maanantai 10. kesäkuuta 2019

Prologi

It was the dawn of the third age of mankind – ten years after the Earth-Minbari War.

The Babylon Project was a dream, given form. Its goal: to prevent another war, by creating a place where humans and aliens can work out their differences peacefully. It's a port of call – home away from home – for diplomats, hustlers, entrepreneurs, and wanderers.

Humans and aliens, wrapped in two million, five hundred thousand tons of spinning metal . . . all alone in the night.

It can be a dangerous place, but it's our last best hope for peace.

This is the story of the last of the Babylon stations. The year is 2258. The name of the place is Babylon 5.
 
Ylläoleva teksti on rakastamani suorastaan klassisen eeppisen scifisarjan Babylon 5:n ensimmäisen tuotantokauden alkuteksteistä.

Puolitoista kuukautta tämän blogimerkinnän julkaisemisen jälkeen alkaa täällä julkaistua runoja.

I PS. Nk. pääblogissani julkaisemiani runoja pääset lukemaan tämän linkin kautta. Ja julkaisen luultavasti niitä siellä aika ajoin vielä elokuun jälkeenkin.

...
II PS. 24.3.2020: En tänä päivänä julkaise runojani enää nk. pääblogissani. Todennäköisesti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti