Pistetään poliisi-asia ensimmäiseksi huvin vuoksi:
Tänään lähdin yli puoli tuntia ennen tavanomaista aikaani yhdistykseni länsi-Vantaan toimipisteestä Martinlaaksosta menemään kotiini. Aikainen lähtö johtui siitä, että oli minun aikani lähteä yhdistysten yhteiseen Marrasiltamat-nimiseen tapahtumaan viettämään hyvää aikaa. Hyppäsin Martinlaaksossa bussiin 583, joka vei minut lähelle kotitanhuviani eli Pähkinärinnettä. Kävelin sieltä ensin paikallisen ostoskeskuksen maitokauppaan. Viimeisen alikulun ylitettyäni joskus puoli kolmen jälkeen eteeni tuli pysäköity sähköpotkulauta, joka piti jonkinlaista hälytysääntä. En ollut koskaan ennen tavannut tällaista ilmiötä. Eikä siinä vielä kaikki. Ostoskeskuksen parkkipaikalla myöskin seisoi poliisin musta maija.
Kävin sitten ostoksilla ja sen tehtyäni lähdin raahustamaan kohti kurjaa talorähjääni. Ja mitä sitten näinkään. Poliisin mustan maijan seisomassa taloyhtiöni parkkipaikalla. Jännitti hiukan kulkea siitä ohi, mutta selvisin kunnialla.
Ja vain vähän myöhemmin lähdin sitten jatkamaan matkaa mainitsemaani tilaisuuteen, joka tapahtui Käpylän työväentalolla. Tapahtuma sijaitsi keskellä viehättävää vanhanaikaisesti rakennettua aluetta, jolla olin ehkä edellisen kerran kulkenut vuonna 1988, kun suoritin ajokorttiani.
Marrasiltamat on joka vuosi jossain päin pääkaupunkiseutua pidettävä mielenterveysyhdistysten yhteinen tapahtuma. Tänä vuonna se tapahtui tänään 12.11.2025 jJs. Hommaan kuuluu tällä kertaa Pommacin maisto, palkintojen arvonta, monipuolinen annos ruokaa, ja jälkiruoaksi oli sokerikakkua ja palanpainikkeeksi kahvia. Sitten asiaan kuului vielä bingo, elävää musiikkia sekä karaoke.
Ruokaan kuului liha- ja kasvispyöryköitä. Jälkeenpäin ajattelin, että olisin voinut kysyä tarjoilijoilta, että voinko ottaa kumpaakin lajia. Siihen kuului myös makaronisalaattia. Ja salaattisalaattia. Ja patonkia. Ja jotain hiton maalaisleipää, jota otin vahingossa kaksi siivua, joten onneksi se oli ihan hyvää. Ja jotain muutakin kuului.
Onneksi oli toimivat vessatkin. Kävin itse vessassa tilaisuuden aikana kolmeen otteeseen, jos ketään kiinnostaa.
Edellisestä osallistumisestani Marrasiltamiin täytyy olla ollut todella paljon aikaa. Tuolloin se oli pidetty Pasilan Rauhanasemalla, ja muistaakseni minun yhdistykseni oli ollut silloin vetovastaavana.
Pasila oli minulle sikäli tuttua seutua, että olin ollut siellä aikoinani maanmittausalan koulutukseen liittyen työharjoittelussa ja myöhemmin suhteellisen vähän aikaa vielä töissäkin. Monta vuotta sen jälkeen olin käynyt vielä Pasilassa tavattoman pätevän yksityisen tahon järjestämän alle vuoden mittaisen ICT- eli tieto- ja viestintäteknologia-alan koulutuksen, joka tuotti minulle suurta iloa.
Itse olen virkaiässä Vantaan Hyvät tuulet ry:n vanhin olemassaoleva aktiivi. Toki yhdistyksessäni on virkaiässä minua vanhempia kävijöitä, mutta jos puhutaan pelkästään aktiiveista, niin minä olen vanhin.
Yksi hyvä kaverini oli ollut aikoinaan, suorastaan muinoin, aktiivina meillä, varmaankin jo 1990-luvun puolella. Mutta hän on aikoja sitten lopettanut aktiivina olemisen, joten minä olen vanhin. Lisäksi minä ylläpidän tätä nykyä hänen nettisivujaan. Niin, minä olen vanhin, jos tämä ei tullut jo selväksi.
Olen (virkaiässä) vanha patriarkka.
24 vuoden ajan yhdistykseni länsi-Vantaan toimipiste Myöhätuuli oli sijainnut pienissä mutta kodinomaisissa tiloissa Pähkinärinteessä. Sijainti oli luonnonkaunis, sillä muun luonnon ohella sen ovelta pääsi suoraan Lammaslampeen, niin halutessaan.
Hyviin puoliin kuului myös huokeahintainen kotiruokamainen lounas (jollaista tarjottiin ja myytiin ja myydään edelleen myös itäpuolen Lauhatuulessa, joka on nyt jo usean vuoden ajan sijainnut Simonkylässä Leinikkitiellä).
Tilojen pienuuden vuoksi oli kuitenkin vaikea pitää useaa ryhmää samanaikaisesti. Lisäksi liikenteellisesti wanha Myöhätuuli oli sijainnut jossain määrin syrjässä.
Lokakuun alkupuolella Myöhätuuli oli siirtynyt sijaitsemaan Martinlaaksoon uusiin järjettömän suuriin tiloihin. Sitä ennen olimme joutuneet elämään ilman Myöhätuulen tiloja noin viiden kuukauden ajan johtuen sisäilmaongelmista, joita taloyhtiö oli ryhtynyt ratkomaan.
Nyt toimipisteemme sijaitsee liikenteellisesti melko loistavalla paikalla. Minun kannaltani on erinomaista se, että kaksi kerrosta ylöspäin sijaitsee Martinlaakson kirjasto. Niin, ja on siellä terveysasemakin.
Huonoihin puoliin kuuluu se, että koska meillä ei ole uusissa tiloissa kunnollista keittiötä, on huokean lounaan tarjoaminen mahdotonta. Itse olen tätä suuresti kironnut. Tämä on tehnyt toimipisteistä karkeasti ottaen epätasa-arvoisia.
Mutta ainakin yhdistykseni hallituksen kokoukset voidaan pitää jatkossa joka toisella kerralla Myöhätuulen tiloissa johtuen juuri niiden laajuudesta.
Minulla ei ole mitään oikeutta valittaa siitä, että nykyisin joudun matkustamaan busseilla Myöhätuuleen. Jotkut wanhat olivat joutuneet 20 tai 30 vuotta matkustamaan vanhoihin Myöhätuuliin. Mutta se tuntuu silti jossain määrin rankalta. Ennenhän olin kyennyt kotoani hyvissä olosuhteissa kävelemään Myöhätuuleen yhdeksässä minuutissa.
En ollut aikoihin matkustanut niin paljoa julkisilla liikennevälineillä kuin tänä vuonna. Ja sama jatkunee nyt ajasta ikuisuuteen, jos sallitte kielikuvan.
Tänään meillä alkoi onneksi sentään leivän myyminen kävijöille. Se on ainakin jotain. 1,5 euroa on tällä hetkellä hintansa.
Toimipisteiden on tarkoitus toimia ikään kuin olohuoneiden jatkeina ja turvallisina käynti-, ajanvietto ja sosiaalistumispaikkoina, joissa saa kahvia, teetä, rooibosia ja ehkä jotain muutakin. Erilaisia ryhmiä pidetään, ja jokaiselle voi löytyä jotakin.
Toiminta on tarkoitettu mielenterveyskuntoutujille, mutta koska diagnooseja ei kysellä, koska yhdistykseni toimipisteet eivät ole hoitopaikkoja, niin paikalle saa tulla viettämään aikaa myös ihminen, jolla ei ole diagnoosia.
Minä vedän tätä nykyä periaatteessa jokapäiväistä kävelyryhmää sekä kerran viikossa kokoontuvaa levyraatia.
Wanha Myöhätuuli oli sijainnut luonnonkauniilla paikalla, mutta sen väestö tapasi haluta käydä lenkillä ainoastaan Lammaslammen-ympärysreitillä myötä- tai vastapäivään kiertäen. Vain harvoin tehtiin erilaisia lenkkejä. Uuden Myöhätuulen erilaisen sijainnin vuoksi voidaan helposti tehdä joka kerta kävelylenkki eri reitillä.
Niin, ja Myöhätuuli sijaitsee sitten samassa tasossa Martinlaaksontien kanssa ja ehdottomasti ei ole samassa tasossa talon paikoitusalueen kanssa. Ulko-ovelle pääsee Lillaksenpolun kautta, joka sijaitsee Martinlaakson aseman ja junaradan länsipuolella.
Vielä tällä hetkellä meillä ei ovikello toimi, joten tulija joutuu koputtamaan ovea saadakseen jonkun tulemaan avaamaan sen hänelle. Mutta aika hyvin tämäkin malli on toiminut toistaiseksi.
Uudessa Myöhätuulessa on käynyt viimeksi kuluneen kuukauden aikana, jonka se on ollut auki, noin 15 kertaa enemmän tutustujia aikayksikköä kohti kuin wanhassa Myöhätuulessa, ja tämä johtuu ainakin lähinnä erinomaisesta liikenteellisestä sijainnista.
Me emme ole kuitenkaan aivan ainoat toimijat uusissa tiloissa, koska sellainen on Vantaan kaupungin synergiaa koskeva suunnitelma. Synergian silta. Lisäksi minä haluaisin sanoa "että".
Ja palatakseni kuluvan vuoden tänäisiin Marrasiltamiin, niin myöhätuulenkävijöitä oli nähdäkseni paikalla yhteensä kuusi kappaletta, joista viisi istui samassa pöydässä. Myöhisläisten lisäksi paikalla oli muuta väkeä runsaahkoin mitoin. Jostain syystä en kyennyt kuitenkaan paikantamaan ainoatakaan Lauhatuulen-kävijää. Sijaitseeko Käpylä kenties itävantaalaisten kannalta jossain määrin syrjässä toimivilta reiteiltä?
Yksi yhdistykseni työntekijöistä oli myös paikalla.
...Itse asiassa en olisi ollut taaskaan menossa Marrasiltamiin, niin hieno sosiaalinen tapahtuma kuin se onkin, ellei eräs toverini omistaisi nykyään taksikorttia. Pääsin hänen kyydillään. Yhdistykseni joulujuhliin sen sijaan menisin joka vuosi, missä tahansa ne pidetäänkin ja oli taksikyytiä tai ei, ellen ole sairaana. Se on oma eikä missään älyttömässä paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti