Koskevatko kotikissojen peräreiät kaikkiin kodin pintoihin?

Alun perin kuluvan Jeesuksen vuoden 2025 huhtikuussa oli englanninkielisellä mitä ilmeisimmin artikkeleita myönteisistä uutisista julkaisevalla Upworthy-sivustolla julkaistunut artikkeli otsikolla 6th grader's science fair project answers age-old question: 'Do cat buttholes touch everything?'.

Kaikki varmasti ovat joskus pohtineet mielessään sellaista kysymystä, että koskevatko kotikissojen takapuolessa olevat peräreiät kaikkiin pintoihin, joilla he istuvat.

Vastaus kysymykseen on nyt kuitenkin selvitetty. Nimittäin yhdysvaltalainen Floridan osavaltiossa asuva kotiopetuksessa ollut utelias kuudesluokkalainen Kaeden Henry oli koulun tiedemessuja varten suorittanut aiheesta tieteellisen tutkimuksen. Asian selvittämistä toki auttoi se, että koululaisen äiti Kerry Hyde sattui olemaan paitsi eläinten käyttäytymisen väitellyt asiantuntija niin myöskin erikoistunut kotikissoihin.

Perheeseen myöskin kuului useampi kissa, joita saattoi käyttää koemateriaalina.

Puheena oleva Kaeden ja hänen äitinsä menivät täten tieteen vuoksi ostamaan kaupasta myrkyttömän huulipunan.

Sillä sitten punattiin kissojen peräreiän ympäristö, ja tämän jälkeen vain sitten antamaan kissoille käskyjä, joihin kuuluivat: istu, odota, pane maata, hyppää. Nämä kissat olivat pentuiästä alkaen kuitenkin tottuneet elämään, jossa käskyjä pitää noudattaa, sellaisia kuin ylävitonen, pyöri ympäri ja puhu. Kissojen motivaatiota suorittaa tehtävät ruokittiin runsaasti kehuilla, paijaamisilla ja antamalla heille heidän lempiherkkujansa. Testauksen lopuksi pyyhittiin vauvapyyhkeellä huulipunat pois kissojen peräreikien luota.

Koedatan kerääminen oli kestänyt vain kymmenen minuuttia.

Kaedenin tieteellisen kokeen "koekaniineissa" oli niin pitkä- kuin lyhytarvaisia ja keskipituisella karvoituksella varustettuja kissoja.

Saatujen tulosten mukaan pitkä- ja keskipitkäkarvaisten kissojen peräreiät eivät koskettaneet sen enempää kovia kuin pehmeitäkään pintoja. Sen sijaan lyhytkarvaisten kissojen perärei'istä saattoi välillä jäädä jälki pehmeisiin pintoihin.

Tieteellinen koe tietenkin on herättänyt suurta huomiota internetissä. Eräs huomioija oli kommentoinut: "Tämä on todennäköisesti hyödyllisin tieto mitä koskaan olen oppinut (koulun) tiedemessuilla. Eräs toinen oli lausunut: "Hyvä tietää! Voin nyt nauttia tasolle jääneet kerrosvoileipäni ilman huolta."

Tutkimuksen tuloksista voidaan luonnollisesti myös päätellä se, että karvattomien kissojen peräreikien kanssa kannattaa olla varuillaan ja varovainen.

Ja kyllä minäkin sanoisin, että ei kyseessä varsinaisesti ole mikään nollatutkimus, vaan tieto on kissanhaltijoiden kannalta jopati tärkeä, ja myöskin jossain määrin heidän luonaan kyläilevien ihmisten kannalta.

Ja kuten artikkelissa todetaan, niin myös Kaedenin äiti on eläinten käyttäytymisen tutkijana nyt oppinut jotain uutta.

Yhdistykseni Pähkinärinteen toimipiste aloitti juuri uudessa sijainnissa Martinlaaksossa

Juuri menneenä maanantaina 13.10.2025 jKr. vihdoin ja viimein koitti päivä, jona kolmannen sektorin vantaalaisen yhdistyksen, josta käytän nimitystä yhdistykseni, Pähkinärinteestä uuteen paikkaan Martinlaaksoon siirtynyt toimipiste eli uusi Myöhätuuli, osoitteessa Laajaniityntie 3, aukesi. Olin jo etukäteen piristynyt asiasta.

Alun perin sen olisi pitänyt aukaista ovensa jo viikkoa aiemmin, ja siitä oli jo ehditty julkistaa virallinen tieto, kun lopulta jouduttiin peruuttamaan asiassa, kun kaikkea tarpeellista asiaa ei ollutkaan vielä tehty aukaisun mahdollistamiseksi. Se oli tylsää.

Suoritettuani kotonani muut aamutoimet, söin aikaisemmin kaupasta ostamani pakastevalmisruoan lämmitettyäni sen ensin. Sen jälkeen pesin hampaani. Ja tämän jälkeen kotitaloni takaovesta ulos.

Menin lähistöllä asuvan ystäväni Liisan kanssa yhdellä bussilla perille. Tämä vaati kävelemistä ensin kotitanhuvieni Pähkinärinteen eteläpuolella kulkevalle Rajatorpantielle, jolla kulkee harvakseltaan – verrattuna runkolinjojen busseihin – bussi 335. Bussi kierteli ja kaarteli melkoisen paljon, mutta sillä pääsi perille periaatteessa kohtuullisessa ajassa kuitenkin. Jäimme bussista pois Martinlaakson asemalla.

Toisen myöskin lähistöllä asuvan kävijämme herra J:n olin luullut myös astuvan kanssamme samaan bussiin, mutta hän oli lähtenyt jo edeltä. 

Joskus puoli kahdentoista jälkeen saavuimme perille ja astuimme maantasalta lähtevästä oviaukosta sisään. Sisäänkäynnille pääseen Lillaksenpolun kautta. Paikalla oli jo runsaasti väkeä. Päivän aikana paikalle tuli uusia, martinlaaksolaisia, kävijöitäkin. Niin se kehitys kehittyy.

Eräs Vernissa-niminen lafka oli ollut näissä tiloissa vielä jokin aika sitten väistötiloissa. Kesällä olivat muuttaneet takaisin Tikkurilaan. Vernissan isokokoiset mainosteipit olivat edelleen Martinlaaksontien puoleisissa ikkunoissa. Milloinhan ne tullaan poistamaan?

Odotettavissa on, että Pähkinärinteessä asuvista kävijoistämme monet eivät jatka hirveän intoisasti käymistä Myöhätuulen uusissa tiloissa, koska matkansa on entiseen verrattuna melko pitkä.

Paikalla olivat myös työntekijöistämme nimimerkki Vesa-Matti Lauri – minun keksimäni nimitys; Lauri on oikeasti hänen etunimensä –, toiminnanjohtajamme Anne, Myöhätuulen järjestötyöntekijä Terhi, Myöhätuulen uusi järjestöapulainen Pentti ja wanha kunnon Myöhätuulen järjestöapulainen Raino, jolla päättyvät kohta piakkoin työt.

Olin unohtaa työkokeilussa aloittaneen toisen Annen, jolle olin unohtanut esittäytyä. Olin vain tuolloin miettinyt, että onko tämä uuden näköinen ihminen työntekijä. Myöhemmin kävi ilmi, että hän sellainen on. Ja vielä myöhemmin, kun istuin lähempänä ruoka- ja oleskelupöytäistön kauimmaista päätä, lähempänä häntä oleva joukko kävijöitämme kävi uuden Annen kanssa hänen työntekijästatuksestaan keskustelua.

Maanantaina tarjottiin väelle ilmaiseksi kahvia, teetä tai yrttiä, pullaa ja konvehteja. Niin, ja vielä eräänlaista sipsipuolta. Ilmaisuus johtui varmaan siitä, että oltiin nyt ensimmäistä päivää uusissa tiloissa.

Itse nautin päivän aikana yhden kahvin kauramaidolla – upea vatsani ei ole vuosiin enää kestänyt lehmänmaitoa –, yhden kuumahkon hibiskusyrttijuoman ja kaksi erilaista konvehtia sekä kotoani mukaani ottamani banaanin.

Hirvittävän siistin ja modernin näköinen mikroaaltouuni sijaitsi tarjoilupöydällä. Myöskin oli kertakäyttöisiä kuppeja, lautasia ja lusikoita. Lisäksi meillä ilmeisesti on käytössä jokunen jääkaappikin jossain.

Odotettavissa on, että myöhemmin saamme taloon myös sämpylän tekijän sekä maksupäätteen, mutta saapumisestaan ei ole nyt vielä mitään tietoa.

Tiedossamme on sen sijaan, että kaupunki hoitaa meille siivouspalvelut. Ei tarvitse palkata omaa siivoojaa eli siistijää. Silti roskat pitää viedä päivän lopuksi, kuten entisessäkin paikassa. 

Tilaa on uudessa Myöhätuulessa silminkantamattomiin. Entinen Myöhätuuli oli sijainnut mukavalla paikalla lähellä luontoa, ja se oli varsin kodinomainen. Mutta se oli ikävä kyllä tiloiltaan myös hyvin pieni. Eikä niin hyvien kulkuyhteyksien varrella kuin uusi nyt. Tarkoitus olisi, että isommissa tiloissa voitaisiin järjestää laajemmin erilaista ryhmätoimintaa.

Uusissa tiloissa myöskin istuinpaikkoja vaikutti olevan tarpeeksi. Molemmin puolin tiloja olivat suurten ikkunoiden verhot auki, joten myöskin auringonvaloa saatiin sisälle jonkin verran.

Ravinnonsaanti on tosin aikaisempaa heikommalla tolalla, kun meillä ei ole eikä tule olemaankaan huokeaa, eikä edes kalliimpaa, lounastarjoilua. Tässä suhteessa yhdistykseni kaksi toimipistettä ovat nyt sitten jatkossa epätasa-arvoisia.

Onneksi sentään on ollut puhetta, että hallituksen kokoukset pidettäisiin tästä eteenpäin joka toisella kerralla Myöhätuulessa. On ollut jossain määrin rasittavaa, kun on joutunut menemään Simonkylään joka ikinen kerta.

Uuden Myöhätuulen valmistuskeittiö on tällä hetkellä noin kärpäsenpaskan kokoinen. Siis jos on kyse todella isokokoisesta kärpäsestä. On toki mahdollista, että se jossain vaiheessa laajennetaan fyysisesti, mutta mitään todella kattavaa palvelua me emme varmaankaan tule keittiöstämme saamaan tulevaisuudessa, koskaan.

Etuovi pidettiin lukossa. Joku kävi aina avaamassa, kun joku kävijöistämme, tai työntekijöistämme, tuli rynkyttämään ovea. Ikkunasta toki saattoi myös nähdä tulijan, jos silmät olivat siihen suuntaan. Vasta myöhemmin tullaan saamaan ovikellon toiminta kuntoon.

Monitoimitulostin saadaan varmaankin joskus tiloihimme. Sitä ennen voimme käydä tulostamassa ja kopioimassa yläkerran kirjastossa. 

Sosiaalista elämää tuli harrastettua nyt enemmänkin, pitkästä aikaa, Myöhätuulessa. Myöskin suunniteltiin lisää tulevaa toimintaa.

Myöhemmin iltapäivällä paikalle ilmaantui vielä joukko iloisen näköisiä ihmisiä tutustumaan. En tiedä, mistä olivat. Terhi joutui aika paljon hoitamaan asioita, nämäkin. 

Löysin ennen poislähtöäni myös vessan. Niitä on ilmeisesti tiloissa enemmänkin.

Myöhemmin rupean jälleen vetämään kävelylenkkiryhmää. Kuluvan viikon keskiviikkona tullen pitämään normaalin levyraadin.

Takaisin Pähkinärinteeseen ajoin jälleen Liisa seuranani. Käytimme tällä kertaa kahta bussia: busseja 520 ja 300.

Pähkinärinteen ja uuden Myöhätuulen välillä matkustaessa pääsee yhdellä liikennevälineellä alkupisteestä päätepisteeseen vain käyttämällä bussia 335. Muut vaihtoehdot sisältävät kaikki kaksi eri liikennevälinettä. Martinlaaksosta Myyrmäkeen ja kääntäen kulkee useita busseja.

Myöhätuulen uusien tilojen läheisyydessä kaksi kerrosta ylöspäin samassa rakennuksessa sijaitsee kannaltani kätevästi Martinlaakson kirjasto. Olin tilannut sinne erään romaanin viime viikon maanantaiksi, jolloin alun perin paikan olisi pitänyt avata ovensa. Koska jo tiistaina oli viimeinen päivä hakea se, kävin maanantaina siellä palauttamassa edellisen lainassa olleen kirjan ja lainaamassa uuden. Eräs ystäväni nimeltä Jaana auttoi vaadittavassa logistiikassa heittämällä minut ystävällisesti sinne autollaan ja takaisin kotitanhuvilleni. Mukana oli niin ikään ikään kuin sosiaalisena tukena myös em. ystäväni Liisa. Häntäkään ei varmaan haitannut se, että näki, millainen kirjasto on ja missä se sijaitsee.

Kirjastokortissani oli laminaatio alkanut rönsyillä jo aikaa sitten. Onnistuin kysymään palvelualttiilta kirjastonhoitajalta asiasta. Sain tietää, että he voivat hoitaa minulle uuden kortin ja että palvelu maksaa kolmen euron verran.

Meillä eli Myöhätuulen kävijöillä ja hiukan Lauhatuulenkin kävijöillä on muuten ollut melko kauhea vuosi.

Vuoden alussa jouduttiin lomauttamaan suurin osa työntekijöistämme. Toimipisteet olivat tänä aikana rajallisesti auki, ja pitkälti vapaaehtoistyöntekijöiden pyörittämiä.

Myöhemmin päästiin taas kunnolla aukaisemaan. Mutta jouduttiin sitten vielä antamaan potkut Myöhätuulen toiminnanohjaajalle tuotannollistaloudellisista syistä. Hän oli ollut erinomainen työntekijä, mutta jos emme olisi antaneet hänelle potkuja olisimme käytännössä joutuneet ajamaan toimintamme melko lailla alas. Ja sellaisesta tärkeimmät rahoittajamme, elikkä Sosiaali- ja terveysministeriön Stea sekä Vantaan kaupunki, eivät pitäisi. Rahoitus olisi mennyt alta.

Toukokuun puolivälin jälkeen vanha Myöhätuuli, joka oli sijainnut samassa paikassa vuodesta 2001 saakka, tietääkseni, jouduttiin sulkemaan. Asian taustalla on se, että jokunen vuosi aikaisemmin talon, jossa Myöhätuulen tilat sijaitsivat, ympärille oli tehty salaojaremontti, jonka olisi pitänyt parantaa sisäilmaa.

Myöhätuulelle se näytti tehneen kuitenkin sen, että sisäilma huononi sen sijaan että olisi parantunut.

Lopulta toimisto oli siirretty etusivuhuoneesta eteistilaan. Ja eteistila yleistilan etuosaan, ja wanhasta toimistosta tehtiin varasto. Työntekijät kokivat sen verran pahasti oireita.

Sulkeminen juuri toukokuun puolessa välissä johtui taloyhtiön päätöksestä tehdä jotain hiukan enemmän ongelmalle.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että sisäilmaongelmat eivät olleetkaan johtuneet homeesta, vaan kyse oli siitä, että kosteus oli jotenkin reagoinut liiman kanssa.

Eli jouduimme elämään ilman Myöhätuulta noin viiden kuukauden ajan, koska taloyhtiön remontin valmistuminen pitkittyi melko pahasti. Tämä vuosi oli aiheuttanut minulle ainakin pienen syöksykierteen voinnissa. Luulen sen kuitenkin olevan nyt paranemaan päin.

Väliajalla toki yritettiin pitää lippua korkealla eri tavoin. Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän seurakunnan Pähkinärinteessä pitämä Café Pähkinä oli ystävällisesti antanut meidän pitää Myöhätuulen kuukausikahveja, joilla tiedotetaan ja keskustellaan yhdistyksen asioista, tiloissaan. Myöskin saimme pitää lafkan takahuoneessa lautapelikerhoa kerran viikossa.

Tänä vuonna olin käynyt tämän seurakunnan tiloissa enemmän kuin 24 edellisen vuoden aikana, voin sanoa yhtään liioittelematta. Tosin kävin siellä silloin tällöin ihan muutenkin. Ihmiset olivat mukavia ja keittiön tarjoomukset suurin piirtein yhtä halpoja kuin yhdistyksenikin toimipisteissä.

Kesällä ainoa jäljellejäänyt toiminnanohjaajamme, mainitsemani Anne, korotettiin toiminnanjohtajaksi. Hän lienee meidän historiamme ensimmäinen toiminnanjohtaja. Työnimikkeen muutoksesta ilmeisesti on jonkin verran käytännön hyötyjä, kun toimitaan yhdessä julkisen vallan tahojen, muiden yhdistysten ja muiden olennaisten tahojen kanssa.

Vantaan kaupungilla on ollut sellainen suunnitelma, josta käytän nimitystä synergian silta. Kyse on siis siitä, että kaupunki haluaa, että samoissa tiloissa tai samassa talossa olisi useita toimijoita, jotka voisivat saada yhteisestä sijainnistaan synergiaetuja. Itäpuoli eli Lauhatuuli onkin jo pitempään sijainnut sellaisessa paikassa. Nyt oli Myöhätuulen vuoro. Kaupunki oli ilmoittanut, että mitään muuta tilaa ei ole meille saatavilla kuin tämä Martinlaakson paikka. Kaupunki lopettaa vuokran maksamisen Myöhätuulen vanhoista tiloista ilmeisesti kuluvan vuoden 2025 lopussa.

Näillä mennään eteenpäin.

...Olen jo jonkin aikaa itse harjoitellut Helsingin seudun liikenteen kuukausilippujen käyttöä.

Kuudes osa maailman ainoalle viisiosaiselle kirjatrilogialle

Joka ilta Ford nousi lihastimella kattohuoneistoonsa, raakkui ovea päästämään hänet sisään ja seisahtui sitten hetkeksi peilin eteen katsomaan itseään syvälle verestäviin silmiin ennen kuin sammui naama pesualtaassa.

Satuin lainaamaan naamantaina 6.10.2025 jKr. länsi-Vantaalla sijaitsevasta Martinlaakson kirjastosta kuudennen osan maailman ainoaan viisiosaiseen kirjatrilogiaan. Kirja siis ei ole alkuperäisen kirjasarjan kirjoittajan englantilaisen Douglas Adamsin (1952-2001) kynäilemä vaan toisen eli irlantilaisen Eoin Colferin (s. 1965), mutta on tehty ihan oikeudenhaltijoiden luvan kanssa, ja tähänastisen kokemukseni mukaan pieteetillä. Olen päässyt nyt sivulle 60 asti. Olin lukenut kirjailijalta aikaisemmin yhden romaanin, joka oli oikeastaan aika hyvä, joten minulla ei ollut mitään syytä ruveta nuivimaan tätä uusinta ja lopullisesti viimeistä osaa kirjasarjalle.

Tähän asti romaani on ollut kannaltani varsin makoisa.

Kirjasarjassa on siis kyse tieteisparodiasta, ja se oli aloitettu kuunnelmien muodossa. 

Vielä yksi juttu on ilmestynyt sekä alkukielellä englanniksi että käännettynä suomeksi vuonna 2009.

Siinä vaiheessa alkuperäisten romaanien viimeisimmänkin kirjan julkaisusta oli jo jonkin verran aikaa. Tässä listaus niistä ja niiden julkaisupäivämääristä:

1. Linnunradan käsikirja liftareille, 1981 (The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy, 1979)
2. Maailmanlopun ravintola, 1990 (The Restaurant at the End of the Universe, 1980)
3. Elämä, maailmankaikkeus – ja kaikki, 1991 (Life, the Universe and Everything, 1982)
4. Terve, ja kiitos kaloista, 1993 (So Long, and Thanks for All the Fish, 1984)
5. Enimmäkseen harmiton, 1994 (Mostly Harmless, 1992)

Mitä hyvää Gaius Julius Caesarissa oli

Kysymys: Mitä hyvää Gaius Julius Caesarissa oli?

Vastaus: Hän antoi ristiinnaulita soturiprinsessa Xenan.

Tai, no, tämä oli vitsi.

Vai oliko?

PS. Oikeasti oli aikoinaan – minä paljon nykyistä nuorempana henkilönä seurasin sarjaa – todella hiton ärsyttävää, että kun fiktiivisen fantasia-tv-sarjan päähenkilö muka elää jossain Kreikan myyttisehkön takahistorian aikana, niin sitten vähintäänkin vuosisatoja myöhemmin elävä roomalainen hyvin rohkea ja erittäin kunnianhimoinen kusipää, poliitikko ja taitava sotapäällikkö Gaius Julius Caesar (100-44 eKr.) sarjan yhdessä jaksossa antaa ristiinnaulita hänet. Ristiinnaulitseminen taitaa kyllä olla ihmiskunnan historian kiduttavin ihmisen teloitustapa, mutta minua hieman haittasi jo tuolloin tällainen anakronismi...

Kirjaesittely: Denis Diderot: Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä [vuodelta 1773]

Vain jokunen vuosi myöhemmin edesmennyt Tapio Tuuri, entinen SDP:läinen, oli 5.5.2011 lausunut blogissaan seuraavanlaista:

Minä ryhdyn nyt lukemaan Marcel Proustia sivistääkseni itseäni entisestään. Sitten luen jokapäiväiseen tapaani suuran Koraanista.

Siitä on jo monta viikkoa, kun satuin käymään Vantaalla sijaitsevassa Myyrmäen kirjastossa. Esittelyhyllystä bongasin ranskalaisen valistusfilosofin Denis Diderot'n (1713-1883) romaanin Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä, joka on julkaistu vuonna 1773.

Mietin tuolloin, että tämä on siinä määrin harvinaista herkkua, että minun pitää lähikuukausien aikana lainata se kirjastosta luettavakseni.

Ja näin jälkikäteen ajatellen, kyllä romaani hakkaa 6-0 kirjailija Marcel Proustin (1871-1922) ja Koraanin suurat.

Diderot'n romaanin Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä päähenkilöinä ovat oppimaton mutta melko älykäs palvelija Jaakko ja hänen isäntänsä, jotka matkaavat yhdessä paikasta A paikkaan B.

Jaakko on elämänsä aikana onnistunut herättämään suurta vihastusta, missä hän ikinä onkin ollut palkollisena, sen vuoksi, että hänen tekee mieli puhua koko ajan. Hän olikin joutunut vaihtamaan palveluspaikkojaan moneen otteeseen työuransa aikana. Välillä hän oli pestautunut jopa sotaväkeen, mutta se "ilo" päättyi siihen, kun hän haavoittui.

Lopulta Jaakko oli kuitenkin saanut pestauduttua sellaisen isännän palvelukseen, joka arvosti hänen suulauttaan. Ja tämän kanssa hän sitten matkaa teki, koko romaanin pituudelta.

Romaanin teema on olevinaan se, että isäntä haluaa palvelijansa Jaakon kertovan rakkauksistaan. Minusta tämä oli melko hölmö juttu romaanin aiheeksi, mutta minut yllätti iloisesti se, kuinka mukavasti ja millaista sitä jutustelua piisasi.

Välillä saatettiin päästä aina aiheeseenkin.

Romaanin nimessä kerrotaan Jaakon olevan fatalisti, ja se onkin vakaa osa lukunautintoa. Jaakko uskoo vakaasti, että ihmisen elämän tapahtumat on kirjoitettu etukäteen ylös suureen kirjakääröön, joten kohtaloaan ei hän voi paeta. Toisaalta hän ei itse pääse lukemaan, mitä siellä hänen tulevaisuudestaan kerrotaan, joten hän joutuu elämään kuitenkin asian suhteen pimennossa.

Tästä ajatuksesta on kuitenkin Jaakon elämässä muodostanut hänelle tärkein filosofinen pohja.

Yhdessä paikkaa kirjaa käytiin läpi erästä minun kannaltani inhottavaa juonenkäännettä, mutta kun päästiin sen loppuun, niin jouduin toteamaan, että kyllä se sittenkin sopi osaksi tarinaa. 

I PS. Kirjoittaessani tätä kirjaesittelyäni minulle tuli kyllä mieleen, että kyllä minun pitäisi joskus Proustiakin lukea.

II PS.:

Alussa siteeraamani Tapio Tuuri piti eläessään mainiota blogia, josta oli iloa varsin monille. Hänen kuoltuaan vuoden 2015 alussa syöpään joku hänen läheisensä poisti hänen bloginsa internetistä, ja näin menetettiin merkittävä kulttuurihistoriallinen teos.

Tuurilla oli kissoja, ja blogissaan hän pisti nämä lausumaan kaiken maailman viisauksia. Kolme niistä olen tallentanut tänne. Siteerauksia Tapio Tuurilta itseltään olen tallentanut tänne. Nämä siteeraukset itse asiassa löytyvät kaikki samasta siteerausblogistani.

III PS. Olin julkaissut toisessa blogissani juuri Diderot'n romaanin päähenkilön Jaakon filosofiaan liittyvän blogimerkinnän otsikolla Ja niin minusta tuli kohtalonuskoinen.

Uniani lainvalvontatehtävissä olemisesta

Jokin aika sitten olin nähnyt kahtena peräkkäisenä yönä unia, joissa oli jonkin verran sama teema.

Ensimmäisenä yönä näin unta siitä, että pistin lainvalvontaviranomaisen roolissa tms. erään epäillyn henkilön ranteisiin käsiraudat siten, että kätensä olivat selän takana. Noin on turvallisempaa tuo tehdä lainvalvontaviranomaisen työn toimittamisen kannalta.

Seuraavana yönä taas olin jotenkin Yhdysvaltain laivaston poliisin NCIS:n (NCIS = Naval Criminal Investigative Service) porukan mukana isommassa autossa. Meidän piti mennä erääseen huoneistoon estämään ajastimella varustettua pommia räjähtämästä.

Saavuimme lopulta kyseiseen sijaintiin. Auto pysähtyi. Pommin räjähtämiseen oli vain kaksi minuuttia aikaa. Ja nyt sitten ruvettiin etsimään avainta, jolla pommin ajastuksen laskenta saataisiin pysäytettyä. Löysin itse yhden avaimen, ja se näytti täsmälleen erään nuorempana omistamani polkupyörän lukon avaimelta. Porukka ei vaikuttanut ollenkaan hermostuneelta taikka hätäiseltä. No, ammattilainen on aina ammattilainen.

Menimme sisälle huoneistoon. Meillä oli selvät sävelet. Pommi paikallistettiin melko nopeasti. En tiedä, käytettiinkö pommin ajastuksen lopettamiseen minun löytämääni avainta, vaiko jotakin toista, mutta pommia joka tapauksessa estettiin räjähtämästä. Siteeraan Spede Pasasta: "Se on niin kiva."

Olen tavannut seurata alkuperäistä NCIS-tv-sarjaa pitemmän aikaa. (Mutta en käytännössä ollenkaan sen "spin-off"-sarjoja (anteeksi anglismi).)

Minusta on sääli, että näyttelijä Mark Harmon (s. 1951) on lopettanut lopulta, hyvin pitkän ajan jälkeen, sarjassa. Hänen sarjassa esittämänsä kenttäpomo Leroy Jethro Gibbs oli mainio henkilöhahmo mielestäni. Mutta ikivanha mies kenttäpomona ei jotenkin ole uskottava, joten joskus hänen piti tehdä mieli jäädä eläkkeelle. Ja hän teki sen. Aika aikansa kutakin.

Alle viisi ja puoli vuotta sitten olin julkaissut tässä blogissani tekstin siitä, että tapasin unessa Mark Harmonin.

Yksi ainoa mutaatio teki hevosista ratsastuskelpoisia muuttaen koko ihmiskunnan historian

Jokin aika sitten olin törmännyt populaaritieteellisen ZME Science -sivuston sivuilla 28.8.2025 julkaistuun Tibi Puiun kirjoittamaan englanninkieliseen artikkeliin A Single Mutation Made Horses Rideable and Changed Human History. Kävin sen läpi tuolloin, ja minusta alkoi heti tuntua, että eräs tuntemani hevosia rakastava ihminen voisi arvostaa sitä, että puran artikkelin asian suomenkieliseksi blogimerkinnäksi. Ja hän vahvisti otaksumani minulle, joten rupesin myöhemmin sitten kirjoittamaan tätä tekstiäni.

Artikkelin otsikko asia suomeksi käännettynä kuuluu suurin piirtein näin: "Yksi ainoa mutaatio teki hevosista ratsastuskelpoisia ja muutti ihmisen historian."

Ja käsittelen artikkelin asian sitten tässä:

Artikkelissa alussa todetaan, että hevoset eivät pelkästään muuttaneet sitä, kuinka ihmiset matkustivat, vaan niiden voi sanoa muuttaneen ihmisen sivilisaation kulun. Ja että siitä huolimatta on tutkijoille tuottanut aina päänvaivaa se, että millä tavoin täsmälleen aroeläimistä tuli ratsastuskelpoisia kumppaneita, jotka vetivät vaunuja, kuljettivat sotureita ja lopulta tekivät valtakunnista mahtavia.

Artikkelissa sanotaan, että hyvä vastaus kysymykseen on kuitenkin löytynyt tuoreen DNA-tutkimuksen avulla: nimittäin geneettinen muutos yhdessä ainoassa hevosen geenissä nimeltä GSDMC auttoi muuttamaan nämä arat ja säikyt eläimet olennoiksi, jotka ihmiset voisivat satuloida ja joilla he voisivat ratsastaa.

Geenivariantin eli alleelin levitessä ihmiskunnan historia lähti suorastaan laukalle, jos sallitaan tällainen ilmaisu.

Xuexue Liun ja Ludovic Orlandon johtama tutkimusryhmä olivat siis analysoineet hevosen genomin useamman tuhannen vuoden ajalta. He kävivät läpi 266 geenimerkkiä, joiden tiedetään liittyvän käyttäytymiseen, ruumiin kokoon ja turkin väriin. Heidän arvostetussa Science-lehdessä julkaisemansa tulokset antavat ymmärtää, että hevosen varhainen domestikaatio ei alkanut näyttävillä ruumiin värityksillä tai suurempana ruumiin korkeutena. Sen sijaan hevosen ensimmäiset jalostajat valitsivat sukua jatkaa saavat hevoset jatkoon näiden osoittaman temperamentin perusteella. (Yleensä sanaa "temperamentti" käytetään suomen kielessä vain ihmisistä puhuttaessa, mutta veikkaan eläintieteen olevan poikkeus sääntöön.)

Yksi varhaisimmista merkeistä ihmisen hevoseen aiheuttamasta muutoksesta oli siis ilmennyt geenissä nimeltä ZFPM1. Hiirillä geenin tiedetään liittyvän hermostuneisuuteen ja stressinsietokykyyn. Tämä geneettinen muutos, joka tapahtui noin 5000 vuotta sitten, saattaapi olla tehnyt hevosista vain hiukan aikaisempaa rauhallisempia. Ja silti riittävän säyseitä, jotta ihmiset ovat voineet pitää niitä läheisyydessään tarvitsematta pelätä henkensä edestä.

Kunnollinen muutos tapahtui kuitenkin vasta noin 4200 vuotta sitten. Hevoset, jotka kantoivat erityistä versiota GSDMC-geenistä, alkoivat olla vallitsevia kesyhevospopulaatioissa. Ihmisillä tämän geenin alleelit liittyvät krooniseen selkäkipuun ja selkärangan rakenteeseen. Hevosilla sekä hiirillä mutaatio kuitenkin uudelleenmuotoilee nikamia, parantaa motorista koordinaatiota ja vahvistaa raajojen rakennetta. Lyhyestä virsi kaunis: tämä muutos teki hevosista kelvollisia ratsastukseen.

Artikkelissa on kaavakuva hevosen piirteisiin liittyvästä 14 eri geenimerkistä. Kyseinen GSDMC-geenin alleeli yleistyi hevosissa hämmästyttävästi vain muutaman sadan vuoden aikana yhdestä prosentista täyteen sataan.

Tutkija Laurent Frantz Münchenin Ludwig Maximilian -yliopistolta kutsuu tätä suhteettoman äkillistä geneettistä muutosta lähes ennennäkemättömäksi biologisen evoluution historiassa.

Jos kuitenkin verrataan ihmisen evoluutioon, niin se mutaatio joka mahdollistaa ihmiselle maidon juomisen vielä aikuisiällä – ominaisuus jolla on ollut suunnaton merkitys hengissä selviämisen kannalta – oli levinnyt huomattavan paljon tuota hitaammin. 

Vaikka toki täytyy tässä todeta, että edellisessä kyse on ollut kuitenkin ihmisen enemmän tai vähemmän tarkoituksella ohjaamasta toisen eläinlajin, hevosen, evoluutiosta. Domestikaatio ei tarkoita pelkästään kesyttämistä vaan myös eläimen DNA:han vaikuttamista valitsemalla omalta kannalta sopivimmat eläimet jatkoon eli jatkamaan sukua.

Frantz on selittänyt asiaa näin: "Oikeat olosuhteet ratsastuskelpoisen hevosen ilmestymiselle syntyivät noin 3500 vuotta sitten Euraasian arolla Kaspianmeren pohjoispuolella. Noihin aikoihin paikallisissa ihmiskulttuureissa alettiin etsiä sopivia eläimiä ennemminkin sodankäynnin ja tavaroiden ja ihmisten kuljetuksen avuksi kuin ruoaksi. Geneettiset tähdet osuivat samalle linjalle: harvinaiset mutta jo olemassaolevat mutaatiot hevospopulaatioissa kohtasivat ihmisen pyyteet.

Kyseistä GSDMC-alleelia kantavat hevoset levisivät metsäpalon lailla yli Euraasian syrjäyttäen kaikki muut hevoseläimet yksin aaseja lukuunottamatta. Arkeologisen todistusaineiston mukaan tarve ratsastaa, ei tarve vetoeläimelle, oli kuitenkin ensisijainen ajuri tälle vallankumoukselliselle muutokselle hevosessa. Vain joidenkin vuosisatojen kuluttua ratsastajia saattoi nähdä aina Volgan aroilta Kiinan rajoille.

Tutkimuksen tuloksista löytyy kuitenkin sellainenkin tieto, että hevonen muuttui myös muissa suhteissa. Rautakauden alusta alkaen – nyt varmaan puhutaan noin vuodesta 1000 eKr. – ihmiset jalostivat hevosia suurikokoisemmiksi ja vankemmiksi, jotta niitä saattoi paremmin käyttää ratsuväessä. Ihmisten erilaiset mieltymykset ohjasivat hevosten turkin väriä ja kuvioita, mutta nämä olivat joka tapauksessa vain ohimeneviä muoteja, ja mahdollisuus ratsastaa hevosilla ohjasi niiden jalostusta eniten.

On silti helppo unohtaa, kuinka paljon oli kuitenkin kiinni silkasta sattumasta. Kyseistä GSDMC-geenin alleelia syntyi harvoin ja useimmat katosivat ennen kuin niillä saattoi olla merkitystä ihmiselle. Jos sitä kantavat hevoset olisivat kuolleet, tai mikäli yksikään yhteisö ei olisi halunnut alkaa ratsastaa hevosilla, ihmisen historia saattaisi näyttää varsin erilaiselta. Frantz on sanonut: "Selvää on, että nämä ensimmäiset ratsastajat pistivät alkuun vallankumouksen, joka muutti maailman, osoittaen kuinka suuri vaikutus voi olla pienimmällä mahdollisella biologisista muutoksista."

Tuosta historian pisteestä alkaen ratsastajan ja hevosen välinen side auttoi eteenpäin valtakuntia, sodankäyntiä ja muuttoliikkeitä. Jousiratsumiehet muotoilivat uudestaan käytetyt taistelutavat pitkin Aasiaa. Matkustaminen pitkiä matkoja maitse tuli mahdolliseksi. Jopa maanviljely muuttui hevosen vetämän auran ansiosta. Polttomoottorin saapumiseen saakka hevoset olivat ihmiskunnan nopein keino kulkea maan halki.

Ja se kaikki riippui pienestä DNA:n pätkästä, joka taivutti selkärankaa ja pidensi jalkoja sallien meidän nousta hevosen selkään.

Tietoturvapäivitysten saaminen vuoden lisäajaksi Windows 10:lle vaatii vielä rekisteröitymisen Microsoftin salaperäiseen ohjelmaan pikapikaa [päivitetty]

Päivitys:

Microsoftin Windows 10 -käyttöjärjestelmän yleinen tukiaika on päättymässä 14. lokakuuta 2025. Se ei näköjään aivan viimeisimmän tiedon mukaan kuitenkaan tarkoita tietoturvapäivitysten päättymistä. Nyt Microsoft on ilmoittanut luopuvansa Euroopan talousalueella myös aiemmin julkistamastaan edellytyksestä ilmaisten tietoturvapäivitysten saamiseksi.

Kiitoksia kuluttajien oikeuksia ajavan Euroconsumersin painostukselle.

Windows 10 -tietokoneen liittäminen Extended Security Updates (ESU) -ohjelmaan onnistuu asetuksista. Käytössä pitää olla vähintään Windows 10:n 22H2-versio.

Mutta aivan viimeisimmän tiedon mukaan Microsoft on sittemmin kuitenkin Euroconsumersille aikaisemmin lähettämäänsä kirjelmää korjannut sillä tiedolla, että ESU-paketin käyttö vaatii joka tapauksessa käyttäjältään Microsoft-tilin.

Alla alkuperäinen tekstini:

Aikaisin alkuvuonna oli tullut tieto, että Microsoft-yhtiö antaa Windows 10 -käyttöjärjestelmänsä käyttäjille sittenkin vuoden lisäaikaa käyttää sitä täysillä tietoturvapäivityksillä varustettuna ilman eri maksua. Suomalaisille(kin) käyttäjille on olemassa sellainen vaihtoehto, että ihmisen tulee ottaa käyttöön Microsoftin pilvipalvelu OneDrive. Näin Microsoft saa lisää käyttäjiä omistamalleen pilvipalvelulle, mutta uusia ominaisuuksia Windows 10 -käyttöjärjestelmään ei enää tule vuoden 2025 lokakuun 14. päivästä alkaen. Eli jos on käytössä Windows 10:n käyttäjillä OneDrive, niin sinne pitää sitten pistää varmuuskopiot omista tiedoista. Tosin Microsoftin antama ilmaistila pilvipalvelussaan voi tulla äkkiä täyteen, sillä tallennustilaa on vain viiden gigatavun verran, mikä on nykyaikana melko vähän. Mutta äkkiäkös sitä ihminen kaivaa kuvettaan ja maksaa yhtiölle rahaa.

Myöhemmin eli ihan viime tingassa on saatu sitten tieto, että kyseisen ylimääräisen vuoden kestävän tietoturvapäivitystuen saa ihminen vain, mikäli hän on rekisteröitynyt Microsoftin Laajennetut tietoturvapäivitykset (Extended Security Updates, ESU) -ohjelmaan. Tosin edes Suomen Ylellä ei ollut vielä 24.9.2025 tietoa siitä, että milloin ihmiset Suomessa pääsevät ohjelmaan rekisteröitymään. Täytyy nyt minun(kin) todeta, että Mikkisofta on jättänyt homman toooodella viime tinkaan. Ehkä tarkoitus on ollut saada myytyä Windows 11 wanhoille käyttäjille puolipakolla.

Ja täytyy vielä huomauttaa, että ei kannata ohjelmasta myöhästyä, mikäli haluaa ylimääräisen vuoden ajan saada ilmaiseksi Windows kymppiinsä Microsoftilta järjestelmän tietoturvapäivitykset. Ohjelmaan tulee saada siirryttyä viimeistään lokakuun 13. päivänä tänä vuonna 2025. Tätä myöhemmin se ei enää ole mahdollista.

Ja vuoden kuluttua, eli vuoden 2026 lokakuussa, joka tapauksessa päättyy Microsoftin ilmainen tietoturvapäivitystuki Windows 10:n käyttäjille, lopullisesti. Siitä pitäen ei käyttöjärjestelmään tule enää tietoturvapäivityksiä, eli se muuttuu ennen pitkää rei'ikkääksi, eli siitä tulee "matopurkki", eli yksilön tietoturva tulee olemaan mennyttä. Ei ainakaan kannata Windows 10:ssä sitten hoidella enää pankkiasioita.

Täytyy sanoa, että onneksi ongelma ei koske minua. Olen käyttänyt kotitietokoneideni käyttöjärjestelmänä Linuxia 2000-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä alkaen. Olen silti joutunut auttamaan useita tuttujani nyt Windows 10:n suhteen ja vuosien varrella yleensä Windowsin kanssa.

Tärkein syy Windowsin nuivintaani ja Linuxin käyttöön on ollut vapauden arvostaminen. En halua olla sidoksissa suuryhtiöön, joka määrää alusta loppuun, mitä sen käyttöjärjestelmässä on ja pitää olla. Linuxhan on hajautettu projekti. (Lisäksi minusta on kiva, että Linuxin laittoi aikoinaan alkuun suomalainen tietojenkäsittelytieteen opiskelija Linus Torvalds.)

Jos saan sanoa hiukan tuhmasti, niin Microsoft hoitaa Windowsinsa kuten Neuvostoliiton kommunistinen puolue ja kansallissosialistisen Saksan hallitseva puolue Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (anteeksi redundanssi): määrätään kaikki ylhäältä alaspäin.

Microsoft on myöskin käyttänyt vuosien varrella runsaasti kyynärpäitään kilpailun tukahduttamiseksi. Linuxilla toisaalta on ollut ongelma, joka kuuluu myös sen parhaisiin piirteisiin: on olemassa runsaasti erilaisia Linuxin levitysversioita, ja jo pelkästään tästä syystä Linux-käyttöjärjestelmä vaatii käyttäjältään enemmän "oppineisuutta" kuin Microsoftin Windows, jonka eri versiot eroavat toisistaan vain vähäisen.

Linuxin ohella on toki olemassa muitakin avoimeen lähdekoodiin perustuvia käyttöjärjestelmiä. Tärkeimpänä niistä pitää varmaankin mainita vapaat BSD-käyttöjärjestelmät, mutta niiden voi keskimäärin sanoa sopivan huonommin aloittelijoille kuin eräiden suhteellisen suosittujen Linuxin levitysversioiden.

Uneni sivistyneestä oluiden käytöstä

Näin jokin aika sitten seuraavanlaista unta:

Olin ostanut joukon erilaisia hyviä oluita. Minulla oli niitä sikäli varsin riittävästi, että halusin lahjoittaa eräälle kaverilleni kaksi niistä nautittavakseen.

Minulle tuli kyllä mieleen sellainenkin jossain vaiheessa, että vieläkin oluita oli sen verran paljon, ettei minun varmaankaan kannata nauttia yhdellä istumalla kaikkia. Sellaisesta kun seuraisi suuri humala ja vielä suurempi – eli pitkäaikaisempi – krapula.

Unessa oli vielä sellainenkin jännä yksityiskohta, että siinä oli jokin muka minulle läheinen hyvälaatuinen kapakka, joka salli sen, että sen asiakkaat juovat omia juomiaan.

Vuodesta 1995 alkaen olen harrastanut erilaisten oluiden maistelemista. Aikamääre johtuu siitä, että sen vuoden alusta Suomi oli kuulunut Euroopan yhteisöön, joka oli nykyisen Euroopan unionin edeltäjä. Oluiden vapaakauppa laajentui liitoksen myötä huomattavasti maassamme.

Erilaisten oluiden maisteleminen on ollut taloudellisesti suhteellisen kallista minulle ottaen huomioon sen, että olen hampuusi. Eikä se aina ollut pysynyt järkevissä rajoissakaan alkoholi-poliittisesti. Vuoden 2019 jälkeen en ole kuitenkaan varsinaisesti ryypännyt. Lääkärin määräyksestä ja siksikin, että inhoan krapulaa. Kuluvan vuoden 2025 kesällä onnistuin siitä huolimatta hankkimaan itselleni ensimmäisen kerran hyvin pitkään aikaan useita päiviä kestävän krapulatilan.

Se kävi näin: Oli erinäisiä sattumuksia tai sosiaalisia tapahtumia, joiden yhteydessä tuli aina ihan pikkaisen otettua. Tiistaina otin ihan pikkaisen. Keskiviikkonakin otin ihan pikkaisen. Torstaina menin kavereideni kanssa istumaan ravintola Salille. Se on meillä eräänlainen perinne, jonka tapaamme tehdä noin kerran kuukaudessa. Koska minulla oli "putki" jo alkanut, olisi minulle ollut terveellistä nauttia Salilla käydessä alkoholiton juoma, mutta otin ihan tavallisen hyvän ja kalliihkon alkoholipitoisen oluen. Ei oikeasti ole ollut tavatonta sellainen, että istuisin Salilla alkoholiton juoma kourassani, joten olisin voinut hyvin "syyllistyä" sellaiseen nytkin. Aina ei tule ajateltua asioita kunnolla. Perjantaina lähdin mökille. Samana iltana nautin alkoholia ihan pikkaisen. Lauantaina nautin edelleen mökillä ollessani alkoholia ihan pikkaisen. Sunnuntaina tulin takaisin kotitanhuvilleni. Seuraavan viikon perjantaina ennen kuin päivä vaihtui keskiyöksi tajusin, mistä viimeksi kuluneiden päivien huono olotilani oli johtunut. Tässä vaiheessa krapulani oli jo hellittämässä, ja ilmeisesti aivonikin toimivat paremmin.

"Nuhteeton natsi Kuussa"

Johanna Sinisalo on kirjoittanut kirjan Iron Sky - Renaten tarina. Se on romaani naisesta, joka kasvaa nuhteettomaksi natsiksi salaisessa kuulinnakkeessa.

Kaikkihan tietävät hienon suomalaisen elokuvan Iron Sky. Ja jos eivät tiedä, niin minä kiroan heidät! Mutta haluaisin kuitenkin nyt kiinnittää huomiota romaanin kuvaukseen sisältyvään mainintaan "nuhteettomasta natsista". On tietenkin jokaisen oma asia, kuinka käsittää sana nuhteeton, mutta voi hyvin kuvitella, että Saksan kansallissosialistiseen työväenpuolueeseen (1920-1945) on aikoinaan kuulunut sellaisia ihmisiä, jotka ovat olleet puolueen johdon, eli Adolf Hitlerin kannalta, riittävän "nuhteettomia".

Minun kannaltani taas yksi varmimmista nuhteettomista natseista on ollut juutalaisten pelastajana tunnettu Oskar Schindler (1908-1974 jKr.). Tämä oli syntynyt Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiassa. Ensimmäisen maailmansodan lopulla hänen synnyinmaansa lakkautui, ja hän joutui toteamaan asuvansa uudessa maassa, tshekkien ja slovakkien muodostamassa Tshekkoslovakiassa.

Tshekkoslovakia ei ottanut huomioon maan etniseen saksalaiseen vähemmistöön kuuluvien ihmisten kulttuurisia vähemmistöoikeuksia. Tämä oli varmaankin tärkein syy sille, että hän liittyi lopulta kansallissosialistisen Saksan hallitsevan puolueen tshekkoslovakialaiseen sisarpuolueeseen. Koska hänen isänmaalliset tunteensa kohdistuivat kansallissosialistiseen Saksaan, hän vakoili sen hyväksi asuinmaansa sotilaskuljetuksia. Hänen tällä tavoin hankkimiaan tietoja ei kuitenkaan lopulta tarvittu, koska Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska päättivät syntyneen sodan uhan vuoksi painostaa Tshekkoslovakian luopumaan sudeettialueista, joilla maan saksankielinen vähemmistö enimmäkseen asui.

Sudeettialueilla kuitenkin olivat sattuneet sijaitsemaan myös merkittävät rajalinnoitukset, jotka olisivat olleet suuri apu puolustajalle, jos Saksa olisi hyökännyt Tshekkoslovakiaan. Koska sotilaallinen vastarinta olisi ollut uudessa tilanteessa hyödytöntä, maa antautui Saksalle laukaustakaan ampumatta.

Myöhemmin Saksa ja Neuvostoliitto hyökkäsivät Puolaan. Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska julistivat sodan nyt toiselle hyökkääjävaltioista, eli Saksalle, mutta eivät Neuvostoliitolle.

Joka tapauksessa Saksa ja Neuvostoliitto järjestivät sodan lopuksi Brest-Litovskissa yhteisen voitonparaatin, eikä mikään niitä siinä estänyt. Samalla ne lakkauttivat Puolan olemassaolon kansakuntana.

Schindler siirtyi nyt katsastamaan tilaisuuksia, mitä uusi valloitettu entinen Puolan alue voisi tarjota yritteliäälle miehelle. Hän perusti tehtaan Krakovan kylkeen. Sen työntekijöiksi hän sai juutalaisorjia läheiseltä leiriltä.

Oskar Schindler piti rintapielessään suurikokoista natsihakaristiä. Mies varmaankin kannatti Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen aatteen yleisiä linjoja, mutta hän, kuten monet muutkin saksalaiset, ei ollut ottanut huomioon sitä, että Hitler rikoskumppaneineen voisi oikeasti viedä aatteensa sen loogiseen päätepisteeseen saakka.

Kun Schindler näki, mitä juutalaisten olemassaololle oli käymässä, hän päätti pitää huolen siitä, että mahdollisimman monet hänen työläisistään selviäisivät hengissä sodan loppuun saakka.

Tehtaanjohdon kannalta se oli kyllä muutenkin välttämätöntä, että hän seurusteli sujuvasti kansallissosialististen virkamiesten kanssa. Mainitsemani lähileirin raaka SS-komendantti piti häntä ystävänään.

Schindler piti juutalaistensa puolia, missä pystyi. Tämä vaati myös varoja, sillä hän joutui lahjomaan kansallissosialistisia virkailijoita. Ja mitä pitemmälle sota eteni, sen enemmän hän joutui kaivamaan kuvettaan lahjusten antamista varten.

Kerran hänen juutalaisensa oli jopa kärrätty Auschwitzin tuhoamisleirille, mutta hän onnistui järjestämään nämä sieltä hengissä takaisin.

Sodan päätyttyä länsivaltojen tahtotilan vuoksi Puolan kansakunta perustettiin uudelleen, mutta se joutui vuosikymmenien ajaksi toisen hyökkääjävaltioista, Neuvostoliiton, alaisuuteen. 

Ja Schindler muutti Amerikkaan. Hän epäonnistui siellä yrittäjänä. Tämä voi johtua siitä, että hän joutui siellä maksamaan työläisilleen palkkaa.

Mutta hänen juutalaisensa – Schindlerjuden – muistivat hänet koko lopun elämänsä.

Minusta pahinta Schindlerissä oli se, että hän petti Puolassa vaimoaan minkä ehti. Jotkut toiset taas voisivat olla sitä mieltä, että pahinta miehessä oli se, että hän oli nationalisti.

Nationalismissa eli kansallismielisyydessä on kysymys aatteesta, joka painottaa etnisyyden oikeuksia korottaa itsensä kansakunnaksi ja viljellä omaa kulttuuriaan ja puolustaa etujaan. Alkujaan liberaalit ovat keksineet sen.

Nationalismia voi olla olemassa monenlaista. Minun mielestäni liberaalihko nationalismi on tai voi olla myönteinen yhteiskunnallinen voima ja kiihkonationalismi vähemmän myönteinen yhteiskunnallinen voima. Itse hyväksyn kansalaisten ihmiskasvoisen nationalismin ilmaisut.

Mielestäni Hitler edusti nationalistina täydellistä ääripäätä. Edes fasistit eivät päässeet kovin lähelle sitä. Hitleriin verrattuna myös kansallissosialisti Oskar Schindler loppujen lopuksi tuli asemoituneeksi jonkin verran lähemmäksi nationalismin liberaalia päätyä.

Tietysti Schindleriä voisi arvostella vielä siitäkin, että hän kannatti demokratiaa vastustavaa ja vieläpä totalitarismia kannattavaa puoluetta. Mutta täytyy muistaa, että tuohon aikaan demokratia ja varsinkin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus olivat varsin uusi asia Euroopassa. Ja sekin tärkeä yksityiskohta on muistettava, että ensimmäisen maailmansodan päättyessä Itä-Eurooppaan ja Aasiankin puolelle oli syntynyt maailman ensimmäinen totalitaristisesti hallittu maa, joka oli neuvosto-Venäjä, joka vuonna 1922 muutti nimensä Neuvostoliitoksi. Totalitarismin logiikan kanssa on hyvin yhteensopivaa se, että maan nimessä oli sana "neuvosto", joka oli alun perin tarkoittanut Venäjällä ruohonjuuritason työläisten ja maatyöläisten neuvostoja, jotka jonkin aikaa kilpailivat poliittisesta vallasta nk. väliaikaisen hallituksen kanssa vuonna 1917, aina siihen asti, kun loppuvuonna kommunistinen puolue kaappasi hallitusvallan maassa itselleen. Tämän jälkeen kilpailevat poliittiset puolueet kiellettiin yksi toisensa jälkeen, ja neuvostotkin sulautettiin epäitsenäisiksi osiksi uuteen puolue-valtio-koneistoon.

On jotenkin kuvaavaa, että Neuvostoliitosta tuli myöhemmin kansallissosialistisen Saksan järjestyksessä kolmas liittolainen fasistisen Italian ja sotilas-valtio Japanin jälkeen. Neuvostoliiton ensimmäinen liittolainen taas oli ollut Mongolia. Natsi-Saksa pääsi listalla kuitenkin kakkoseksi.

...1980-luvulla olin lukenut Thomas Keneallyn kirjan Schindlerin lista. Vasta vuosia myöhemmin aiheesta joku teki aiheesta sitten vielä elokuvan.

PS. Ja minun tulee lukea ennemmin tai myöhemmin tuo Johanna Sinisalon romaani Iron Sky - Renaten tarina.

Saksanpaimenkoiran tieteellinen nimi

Saksanpaimenkoiran latinankielinen tieteellinen nimi on näemmä Canis pastoralis Theodiscus. Sana "theodiscus" on ilmeisesti latinalaistettu muoto eräiden länsigermaanisten kielimuotojen sanalle, joka on suomeksi "rahvaan" tai "kansankielinen". Ei olisi arvannut.

Olin vetänyt hatustani arvauksen, että nimi voisi olla canis pastor germanicus.

Kansainväliseksi apukieleksi kehitetyn interlinguan kielellä nimi taas näkyy olevan pastor german.

...Ensimmäisen kerran elämässäni minulla on ollut erinomainen suhde saksanpaimenkoiraan vuoden 2019 kesästä alkaen, jolloin eräs ystäväni hankki mustan saksanpaimenkoiranartun, jolle antoi nimeksi Gimma. Olen tuntenut hänet pennusta alkaen.

Jos olisi todellinen Muumimaailma

Olisi kiva, jos Muumimaailma olisi oikeasti olemassa. "Maailman pahimmalta haisevat eläimet." Muumeilla ei nimittäin ole kehossaan persereikää, kuten Kim Jong-unilla, vaan he paskantavat ihonsa läpi.

sine ilvsiones

Wanhastaan minun tunnuslauseisiini on kuulunut englanninkielinen ilmaisu "a line has been drawn against the darkness". Se on suomeksi: "linja on vedetty pimeyttä vastaan". Se on peräisin Baabeli-televisio-ohjelmasta (linkin takaiselta sivulta lue kohta 4).

Olen ilmaisun kääntänyt aikoinaan esperanton kielellekin: linio estas strekita kontraŭ la mallumeco.

Olen keksinyt itselleni kuitenkin äskettäin uuden tunnuslauseen: ilman harhaluuloja/illuusioita / harhaluuloitta/illuusioitta.

Kehittämälläni latinaan perustuvalla kielellä hyvin huonosti puhutulla latinalla (=latine mvltv malv locvte) kirjoitettuna tuo kuulostaa mielestäni hieman paremmalta, tai ainakin iskevämmältä:

sine ilvsiones

Intialainen intiaanisatu

Tämä on oma mukaelmani intialaisesta sadusta:

Sammakko halusi päästä joen toiselle puolelle. Krokotiili lupasi viedä hänet sinne selässään. Kun he olivat päässeet keskelle virtaa, krokotiili sanoi sammakolle: "Lupasin vaimolleni, että vien sydämesi hänelle syötäväksi." Sammakko vastasi hänelle: "Voi, voi, kun sydämeni haudattiin juuri Wounded Kneehen."

TIETOLAATIKKO Wounded Kneen verilöyly on taistelu tai ainakin etäisesti sentapainen, joka käytiin joulukuun lopulla vuonna 1890 Wounded Knee -joen lähellä Etelä-Dakotassa Yhdysvalloissa. Lahtauksen laukaisi siellä ilmeisesti vahinkolaukaus. Dee Brown on kirjoittanut historiateoksen nimeltä Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen (engl. Bury My Heart at Wounded Knee). Kirjassa kerrotaan, kuinka Euroopasta tulleet uudisasukkaat valtaavat metsästysmaat ja tuhoavat alkuperäisasukkaat heimo kerrallaan. Kirja päättyy Wounded Kneen verilöylyyn.

...

PS. 9.9.2025: Päätin nyt julkaista tämän alun perin vuonna 2016 nk. lippulaivablogissani julkaisemani wanhan satuni uudestaan. Minulle tuli samalla jälleen kerran mieleen sellainenkin, että minun kannattaisi tai ainakin pitäisi julkaista tuolla julkaisemani wanhat kirjaesittelyni uudestaan tässä blogissani. Tämähän on sentään eräänlainen kulttuuriblogi.

Juice Leskisestä ei kukaan ole sanonut ennen tai nytkään näin

Juice Leskinen oli laulaja, lauluntekijä, runoilija, sanoittaja, kansantaiteilija ja suomenkielisen rock-lyriikan isähahmo. Sekä lisäksi äärioikeistolainen salaliittoteoreetikko.

En esitä yllä olevaa asiaa kiistattomana faktana. Enkä edes väitä, että kukaan olisi sanonut taiteilijasta täsmälleen tuolla tavoin. En edes minä sano hänestä näin, vaikka mä olenkin mä. Mutta noin sanomalla ihmisestä tulisi osa nykyaikaa.

Seuraavan taiteilijasta (1950-2006 jKr.) kertovan artikkelin olin löytänyt artikkelin Luettelo ihmisistä tautiluokituksen kautta:

Juice Leskinen

Tämän jälkeen onkin mielestäni sopivaa esitellä miehestä kertova artikkeli, jonka asiatiedot saattavat jopa pitää pitkälti paikkansa (vaikka paljon lyhyemmästä englanninkielisestä versiosta löytyisi luultavasti suhteessa enemmän faktatietoa palstamillimetriä kohti):

Juice Leskinen

PS.: 

Yleensä tieteelliseen tekstiin tulevat tiedot pitää vahvistaa paremmin kuin pelkällä kolminkertaisella eläköön-huudolla.

Uneni Elviksestä lukitun oven takana

Näin viime yönä seuraavanlaista unta:

Olin jossain suuremmassa rakennuksessa. Keltaisen oven takana oli Elvis. Ovessa oli monimutkaisehko pulma-lukko-järjestelmä. Minusta tuntui, että voisin selvittää sen. Mutta sitten minusta tuntui sitä, että olisi väärin häiritä Kuningasta vain jotta voisin tavata hänet.

Näin samana yönä unta myös olemisesta sotilaana asevoimissa sekä menemisestä pienen matkustajalentokoneen matkustajapaikalle.

PS. Olin aikoinaan nähnyt lähes samanlaisen unen Harrison Fordista kuin nyt Elviksestä.

Uneni valtavan suuresta hirvittävän modernista avaruusaluksesta

Näin viime yönä seuraavanlaista unta:

Olin valtavan suuressa ihmisten avaruusaluksessa. Nykyhmiskunnan kansakunnilla ei olisi varaa rakentaa tuollaista. Ja kun ottaa huomioon sen, minkä määrän ajoainetta tuollainen hökötys vaatisi, niin täytyy sanoa "että".

Avaruusaluksessa oli jopati käytössä varsin moderni keinopainovoima, jossa ei ollut kyse keskipakoisvoiman avulla syntyvästä painovoimasta, joka syntyy avaruusaluksen lattian pyöriessä keskusakselin ympäri. (Tällä tavalla tuotettu keinopainovoima on nähty 1990-luvulla tehdyssä viisivuotisessa tieteisdraamasarjassa Babylon 5, josta olen kertonut tässä blogissani julkaistussa merkinnässä Vuosi 2024 alkaa kohta olla mennyt kohdassa neljä. Babylon 5 on siis jättimäinen avaruusasema, joka on perustettu eri avaruudenkävijälajien keskinäistä kanssakäymistä varten sekä estämään turhat väärinymmärryksistä aiheutuvat lajien väliset sodat.)

Minun kannaltani mielenkiintoisinta aluksessa oli kuitenkin se, että avaruusaluksen "miehistöön" kuului Mentalisti-sarjasta tuttu Yhdysvaltain Kalifornian osavaltion poliisia avustava mentalisti Patrick Jane, joka kuuluu lempimielikuvitusolentoihini.

Aluksessa oli mukana paitsi yleislääkäri niin myöskin synnytyslääkäri. Jälkimmäisen kuuluminen miehistöön viittaisi siihen, että matkasta oli tarkoitus tulla varsin pitkä. Eli sikäli kysymys saattoi olla sukupolvialuksesta. Tosin unessa itsessään ei ollut minkäänlaista puhetta siitä, että tästä olisi kyse.

Lisäksi täytyy sanoa, että tilaa siellä riitti. Miehistöön kuului suuri määrä väkeä, mutta yhtä henkeä kohti tilaa oli silti erittäin paljon.

Kerran Jane istui huoneessa pitkän pöydän ääressä kirjoittamassa vastauksiaan psykologiseen testiin. Eräs paikalla ollut mies mietti ääneen, että Patrick Jane ei taida olla varsinaisesti työssä siellä.

Elämän idea lyhyesti

Maailmankaikkeuden ja elämän idea on kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus.

...

PS. 28.8.2025: Minusta tämä on sanottu enemmän tai vähemmän liian masentavaan tapaan.

Nykyään ei tulisi mieleenkään hankkia tai ottaa vastaan aitoa venäläistä perseenpärisytintä

Nykyään ei tulisi mieleenkään hankkia tai ottaa vastaan aitoa venäläistä perseenpärisytintä. Ne olisivat kuitenkin mahdollisimman imperialistisia.

Noin 20 vuotta sitten kuitenkin, kun olin eräässä vallan mahtavassa ICT-alan koulutuksessa yksityisellä noin yhdeksän kuukauden ajan (en muista ihan tarkasti kurssituksen kestoa), niin me opiskelijat saimme kukin omaksemme CD-levyn, joka sisälsi joukon aloittelevalle ICT-nörtille tarpeellisia tietoteknisiä työkaluja. Ne sattuivat kaikki olemaan venäläistä tekoa.

Joku keksi CD:lle nimen aito venäläinen perseenpärisytin. Koska se on venäläinen, niin se ei pärisytä persettä.

Joka tapauksessa olen tainnut myöhemmin hukata CD:n.

Uneni työskentelyn aloittamisesta maanläheisiä töitä tekevässä firmassa

Näin viime yönä seuraavanlaista unta:

Olin aloittanut työt eräässä maanläheisiä hommia tekevässä firmassa. Työt tulisivat olemaan lähinnä fyysisiä.

Roikuin mukana työporukoissa katsomassa, mitä kaikkea töihin kuuluu. Kerran eräs työtoveri sanoi minulle, että voisin osallistua hänen kanssaan tietyn työn tekemiseen kohtapuoliin.

Jostain syystä tähän hommaan ei sitten ryhdyttykään.

Jossain vaiheessa rupesin miettimään, että kun oma työntekoni on olematonta, niin kuinka paljon tällaisesta voi minulle maksaa siltä päivältä palkkaa.

Mutta näin jälkikäteen ajatellen ehkä kyseessä oli pehmeä lasku uusiin töihin. Myöhemmin pääsisin mukaan hommiin yhä enemmän.

Joka tapauksessa unessa oli enimmäkseen mukava tunnelma. Työkaverit olivat kivoja ja ystävällisiä.

Oikeasti olen jossain määrin huono fyysisessä työnteossa. Veikkaankin, että uneni liittyy jollakin lailla perjantaina kirjoittamaani tekstiin Ei pidä lentää liian lähelle aurinkoa, jossa oli kyse kirjallisista kunnianhimoistani (ja krapulasta).

PS. (myöhemmin vielä saman päivän sisällä): Uneni saattaa kyllä liittyä siihenkin, että minussa on varsin mahdollisesti alkanut piillä laajemmin kykyä oman kotini siivoamiseen.

Uneni melomisesta toverin kanssa lapsuudenkodin maisemiin

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Edessä oli jonkinlainen vesistöalue. Siinä oli joku tuttu, jonka kanssa astuin veneeseen. Ei ollut airoja eikä meloja, eikä veneen muodossakaan ollut mitään järkeä, mutta käsillä saimme paatin liikkeelle.

Unen mukaan vene koostui 2000 litran vetoisesta ulkoveneestä, jonka sisällä lojui 1000 litran vetoinen sisävene.

Lopulta olimme Vantaan Kaivokselassa, jossa ei oikeasti tällaista vesistöä ole.

Tuttuni sanoi, että hänen pitäisi päästä bussipysäkille. Kerroin, että tuosta jos menemme, niin sinne pääsee.

Meloin aluksemme matalaan veteen. Lopulta vene karahti pohjaan. Nousimme kumpikin veneestä pois. Toverini otti veneen kantaakseen ja lähdin saattamaan häntä bussipysäkille.

Olin itse asunut suurperheen kodissa Kaivokselassa peruskoulun toisen luokan syyslukukaudelle saakka. Vielä tänäkin päivänä samassa talossa asuu joukko sukulaisiani.

Ei pidä lentää liian lähelle aurinkoa

Viime viikonloppuna sekä maanantaina ja tiistaina minulla meni siinä mielessä mukavasti, että ajattelin, että kunhan viikonloppuna aiheutuneesta mökilläkäyntiväsymyksestäni olen päässyt irti, niin kykenen irtiottoon masentuneisuuden ja elämän räynän syövereistä.

Minusta tuntui ehkä ensimmäisen kerran elämäni aikana jossain määrin itseriittoiselta.

Koin, että kirjalliset kunnianhimoni tulevat olemaan tyydytettyjä, vaikka en koskaan saisikaan kirjaa julkaistua missään. Asiaan liittyy se, että olen vuosikymmenien ajan nähnyt unta kirjan kirjoittamiseen ja julkaisemiseen liittyen.

Asiaa olisi auttanut se, että tänä vuonna saan uuden ja lopullisen kieleni valmiiksi. Se vaatii vielä toistaiseksi paitsi ajatustyötä niin myöskin korjailua, ja toivottavasti korjaileminen on ohi ensi vuonna 2026.

Mielessäni oli myös se, että ensi vuonna toukokuun melko lopulta alkaen nk. siteerausblogini alkaa näyttää yhä kauniimmalta johtuen blogimerkintöjen rakenteeseen keksimästäni uudistuksesta, joka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten.

Naamantaina taisi olla vielä jäljellä krapulaa sekä ylenmääräisestä urheilusta johtuvaa lihaskipua niin oikeassa kädessäni kuin jalassa.

Keskiviikkona ei sentään ollut enää lihaskipuja, mutta en ollut vieläkään kohonnut pois. En vielä edes tänä perjantaina Jeesuksen vuonna 2025.

Olin myös ajatellut kykeneväni tekemään jonkinlaista isompaa siivousta kotonani, mutta sekin on jäissä toistaiseksi.

Minun olisi pitänyt myöskin tällä viikolla alkaa opiskelemaan Boeing 737-800 -matkustajalentokonetta lentosimulaattoriharrastustani varten, mutta en ole jaksanut ryhtyä vielä siihenkään. 

Kuten Kansas-yhtyeen ikivireässä viisussa lausutaan:

Once I rose above the noise and confusion
Just to get a glimpse beyond this illusion
I was soaring ever higher, but I flew too high

Suomennan tuon vielä tähän:

Kerran nousin hälyn ja hämmennyksen ylle
Vain nähdäkseni vilauksen tämän lumeen toiselta puolelta
Nousin yhä ylemmäs, mutta lensin liian korkealle

(Pätkä voidaan suomentaa muullakin tavoin.)

PS: Tämän blogimerkintäni otsikko liittyy tietysti Kreikan mytologiasta tuttuun Ikarokseen ja vahasiipiin.

...

PS. 18.8.2025 klo 1.00: Yön tullessa olin vihdoin alkanut piristyä. Mitä ilmeisintä on nyt minulle itselleni, että vähäisen määrän alkoholia nauttiminen tiistaista lauantaihin joka päivä oli kerryttänyt alkoholin kokonaismäärää siinä määrin pahasti, että sain pidemmän krapulakauden elämääni kuin olin saanut vuosiin. Itse asiassa edellinen yhtä pitkä oli tapahtunut vuonna 2019, tai jonakin sitä edeltävänä vuonna. Ei upea ruumiini enää tätä nykyä todellakaan toivu kovin helposti eikä nopeasti alkoholin käytöstä.

Marathonin taistelu

Ja tapahtui niinä päivinä eli vuoden 490 eKr. syyskuussa:

Feidippides juoksi Ateenasta Spartaan pyytämään apua persialaisia vastaan. Ja sitten hän juoksi takaisin Ateenaan. Matkan pituus oli yhteensä 435 kilometriä. Uskonnollisen juhlan takia spartalaisten sotaan mukaan lähtö viivästyi.

Marathonissa kuitenkin lähinnä ateenalaisista mutta myös plataialaisista jalkaväkisotilaista koostunut armeija löi Persian armeijan. Seuraavaksi voittaneet juoksivat takaisin Ateenaan, jotta Persian laivasto ei ehtisi paikalle ennen heitä ja miehittäisi lähes suojatonta kaupunkia. Ja he onnistuivat tässä.

Persian laivasto perääntyi, kun laivoissa oli huomattu Ateenan armeijan ehtineen paikalle ennen heitä.

Ateenalaisen falangisotilaan varustus oli melko painava: pitkä keihäs, miekka, pronssikypärä, pronssinen rintapanssari ja pronssinen suurikokoinen pyöreä kilpi, joten voi sanoa välittömästi taistelun jälkeen tehtyä juoksua suoritukseksi. Tosin matka oli lyhyt verrattuna siihen, minkä Feidippides teki samoihin aikoihin.

Paikalle saapui lopulta myös Spartan armeijan joukkoja, jotka kävivät sitten katsastamassa Marathonin taistelun paikkaa. 

Kreikkalaisten voitto persialaisista tuona vuonna johtui ennen kaikkea kahdesta tärkeästä syystä. Ensinnäkin siitä, että mitä luultavimmin Persialla ei ollut taistelussa käytettävissään pelottavaa ratsuväkeään. On mahdollista, että ratsuväki oli tarkoitus laivata rannalta hyökkäämään Ateenaan. Toinen tärkeä asia ateenalaisten voiton takana oli se, että Ateenan sotilaat kokivat olevansa osallisia Ateenan yhteiskunnassa. He hallitsivat itse maataan ja he taistelivat kotiensa, perheidensä ja koko vapaan yhteiskuntajärjestyksensä puolesta. He kustansivat myös itse oman sotisopansa ja aseensa. Persialaisilla jalkaväkisotilailla taas oli alistetumpi asema Persian yhteiskunnassa ja armeijassa. He olivat pikemminkin sellaista, mitä nykyään kutsutaan "tykinruoaksi".

Ateenalaiseen yhteiskuntaan toki kuului myös orjia sekä asukkaita, jotka olivat henkilökohtaisesti vapaita mutta joilla ei ollut poliittisia oikeuksia. Lisäksi naisilla ei ollut äänioikeutta eikä oikeutta päästä valtion virkoihin. Mutta tämä on aiheen kannalta jossain määrin sivuasia.

Ehdotukseni antimainokseksi

Mielestäni joku voisi tehdä seuraavanlaisen antimainoksen:

Mies ryöstää hevoselta tämän ivermektiini-loislääkkeen. Ja seuraavaksi hän varastaa hevoselta tämän tekohampaat.

Tämän jälkeen hän istuu jossain kivassa kahvilassa kahden miehen kanssa, Ja hevoselta varastamiensa isojen, kiiltävien hampaiden kanssa hän ihmettelee yhdessä toisen miehen kanssa, että miksi kolmas miehistä ei ollut tajunnut mennä ajoissa Trivagoon.

Korjasin itse Fairphone 4 -puhelimeni

Yhdessä romaanissa muistaakseni isompi joukko henkilöitä oli muuttamassa uusiin maailmoihin syvän avaruuden halki. Yhteen avaruusaluksista oli tungettu kaikki puhelinteknikot. Tämä siis oli 1980-lukua. Avaruusalukseen tuli lopulta vika, ja se syöksyi laskeutuen jollekin elinkelpoiselle planeetalle.

Siinä tällainen aasinsilta. Minulla ja yhdellä ystävälläni Liisalla sattuu olemaan käytössä sama puhelinmalli eli Fairphonen sukupolvea neljä edustava älypuhelin. Fairphone on ikään kuin jonkinlainen reilun kaupan puhelin, tai ilmeisesti ainakin ylivoimaisesti parasta tällä heikosti kilpaillulla myyntialueella. Puhelinlajin takana on alankomaalainen yhtiö.

Fairphonen puhelimet on tuotettu ja valmistettu mahdollisimman pitkälle luontoa ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittaen, ja monetkaan ihmiset eivät halua maksaa lisää siitä hyvästä, että valmistettavan puhelimen takana ovat hyvät arvot. Kyllä taannoisen neekeriorjuudenkin kannatuksen ymmärtää, kun tältä kantilta ajattelee: "Hyvää saa tehdä, kunhan se ei maksa minulle mitään."

Mutta on toisaalta väärin painostaa tavallisia ihmisiä olemaan hyviä. Siksi mahdollinen Jumala on luonut esivallan, että se voi toimien Järjen instrumenttina pakottaa niin yritykset, yhteisöt, perheet kuin yksityiset ihmiset jonkinlaiseen rotiin. Yritykset voivat käyttää neekereitä orjinaan, jos siitä on niille hyötyä. Mutta jos pakotetaan yritykset valtiovallan toimesta toimimaan paremmin, niin maailma toivottavasti kiittää.

Tämän pienen saarnani jälkeen mainitsen vielä sen, että jo silloin, kun Euroopan unioni ei vielä ollut ruvennut suosittelemaan tällaista käytäntöä, niin Fairphonen puhelimet ovat olleet varsin pitkälle käyttäjän itsensä korjattavia. Se on vielä pientä, jos akun voi itse vaihtaa älykännykkäänsä, mutta Fairphone-puhelimen sukupolven neljä puhelimessa voi käyttäjä itse vaihtaa sen lisäksi myös näytön, etu- ja takakameran, kaiuttimen ja USB-C-portin.

(Kesällä oli muuten ilmestynyt Fairphonen kuudennen sukupolven puhelin. Yritys julkaisee uuden mallin aina suurin piirtein kahden vuoden välein.) 

Minun ja myös Liisan puhelimessa oli kuitenkin ollut viime aikoina jotain vikaa.

Minun puhelimessani vika oli ollut siinä, että latausportti oli löysä. Löysyys varmaankin johtui siitä, että olin hätävarjelun liioitteluna pelätessäni henkilökohtaista konkurssia joutuessani maksamaan jonkin aikaa pankille ottamaani silmäleikkauslainaa ruvennut käyttämään kännykkääni langattomana modeemina, ja tein tätä useamman kuukauden ajan. Täksi ajaksi olin siis lakkauttanut kotini langallisen internetyhteyden. Puhelimeni jatkuva käyttö modeemina vaati virtaa, ja jatkuva latausportin kanssa häslääminen ei ilmeisestikään tehnyt hyvää puhelimelleni. Liisan puhelimessa taas vaikutti olevan virransyöttämisessä puhelimeen ongelmia.

Puhelimissamme oli eri viat, mutta olin tullut siihen tulokseen lopulta, että vika piilee kummallakin mitä luultavimmin samassa puhelimen komponentissa. Niinpä teimme yhteisoston ja tilasimme USB-C-portin puhelimiimme. Ottaen huomioon puhelinmallin suhteellisen kalliuden, varaosaportti oli halpa ostos.

Koska kävi ilmi, etten omista tarpeeksi pienipäistä ristipääruuvimeisseliä, niin sukulaismies Kari riensi avuksi ja lainasi avaruuskirurgin ruuvimeisselinpääkokoelman.

Sain juuri äsken illalla vaihdettua komponentin kumpaankin puhelimeen. Vaikuttaa nyt varsin hyvältä.

Fairphonen sivuilta olin löytänyt englanninkielisen havainnollisen videon, jossa USB-C-portin vaihdossa tarvittavat toimenpiteet näytetään. Siitä oli paljon iloa. Mutta siitä huolimatta minua oli jännittänyt homma niin kovin. Ja sitä paitsi minun oli määrä tehdä sama toimenpide paitsi omalle, niin myös vanhahkon kaverini puhelimelle. Ei saanut tehdä isompia virheitä.

En aio tehdä tästä mitään suomenkielistä tutoriaalia, mutta kerron kuitenkin seuraavassa toimenpideohjelman pääkohdat:

1. Ensin luonnollisesti puhelin sammuksiin.
2. Sitten takakansi pois. Puhelimessa alempana vasemmalla kyljellä on pitkänomainen lokonen, jota kannattaa käyttää hyväkseen, jos haluaa saada kannen irti. Pikku hiljaa nytkyttäen avaa kantta. Kyllä se irti kokonaan lopulta lähtee.
3. Ja seuraavaksi akku irti ja pois. Akun alaosassa on nuoli, joka näyttää, mistä päin kannattaa lähteä ottamaan akkua irti.
4. Kaiutinosa on kiinni puhelimen alaosassa kuudella varsin pienikantaisella ristipääruuvilla. Ne kun saa irti, tai löysytettyä tarpeeksi, niin kaiutinosa on mahdollista irrottaa.
5. Se tapahtuu jonkin omistamansa välineen avulla. Kitaristeilla sellaiseksi käy plektra, ja melkein kaikilla muilla on omistuksessaan tai ainakin lompakossaan luottokortti tai muu sellainen jäykkä kortti, joka kelpaa tarkoitukseen.
6. Samaa kapinetta voi sitten käyttää myöskin USB-C-portin irrottamiseen.

Itse en yrittänytkään ottaa ruuveja kokonaan pois, koska minulla ei ollut käytössäni magneettipäistä ruuvimeisseliä. Jätin ruuvit sen sijaan paikoilleen. Liisan puhelimesta kaiutin lähti pois mukavalla tavalla. Mutta kun tein saman toimenpiteen omalla puhelimellani, niin yksi ruuveista lähti jonnekin. En tiedä, minne. Ja vielä tähän päivään mennessä en ole sitä löytänyt.

Mutta kaiutinosa vaikuttaa puhelimessani kuitenkin pysyvän tiukasti paikoillaan. Kaikki näyttää toimivan kuten pitääkin.

PS. Huvittavaa oli muuten se, että kun lähetykseen kuului kaksi kärpäsenkakan kokoista komponenttia, niin verkkokauppa – Gigantti – oli pakannut ne aivan kohtuuttoman kokoiseen pahvilaatikkoon. Periaatteessa nuo olisi voitu laittaa kuplamuovin sisään ja sitten kirjekuoreen. Olisi lähetys mahtunut sitten postiluukusta eikä Liisan olisi tarvinnut hakea pakettia Postin toimipisteestä.

...

PS. 17.8.2025: Siinä paha, missä mainitaan. Yle heitti ulos juuri seuraavan verkkokauppojen pakettien lähettämiseen liittyvän uutisartikkelin: Yksi ihminen tekee 10 hengen työt – verkko­kaupat keksivät keinon tehostaa toimintaa, seurauksena asiakkaille lähtee jättipaketteja. Täytyy sanoa, että ehkä pakkauspahvi on liian halpaa nykyään. Ja toiseksi, vaikka robottien suorittamana tuotteiden pakkaaminen lähettämistä varten tulee verkkokaupoille halvemmaksi, niin postijärjestelmän toimijoille tuollainen taas käy kalliimmaksi. Ja asiakkaat joutuvat hakemaan toimipisteestä asti saapuneen pienen ja ohuen ostoksen, jos sitä ei ole pakattu kirjepostin kokoiseksi.

Kirjaesittely: Bernard Beckett: Genesis

Tässä romaanissa puheena olevan maan valtiaat antavat vaikutelman kuin he olisivat poliittisen vallan saaneita Suomen Yleisradion tai Helsingin sanomat -lehden toimittajia.

Kyseisen maan nimenä on Aotearoa, jonka monet tuntevat jo nykyaikana. Sen pääosat ovat kaksi suurikokoista saarta. Jokainen saa tarkastaa karttapallostaan, että missä sellainen sijaitsee.

Tarinaan kuuluu se, että maailma oli alkanut kärsiä erittäin vahingollisesta kulkutaudista. Aotearoan päättäjät olivat lopulta tehneet päätöksen koko maan eristämisestä ulkomaailmalta, jotta estettäisiin maan kansalaisten tuhoutuminen pandemian vuoksi.

Romaani on ilmestynyt vuonna 2006 alkukielellä englanniksi. Itse luin sen suomeksi, koska se on mukavampaa. Kirjan ilmestymisen ajankohta huomioon ottaen voidaan sanoa, että romaanin juonella ei ole sinänsä mitään tekemistä vasta kolmetoista vuotta sen ilmestymisen jälkeen alkaneen koronaviruspandemian kanssa. Suomennos on ilmestynyt vuonna 2009. 

Kun olin lukenut jostain lähteestä romaanin juonesta, niin mielessäni oli herännyt alussa epäilys, että kyseessä olisi jonkinlainen moderni mädätys. Mutta jokin kuitenkin tekstin kokonaisuudessa oli kertomassa minulle, että näin ei olisi kuitenkaan asian laita. Ja kävikin ilmi, että vaistoni oli ollut oikeassa: kirja kannatti lukea.

Romaanin nimi on Genesis. Se on saanut nimensä kristillisen, sekä juutalaisen, Raamatun ensimmäisen kirjan, ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan. Nimittäin taannoin lähinnä hepreankielinen Vanha testamentti oli käännetty kreikan kielelle, ja viisi Mooseksen kirjaa saivat kukin kreikankielisen nimen. Genesis tarkoittaa suomeksi syntyä.

Bernard Beckett (s. 1967), romaanin kirjoittaja, on uusiseelantilainen kirjailija, joka on kirjoittanut paljon fiktiokirjallisuutta nuorille aikuisille. Valitettavasti hän oli pian tämän kirjan julkaisun jälkeen lopettanut kirjallisen tuotantonsa, tai ainakin Wikipedian mukaan näin on tapahtunut.

Genesiksessä ikävä maailmantilanne on saanut aikaan sen, että poliittinen valta on annettu filosofitutkijaeliitin käsiin. Tämän Valtion perustaja oli käyttänyt samaa nimeä kuin vuosina 427–347 eKr. elänyt alkuperäinen kreikkalainen filosofi Platon.

Olen joskus nuorempana lukenut itävaltalaisbrittiläisen filosofin Karl Popperin (1902-1994) teoksen Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Teos tunnetaan parhaiten siitä, että siinä mies esitteli näkemyksensä, että jotta teoriaa voitaisiin kutsua tieteelliseksi teoriaksi, niin sen tulee olla testattavissa tieteellisesti. Ajatusmuodostelman kumoamattomuus ei siis ole mikään hyve, jos ei ole edes periaatteessa mitään keinoa osoittaa sitä vääräksi. Testattavasta teoriasta tulee kuitenkin sitä vahvempi, mitä enemmän se kestää kumoamisyrityksiä. Tätä kutsutaan falsifikaatiokriteeriksi.

Tämän kirjaesittelyni kannalta on kuitenkin tärkeämpää se, että Avoimessa yhteiskunnassa filosofi Popper haukkuu Platonia. Karl Popperin kirjassa esitetään, että Platon Valtio-teoksensa perusteella halusi, että valtiovallan tulee kuulua parhaille, joita ovat filosofit. Popperin mukaan Platon olisi ollut sitä mieltä, että kaikki muutokset tällaisessa valtiossa olisivat rappeutumista, eli menemistä huonompaan suuntaan. Popper oli myös sitä mieltä, että Platon olisi halunnut itse olla tällaisen valtion johtaja.

Bernard Beckettin romaanissa Genesis Valtion perustana on samanlainen idea.

Ilokseni huomasin, että kaupunginkirjaston kokoelmista löytyy kyseinen Platonin teos. Se minun pitää saada luettua ja mieluiten vielä joskus kuluvan vuoden 2025 aikana.

Löysin myös tiedon jonkinlaisesta tietokirjasta, joka käsittelee Platonin poliittista ajattelua...

Genesiksen tarinassa Aotearoassa olivat asiat vähän enemmänkin muuttuneet, kun eräs sotilas oli, monta vuotta ennen "nykyaikaa", vartioidessaan aseellisesti merirajaa ulkopuolisia tulijoita vastaan päättänyt toimia täysin vastoin ohjeita, sääntöjä ja määräyksiä. Tapahtunutta oli seurannut lopulta suursota.

Yksi Genesiksen päähenkilöistä on saanut nimensä Sokratesta | edeltäneeltä filosofilta Anaksimandrokselta (610/609 – n. 546 eKr.), ja päähenkilö on maskuliinisukuisesta nimestään huolimatta nainen. Mutta sehän ei haittaa.

Anaksimandros on puhdasmielinen tutkijasielu, joka on opiskellut koko elämänsä ajan em. sotilaan, nimeltään Adam, elämää. Raamatun mukaanhan Adam – Aatami – oli ensimmäinen ihminen, ja hepreankielinen nimi tarkoittaa suomeksi ihmistä tai ihmiskuntaa. Jotenkin kuvaavaa romaanin juonen kannalta.

Anaksimandros, joka käyttää lempinimenä nimensä lyhennettyä versio Anax, haluaa kohota tutkijafilosofien eliittiin, josta käytetään nimitystä Akatemia. Kuten kaikki muutkin hakijat, hän joutuu perusteelliseen syyniin, jossa kolme ilmeiltään tutkimatonta kivikasvoista henkilöä kuulustelee häntä varsin pitkän ajan. Ja välillä sitten pidetään taukoa.

Anax joutuu todistamaan kuulustelijoilleen sen, että hän osaa käsitellä aihettaan, joka on tämä jo monta vuotta aikaisemmin kuollut Adam, pätevästi ja asiantuntevasti ja riittävän omaperäisestikin ja aidosti.

Adam oli aikoinaan jouduttuaan kiinni tekemänsä kapinan jälkeen pistetty valitsemaan elämä erikoistehtävässä, jolla piti olla erittäin suuri yhteiskunnallinen merkitys. Vaihtoehtoina tälle olisivat olleet tuomitseminen kuolemaan tai varsin pitkäaikainen vankeus.

Anaxia oli pitempiaikaisesti ohjannut valmistautumisessa valintakuulusteluja varten Akatemiaan kuuluva ja hirveän loistava intellektuelli nimeltään Perikles. Tämän nimen tunnemme myös antiikin Kreikasta. Historiallinen Perikles oli ollut erittäin merkittävä ateenalainen poliitikko, joka oli elänyt n. vuosina 495-429 eKr. Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Mutta pystyykö Anaksimandros saamaan kuulustelijat vakuuttumaan siitä, että hän on sopiva ihminen heidän joukkoonsa? Ja tietävätkö kuulustelijat jotain sellaista merkittävää Aotearoan historiasta, mitä muut kansalaiset eivät tiedä?

Asiaan kuuluu myös samoihin aikoihin Adamin kanssa "elänyt" keinotekoisella ruumiilla varustettu jonkin verran groteskin näköiseksi rakennettu keinoälyolento.

Eräs aotearoalainen filosofi oli nimittäin aikoinaan keksinyt mielestään erästä tunnettua aikaisempaa katastrofiin päättynyttä yritystä paremman keinon saada aikaan ihmisenkaltainen keinotekoinen äly. Idea piili siinä, että keinotekoisen olennon piti oppia elämästä asioita ihan samalla lailla kuin lapsen. Pikku hiljaa vuorovaikuttamalla ihmisten ja lähimmän elinympäristönsä kanssa olento kehittyisi ennen pitkää, sanotaanko nyt, sosiaalisesti toimintakykyiseksi älylliseksi olennoksi. (Tällaisesta lähestymistavasta aidon keinoälyn kehittämiseen itse asiassa on ollut ihan oikeasti jonkin verran puhetta viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana.)

Tässä välissä voin mainita, että muutaman viimeksi kuluneen vuoden ajan suuressa huudossa ollut ja edelleen oleva nk. generatiivinen keinoäly ei ole ollenkaan älykäs. Kyseessä on vain kehittynyt ennustuskone, joka kykenee supermassiivisen tausta-aineistonsa avulla päättelemään, mikä merkkijono pitäisi antaa vastaukseksi kysyjälle. Sillä ei ole ollenkaan älyä eikä varsinkaan minkäänlaista tietoisuutta tai tietoa maailmasta. Generatiivinen keinoäly myöskin "hallusinoi": jos se ei osaa tausta-aineistonsa perusteella vastata käyttäjän kysymykseen, niin se keksii vastauksen "omasta päästään". Tästä syystä generatiivisen keinoälyn antamat vastaukset kannattaa aina tarkistaa.

Olen tavannut testata eri tahojen kehittämiä generatiivisia keinoälyjä kysymällä niiltä saman ovelan testikysymyksen: "Kuinka monta munaa orava munii?" Viimeksi mokoma oli vastannut tällä tavoin: "Oravat munivat yleensä 4–8 munaa kerrallaan. Muninta-aika riippuu oravalajista ja elinympäristöstä, mutta tavallisesti se tapahtuu keväällä tai kesällä."

Vaikka tämä hiukan pitkittää liikaa tätä kirjaesittelyä, niin aiheeseen vielä jotenkin liittyen haluan kertoa, että Yhdysvalloissa oli juuri erään konkurssioikeudenkäynnin yhteydessä käyty läpi asianajajien oikeutta käyttää hyväkseen generatiivisen keinoälyn palveluita. Nimittäin konkurssipesää edustaneen Semrad-lakifirman asianajaja herra Thomas Nield oli käyttänyt ChatGPT-keinoälyä etsiessään puolustuksen hyväksi käytettävissä olevia aikaisempia tuomiolauselmia. Jutun tuomari Michael Slade oli kuitenkin henkilökuntineen käynyt lopulta läpi asianajajan esittämät perusteet ja löytänyt niistä suuria virheitä. Kävi ilmi, että asianajaja oli unohtanut tarkistaa ChatGPT:n antamat tulokset. ChatGPT oli puhunut hänelle paljon paskaa. Tuomari tuomitsi sekä asianajotoimiston että herra Nieldin vahingonkorvauksiin ja Nieldin sekä jonkun lakiasiaintoimiston vanhemmista osakkaista osallistumaan generatiivisen keinoälyn käyttöä lakiasioissa käsittelevään koulutukseen. 

Ja jos palaan takaisin aiheeseen, niin Beckettin Genesis-romaanissa keinoälyolennolla oli tullut olemaan paljon tekemistä Adamin kanssa menneinä aikoina.

Romaanissa mennyt aika saadaan eläväksi, kun Anax hakijana Akatemiaan joutuu käsittelemään vanhoista ääninauhoista purettuja transrikriptioita eli muunnoksia kirjoitettuun muotoon, joissa Adam on mukana. Modernia aika kun on, niin voidaan turvautua myös elävänoloisiin hologrammiesityksiin. Ja kuulustelijat osaavat olla pelottaviakin.

Romaanissa myöskin käsitellään mielestäni mukavasti olemassaolon ja elämän filosofisia kysymyksiä, jos saan käyttää tällaista fraseologiaa. Kirja on kuitenkin parempi kuin fraseologiani. 

Ottaen huomioon sen, kuinka suuri osa romaanista on kuulustelijoiden ja Anaksimandroksen välistä vuorovaikutusta, jossa käsitellään todistusaineistoa menneistä tapahtumista, niin kirja oli kannaltani vallan vetävä. Sikäli sääli, että se sisälsi vain 160 sivua. Ja sääli, että kirjailija on lopettanut romaanien kirjoittamisen.

Ja melko lähellä kirjan loppua juoni onnistui jopa erittäin kunnolla yllättämään minut. En olisi arvannut, vaikka olisi minun kyllä pitänyt älykkäänä olentona. Minulle tapahtui sen johdosta puoliksi samanlainen katharsis kuin mitä olen kokenut aina katsoessani kammottavaa ja niin kovin kiinnostavaa Apua, mikä tauti! (englanniksi "Body Bizarre") -televisio-ohjelmaa. Ohjelmassa seurataan maailman kauheimpia sairauksia ja tiloja, mitä ihmisille on syntynyt ja kehittynyt. Sen yhteen jaksoon liittyen olen kirjoittanut jopa runon. Ohjelma on myös suuresti inspiroinut minua pitkän runoni Job saa vastauksen synnyttämisessä. Bernard Beckettin kirjoittaman romaanin Genesis aiheuttama puolikatharsis on kuitenkin paljon tuota eeppisempi ja syvemmälle ulottuva ja sitä paitsi erityisen hieno siitä syystä, että se oli syntynyt fiktiiviseen teokseen syventymisen seurauksena. 

Pelien suoratoistopalvelu Steam on ollut suuri siunaus Linuxin käyttäjille

Olen itse käyttänyt Valven kehittämää pelien suoratoistopalvelua Steamia jo monen vuoden ajan. Olen nykyään huono opiskelemaan uusia tietokonepelejä, joten varsin suuren leijonanosan peliajastani ovat viimeksi kuluneina vuosina vieneet täysiverinen lentosimulaattori X-Plane | muiden lentosimulaattorien ohella sekä vuoropohjainen sotastrategiapeli The Operational Art of War IV. Jälkimmäistä en tosin ole pelannut enää vuosiin.

Ja ai niin. Välillä olin hyvän aikaa pelannut myös peliä WorldBox – God Simulator. Olen nimittänyt sitä yhdelle hyvälle kaverilleni jumalapeliksi. Yhdelle toiselle kaverilleni olin aikoinaan lausunut, että minua vaivaa jumalakompleksi. Kyllä kerroin sitten hänelle välittömästi, että asia liittyy tähän tietokonepeliini.

30 vuotta sitten olin vielä kyennyt helposti opiskelemaan uusia pelejä nuorine aivoineni.

Olen myöskin käyttänyt PC-tietokoneissani käyttöjärjestelmänä jo 20 vuoden ajan Microsoft Windowsin sijaan Linuxia.

Steam on myös sikäli ollut erinomainen toimija, että se on mahdollistanut yhä useamman pelinimikkeen pelaamisen Linux-työpöydillä. Natiivi peli tarkoittaa sellaista peliä, joka on kehitetty tai ainakin koodista käännetty tietylle käyttöjärjestelmälle. Vaikka Steamin myötä on Linuxille saatu yhä enemmän myös natiivina pelejä, niin Valvella on Steamissä käytössä tai käytettävissä Wine-ei-emulaattoriin pohjautuva Proton-niminen yhteensopivuusrajapinta, jonka ansiosta nykyään varsin monet Windows-pelitkin saa toimimaan työpöytä-Linuxissa. Proton kykenee tänä päivänä jo varsin moneen. Olen hyvin kiitollinen asiasta Valvelle.

Ylempänä mainitsemani sotastrategiapeli The Operational Art of War IV ei ole natiivi peli Linuxin käyttäjien kannalta, sillä siitä on tehnyt versio ainoastaan Windowsille. Peli oli julkaistunut vuoden 2017 melko lopulla. Steam-sovelluksen antaman tilaston mukaan olen pelannut sitä aikoinani yhteensä 1137,4 tunnin ajan. Siitä huolimatta, että jos laittoi äänet päälle pelissä, niin peli hidastui käsittämättömän paljon. TOAW IV ei ollut paras mahdollinen ostos, mutta itse asiassa tiesin ko. yhteensopimattomuusviasta jo etukäteen. Ostin pelin itselleni, koska olin aikoinani pelannut pelisarjan versiota yksi Windowsissa, ja tiesin nelosen olevan oikeasti parannettu versio tuosta. Ja sitä paitsi ykkösversiotakin olin aikoinani pelannut usein äänet pois päältä, koska en ollut halunnut yöaikaan herättää naapureita.

En taida kokeilla nyt uudestaan tuota. ProtonDB-sivustolta löysin tiedon, jonka mukaan peli on luokkaa Silver (hopea), mikä tarkoittaa englanniksi sanottuna "runs with minor issues, but generally is playable". Eli sen kanssa on pieniä ongelmia, mutta peli on yleisesti ottaen pelattavissa oleva. Kyseessä on siinä määrin vanha peli jo, että voisin olettaa, ettei sen toimintaan Linux-työpöydillä tulle enää parannuksia.

Tätä nykyä eniten vaikeuksia Windows-peleille toimia Linuxissa tuottavat eräiden pelinvalmistajien harrastamat ohjelmalliset huijaustenestot. Huijausten estämisessä ei ole mitään pahaa, mutta Linux-käyttöjärjestelmäperheen kehittäjien ja käyttäjien piirissä ei pidetä hyvänä sellaista, että joku yhtiö saisi tunkea invasiivisesti käyttöjärjestelmän ytimeen jotain. Microsoftia taas ei vastaava haittaa Windows-käyttöjärjestelmänsä suhteen.

Valve on myöskin kehittänyt Steam Deck -nimisen käsikonsolin pelaamista varten. Siinä on käyttöjärjestelmänä Arch Linuxiin pohjautuva SteamOS-käyttöjärjestelmä, jossa myöskin käytetään tätä Protonia (kun tarvitsee). Ja voidaan sanoa, että ilman Steam Deckin kehittämistä Valvella ei olisi ollut yhtä suurta insentiiviä panostaa Linuxia käyttäviin pelaajiin.

Steamin omien tilastojen perusteella muuten tämän vuoden 2025 alussa Linuxin osuus pelaajien käyttöjärjestelmistä oli ollut melko maltillinen 1,45 prosenttia, mutta maaliskuussa oli jo tapahtunut merkittävä ponkaisu 2,33 prosenttiin. Kesäkuussa osuus oli jo 2,57 prosenttia. Heinäkuussa osuus oli noussut jo 2,89 prosenttiin.

Windowsin osuus oli silti edelleen mielettömän suuri 95,23 prosenttia, kun taas Applen macOS:n osuus oli 1,88 prosenttia.

Valven käsikonsolin Steam Deckin käyttöjärjestelmä SteamOS muodostaa joka tapauksessa edelleen suurimman osan Linuxin osuudesta.

On siltikin varsin selvää, että suhteellinen nousu käyttäjäosuuksissa on Linux-työpöytien puolella ollut tänä vuonna erittäin suuri. Pienestä pienikin ponnistaa.

PS. Arch Linux ei ole sellainen Linux-käyttöjärjestelmäperheen vesa, jota tavallisen ihmisen kannattaisi asentaa PC-tietokoneeseensa, mutta se sopii ilmeisen hyvin pohjaksi SteamOS:lle. (Olen käyttänyt jo monen vuoden ajan PC-tietokoneissani sellaista Linuxin levitysversiota kuin Linux Mint. Se on melko mukava, ja nykyään moni muukin taho kehuu sitä.)

Ampiaishämähäkki: ihmisten kalastaja

Tänäänhän on sunnuntai. 

Ampiaishämähäkki lentää paikalle ja heittää verkon ihmisen päälle. Sitten se tulee tökkäämään ihmistä pyllyssään olevalla piikillään.

Ampiaishämähäkki on ihmisten kalastaja.

Ananasta pizzassa ja kissaeläimet

Mua kiinnostaa se, että hylkivätkö kissaeläimet ananasta pizzoissa.

Ihmiseläimet

Ihminen on eläin, mutta kulttuuriolentona hän on lajina aivan ylivoimainen muihin eläimiin verrattuna, ja tämä pätee myös jos ihmistä verrataan varislintuihin, delfiineihin, norsuihin, muihin nisäkkäisiin, muihin kädellisiin ja jopa muihin ihmisapinoihin. Ihminen on eläin ja kädellinen, joka kykenee välittämään tietoa puhumalla, ja jo muutaman tuhannen vuoden ajan hän on kyennyt välittämään tietoa myös kirjoittamalla. Hän kykenee puhumaan muiden ihmisten kanssa myös ajallisesti ja paikallisesti kaukaisista asioista. Hän kykenee myös muodostamaan uskomuksia kuvitteellisista asioista, ja sen ansiosta hän kykenee muodostamaan suuriakin yhteisöjä.

Muistaakseni natsi-Saksan SS- ja Gestapo-johtaja Heinrich Himmler (1900-1945) oli nimittänyt juutalaisia ihmiseläimiksi. 

Vaikka olen biologisessa mielessä aina pitänyt ihmistä eläimenä muiden joukossa, niin tässä kuussa olen ruvennut oikein kunnolla painottamaan itselleni sitä, että me kaikki ihmiset olemme eläimiä. Tämä tuottaa minulle mielihyvää ja mielenylennystä.

Ei ole häpeä olla eläin.

Uskon myös natsien olevan eläimiä, ja Hitler olisi varmaankin ensimmäisenä rientänyt olemaan samaa mieltä kanssani asiasta, jos olisi kehdannut.

Miete: tiedon portinvartijaa ei ole

Nykyaikana on hienoa, että perinteinen media ei voi toimia enää tiedon portinvartijana. Toisaalta sosiaalinen media tiedon lähteenä ei myöskään ole mitenkään kovin idioottivarma.

Ihanteiden puolesta väkivaltaa harjoittavat roistot

Kongon demokraattisessa tasavallassa Iturin maakunnassa sijaitsevassa Komandan kaupungissa ovat islamistiroistot hyökänneet roomalaiskatolisen kirkon kirkkorakennukseen jumalanpalveluksen ollessa käynnissä ja tappaneet yli 30 aseetonta siviiliä. Lisäksi roistot veivät mukanaan joitakin kirkossakävijöitä. Ilmeisesti heillä oli tarvetta seksiorjille.

Natseilla on orwellilaisesti nimetty instituutio nimeltä Vapautta kohti. Yhtä orwellilainen on noiden islamistiroistojen poppoon nimi Allied Democratic Forces ("Liittoutuneet demokraattiset voimat"). Mitä demokraattista siinä on, että pidetään toisia ihmisiä ali-ihmisinä?! Samaa moitetta voi toki soveltaa natseihinkin.

Islamilaisten lähteiden mukaan uskonnon oli perustanut 600-luvulla profeetaksi julistautunut Muhammad Arabian niemimaalla. Muslimit pitävät Muhammadia syvällisenä ihmisenä, koska tämä nuorena oli solminut avioliiton huomattavasti vanhemman naisen kanssa. Toisaalta Muhammad vanhempana sitten otti vahingon takaisin ja hänestä tuli rosvo, ryöstäjä, murhaaja, kiduttaja, raiskaaja, orjuuttaja ja sotapäällikkö. Hän myöskin teki yhdeksi uskontonsa peruspilariksi pyhän sodan toisinajattelijoita vastaan Itse en pitäisi tuollaisella ansioluettelolla varustettua ihmistä syvällisenä.

Samantapaista mielenlaatua ovat omanneet monet natsit.

Nuo aseistamattoman rauhanomaisen kirkkoväen kimppuun hyökänneet terroristit eivät koe omassa toiminnassaan olevan mitään vikaa, koska he ottavat ihmisen mallin profeetta Muhammadilta, jota he pitävät täydellisenä ihmisenä.

Islamin piirissä on silti 1800-luvulta alkaen vaikuttanut jonkin verran rauhanomaisempi suuntaus nimeltä ahmadilaisuus. Se edustaa noin prosentin suuruista vähemmistöä islamilaisen yhteisön piirissä. Muihin moskeijasuuntauksiin kuuluvat muslimit eivät yleensä pidä ahmadilaisia oikeina muslimeina, ja näitä onkin tavattu vainota islamilaisen kulttuurin piirissä.

Ahmadilaisuus ei kiellä profeetta Muhammadin väkivaltaisuutta, mutta sen mukaan islamin profeetan väkivallanteot olivat johtuneet tapauskohtaisista ratkaisuista, joita ei pitäisi pitää minään yleisenä väkivaltaisuuteen vievänä uskonnollisena lakina.

Natseillakin on Oskar Schindler, joka oli toiminut jonkin verran epäortodoksisesti virallisen opin kannalta, vaikka natsi olikin.

Kuulemma Albanian islam on myös vähemmän typeränlaatuista.

Ja jos sitten käsittelemme lopuksi sitä, että pitäisikö Palestiinan itsenäisyys tunnustaa.

Viikonloppuna Lontoon oopperatalossa oli sattunut välikohtaus, kun yksi esiintyjistä oli nostanut esiin Palestiinan lipun loppukumarrusten aikana.

Tilanne päätyi lyhyeen käsirysyyn, kun oopperatalon työntekijä yritti estää mielenilmauksen.

Minusta on ihan normaalia, ettei väkivaltaisten ideologioiden lippuja nostella mielenosoitukseen tuollaisissa tilaisuuksissa. Sama pätee tietenkin natsilippuun. En kyllä tiedä, olisiko edes Desmond Tutun naamalla varustettua vexillumia hyväksytty tuolla mielenosoitusvälineeksi.

Jo ensimmäisellä vuosituhannella eKr. olivat aluetta jotkut nimittäneet Palestiinaksi. Kyseessä on siis vanha poliittismaantieteellinen käsite. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kun Rooman keisari Hadrianus | juutalaisten toisen Rooman vastaisen suuren kapinan jälkimainingeissa nimesi alueen uudelleen Syria Palaestinaksi, niin kyseessä ei ollut pelkästään vittuilu, vaikk keisari järjestikin hirveät jälkiseuraukset Juudeassa tuolloin vielä asuneille juutalaisille. Hadrianus siirrätti suurimman osan juutalaisväestöstä valtakunnan muihin osiin. Toki monesta tehtiin myös orja, ja monet myöskin joutuivat ristiinnaulituiksi. Keisari Hadrianus lisäksi vielä uudelleennimesi kapinan aikana raunioituneen Jerusalemin Aelia Capitolinaksi sekä perusti sinne roomalaisen siirtokunnan roomalaistaakseen sen. Juutalaisilta oli tämän jälkeen hyvän aikaa kielletty asuminen entisessä Jerusalemissa, joka oli heidän pyhin kaupunkinsa.

Pakanalliset roomalaiset ja kreikkalaiset toki saattoivat tuolloin nimittää kaupunkia tuolla uudella nimellä, mutta juutalaisten lisäksi kristityt, jotka alkoivat olla jo aivan eri porukkaa juutalaisten kanssa, todennäköisesti nimittivät sitä edelleen Jerusalemiksi.

Jerusalem oli vanha juutalainen kaupunki.

Keisari Hadrianus taisi itse sytyttää kapinan sytykkeitä kieltämällä juutalaisten poikien ympärileikkauksen. Itse kannatan tätä päätöstä. Myöskin hellenistihallitsija Antiokhos IV Epifanes, kuninkaana 175–164 eKr., oli kieltänyt juutalaisilta aikoinaan ympärileikkauksen, ja se oli silloin johtanut myös juutalaisten kapinaan, joka sillä kertaa kuitenkin oli onnistunut. Israelista tuli joksikin aikaa itsenäinen, aina siihen asti, kun Rooma Pompeius Suuren muodossa vuonna 63 eKr. sekaantui paikalliseen politiikkaan.

Viitaten Vanhan testamentin käsitykseen juutalaisten varhaishistoriasta, niin ei ole olemassa minkäänlaisia todisteita siitä, että koko juutalaiskansa olisi ollut maanpaossa Egyptissä pronssikaudella. Eikä siitä, että porukka olisi sitten yhdessä paennut Egyptistä Luvattuun maahan, joka siis tuolloin sijaitsi Jordan-joen länsipuolella. Onhan tietysti silti periaatteessa mahdollista, että kun alueella tapahtui lopulta uskonnollinen uudistus, jossa alettiin pikku hiljaa palvoa vain yhtä jumalaa monien sijasta, niin se olisi johtunut ulkopuolelta saapuneista vaikutteista.

Joka tapauksessa on vähän hassua Vanhan testamentin ao. tarinassa se, että kansalta kesti 40 vuoden ajan matkata suhteellisen lyhyt matka Egyptistä Jordan-joelle. Ja sitten juutalaisten Jumala käski vielä pysymään 40 vuoden ajan joen itäpuolella ennen kuin saivat ylittää joen ja asettua Luvattuun maahan.

Pronssikauden lopulla Välimeren itäisiä alueita olivat vaivanneet nk. merikansat, joista ainakin osa oli kreikkalaisia. Merikansat tuhosivat kaupunkeja ja kukistivat valtakuntia. Egypti oli ainoa valtakunta, joka kesti noiden rynnistykset. Lopulta Egypti voitti sodan, vaikkakin se oli sitten heikkona jonkin aikaa.

Nykyisen Gazan kaistan alueella tulivat asumaan filistealaiset, jotka puhuivat ilmeisesti indoeurooppalaista kieltä. Filistealaisista juontuu koko alueen poliittismaantieteellinen nimitys Palestiina. Vanhan testamentin mukaan aluksi juutalaisilla ei ollut raudanvalmistus- tai käsittelytaitoa, vaan heidän piti turvautua asiassa filistealaisiin.

Vanhan testamentin mukaan juutalaiset yhteen jumalaan uskovat soturit valloittivat monta ei-juutalaista kaupunkia alueella ja tappoivat näiden väestöt. Tosiasiassa nämä juutalaisten hengelliset esi-isät olivat oikeasti paljon leppoisampaa väkeä. Taikka heidän jumalansa oli ollut sotilaallisissa asioissa kykenemätön. Oikeasti juutalaisten historiankirjoittajat ottivat juutalaisten nimiin varsin monet merikansojen valloitukset. Niin sitä pitää.

Israelissa joka tapauksessa alettiin laajemmin uskoa vain yhteen jumalaan. Tässä jumalassa oli se hyvä puoli ainakin, että hän ei vaatinut muiden kansojen käännyttämistä "oikeaan" uskoon. Huono puoli tässä herrassa oli se, että hänen moraalikäsityksensä olivat melko pronssikautisia.

Juutalaisten "Baabelin vankeus"  alkoi vuonna 597 eKr., jolloin Uus-Babylonian hallitsija Nebukadnessar II ensimmäisen kerran valloitti Juudan kuningaskunnan pääkaupungin Jerusalemin.

Kyyros II eli Suuri (noin 576–529 eKr.) oli ensimmäinen merkittävä Persian kuningas. Juutalaiset pitävät hänestä siitä syystä, että Kyyros päästi pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan aikoinaan siirtetyn osan juutalaisesta kansasta niin halutessaan palaamaan Israelin maahan. Tämä tapahtui vuonna 538 eKr. Kyyros myöskin antoi juutalaisille oikeuden rakentaa Jerusalemin temppeli uudestaan. Kuningas kannatti muutenkin suvaitsevaista uskontopolitiikkaa, ja tämä miellytti monia muitakin hänen ja hänen hallintonsa hallitsemia kansoja ja heimoja.

Asuessaan oman maansa ulkopuolella juutalaiset tutustuivat myös persialaiseen uskontoon zarathustralaisuuteen. Aikaisemmin juutalaisessa uskonnossa Saatana oli ollut vain yksi Jumalan hovin jäsen. Jumala oli vaikuttanut niin hyvän kuin pahan, niin onnen kuin onnettomuuden. Jobin kirja kuvastaa hyvin tätä juutalaisen uskonnon alkuperäistä käsitystä. Persialaisen vaikutuksen myötä juutalainen uskonto alkoi kuitenkin uskoa persoonallisen pahan olemassaoloon.

Makedonian kuningas Filippos II (382–336) oli yhdistänyt lähes koko ydin-Kreikan oman valtansa alle.

Vuonna 334 eKr. Filippoksen poika Aleksanteri (356-323) ylitti joukkoineen Hellespontoksen. Alun perin tarkoitus oli ollut vapauttaa Persian vallassa olleet kreikkalaiset kaupungit. Aleksanterin piti estääkseen Persiaa käyttämästä laivastoaan häntä vastaan valloittaa myös Foinikian kaupunkivaltiot. Sen jälkeen hän valloitti Eyptin, löi Persian armeijan lopullisesti ja lopuksi jatkoi kauas itään aina Luoteis-Intiaan saakka. Nälkä kasvoi syödessä. 

Aleksanterin valloituksista seurasi kaksi asiaa: hellenistinen (seka)kulttuuri ja maailman ensimmäinen kreikan yleiskieli, koinee, jolla muuten myös kristinuskoisten Uusi testamentti on kokonaisuudessaan kirjoitettu noin 50 vuoden aikana. Niin, ja lisäksi tapahtui vielä Aleksanterin luoman maailmanvallan hajoaminen toisiaan vastaan sotivien kuninkaiden hallitsemiin alueisiin.

Israelin maa oli jatkossa kreikankielisten hellenistikuninkaiden vallan alla.

Noin vuonna 168 eKr. Antiokhos IV Epifanes oli saanut ärsytettyä valtansa alla olleet Israelin juutalaiset kapinaan itseään ja valtaansa vastaan. Kuninkaan lisänimi "Epifanes" muuten tarkoittaa suomeksi ilmestystä.

Juudas Makkabi voitti seleukidien Jerusalemissa olleen varusväen. Tämän jälkeen Jerusalemin toinen temppeli vihittiin uudestaan vuonna 165 eaa, minkä muistoksi juutalaiset viettävät edelleen hanukka-juhlaa. Taistelut raivosivat kuitenkin edelleen vuoteen 128 eKr. saakka. Israelista tuli itsenäinen. Tästä eteenpäin maata hallitsi hasmonien pappissuku. Siis aina siihen asti, kun Pompeius kärräsi itsensä paikalle.

Vuosina 66–73 jKr. käytiin ensimmäinen isompi juutalaisten kapina Rooman valtaa vastaan. Ilmeisesti Jerusalemin kristillinen alkuseurakunta hävisi fyysisesti puolustautuessaan Rooman legioonia vastaan kaupungissa. Kapinan jälkiseuraamukset aiheuttivat kristityissä tarpeen selitellä omaa suhtautumistaan Rooman valtaa kohtaan parhain päin vallanpitäjille. Ja tämä aiheutti juopaa perinteisen juutalaisuuden edustajien ja kristittyjen välillä.

Mitään Palestiina-nimistä valtiota ei kuitenkaan alueella ole koskaan sijainnut.

Ennen kuin juutalaisten diasporan jälkeinen laajempi maahanmuutto alueelle alkoi 1800-luvulla, alue oli varsin harvaan asuttu. Siellä asui pieni määrä muslimeita ja jonkin verran lisäksi kristittyjä ja juutalaisia. Alue oli Turkin vallan alainen. Juutalaiset ostivat maata turkkilaisilta maanomistajilta, ja maa oli usein huonoa, esim. soista.

Juutalaisten maahanmuutto nosti palkkoja, ja tämä sai aikaan maahanmuuttoa ympäröiviltä arabialueilta.

Turkki liittyi Keskusvaltojen puolelle ensimmäisessä maailmansodassa. Yhdistynyt kuningaskunta lupasi Palestiinan alueen arabeille itsenäisyyden sodan aikana. Vähän myöhemmin eli vuonna 1917 maa lupasi nk. Balfourin julistuksessa kansallisen kodin juutalaisille samalle alueelle.

YKK sai ensimmäisen maailmansodan päätteeksi voittajavaltiona vasta perustetulta Kansainliitolta Palestiinan mandaattialueeksi. Ensi töikseen YKK perusti ei-juutalaisille arabeille Jordan-joen itäpuolelle kansallisen kodin. Ei-juutalaiset arabit saivat mandaatin alueesta näin 4/5 itselleen. Juutalaisia ei myöskään saanut asua Jordan-joen itäpuolella.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneet kansakunnat suositteli jäljellä olevan "Palestiinan" osan jakamista juutalaisten ja ei-juutalaisten arabien kesken kahdeksi valtioksi. Juutalainen osapuoli hyväksyi jaon, vaikkakin pitkin hampain. Juutalaisten alueeseen oli kuuluva muun ohella Negevin autiomaa. Ei-juutalainen arabiosapuoli taas ei hyväksynyt Israelin perustamista. Kun maa kuitenkin uudelleenperustettiin vuoden 1948 alussa, ympäröivät arabimaat hyökkäsivät lopettaakseen Israelin itsenäisyyden. Ne hävisivät. Israelia ympäröiviin arabimaihin jäi nk. palestiinalaisnongelma. Nämä maat eivät halunneet integroida maahanmuuttajia osaksi yhteiskuntaansa vaan halusivat käyttää heitä Israelia vastaan. Nämä nk. palestiinalaiset ovat ainoa kansa maailmassa, jonka pakolaisuus on periytynyt sukupolvelta toiselle.

Israel toisaalta asutti omaan maahansa arabimaista – ilman omaisuuttaan – karkotetut juutalaiset.

Kun Israel otti nimekseen Israel, niin alueen ei-juutalaiset arabit saattoivat ottaa kansansa nimeksi palestiinalaiset. Vaikka aikaisemmin oli saatettu nimenomaan alueen juutalaista väestöä nimittää palestiinalaisiksi.

Israelissa heprean ja englannin ohella on arabia ollut yksi virallisista kielistä. Myöskin islam on maassa sallittu. Israel on demokratia, ja maan parlamentissa Knessetissä on myös arabipuolueita.

Silloin kun Gazan kaista oli Egyptin hallinnassa – siis Israelin itsenäisyyssodan jälkeen – ja Länsiranta Jordanian hallinnassa, ei ollut puhettakaan siitä, että nämä maat olisivat perustaneet valtion ei-juutalaisia arabeja varten. Myöhemmin Israel joutui jälleen kerran lyömään nuo maat taistelukentällä, jolloin Gazan kaista ja Länsiranta joutuivat Israelin hallinnon alaisiksi.

Kun Israel oli päästänyt Gazan väestön kerran hallitsemaan itseään, niin siitä seurasi israelilaisiin siviileihin kohdistuva terrori. Gazasta ammuskeltiin räjähtävillä kärjillä varustettuja raketteja Israeliin. Ja gazalaiset soturit ammuskelivat kivääreillä autolla ajavia Israelin kansalaisia.

Jordaniassa ei edelleenkään ole juutalaisten laillista asua. Eikä Gazan kaistalla. Eikä Länsirannalla nk. palestiinaishallinnon alaisella alueella. Kun on suunniteltu tulevaa Palestiinan valtiota, niin siinäkään ei saisi asua juutalaisia, mutta ilmeistä on, että hankkeen puuhamiesten mielestä Israelissa pitäisi edelleen saada asua muslimeita.

Mekka ja Medina ovat islamin pyhimmät kaupungit. Jerusalem on islamin kolmanneksi pyhin kaupunki, koska siellä sijaitsee paikka, josta profeetta Muhammad oli noussut islamilaisen perimätiedon mukaan taivaaseen. Kaupunki on kuitenkin juutalaisten pyhin kaupunki, koska itä-Jerusalemissa sijaitsee ainoa jäänne Jerusalemin toisesta temppelistä: pieni osa sen entisestä länsimuurista, josta juutalaiset käyttävät nimitystä Itkumuuri. 

Minusta Palestiinan itsenäistymistä ei kannata vielä tällä hetkellä hyväksyä. On ilmeistä, että uusi Palestiina ei aio taata Israelille tunnustettuja ja turvallisia rajoja. Tämä on tietenkin ymmärrettävää sikäli, että uuden Palestiinan päättäjät tulisivat olemaan ihmisiä, jotka kannattavat uskontonsa mukaisesti pyhää sotaa toisinajattelijoita vastaan. Ja perinteisen islamilaisen doktriinin mukaan ei voi olla olemassa pysyvää rauhaa muslimien ja ei-muslimien välillä.

Uudessa Palestiinassa toisinajattelijoiden lisäksi myöskin naisten ja homoseksuaalien oikeudet tulisivat olemaan kovin heikosti toteutettuja. Uudessa Palestiinassa ei tulisi olemaan Pride-kulkueita. Israelin Tel Aviv taas on toiminut Lähi-idän homoseksuaalien Mekkana, jos saan käyttää tällaista ilmaisua. Varsinaisessa Mekassa, joka sijaitsee islamilaisesti hallitussa Saudi-Arabiassa, taas eivät homoseksuaalit juhli. Itse asiassa Mekassa eivät saa edes käydä ei-muslimit puhumattakaan homoseksuaaleista. Ja koko maassa ovat muut uskonnot kuin islam kiellettyjä.

Jos vielä puhutaan islamin alkuperästä, niin uskonto ilmeisesti perustettiin ideologiseksi perusteluksi  arabien valloitussodille. Ennen 800-lukua jKr. ei kukaan ollut edes kuullut islamin pyhästä kirjasta Koraanista. Islam siis syntyi pikku hiljaa.

On arveltu, että islamin pohjalla on Syyrian alueen epäortodoksinen kristinusko, joka ei tunnustanut Jumalan kolminaisuutta. Islamiin ja Koraaniin otettiin toki lisäksi vaikutteita sieltä sun täältä. 

Muslimit keksivät neekeriorjuuden. Muslimit keksivät myöskin kastroida miespuoliset neekeriorjat. 

Islamilaisissa valtioissa oli kerätty ei-muslimeilta raskasta henkiveroa, koska oli haluttu näiden kääntyvän islamiin. Islamin luontaiseen vetovoimaan ei ole ilmeisesti luotettu. Samaan on viitannut se, että islamilaisen kulttuurin piirissä Koraania, profeetta Muhammadia, islamia ja islamin Jumalaa ei saa edelleenkään käsitellä kriittisesti. Pelätään, että jos ei ihmisiä pakoteta kunnioittamaan islamia ja muslimien pyhiä tuntoja, niin ei kukaan halua olla sitten muslimi enää.

Se, että islamilaisessa maailmassa orjuus on tänä päivänä huomattavan paljon harvinaisempaa kuin oli ollut vielä vuonna 1810 jKr., johtuu siitä, että Länsi valloitti maailman.

Natsi-Saksassakin muuten oli diktatorisesti hallitsevan Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen kritisointi kielletty lailla vuonna 1934. Puolueen kritisointia nimitettiin siitä pitäen maanpetokseksi. Natsitkaan eivät siis aikanaan luottaneet oman ideologiansa luontaiseen vetovoimaan.

...Ihminen on joka tapauksessa eläin, ja sen tosiasian kanssa joudumme elämään vielä jonkin aikaa. Joukossa usein tyhmyys tiivistyy.