Juuri menneenä maanantaina 13.10.2025 jKr. vihdoin ja viimein koitti päivä, jona kolmannen sektorin vantaalaisen yhdistyksen, josta käytän nimitystä yhdistykseni, Pähkinärinteestä uuteen paikkaan Martinlaaksoon siirtynyt toimipiste eli uusi Myöhätuuli, osoitteessa Laajaniityntie 3, aukesi. Olin jo etukäteen piristynyt asiasta.
Alun perin sen olisi pitänyt aukaista ovensa jo viikkoa aiemmin, ja siitä oli jo ehditty julkistaa virallinen tieto, kun lopulta jouduttiin peruuttamaan asiassa, kun kaikkea tarpeellista asiaa ei ollutkaan vielä tehty aukaisun mahdollistamiseksi. Se oli tylsää.
Suoritettuani kotonani muut aamutoimet, söin aikaisemmin kaupasta ostamani pakastevalmisruoan lämmitettyäni sen ensin. Sen jälkeen pesin hampaani. Ja tämän jälkeen kotitaloni takaovesta ulos.
Menin lähistöllä asuvan ystäväni Liisan kanssa yhdellä bussilla perille. Tämä vaati kävelemistä ensin kotitanhuvieni Pähkinärinteen eteläpuolella kulkevalle Rajatorpantielle, jolla kulkee harvakseltaan – verrattuna runkolinjojen busseihin – bussi 335. Bussi kierteli ja kaarteli melkoisen paljon, mutta sillä pääsi perille periaatteessa kohtuullisessa ajassa kuitenkin. Jäimme bussista pois Martinlaakson asemalla.
Toisen myöskin lähistöllä asuvan kävijämme herra J:n olin luullut myös astuvan kanssamme samaan bussiin, mutta hän oli lähtenyt jo edeltä.
Joskus puoli kahdentoista jälkeen saavuimme perille ja astuimme maantasalta lähtevästä oviaukosta sisään. Paikalla oli jo runsaasti väkeä. Päivän aikana paikalle tuli uusia, martinlaaksolaisia, kävijöitäkin. Niin se kehitys kehittyy.
Odotettavissa on, että Pähkinärinteessä asuvista kävijoistämme monet eivät jatka hirveän intoisasti käymistä Myöhätuulen uusissa tiloissa, koska matkansa on entiseen verrattuna melko pitkä.
Paikalla olivat myös työntekijöistämme nimimerkki Vesa-Matti Lauri – minun keksimäni nimitys; Lauri on oikeasti hänen etunimensä –, toiminnanjohtajamme Anne, Myöhätuulen järjestötyöntekijä Terhi, Myöhätuulen uusi järjestöapulainen Pentti ja wanha kunnon Myöhätuulen järjestöapulainen Raino, jolla päättyvät kohta piakkoin työt.
Olin unohtaa työkokeilussa aloittaneen toisen Annen, jolle olin unohtanut esittäytyä. Olin vain tuolloin miettinyt, että onko tämä uuden näköinen ihminen työntekijä. Myöhemmin kävi ilmi, että hän sellainen on. Ja vielä myöhemmin, kun istuin lähempänä ruoka- ja oleskelupöytäistön kauimmaista päätä, lähempänä häntä oleva joukko kävijöitämme kävi uuden Annen kanssa hänen työntekijästatuksestaan keskustelua.
Maanantaina tarjottiin väelle ilmaiseksi kahvia, teetä tai yrttiä, pullaa ja konvehteja. Niin, ja vielä eräänlaista sipsipuolta. Ilmaisuus johtui varmaan siitä, että oltiin nyt ensimmäistä päivää uusissa tiloissa.
Itse nautin päivän aikana yhden kahvin kauramaidolla – upea vatsani ei ole vuosiin enää kestänyt lehmänmaitoa –, yhden kuumahkon hibiskusyrttijuoman ja kaksi erilaista konvehtia sekä kotoani mukaani ottamani banaanin.
Hirvittävän siistin ja modernin näköinen mikroaaltouuni sijaitsi tarjoilupöydällä. Myöskin oli kertakäyttöisiä kuppeja, lautasia ja lusikoita. Lisäksi meillä ilmeisesti on käytössä jokunen jääkaappikin jossain.
Odotettavissa on, että myöhemmin saamme taloon myös sämpylän tekijän sekä maksupäätteen, mutta saapumisestaan ei ole nyt vielä mitään tietoa.
Tiedossamme on sen sijaan, että kaupunki hoitaa meille siivouspalvelut. Ei tarvitse palkata omaa siivoojaa eli siistijää. Silti roskat pitää viedä päivän lopuksi, kuten entisessäkin paikassa.
Tilaa on uudessa Myöhätuulessa silminkantamattomiin. Entinen Myöhätuuli oli sijainnut mukavalla paikalla lähellä luontoa, ja se oli varsin kodinomainen. Mutta se oli ikävä kyllä tiloiltaan myös hyvin pieni. Eikä niin hyvien kulkuyhteyksien varrella kuin uusi nyt. Tarkoitus olisi, että isommissa tiloissa voitaisiin järjestää laajemmin erilaista ryhmätoimintaa.
Uusissa tiloissa myöskin istuinpaikkoja vaikutti olevan tarpeeksi. Molemmin puolin tiloja olivat suurten ikkunoiden verhot auki, joten myöskin auringonvaloa saatiin sisälle jonkin verran.
Ravinnonsaanti on tosin aikaisempaa heikommalla tolalla, kun meillä ei ole eikä tule olemaankaan huokeaa, eikä edes kalliimpaa, lounastarjoilua. Tässä suhteessa yhdistykseni kaksi toimipistettä ovat nyt sitten jatkossa epätasa-arvoisia.
Onneksi sentään on ollut puhetta, että hallituksen kokoukset pidettäisiin tästä eteenpäin joka toisella kerralla Myöhätuulessa. On ollut jossain määrin rasittavaa, kun on joutunut menemään Simonkylään joka ikinen kerta.
Uuden Myöhätuulen valmistuskeittiö on tällä hetkellä noin kärpäsenpaskan kokoinen. Siis jos on kyse todella isokokoisesta kärpäsestä. On toki mahdollista, että se jossain vaiheessa laajennetaan fyysisesti, mutta mitään todella kattavaa palvelua me emme varmaankaan tule keittiöstämme saamaan tulevaisuudessa, koskaan.
Etuovi pidettiin lukossa. Joku kävi aina avaamassa, kun joku kävijöistämme, tai työntekijöistämme, tuli rynkyttämään ovea. Ikkunasta toki saattoi myös nähdä tulijan, jos silmät olivat siihen suuntaan. Vasta myöhemmin tullaan saamaan ovikellon toiminta kuntoon.
Sosiaalista elämää tuli harrastettua nyt enemmänkin, pitkästä aikaa, Myöhätuulessa. Myöskin suunniteltiin lisää tulevaa toimintaa.
Myöhemmin iltapäivällä paikalle ilmaantui vielä joukko iloisen näköisiä ihmisiä tutustumaan. En tiedä, mistä olivat. Terhi joutui aika paljon hoitamaan asioita, nämäkin.
Löysin ennen poislähtöäni myös vessan. Niitä on ilmeisesti tiloissa enemmänkin.
Myöhemmin rupean jälleen vetämään kävelylenkkiryhmää. Kuluvan viikon keskiviikkona tullen pitämään normaalin levyraadin.
Takaisin Pähkinärinteeseen ajoin jälleen Liisa seuranani. Käytimme tällä kertaa kahta bussia: busseja 520 ja 300.
Pähkinärinteen ja uuden Myöhätuulen välillä matkustaessa pääsee yhdellä liikennevälineellä alkupisteestä päätepisteeseen vain käyttämällä bussia 335. Muut vaihtoehdot sisältävät kaikki kaksi eri liikennevälinettä. Martinlaaksosta Myyrmäkeen ja kääntäen kulkee useita busseja.
Myöhätuulen uusien tilojen läheisyydessä kaksi kerrosta ylöspäin samassa rakennuksessa sijaitsee kannaltani kätevästi Martinlaakson kirjasto. Olin tilannut sinne erään romaanin viime viikon maanantaiksi, jolloin alun perin paikan olisi pitänyt avata ovensa. Koska jo tiistaina oli viimeinen päivä hakea se, kävin maanantaina siellä palauttamassa edellisen lainassa olleen kirjan ja lainaamassa uuden. Eräs ystäväni nimeltä Jaana auttoi vaadittavassa logistiikassa heittämällä minut ystävällisesti sinne autollaan ja takaisin kotitanhuvilleni. Mukana oli niin ikään ikään kuin sosiaalisena tukena myös em. ystäväni Liisa. Häntäkään ei varmaan haitannut se, että näki, millainen kirjasto on ja missä se sijaitsee.
Kirjastokortissani oli laminaatio alkanut rönsyillä jo aikaa sitten. Onnistuin kysymään palvelualttiilta kirjastonhoitajalta asiasta. Sain tietää, että he voivat hoitaa minulle uuden kortin ja että palvelu maksaa kolmen euron verran.
Meillä eli Myöhätuulen kävijöillä ja hiukan Lauhatuulenkin kävijöillä on muuten ollut melko kauhea vuosi.
Vuoden alussa jouduttiin lomauttamaan suurin osa työntekijöistämme. Toimipisteet olivat tänä aikana rajallisesti auki, ja pitkälti vapaaehtoistyöntekijöiden pyörittämiä.
Myöhemmin päästiin taas kunnolla aukaisemaan. Mutta jouduttiin sitten vielä antamaan potkut Myöhätuulen toiminnanohjaajalle tuotannollistaloudellisista syistä. Hän oli ollut erinomainen työntekijä, mutta jos emme olisi antaneet hänelle potkuja olisimme käytännössä joutuneet ajamaan toimintamme melko lailla alas. Ja sellaisesta tärkeimmät rahoittajamme, elikkä Sosiaali- ja terveysministeriön Stea sekä Vantaan kaupunki, eivät pitäisi. Rahoitus olisi mennyt alta.
Toukokuun puolivälin jälkeen vanha Myöhätuuli, joka oli sijainnut samassa paikassa vuodesta 2001 saakka, tietääkseni, jouduttiin sulkemaan. Asian taustalla on se, että jokunen vuosi aikaisemmin talon, jossa Myöhätuulen tilat sijaitsivat, ympärille oli tehty salaojaremontti, jonka olisi pitänyt parantaa sisäilmaa.
Myöhätuulelle se näytti tehneen kuitenkin sen, että sisäilma huononi sen sijaan että olisi parantunut.
Lopulta toimisto oli siirretty etusivuhuoneesta eteistilaan. Ja eteistila yleistilan etuosaan, ja wanhasta toimistosta tehtiin varasto. Työntekijät kokivat sen verran pahasti oireita.
Sulkeminen juuri toukokuun puolessa välissä johtui taloyhtiön päätöksestä tehdä jotain hiukan enemmän ongelmalle.
Myöhemmin on käynyt ilmi, että sisäilmaongelmat eivät olleetkaan johtuneet homeesta, vaan kyse oli siitä, että kosteus oli jotenkin reagoinut liiman kanssa.
Eli jouduimme elämään ilman Myöhätuulta noin viiden kuukauden ajan, koska taloyhtiön remontin valmistuminen pitkittyi melko pahasti. Tämä vuosi oli aiheuttanut minulle ainakin pienen syöksykierteen voinnissa. Luulen sen kuitenkin olevan nyt paranemaan päin.
Väliajalla toki yritettiin pitää lippua korkealla eri tavoin. Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon Vantaan Hämeenkylän seurakunnan Pähkinärinteessä pitämä Café Pähkinä oli ystävällisesti antanut meidän pitää Myöhätuulen kuukausikahveja, joilla tiedotetaan ja keskustellaan yhdistyksen asioista, tiloissaan. Myöskin saimme pitää lafkan takahuoneessa lautapelikerhoa kerran viikossa.
Tänä vuonna olin käynyt tämän seurakunnan tiloissa enemmän kuin 24 edellisen vuoden aikana, voin sanoa yhtään liioittelematta. Tosin kävin siellä silloin tällöin ihan muutenkin. Ihmiset olivat mukavia ja keittiön tarjoomukset suurin piirtein yhtä halpoja kuin yhdistyksenikin toimipisteissä.
Vantaan kaupungilla on ollut sellainen suunnitelma, josta käytän nimitystä synergian silta. Kyse on siis siitä, että kaupunki haluaa, että samoissa tiloissa tai samassa talossa olisi useita toimijoita, jotka voisivat saada yhteisestä sijainnistaan synergiaetuja. Itäpuoli eli Lauhatuuli onkin jo pitempään sijainnut sellaisessa paikassa. Nyt oli Myöhätuulen vuoro. Kaupunki oli ilmoittanut, että mitään muuta tilaa ei ole meille saatavilla kuin tämä Martinlaakson paikka. Kaupunki lopettaa vuokran maksamisen Myöhätuulen vanhoista tiloista ilmeisesti kuluvan vuoden 2025 lopussa.
Näillä mennään eteenpäin.
...Olen jo jonkin aikaa itse harjoitellut Helsingin seudun liikenteen kuukausilippujen käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti