoblogini nimen. Se kuuluu nykyään näin:
Koko oli eläessään hieno gorilla, mutta runoja ei tässä blogissani enää juurikaan julkaistu
Sijoitin myös blogini työpöytäversion käyttöliittymän oikeaan laitaan linkin blogimerkintääni Koko-gorilla (1971-2018).
Näin välillä taas jakamiskelpoista unta. Tarkoitan, että paitsi että kehtaan jakaa tiedon uneni sisällöstä, niin myöskin muistan sisällön ainakin suurin piirtein. Siis, oi, katso niin halutessasi:
Olin yhdistykseni väen kera lomailemassa jossain Tukholman eteläpuolella. Lopulta oli meidän aika lähteä kotiin. Lautta lähtisi jossain vaiheessa Tukholmasta menemään rapakon yli. Minulla oli vaikeuksia saada pakattua tavaroitani kotiinlähtöä varten ja lisäksi en ollut varma, oliko minulla paperit mukana paluumatkan mahdollistamiseksi perille saakka.
Siinä kävi sitten niin, että lomabussi lähti ilman minua. Mutta siinä oli kuitenkin joku tuttu ilmeisesti vielä paikalla, ja päätös oli, että ajetaan henkilöautolla Haaparannan kautta Tornioon ja sieltä sitten edelleen Vantaalle.
Melko pitkältä automatkalta tuntuu näin jälkikäteen ajatellen.
Lopulta saavuimme Haaparantaan. Kuski päätti, että hän jää matkasta siinä. Ihmettelin, että mitä kautta minun pitää ajaa, että pääsee Ruotsin ja Suomen rajalle.
Mutta sitten siinä olikin lisää yhdistykseni väkeä. Mietin, että jatkammeko samalla ajovälineellä matkaa yhdessä.
Kannatan ehdottomasti lipoomien koteloitumista.
PS. Aiheeseen jotenkin liittyen, olen pitänyt jonkin aikaa blogia nimeltä Televison potilastapauskertomukset. En tosin ole julkaissut siellä mitään aika moneen kuukauteen. Toivottavasti parannan tapani jonain päivänä. Se olisi niin kiva.
Lukihäiriöinen Liam-poika lähettää joulukirjeensä vahingossa
Joulupukin sijaan itse Saatanalle. Tästä käynnistyy hulvaton seikkailu,
jonka varrella poika ja Paholainen ottavat toisistaan henkisesti mittaa –
millaiset juhlapyhät heillä lopulta onkaan tänä vuonna edessään?
Englannin
kielessä on tosiaan sellainen ikävä ongelma, että kolme eri henkilöä tulee
sekoitettua nimiensä perusteella toisiinsa turhan helposti: Santa
(=Joulupukki eli Santa Claus kuten nimi kokonaisuudessaan kuuluu englannin kielellä – nimi juontuu pyhästä Nikolaoksesta), Satan (eli suomeksi Saatana) ja Santana.
PS. Tämä on joka tapauksessa jo ammoisina aikoina tunnettu asia.
Näin vaihteeksi muistiinmerkitsemis- ja jakamiskelpoista unta. Se oli tällainen:
Jonkin kapean joen varrella eli suurikokoinen kissapeto, joka tykkäsi metsästää ravinnokseen joen lähimaastossa eläviä gorilloja.
Jotenkin olin jumittunut siihen joen penkalle, kun kissapeto järsi gorillan elotonta ruumista, jostain syystä kykenemättä liikkumaan pois parempaan turvaan.
Olen saanut sen käsityksen, että juutalaiseen uskontoon kuuluu periaatteessa usko kuolemanjälkeiseen elämään, mutta he eivät meuhkaa siitä, koska keskittyvät tämänpuoleiseen.
Olen joskus ilmaissut näissä blogeissani (esim. 10.10.2023), että minulle on tärkeää taistella maailmassa vallitsevia kaaoksen ja mielipuolisuuden voimia vastaan ja että lopullinen päämäärä elämässä on järjestäytynyt, sivistynyt yhteiskunta.
Haluaisin esittää nyt lopulta ylläolevaan varauksen: minulle on tärkeää taistella maailmassa vallitsevia kaaoksen ja mielipuolisuuden voimia vastaan, mikäli niitä vastaan on ylipäätään mahdollista taistella.
Suomen ylikulutuspäivä on tänään sunnuntaina 6.4.2025. Mä olisin tänään ylikuluttanut mielelläni, mutta en valitettavasti jaksanut lähteä kauppaan ostamaan lisää tarpeita. Jos joku olisi hakenut lenkille, niin olisin voinut samalla käydä.
Englanninkielisellä Linuxiac-sivustolla on juuri ilmestynyt otsikolla Thunderbird Launches Open Source Services to Rival Gmail and Office365 artikkeli, jonka mukana putosi omalta kannaltani mukava uutispommi.
Saatteeksi hieman triviaa, joka saattaa monille olla jo tuttua asiaa: Mozilla Foundation on säätiö ja yleishyödyllinen yhteisö, joka on perustettu tukemaan avoimen lähdekoodin Mozilla-hankkeen kehitystä. Järjestö päättää, mihin suuntaan ohjelmiston kehitystä viedään, huolehtii tekijänoikeuksista ja hoitaa markkinoinnin. Säätiöllä on tytäryhtiö Mozilla Corporation, joka työllistää ohjelmistokehittäjiä ja koordinoi Firefox- ja Thunderbird-ohjelmien kehitystä.
Mozilla on siinäkin hyvä taho, että se on pyrkinyt kaiken aikaa huolehtimaan käyttäjien yksityisyydestä ja tietosuojasta.
Olen itse varsin pitkän aikaa käyttänyt tietokoneillani Mozillan Firefox-internet-selainta että Thunderbird-sähköpostiohjelmaa. Myöskin olen älykännyköissäni käyttänyt Firefoxia.
Olen myös ollut sitä mieltä, että maailma tarvitsee kilpailua. Lähes koko maailma käyttää tällä hetkellä Chromium-selaimeen perustuvaa Google Chrome -selainta tai jotain muuta samaan "moottoriin" perustuvaa. Chromium-pohjaiset selaimet käyttävät WebKit-johdanteista Blink-selainmoottoria, jos ketään kiinnostaa.
Google ei Chrome-selaintaan ole valmentanut pitämään huolta käyttäjien yksityisyydestä. Koska yhtiö elää (nykyään supermassiivisista) mainostuloista, sen täytyy tietää mahdollisimman paljon selaimensa käyttäjistä ja muistakin internetin käyttäjistä. Siksi yhtiö on heittänyt kapuloita kuluttajien rattaisiin esim. pyrkimällä estämään mainostenestolisäosien käytön selaimessaan.
Selaimen pohjana oleva Chromium-selain on periaatteessa parempi kuin varsinainen Chrome, mutta Google johtaa senkin kehitystyötä. Ja sitä paitsi Windowsin käyttäjät joutuvat näkemään hiukan enemmän vaivaa päästäkseen käyttämään Chromiumia kuin Linuxin käyttäjät, joille Chromium on paketoitu valmiiksi (muiden tahojen kuin Googlen tekemänä).
Tätä nykyä myös Microsoftin Edge-selain perustuu Chromiumiin. Ja jopa wanha kunnon toisinajatteleva norjalaistaustainen Opera-selain.
Applen valmistamissa tietokonelaitteissa taas oletusselaimena on Safari, joka ei kylläkään perustu Chromiumiin.
Muuten on sitten vain Firefox Gecko-"moottoreineen" ja jokunen siihen perustuva selain, joilla on melko pieni markkinaosuus tätä nykyä johtuen melko lailla siitä, että Microsoft on voimaperäisesti tyrkyttänyt Windows-käyttäjille Edgeä, ja Googlen hallinnoimassa mobiilikäyttöjärjestelmässä Androidissakin oletusselain on tavannut olla Google Chrome, samoin kuin yhtiön lanseeraamissa Chromebook-kannettavissa, joissa Chrome on itse asiassa koko käyttöliittymän ydin.
Itse olen käyttänyt Firefoxissani elämää parantavia lisäosia, sellaisia kuin uBlock Origin -mainostenestin ja DuckDuckGo Privacy Essentials -yksityisyydensuojain.
Tämän pitkän esipuheen jälkeen voinkin puhua siitä uutispommista. Thunderbird-sähköpostiohjelman tekijäjoukko on nyt herännyt siihen, että sovelluksen oheen kannattaisi rakentaa kokonainen ekosysteemi, joka koostuisi erilaisista internetin käyttäjien tarvitsemista sovelluksista ja palveluista.
Thunderbirdin tuotejohtaja ("Managing Director of Product") Ryan Sipes selittää asiaa toteamalla, että Thunderbird menettää käyttäjiä joka päivä rikkaille ekosysteemeille, jotka ovat sekä sovelluksia että palveluita, sellaisille kuin Googlen Gmail ja Microsoftin Office365. Näissä ekosysteemeissä on kuluttajien kannalta sellainen ongelma, että niitä on vaikeampi saada toimimaan yhteistyössä kolmannen osapuolen sovellusten kanssa. Palvelukokonaisuuden vaihtaminen toiseen on voitu tehdä vaikeaksi käyttäjille. Käyttäjien kannalta on toisaalta mukavaa se, että noiden omia sovelluksia ja palveluita voi käyttää sujuvasti ja vaivattomasti niiden ekosysteemin sisällä.
Thunderbirdin porukan tarkoituksena on siis rakentaa yhtä hyvä käyttäjien palvelukokonaisuus muuten kuin noilla suurilla ja mahtavilla paitsi että tämä tulisi olemaan vapautta kunnioittava vaihtoehtoinen ekosysteemi, joka olisi vieläpä sataprosenttisesti avointa lähdekoodia, kaikille niille, jotka sellaista haluaisivat.
Thunderbird-sähköpostiohjelmasta oli vuonna 2024 julkaistu Android-versio. Ja nyt siellä ollaan siis ryhdytty rakentamaan Thundermail-nimistä sähköpostipalvelua. Siitä on tarkoitus saada aikaiseksi Gmailin ja Outlookin kaltainen kunnollinen palvelu mutta sillä tärkeällä erolla, että palvelu kunnioittaisi käyttäjien vapautta ja yksityisyyttä.
Thundermail poikkeaa kuitenkin Googlen ja Microsoftin tarjonnasta jokusella merkittävällä tavalla. Paitsi että se on määrä tarjota avoimen lähdekoodin tuotteena, niin se ei myöskään sisällä ensinkään mainoksia. Sisältöjä ei liioin tulla käyttämään tekoälyn kouluttamiseen.
Tekoäly palvelukokonaisuuteen kuitenkin tulee, mutta sitä ei tulla mitenkään tyrkyttämään käyttäjille. Sen käyttö tulee olemaan vapaaehtoista. Tekoälysovelluksen nimi tulee olemaan ilmeisesti Thunderbird Assist. Niin, ja keinoälyllekään ei anneta mahdollisuutta toimia palvelun käyttäjien yksityisyyttä vastaan. Mozilla on kyllä aikaisemminkin ollut tässä hyvä.
Assist tekee temppunsa käyttäjien omalla tietokoneella, varsinkin jos laite on tarpeeksi tehokas. Nuhapumppuisempien tietokoneitten käyttäjät voivat halutessaan käyttää NVIDIAn rakentamaa ratkaisua, jonka avulla pilvilaskenta pysyy yksityisenä.
Osaksi palvelua on tarkoitus myös rakentaa suurten tiedostojen lähettämiseen tarkoitettu Thunderbird Send -palvelu sekä palaverien järjestämiseen sopiva Thunderbird Appointment.
Mitä tulee Thundermail-sähköpostipalveluun, niin se tulee aluksi olemaan tavallisille käyttäjille maksullinen. Kaista, tallennustila ja ylläpitoresurssit kun eivät tule halvalla. Projektin rakentamiseen osallistuvat pääsevät kuitenkin nyt mukaan ilmaiseksi.
Myöhemmin Thundermailista voidaan kuitenkin julkaista ilmaisia versioita, joissa kuitenkin on jollakin lailla rajatut ominaisuudet. Esim. omille sähköpostiviesteille tarkoitettu palvelintila voi olla pienempi kuin maksavilla asiakkailla.
Olen itse viime aikoina harkinnut syvähenkisempiä vaihtoehtoja Gmailille. Ja periaatteessa Thundermail-ekosysteemi voisi käydä maksullisenakin minulle. Tässä joutuu nyt kuitenkin jonkin aikaa odottelemaan ennen kuin pääsee tuota näkemään tai testaamaan.
Jos kyse olisi vain sähköpostipalvelusta, niin olisin voinut vaihtaa Riseup-sähköpostiin. Sitä ylläpitää jonkinlainen demokratiaradikaalien poppoo, ja palvelun logo näyttää jonkinlaiselta anarkosyndikalistien punamustalta tähdeltä.
Minulle tulee siitä mieleen, että minunlaiseni radikaalin ne voisivat heittää halutessaan pois palvelusta. Toisaalta yksi wanha kaverini on käyttänyt tuota jo vuosia, ja hän on ammatiltaan vartija.
Minusta olisi kauhean kivaa, jos olisi olemassa (ei-kaupallinen) sosiaalisen median yhteisöpalvelu nimeltään liber fasces.
...
PS. 30.4.2025: Olen perustanut latine tuten kielellä kirjoittamani blogin, jonka nimeksi olen laittanut libere fasces. Alun perin blogi oli ollut toisenniminen, mutta muutin sen sitten. latine tute on siis itse kehittämäni kieli. Kuten lukija varmaankin arvaa, niin kielen pohja on latinassa.
Pupuleijonaa on vaikea löytää käyttäjiensä yksityisyyttä kunnioittavilla hakukoneilla.
Eilen huhtikuun ensimmäisenä päivänä olin saanut tietää, että ensi Jeesuksen vuonna 2026 julkaistuu jälleen Lumikki ja seitsemän kääpiötä -elokuva. Tällä kertaa pääosassa on Samuel L. Jackson (s. 1948).
"Teaser"-"trailer" elokuvasta, mitä se onkaan suomeksi, etukäteisotos tai jotain, löytyy Youtubesta. Lumikki muthafucker.
Eilen olin saanut myös tietooni uutisartikkelista, että Linux-käyttöjärjestelmän eri levitysversioiden valmistajat ovat saaneet sovittua yhteisestä asennuspakettiformaatista, mutta tämä uutinen ei ollut kannaltani yhtä mielenkiintoinen kuin edellinen, koska tunnen aihetta sen verran hyvin. Elokuva-asioissa sen sijaan en ole ennestään läheskään mestari.
Minun on ollut viime aikoina vaikea saada kirjoitetuksi muistiin näkemiäni unia, koska en enää kovin hyvin ole muistanut niitä. Mutta viime yönä "haaviini" tarttui tällainen:
Minun piti mennä kauppaan ostamaan jotain ilmeisesti yhteistä mökkireissua varten. Ostoskoriini tarttui erilaisia lihapaketteja. Kulmani kohosivat kuullessani niiden yhteishinnan, mutta ajattelin, että voin minä nyt tällä kertaa maksaa tällaiset omasta pussistani.
Siinä oli sitten kolme ulkomaalaistaustaisen näköistä miespuolista kaupan henkilökunnan jäsentä kassalla. Oma maksukorttini oli jostain syystä hyvin vääntyneen oloinen. Pelkäsin, ettei se toimisi. Se kuitenkin näytti toimivan, mutta myyjät eivät saaneet itse asiaa suoritettua loppuun saakka. Päätin jättää homman sitten suosiolla siihen ja lähdin menemään, ilman ostoksia.
Menin kotiini tai jonnekin. Mutta sitten sain päähäni, että kyllä minun sittenkin pitää palata kauppaan, koska sopivaa ruokatavaraa pitää saada hankittua.
Ajattelin käyttää erästä oikotietä. Oli talvi. Lumiminosten keskellä kulki hirvittävän suuri joukko ulkomaalaistaustaisen näköisiä ihmisiä suurin piirtein jonomaisessa muodostelmassa paikasta A paikkaan B jonkinlaisella polulla. Päättelin nyt, että minun on vaikea tuon ihmispaljouden ollessa edessä päästä mihinkään suuntaan täällä.
Päätin sitten mennä kauppaan pitempää reittiä, eli minun piti marssia ensin lähimmälle tielle.
Jostain syystä matkalla sinne kohtasin leveän ojantapaisen, jonka pinta näytti epäilyttävältä. Yritin loikata sen yli mutta upposin ojaan, joka oli täynnä kylmää vettä, jossa paljon jäätä. Pelkäsin uppoavani kokonaan pinnan alle. Minusta näytti siltä, että minun olisi erittäin vaikea päästä ojasta pois. Yritin huutaa apua. Alkanutta kuolemanpelkoa lievitti se, että tiesin lopun tulevan sitten ainakin nopeasti, jos hukkuisin sinne.
"Achtung: wir sprechen jetzt nur Deutsch!"
Näin oli kuulunut Varustelekan sähköpostiteitse minulle saapuneen propagandakirjeen otsikko. Varusteleka on retkeily- ja asevoimien tms. vaatteita, varusteita ja kapineita myyvä suomalainen kauppaliike.
Kirjeen alussa luki näin:
Deutschland, wir kommen!
Kuten me kaikki tiedetään, saksa on se oikea ja originaali rakkaudenkieli, joten päätettiin ottaa se myös Varustelekan viralliseksi kieleksi tästä päivästä alkaen. Wir Kommen!
Noch ist nicht alles fertig, aber nach und nach wird unser gesamter Online-Shop nur noch Deutsch sprechen. Wenn dein Deutsch noch nicht so gut geht, dann gibt es ja immer Google Translate!
Tuon alla oli sitten linkkinappi, jossa luki suuraakkosilla MEHR ERFAHREN.
Ja sitä seurasi sitten erinäisten Varustelekan tuotteiden esittely saksan kielellä.
Niiden jälkeen otsikon "Was ist Finnish Brutality?" alla ennen videoselityslinkkiä VIDEO ANSCHAUEN luki seuraavanlainen kuvaus aiheesta:
Kälte, Brutalität, Leid, Freunde, Sauna, Kameradschaft – das ist Finnish Brutality. Erfahre, worum es eigentlich geht!
Ja sitten siinä oli mainos aiheesta Marschiere mit uns im April ja sen vieressä mainos valokuvataiteilija Johanna Kareenin näyttelystä ERINNERN SIE SICH – das Land liegt ihnen am Herzen.
Lähellä sähköpostiviestin alareunaa oli seuraavanlainen mainos:
Spezielles Angebot an Stammkunden: 20 % Rabatt von Varusteleka’s Socken
Im April bekommen unsere Stammkunden 20 % Rabatt auf alle unsere eigenen Socken, auch die Multi-Packs! Gute Socken sind besonders wichtig im Marschieren, also investiere jetzt in richtig gute Socken.
Das Angebot ist bis zum 14. April gültig. Du musst in deinem Stammkundenkonto eingeloggt sein und den Code SOCKMY20 im Checkout benutzen.
Ja tuon alla oli sitten mainoslinkki JETZT KAUFEN.
Mainospostin sellaisenaan saa näkymään parhaiten WWW-selaimessa tässä osoitteessa. En kuitenkaan tiedä, kuinka pitkään sivu tulee tuolla näkymään.
PS. Minusta Varusteleka on mainostajana ollut suhteellisen rehellinen ja raikas. Tai siltä minusta on ainakin tuntunut. Ja huolimatta siitä, että kerran sen joku isopomo oli julkisesti vittuillut lafkan asiakkaille siinä on aina jotain omanlaistaan.
Ira Hayes (1923–1955) oli yhdysvaltalainen Arizonan osavaltiossa sijaitsevasta Gila-joen reservaatista kotoisin oleva pimaintiaani, joka vuoden 1942 elokuussa värväytyi Yhdysvaltain merijalkaväen reserviin. Peruskoulutuksen jälkeen mies liittyi vapaaehtoisena merijalkaväen laskuvarjojoukkoihin.
Hayes taisteli niin Bougainvillen kuin Iwo Jiman kampanjoissa Tyynen valtameren sodassa.
Hän oli yksi niistä sotilaista, kun taistelut Iwo Jimalla eivät olleet vielä lakanneet vuoden 1945 melko alussa, jotka määrättiin viemään Yhdysvaltain lippu sammuneen tulivuoren Suribachin kraaterin luo ja pystyttämään se sinne.
Hän ei ollut mukana pystyttämässä lippua. Komentoketjussa ylempänä oleva sotilas katsoi kuitenkin, että koska lippu ei näkynyt kunnolla alavalle maalle, tarvitaan suurempi lippu, ja niin Ira Hayes oli mukana nostamassa sitä versiota pystyyn.
Pystytyksestä otettiin ikoniseksi muodostunut valokuva. Myös ensimmäisestä pystytyksestä oli otettu valokuva.
Kaksi pystyttämisessä mukana ollutta muuta sotilasta kaatui jonkin ajan kuluttua.
Ira Hayes vietiin sitten Yhdysvaltoihin mainostamaan sotaobligaatioita.
Mies kuitenkin kärsi traumaperäisestä stressihäiriöstä ja suistui sodan päätyttyä alkoholismiin.
Vuonna 1954 marraskuun 10. päivänä hän osallistui merijalkaväen järjestämään viralliseen lipun pystytyksen Iwo Jimalla muistotilaisuuteen.
Vain vähän myöhemmin, 23. ja 24. päivän välisen yön jälkeen, ryypättyään varsin raskaalla kädellä, hän kuoli kylmettymiseen ja alkoholimyrkytykseen.
Vuonna 1961 valmistui Delbert Mannin (1920-1927) ohjaama mustavalkoinen elokuva The Outsider, jonka keskushenkilö Ira Hayes on. Miestä esitti elokuvassa Tony Curtis (1925-2010).
Ainakin toistaiseksi elokuva on nähtävissä Youtube-palvelussa. Elokuva on kestoltaan tunnin ja 44 minuuttia. Suomenkielistä tekstitystä ei Youtube-versiosta löydy, ja englanninkielinenkin on automaattisesti luotu, joten se ei ole kauhean laadukas.
Osallistuin jokin aika sitten erään ohjelmoidun ryhmän toimintaan. Sillä kertaa aiheena oli esikuvat.
Keksin heti kolme minulle tärkeää esikuvaa. Mutta ne sattuivat olemaan kaikki fiktiivisiä henkilöitä. Nämä kolme olivat ja ovat seuraavat:
Vähän aikaa mietittyäni sinä päivänä keksin kyllä oikeankin elämän henkilön, jota voisin pitää esikuvanani. Tämä henkilö on Eduard Bernstein (1850-1932), saksalainen marxilainen teoreetikko ja poliitikko, josta tuli selkeän älynsä ja viileän järjenkäyttönsä ansiosta marxilaisuuden reformistisen suuntauksen perustaja. Toinen marxilaisen työväenliikkeen alkuperäisistä perustajista, Karl Marx (1818-1883), oli halunnut kääntää filosofi Friedrich Hegelin (1779-1831) idealistisen filosofian ylösalaisin, jotta se saataisiin jaloilleen eli perustumaan havaittaviin tosiasioihin. Minun mielestäni Bernstein taas on se, joka sai marxilaisuuden laskeutumaan pilvistä ja seisomaan tosiasioiden vankalla perustalla.
Vuonna 2017 toisessa blogissani julkaisemastani blogimerkinnästä Bernsteinilainen sosialidemokratia – ei utopismia voi halutessaan käydä katsastamassa, mitä olen aikaisemmin sanonut Bernsteinin teeseistä.
Bernsteinin vuonna 1899 ilmestynyt teos Sosialismin edellytykset ja sosialidemokratian tehtävät on näyttänyt suuntaa maailmalle. Asiaa toki auttoi sosialidemokratiasta irrottautuvan ja väkivaltaiseen vallankumoukseen uskovan kommunismin syntyminen ensimmäisen maailmansodan lopulta alkaen, mutta joka tapauksessa viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana sosialidemokraattisen aatteen sisältö alkoi yhä enemmän olla sitä, mitä Bernstein oli esittänyt kirjassaan.
Historia on myös osoittanut, että sosialidemokraattinen yhteiskuntamalli sanan laajassa merkityksessä tuottaa eniten hyvinvointia kansalaisille.
Myöhemmin olin keksinyt myös kaksi varsin pontevaa hyvää ehdokasta esikuvikseni: Spartacuksen ja Jeesus Nasaretilaisen.
Spartacus (k. 71 eKr.) on se traakialainen orjagladiaattori, joka onnistui saamaan aikaan pahiten Rooman valtakunnan olemassaoloa uhanneen orjakapinan. Kun hän oli tovereineen keittiöstä hankkimillaan välineillä taistellut tiensä ulos Capuan gladiaattorikoulusta, hän vetäytyi tovereineen, joihin oli liittynyt lisää vapautta janoavia karanneita orjia, ennen pitkää Vesuvius-vuorelle. Roomalaiset eivät pitäneet orjakapinallisia minään oikeana uhkana vaan pikemminkin vain poliisitoimet osakseen ansaitsevana tapauksena. Ja niinpä he lähettivät Spartacuksen joukkiota vastaan ensin vain tavallisista kansalaisista koostuvan miliisiyksikön. Jota armeijaa johtava Gaius Claudius Glaber oli siinä määrin ylimielinen ja varma omasta sotilaallisesta ylivoimastaan orjiin nähden, että hän tukittuaan näiltä pääsyn pois Vesuviukselta hän jätti linnoittamatta leirinsä. Mutta orjat valmistivatkin köynnöksistä välineitä, joiden avulla he laskeutuivat vuoren toiselta puolelta alas. Ja sitten vyöryttivät tehokkaasti roomalaiset asevelvolliset. Tämän jälkeen Glaberista ei kuultu enää mitään. Hän oli joko kuollut taistelussa taikka maineensa menetettyään menettänyt myöskin mahdollisuuden jatkoon virkauralla (cursus honorum).
Tämän jälkeen Spartacus ja kumppanit onnistuivat lyömään vielä useita heitä vastaan lähetettyjä roomalaisia armeijoita, mukaan lukien Rooman korkeimpien viranhaltijoiden konsuleiden johtamat armeijat. Rooman rikkain mies ja suuri kusipää, Marcus Licinius Crassus onnistui lopulta lyömään entisten orjien armeijan, mutta se vaati erittäin paljon oman pätäkän pistämistä tiskiin ja hirvittävän määrän legioonalaisia varustamista ja kouluttamista. Yhden kerran hän sotakampanjan aikana joutui jopa turvautumaan wanhaan ja jo osittain unohtuneeseen perinteeseen, hirvittävään decimatioon kurin parantamiseksi joukoissaan. Onneksi hän sitten kuoli vuosikymmeniä myöhemmin lähdettyään omin luvin sotimaan Parthiaa vastaan. Mutta sääli tavallisia sotaretkeen osallistuneita legioonalaisia, joista myöskin lähes kaikki kuolivat.
Ei sinänsä liity enempää Spartacukseen, mutta vasta äskettäin olen julkaissut blogimerkinnän Crassula-rahapuun latinankielisen nimen ja Marcus Crassuksen henkilön välisestä todennäköisestä suhteesta.
Nämä kaksi miestä ovat tietty esikuvina hiukan hankalia. Tämä johtuu siitä, että kummastakin on jäänyt jälkimaailmalle vain vähän todellista tietoa.
Jeesus Nasaretilainen on minusta eri asia kuin Jeesus Kristus. Jälkimmäinen on normikristityillä uskonnollisen uskon kohde.
Uskon, että Jeesus Kristus -hahmo perustuu kuitenkin tietyiltä osin todelliseen historialliseen henkilöön. Hänen henkilöönsä on kuitenkin liitetty runsaasti legendanomaista ainesta sen jälkeen, kun häntä jumaloivat ihmiset tekivät hänestä paitsi maailman messiaan niin lopulta vielä Jumalan ainoan pojan.
Luultavasti kaikki evankeliumeihin sisällytetyt kertomukset miehen lapsuudesta ovat ei-aitoperäisiä.
Minusta näyttää siltä kuin Jeesus olisi kuitenkin ollut juutalainen rabbi, joka olisi kerännyt ympärilleen oppilasjoukon, johon poikkeuksellisesti sen ajan juutalaisen kulttuurin kannalta kuului myös naisoletettuja.
Ennen julkista toimintaansa Jeesus lienee toiminut keskiluokkaisessa rakentajan ammatissa, jonka hän oli oppinut isältään Joosefilta, joka näyttää kuolleen ennen poikansa ryhtymistä aktivistirabbiksi.
Jeesuksen opetuksen mukaan Jumalan valtakunta oli lähellä. Hän myös Vuori- tai Kenttäsaarnassaan veti eettiset vaatimukset aivan tappiin, jotta kuulijat lopulta ymmärtäisivät, ettei kukaan kykene pelastamaan itseään omilla Jumalasta irrallisilla voimavaroillaan ja mahdollisuuksillaan. "Mikä on ihmiselle mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista", Jeesus on Uuden testamentin mukaan todennut.
Jeesus oli ideologisesti lähellä farisealaisten "puoluetta" johon kuuluvat pyrkivät tekemään juutalaisen lain noudattamisesta vähemmän kuormittavaa tavallisille juutalaisille. Hän kuitenkin saattoi arvostella lainopettajia tekopyhyydestä ja kovuudesta, mikä toi hänelle vihamiehiä.
Juutalaisten pääsiäisjuhlan aikana, jolloin uskonnollinen loiskiehunta tapasi olla korkeimmillaan, eräiden juutalaisten johtomiesten lähettämä aseistettu miesjoukko nouti Jeesuksen oikeudenkäyntiin, joka pidettiin yöllä. Monet johtohenkilöistä olivat pelänneet, että Jeesuksen puhe itsestään messiaana saisi roomalaiset vallanpitäjät hermostumaan. Ja Rooma sitten mittavilla sotilaallisilla voimavaroillaan aiheuttaisi runsaasti henkilömenetyksiä rauhanomaisille juutalaisille.
Uuden testamentin mukaan Jeesus oli kieltänyt tilanteessa itsensä puolustamisen miekalla, ja tämä on minusta myönteistä.
Juudean roomalainen praefectus, sotilasviranomainen nimeltä Pontius Pilatus, lopulta tuomitsi Jeesuksen kuolemaan ristillä. Koska Jeesus ei ollut Rooman kansalainen, hänelle ei suotu helppoa kuolemaa hänen kaulansa katkaisemisella miekalla. Ristiinnaulitseminen oli mahdollisimman kiduttava tapa kuolla. Roomalaiset lienevät oppineet rangaitsemisinstituution karthagolaisilta, ja Karthago oli alun perin ollut ollut foinikialaisten siirtokunta. Foinikialaiset taas lienevät omaksuneet tavan persialaisilta.
Jotenkin kummasti historiallisen Jeesuksen tunteneet ihmiset sitten kuitenkin myöhemmin saivat päähänsä, että Jeesus oli kyllä kuollut ristille naulattuna mutta sitten herännyt henkiin. Ja noussut Jumalan oikealle puolelle. Ja lähettänyt myöhemmin Jumalan Pyhän hengen oppilailleen.
On kuvaavaa, ettei Jeesus tarinan mukaan jäänyt useammaksi kuukaudeksi saatikka vuodeksi henkiinheräämisensä jälkeen hengailemaan Maan päälle.
Minusta neljästä Uuden testamentin evankeliumista Markuksen evankeliumi on söpöin, koska se näyttää kirjoitetun sillä mielellä, että kaiken pitää mennä siinä oikein, juuri siten kuin oli oikeasti tapahtunut. Vanhimmista evankeliumin käsikirjoitusversioista muuten puuttuu tarina Jeesuksen ylösnousemuksesta. Ja Markuksen evankeliumi onkin vanhin evankeliumeista.
Evankeliumit toki kertovat Jeesuksesta vain sellaista, mitä tietyllä tavalla uskonnollisesti virittyneet kirjoittajat ovat katsoneet tärkeäksi tai ei ainakaan kovin epäoleelliseksi. Mutta minun on vaikea uskoa, että ensimmäiset kristityt olisivat keksineet koko hahmon.
Evankeliumien kirjoittajat ovat kuulemma kirjoittaessaan niitä käyttäneet hyväkseen wanhoja Jeesuksen puheiden kokoelmia.
Ja joka tapauksessa minulle on täysin selvä asia, ettei historiallinen Jeesus Nasaretilainen olisi halunnut perustaa uutta uskontoa. Hän oli juutalainen ja vain juutalainen siitä huolimatta, että hän saattoi suhtautua tavanomaista myötämielisemmin pakanoihin eli ei-juutalaisiin, sekä naissukupuolen edustajiin.
Jeesus-uskonnollisuudessa minua ärsyttää varmaankin eniten kuitenkin se, että Jeesuksen tuominen osaksi Jumalaa antropomorfisoi Jeesus-uskovaisten jumalakuvaa. Juutalaisuudessa taas, myöskin silloin Jeesuksen aikana, on taas kielletty tekemästä kuvaa Jumalasta, koska sellaisen palvominen katsotaan epäjumalanpalvelukseksi.
Mitä taas tulee Spartacukseen, niin myös hänestä me tiedämme varsin vähän. Minusta se on varsin ikävää. Mutta hän on kuitenkin selvästi historiallinen henkilö eikä ole ollut kenenkään uskonnollisen uskon kohde. Spartacus kuoli taistelukentällä muuten noin sata vuotta ennen kuin historiallinen Jeesus Nasaretilainen ristiinnaulittiin.
Mutta Jussi Halla-ahosta (s. 1971) ainakin voi sanoa, että hän on todellinen henkilö, vaikka onkin joidenkin ihmisten kannalta ärsyttävä.
Tänä Jeesuksen vuonna 2025 tammi- ja helmikuun ajan yhdistykseni oli joutunut olemaan talouskurimuksen vuoksi osittain suljettuna. Viimeksi kuluneina vuosina minulla oli jo ennen koronapandemian aikoja vähentynyt matkusteleminen lähipaikkakunnilla julkisen liikenteen avulla. Yhdistykseni "sulun" aikana oli jouduttu kuitenkin keksimään yhtä sun toista tekemistä välttääksemme suuremman elämän tylsyyden, joten ulotuin maantieteellisesti tavanomaista laajemmalle.
Ja koska liikemäärä ja koska Newtonin ensimmäinen laki sanoo, että ellei kappaleeseen vaikuta mitään voimia, se säilyttää liiketilansa eli pysyy paikallaan tai liikkuu vakionopeudella pitkin suoraa viivaa, tuli ulotettua itsensä yhdistykseni väen kanssa tänään Talvipuutarhaan, joka sijaitsee maamme pääkaupungissa, joka on Helsinki.
Järjestötyöntekijä Terhin kanssa kävelin kotini läheisestä paikallisesta toimipisteestä pysäkille, jonne omia teitään saapuivat kaksi muuta paikallisessa paikassa kävijää. Lisäksi yksi tällainen saapui omia teitään kohteeseen.
Bussin jätettyä meidät Mannerheikintien luokse jouduimme jonkin aikaa kävelemään.
Loppupäässä meidät otti vastaan voimakas tuoksu. Ensin pelkäsin upeassa ruumiissani heräävän allergiaoireiden, mutta kyseessä oli väärä hälytys.
Itäpuoleisen yhdistykseni toimipisteen väestönosan oli paikalle johdattanut järjestötyöntekijä Katariina. Hänen kanssaan ehdin jossain välissä lievästi käsitellä erästä pitkäaikaiseksi venynyttä kieliprojektiani.
Siellä sitten kasvihuoneissa ihmettelimme kasveja, joita oli kovin monen monituisia. En ollut ennen tiennyt, että on olemassa söpöjä kaktuksia. Osa väestöstä piirsi kasveja paperille.
Saimme nautittavaksemme kahvia ja teetä, joista olimme maksaneet etukäteen. "Oman" toimipisteeni keittiöhenkilöt olivat loihtineet minulle mukaan otettavaksi retkelle sämpylän, joka oli oiva. Kotoa olin ottanut mukaani yhden banaanin.
Rahapuun tieteellisessä eli latinankielisessä nimessä on sana crassula. Esitin paikan päällä sellaisen hypoteesin, että kasvi on saanut nimensä (silloisen) Rooman valtakunnan rikkaimman miehen Marcus Licinius Crassuksen (115/114-53 eKr.) mukaan. Crassus oli mies, joka oli Sullan (138-78 eKr.) diktatuurin aikana rikastunut kiinteistökeinottelulla. Lisäksi hän sai hankittua paljon omaisuutta myös sillä, että hän oli perustanut Roomaan yksityisen palokunnan, joka sammutti palon aina silloin, kun talon omistaja oli maksanut hänelle siitä. Muutoin ei. Rooman valtakunnan ensimmäinen keisari Octavianus/Augustus (63 eKr. - 14 jKr., virassa 27 eKr. - 14 jKr.) kuitenkin perusti ensimmäisen julkisen palokunnan Rooman kaupunkiin monta vuosikymmentä myöhemmin.
Crassus tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän oli se tyyppi, joka sai lopulta likvidoitua vuosina 73-71 eKr. Italiassa riehuneen erittäin vaarallisen orjakapinan. Orjakapinallisten tärkein johtaja oli ollut Spartacus-niminen traakialainen mies, jonka on arveltu saaneen hankittua sotilasalan ammattitaitoa Rooman legioonien ei-kansalaisista koostetuissa auxilia- eli apujoukoissa. Yleisesti oletetaan, että jonkin isomman rikkeen, esim. sotilaskarkuruuden, vuoksi, Spartacus oli joutunut orjana Capuaan gladiaattorikouluun. Sieltä hän oli sydämistyneinä gladiaattorikoulun toimihenkilöiden harjoittaman huonon kohtelun vuoksi tovereidensa kanssa keittiöstä viemiensä välineiden avulla taistellut tiensä vapauteen vuonna 73 eKr.
Ja sen jälkeen hän oli orjakapinallisineen voittanut useita roomalaisia armeijoita, mukaan lukien Rooman korkeimpien viranhaltijoiden konsulien johtamat armeijat.
Lopulta kuitenkin orjakapinallisten kukistaminen annettiin yhden miehen käsiin. Tämä oli Crassus. Hän omalla kustannuksellaan varusti ja koulutti 40.000 legioonalaista. Hän myöskin joutui palauttamaan kerran kuria joukkoihinsa osan legioonalaisista osoittaman pelkuruuden takia. Tämä tapahtui decimation avulla, eli osastosta valittiin arvalla kymmenesosa legioonalaisista, ja sitten...
Ennen Rooman senaatin ja kansan voittoon pääsemistä kului paljon aikaa, mutta viimeisessä taistelussaan orjakapinallisarmeijan kuri ilmeisesti löystyi siten, että soturit alkoivat hyökkäillä omia aikojaan. Se oli tuhoon tuomittu strategia asiallisesti johdettuja, kurinalaisia ja koulutettuja Rooman legioonia ja niiden kilpirivistöjä vastaan. Espanjasta roomalaista kapinallista Sertoriusta (n. 125-72 eKr.) kukistamassa ollut Gnaeus Pompeius Magnus (106-48 eKr.) ehti parahiksi paikalle Italian eteläosaan, jossa hän löi Crassuksen armeijalta karkuun päässeen pienemmän osan orjakapinallisia. Henkiin jääneitä vihollistaistelijoita ristiinnaulittiin loppuselvittelyssä runsain mitoin Via Appian varrelle. Crassusta otti lujasti päähän se, että hän sai urotyöstään palkinnoksi ainoastaan vähäisemmän kunnianosoituksen ovation, kun taas Pompeius sai Sertoriuksen sissien toiminnan lopettamisesta triumfin (lat. triumphus), riemusaaton. Aikaisemmin ei roomalaisten kukistamisesta Rooma ollut palkinnut ketään triumfilla. Toisaalta orjien vähättely oli vapailla Rooman kansalaisilla verissä. Tämä koski myös ennenkokemattoman vaaralliseen orjakapinallisarmeijaan kuuluneita taistelijoita.
Myöhemmin Crassus teki kuitenkin Pompeiuksen ja Gaius Julius Caesarin (100-44 eKr.) kanssa poliittisen liiton, jolla he jakoivat oleellisen poliittisen vallan keskenään Roomassa. Liitto vaati pystyssä pysyäkseen Caesarilta runsaasti vaivannäköä. Jos ketään kiinnostaa, niin Caesar oli muuten toiminut sotilastribuunina orjakapinan päättämistä varten perustetussa Crassuksen armeijassa.
Minua henkilökohtaisesti miellyttää se, että paljon myöhemmin Crassus sai surmansa, kun hän oli lähtenyt omin lupinensa sotimaan Parthian valtakuntaa vastaan. Tämän jälkeen Pompeiuksesta ja Caesarista tuli toistensa kilpailijoita ja vihamiehiä. Kun Caesar päätti olla tottelematta Rooman senaattia olemalla luopumatta alaisuudessaan olleiden legioonien johdosta hänelle annetussa provinssissa, kun hänen virkakautensa alkoi olla lopuillaan, hän johdatti vuoden 49 eKr. alussa yhden ainoan mutta kokeneen ja kouliintuneen määräysvallassaan olleista legioonista Rubikon-joen yli. Kahdelle muulle, paljon kauempana sijainneelle legioonalleen hän oli lähettänyt määräyksen seurata perässä. Senaatilla ja Pompeiuksella ei ollut aluksi asettaa Caesarille uskollisia veteraaneja vastaan luotettavaa ja tarpeeksi suurikokoista armeijaa, joten alkanut sisällissota jatkui aluksi Adrianmeren toisella puolella.
Palaan nyt lopuksi siihen rahapuuhun. Jos kasvin tieteellinen nimi crassula tulee todella Marcus Licinius Crassuksesta, niin sana tarkoittaa pikku-Crassusta. Sanatarkasti sana tarkoittaisi pikkulihavaa, mutta en pidä uskottavana sitä, että tuonnäköisen kasvin nimitys johtuisi tällaisesta luonnehdinnasta.
...Kävelin Terhin kanssa kaksistaan lopuksi sitten
Mannerheikintielle. Yksi länsipuolelaisista oli lähtenyt menemään omia teitään ja kaksi muuta olivat jääneet viimeisen aukiolotunnin ajaksi kasvihuoneisiin piirtämään kuvia. Kävelyä tuli nyt melko paljon, koska liikennejärjestelyt
alueella olivat kuin suoraan hemmetistä.
Vasta olin maaliskuun alkupuolella nk. lippulaivablogissani saanut julkaistua blogimerkinnän otsikolla Miksi yhdysvaltalaiset eivät osta eurooppalaisia käyttöjärjestelmiä vaan valittavat?, ja nyt sitten iski tajuntaani seuraavanlainen tuore uutinen:
Euroopan unionin piirissä (lähde 1, lähde 2) on näköjään keksitty, että voitaisiin kehittää yhteinen eurooppalainen Linuxin levitysversio. Sanoin "piirissä", koska hanke ei ole lähtenyt minkään EU:n elimen aloitteesta eikä se siten ole vielä myöskään virallisesti Unionin tukema.
Mutta pitää minun nyt tuoda asiaa esille hivenen verran. Tästä voi tulla jotain kiinnostavaa tai jopa innostavaa.
Linux-käyttöjärjestelmä, ja varsinkin sen ydin eli kerneli, on alkujaan suomalainen keksintö. Sen perustana olevan ideologian mukaan käyttäjillä on oikeus tutustua ohjelman lähdekoodiin, jolla se on kirjoitettu, ja muokata sitä omien tarpeidensa mukaisesti. Avoimen lähdekoodin periaatteisiin kuuluu myös vapaus käyttää ohjelmaa mihin tahansa tarkoitukseen ja kopioida ja levittää sekä alkuperäistä että muokattua versiota, kuten Wikipediassa sanotaan.
Tästä vapaudesta johtuu se, että ei ole olemassa yhtä ainoaa Linux-käyttöjärjestelmää, josta voitaisiin sanoa, että tämä tässä on Linux ja tämän saat, kun sen asennat. Sen sijaan puhutaan Linuxin levitysversioista. Lyhyemmin voidaan puhua myös "jakeluista" tai voidaan käyttää myös anglismia "distro", joka tulee englannin kielen ilmaisusta distribution.
Linux ei ole keskitetysti johdettu projekti. Sitä kehittää valtava määrä erilaisia ja eritaustaisia ihmisiä, yrityksiä ja yhteisöjä. Linuxin alkuunpanija, suomalainen Linus Torvalds, on kuitenkin toiminut virallisen Linux-ytimen hoitajana arvovaltansa Linux-yhteisössä takia ja ansiosta.
Yksi Linuxin hyvistä puolista, ollen myöskin samalla sen huono puoli, on se, että Linuxin levitysversioita on varsin paljon erilaisia (linkki osoittaa Distrowatch-sivustolle, jolla esitellään noita melko paljon. Osan näistä takana on tavalla tai toisella jokin kaupallinen taho. Ja vain osa Linuxin levitysversioista on sellaisia, että ne ovat riittävän helppoja ja mukavia tavallisen ihmisen käyttää.
Linux on nykyään varsin yleinen ohjelmisto. Monet ihmiset eivät edes tiedä käyttävänsä sitä.
Itse olen pyrkinyt monen monituisia vuosia käyttämään omissa PC-tietokoneissani vain sellaisia Linuxin levitysversioita, joita voisin suositella myös vähemmän tietotekniikasta tietäville ihmisille. Monta vuotta valintani on ollut Linux Mint.
Ao. EU-väen tavoite "oman" Linuxin levitysversion kehittämisessä ja lanseeraamisessa on tukea eurooppalaista ohjelmistotuotantoa ja synnyttää eurooppalaisia innovaatioita. Ja toiseksi projektin tarkoituksena ei ole tuottaa mitään varsinaisesti uutta vaan sellainen uusi standardi Linux-käyttöjärjestelmälle, joka sopisi EU-maissa julkisen vallan toimijoiden ja yritysten käyttöön.
Kehittäjien mukaan maat voisivat lisätä käyttöjärjestelmään oman "kansallisen" osansa ja alueet voisivat lisätä omat parannuksensa, ynnä yksittäiset organisaatiot voisivat myöskin hienosäätää lisättyjä toiminnallisuuksia.
Voisin olettaa uudesta käyttöjärjestelmästä tulevan varsin sopiva myös erilaisten yhdistysten sekä EU-maiden tavallisten kansalaisten kannalta.
Uuden Linux-käyttöjärjestelmän nimeksi on tulossa ainakin tällä hetkellä EU OS. Lyhenne "OS" tulee englanninkielisestä ilmaisusta "operating system", joka on suomeksi käyttöjärjestelmä.
Mutta kuten ylle linkittämissäni englanninkielisissä artikkeleissa todetaan, niin kehittäjät olisivat voineet valita pohjaksi uudelle Linuxilleen jonkin muun kuin yhdysvaltalaislähtöisen Fedora Linuxin, esim. saksalaisperustaisen openSUSE:n.
Itse kannattaisin Debian Linuxia, joka on vankan konservatiivinen ja samalla erittäin vakaa vanha Linuxin Linuxin levitysversio, jota kehitetään ei-kaupalliselta pohjalta. Debian-projekti ei ole varsinaisesti eurooppalainen mutta sen kehitystyö tehdään sentään globaalisti.
Jos ketään kiinnostaa, että projektin kehittäjät ovat tällä hetkellä valinneet Linuxin levitysversionsa työpöytäympäristöksi KDE Plasman. Se on kyllä erinomainen, mutta Linuxissa käytettäväksi työpöytäympäristöksi raskaammanpuoleinen.
Nyt vain voi toivoa, että EU:lta alkaa tulla virallista tukea tälle projektille. Tällä hetkellä käyttöjärjestelmän nimi EU OS on jossain määrin harhaanjohtava, kun virallista tukea ei vielä ole.
Omalta kannaltani elämme kuitenkin jännän äärellä. Toivottavasti vuoden sisällä tai kuluttua kuullaan jotain uutta ja mukavaa aiheeseen liittyen.
(Jos tuosta tulee toimiva ja luvatun kaltainen käyttöjärjestelmä jokunen vuosi myöhemmin, saatan ruveta käyttämään sitä itsekin. Mutta vielä ei ole syytä ruveta myymään karhun nahkaa.)
