Kveekarismi kannattaa!!

Olen ainoastaan yhden ainoan kerran ollut kveekareiden hengellisessä kokouksessa. Siitä on jo monta vuotta, ehkä jopati 15 vuotta ellei enemmänkin, ja tapahtuma oli Helsingissä paikassa, joka näytti tavalliselta kalustetulta kodilta.

Ainoa henkilökohtaisesti tuntemani kirjailija, joka sattui siihenkin aikaan omistamaan henkilöauton, sattui tuolloin myöskin olemaan halukas auttamaan minua kveekariseurakuntaan tutustumisessa. Hän siis ajoi minut autollaan paikan päälle, ja tuli myös itse istumaan tilaisuuteen.

Siellä oli isompi huone, johon oli sijoitettu tuoleja ympyränmuotoiseksi kehäksi.

Istuimme tuoleilla ja olimme kaikki noin tunnin ajan ihan hiljaa.

Toverini, joka minut oli paikalle avustanut, oli kyllä kesken kokouksen nukahtanut. Herättyään hän ihmetteli, että kuinka lyhyeltä tunti oli tuntunut.

Ja sitten hän vei minut takaisin kotiini.

Eräs naispuolinen toverini, Suomen viralliseen evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluva rouva L oli halunnut löytää itselleen sopivan seurakunnan. Hän pyysi minua auttamaan asiassa.

Asun itse Vantaan Pähkinärinteessä, ja tiesin lähellä eli heti Vihdintien toisella puolella Varistossa sijaitsevan River Church Finland -kirkkokunnan paikallisen toimipisteen. Poppoon sivujen perusteella olin saanut sellaisen käsityksen, että seurakunta edustaa jossain määrin helluntailaistyyppistä kristinuskon suuntausta. Olin kuitenkin kuullut kirkkokunnasta myöskin sellaista pahaa, että se edustaisi menestysteologiaa, jossa siis on kysymys uskovaisen ajallisen menestyksen painottamisesta, joka minun mielestäni on harhaoppi sekä synti ja häpeä. En halunnut altistaa rouva L:ää sellaiselle.

25 vuotta takaperin olin kuitenkin ollut noin puolen vuosikymmenen ajan toisenlaisen seurakunnan, so. Hiekkaharjussa sijaitsevan Vantaan vapaaseurakunnan, jäsen. Erosin siitä aikoinaan, koska minulla oli alkanut mennä huonosti, vaikka itse seurakunnassa ei mitään isompaa vikaa ollut ollutkaan.

Eräässä koulun uskonnon oppikirjassa oli aikoinaan sanottu, että Vapaakirkon oppi ja uskonnonharjoitus ovat jotain Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon ja Helluntaiherätyksen välimaastosta. Tai kuten eräs seurakuntatuttuni oli aikoinaan eli 1900-luvun loppupuolella sanonut meistä silloisista vapaakirkollisista: me olemme kuin helluntalaiset mutta järkevämpiä.

Alun perin Vapaakirkon jäsenet olivat olleet keskimääräistä koulutetumpaa väkeä. Voi olla, että tämä pitää nykyäänkin paikkansa.

Pari vuotta aikaisemmin tuoreempi Vapaakirkon vesa elikkä Länsi-Vantaan vapaaseurakunta oli sijainnut Askistossa. Olin useita vuosia sitten muutaman kerran huvikseni käynyt siellä, mutta bussivuorojen harva väli söi miestä, joten minulla oli yksi syy lisää lakata käymästä siellä. Jokusen kerran olin tosin saanut autokyydin joltakin seurakuntalaiselta takaisin kotiini.

Rouva L suostui lähtemään kanssani tutustumaan Länsi-Vantaan vapaaseurakuntaan, joka sijaitsi nyt uudessa paikassa mutta silti lähellä ja meidän kannaltamme varsin hyvien bussiyhteyksien päässä.

Rouva L:llä oli myöskin ollut aikaisempaa kokemusta vapaaseurakunnasta. Koska hänen ja minun yhteisellä kaverilla, josta käytän tässä myöskin samaa salanimeä kuin edellisestä, eli rouva L, oli ollut viime aikoina elämässään hiukan tylsää, pyysin hänet mukaan iloiseen joukkoomme, vaikka hän ei olekaan kristitty eikä uskovainen. Ja hän lähti mukaamme.

Ihan viime ajat Länsi-Vantaan vapaaseurakunta on sijainnut Rajatorpassa, joten sinne menimme eilen torstaina 6.11.2025 jKr.

Uskonnollisessa mielessä olen tätä nykyä varsin liberaali ja oikeastaan melko lailla myöskin kveekarimainen.

Minusta on sekä traagista että huvittavaa se, että kristillinen kirkko muodostui sellaiseksi, että kristittyjen mestaria Jeesus Nasaretilaista alettiin uskonyhteisön piirissä aikaa myöten suorastaan rinnastamaan Jumalaan. Näin kristinusko erotti itse itsensä juutalaisesta monoteistisesta perustastaan, mutta toisaalta sitä myötä se hellenisoi itsensä ja siitä muodostui sopivanlainen voima valloittamaan itselleen koko pakanallinen Rooman valtakunta. Juutalaisuus ei myöskään ole ollut lähetysuskonto vaan etninen uskonto, johon kääntyminen on itse asiassa tehty vaikeaksi juutalaisen seurakunnan piirissä. Asiaan kuuluu lisäksi se, että kristinuskoon on kuulunut lähetyskäsky, vaikka minun on vaikea uskoa sitäkään, että historiallinen Jeesus olisi oikeasti irrottanut edes tässä asiassa itsensä juutalaisesta uskonnosta.

Roomalaiskatolisen kirkon johtajan paavin latinankielinen nimitys on muuten sama kuin muinaisten roomalaisten etnisen uskonnon ylipapin nimitys eli pontifex maximvs. Tätä voi halutessaan pitää rinnasteisena sille, että kristinusko erottui juutalaisuudesta ja muuttui roomalaiseksi.

Mutta jos palataan tähän nykyiseen seurakuntaan. Minä ja kaksi rouva J:tä matkasimme Rajatorppaan. Kymmenisen minuuttia ennen ilmoitettua aloitusaikaa ulko-ovea tultiin avaamaan. Sen luona oli suurikokoisehko kyltti, jossa ilmoitettiin riittävän selkeästi, keille tila kuuluu. Olin epäillyt, että kirkko olisi vaikeampi löytää.

Meidän kolmen lisäksi paikalle tuli seitsemän ihmistä, jotka kaikki olivat minuakin vanhempia ja kuusi heistä oli osa pariskuntaa. Minun toverini taas ovat minua kymmenisen vuotta nuorempia.

Meidät esiteltiin ja ihmiset esittelivät itsensä meille kokouksen alkajaisiksi. Kirkkoon kuuluu myös jumalanpalvelustila, joka on pienempi kuin oli ollut vastaava seurakunnan edellisessä kokontumispaikassa Askistossa. Mutta koska meitä ei ollut nyt kokoontumassa kymmentä enempää, mahduimme sijoittumaan pöydän ympärille istumaan sivuhuoneeseen.

Itse olin nuorempana lukenut Uuden testamentin läpi useaan kertaan. Tai, no sanotaan, että Johanneksen ilmestystä en lukenut montaa kertaa läpi, koska se on siinä määrin villiä tekstiä. Olen kuitenkin ihmetellyt sitä, että miksi kukaan ei ole vielä keksinyt tehdä sen tekstin mukaista Raamattu-elokuvaa.

Kokouksessa luettiin Luukkaan evankeliumin | lukua kymmenen jakeesta 25 alkaen. J:lle & J:lle annettiin paperinen laina-Raamattu eteen. Ja minä otin Raamattu.fi-sivustolta kännykkäni avulla kyseiset kohdat esiin.

Ensin luettiin tarina laupiaasta samarialaisesta ja sen jälkeen lyhyempi tarina siitä, kun Jeesus tulee vierailulle Marian ja Martan kotiin. Lopuksi käsiteltiin yhdessä tekstejä melko pitkään.

Siinä tuli samalla huomattua jälleen kerran se, että Raamatun suomenkieliset käännökset voivat erota toisistaan jonkin verran. Raamatunkääntäjillä on ollut erilaisia käännösperiaatteita, ja toiseksi suomen kielikin on muuttunut aikaa myöten.

Niin, ja ihan lopuksi vielä rukoiltiin yhdessä moniaita rukouksia. 

Ensimmäinen rouva L sanoi minulle jälkikäteen, että olin melko hyviä huomautuksia esittänyt siellä täällä keskustelun lomassa.

Hän enimmäkseen piti kokouksen meiningistä, tai varsinkin sen teologishengellisestä annista.

Ja mitä taas itseeni tulee, niin laitoin kveekarismivaihteen päälle heti aluksi. Siis kerroin itselleni, että näillä ihmisillä ja minulla on samanlaista henkeä ja että minun tulee keskittyä elämän keskukseen itsessäni ja sielussani ja avautua "Jumalan" hengelle. Muistutin kveekarihengessä itselleni, että voin ja minun pitää myös oppia muiden ihmisten ajatuksista, näkemyksistä ja perinteistä. Näinhän kveekarit olivat suhtautuneet intiaaneihinkin Pohjois-Amerikassa, ja se herätti näissä usein vastakaikua.

Loppujen lopuksi tulin jopa jonkin verran nauttineeksi tilaisuudesta.

Tilaisuus, joka oli nimeltään Rukouksen ja sanan ilta, kesti alle kahden tunnin ajan. Entisessä seurakunnassani 25 vuotta sitten tuollaista oli nimitetty Sanan ja rukouksen illaksi.

Paikalta lähdettyämme vaelsimme läheiseen Lidliin, jossa viivyimme turhankin pitkän ajan. Sieltä taas jatkoimme kämpilleni juomaan kuumia juomia ja katsomaan Satakiloiset siskot -televisio-ohjelman erikoisjaksoa tallennuspalvelustani.

Siteeraan lopuksi nettisivuillani 1990-luvun loppupuolella julkaisemaani tekstiä Jeesuksen elämä ja raikkaudet. Seuraavassa tekstinpätkässä tulen samalla kertoneeksi sen, että normikristinuskolla ja minulla on kaikesta huolimatta jotain yhteistä hengellisessä ideologiassa: 

Jeesus opetti, että ihmisten tulee ennemmin kantaa toistensa taakkoja kuin moralisoida kanssaihmisiä kauheasti siitä, että nämä eivät aina pystyneet noudattamaan hirmuisen tarkasti juutalaisten uskonnollista lakia. Moraaliopetuksessa hän toi esiin sellaisen aivan uuteen ihmiskuvaan perustuvan näkemyksen, että Jumalan tahdon mukainen hyvä elämä on enemmän kuin hyviin tekoihin pyrkimistä ja pahojen tekojen välttämistä: Jeesus ulotti etiikan ihmisen sisimpiin vaikuttimiin asti. Tämän ihmiskuvan mukaan ihminen on moraalisesti ja siis Jumala-suhteensa kannalta psykofyysinen kokonaisuus, eikä vain ihmisen hyvien ja pahojen tekojen summa: ihmisen teot ja hänen käyttäytymisensä ovat hänen kokonaispersoonallisuutensa hedelmiä. Tässä, että Jeesus opetti eettisyyden vaatimusten ulottuvan myös ihmisen sisimpiin vaikuttimiin, vaikutti se tärkeä motiivi, että ihmiset ymmärtäisivät, ettei kukaan voi omiin voimiinsa turvaten täyttää moraalilain vaatimuksia. Kaikki ovat luonnostaan synnin vallassa eivätkä omiin, Jumalasta ja hänen valtakunnastaan irrallisiin mahdollisuuksiinsa turvaten kykene millään elämään eettisesti hyvää elämää. Siksi pitää kokonaan luopua yrittämisestä kelvata Jumalalle. Tämä oli asia, jota hänen lähimmät oppilaansakaan eivät oikein pystyneet käsittämään.

Jeesus sanoi kerran oppilailleen, että vaikeampi on kamelin mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Oppilaat olivat tästä aivan hämmennyksissään ja kysyivät häneltä, että voiko sitten kukaan pelastua. Jeesus vastasi heille: "Mikä on ihmisille mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista."