Ruusut ovat punaisia, neilikat ovat sinisiä, kaikki on mustaa, saatana.
Olin tuolloin käymässä Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon paikallisessa kerhotilassa, joka oli tänä vuonna 2025 ehtinyt tulla minulle erityisen tutuksi sattuneista syistä. Olin käynyt tämmöisessä toki monta kertaa jo aikaisemminkin, mutta varsin harvakseltaan.
Muun toiminnan ohella paikassa pidetään seinillä eri taiteilijoiden teoksia, yleensä noin kuukauden ajan. Kun tuolla tuolloin kävin, niin siellä oli minulle tutun taiteilijan taiteilijatapaaminen.
Paikalle oli saapunut myös entinen yhteistyökumppanini, ja voin kertoa joutuneeni olemaan mukana siinä porukassa, joka oli taloudellistuotannollisista syistä joutunut antamaan hänelle taannoin potkut. Yhteistyökumppanini oli ollut loistava työntekijä, joten potkuissa ei ollut todellakaan kyse työn jäljestä, vaan me olimme pakkoraossa. Kuitenkin koin silloin menettäneeni oikeamielisyyteni. Vertaus on huono, mutta olen tavannut verrata itsekseni toimintaani tässä tapauksessa siihen, että luterilainen pastori Dietrich Bonhoeffer (1906-1945 jJs.) koki aikoinaan menettäneensä oikeamielisyytensä – joutuessaan asettumaan valtiovaltaa vastaan. Bonhoefferin tapauksessa henkinen järkyttyneisyys johtui siitä, että Saksassa kirkot olivat pitemmän aikaa joutuneet toimimaan valtionviraston asemassa. Mutta se ei ole nyt tärkeää. Vaikka pastori Bonhoefferin omaperäinen teologia on aiheuttanut minussa suurta innostusta.
Entinen yhteistyökumppanini on aikaa myöten toipunut potkuistaan aiheutuneesta pahimmasta järkytyksestään. Hän yrittää jatkaa elämäänsä, ja jonkinlaista onkin hänelle löytynyt sittemmin.
Jossain vaiheessa paikalle purjehti myös nuori naispastori – Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon piireissä näistä käytetään nimitystä pappi, vaikka kyse on oikeastaan vain yliopistokoulutetuista teologeista ja saarnaajista. Käsittääkseni oikeat papit ovat suorastaan oma säätynsä ao. kirkkokunnissa, eli he toimivat rituaalisesti eräänlaisina välimiehinä – joissakin tällaisissa kirkoissa kuulemma voi olla naisiakin pappeina – seurakuntalaisten ja Jeesuksen ja Jumalan välillä.
Lausuin jossain vaiheessa sitten tuon ensimmäisessä kappaleessa siteeraamani runon nuoren naispastorin kuullen. Entinen yhteistyökumppanini sanoi tälle sitten, että olen entinen seurakuntanuori.
Tuo eräänlainen runonpätkä ei ole omaa tekoani, vaikka olenkin aikoinaan hieman kirjoitellut runoja. Putin kun vuoden 2022 helmikuun loppupuolella laajensi Venäjän Ukrainaa vastaan käymää sotaa, niin se kuihdutti varsin pitkälle minun runosuoneni.
PS. Kunnioittamaani Bonhoefferiin liittyen linkitän oheen kaksi blogimerkintää, joista ensimmäinen on omassa siteerausblogissani ja toinen on yhden nettituttuni kirjoittama merkintä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti