perjantai 13. joulukuuta 2019

Runoni: Avaruuden asema

Kammottavan sodan tulos olit
Sodan, jossa
yksi lajeista melkein
tuhon omaksi joutui,
vain vuoksi
kanssakäymistä koskevan
väärinkäsityksen

Toinen lajeista kaikki taistelunsa
hävinnyt oli,
kunnes lopulta,
pitkän ajan jälkeen,
kotiaurinkokuntansa näiden
sodan jyskeen kohtasi
avaruuden äänettömyydessä

Viime hetkellä,
kuitenkin,
lopullinen tuho
vältetty oli

Ehkäisemiseksi
vastaavanlaisten
tapausten
puolueettomalle
vyöhykkeelle
avaruusasema
perustaa päätettiin
Sinne lajit
suurlähettiläänsä
lähettäisivät

Päätettiin, että aseman
sotilaskuvernöörinä
ihmislajin edustaja
toimisi

Rakennettiin asema
Se tuhoutui
Kehnosti myös asemille
2, 3 ja 4
kävi

Numero viisi valmiiksi
saatiin
Se ehjänä ja paikallaan pysyi

Suurlähettiläät
tiloihinsa asettuivat
Aluksi kaikki oikein hyvin
menikin ja sujuikin

Mutta Pimeys avaruuteen palasi
Voivansa toimia
huomaamatta
toivoi
Juonia
omien päämääriensä
eteen
punoi

Alkoi meno mennä hirveäksi
Erään lajin toinen
orjuutti

Kuoli Maan presidentti
onnettomuuden uhrina,
tai niin luultiin

Maa uuden presidentin sai,
joka vallan
omiin käsiinsä
kahmi
Myös Aseman
otteessaan pitää
halusi

Sotilaskuvernööri
ja muut Asemalla
omaa asemaansa pohtimaan joutuivat
Noudattaako pyhän sotilasvalansa
velvoitteita ja uskollisena pysyä
Maan hallinnolle, jota diktatorinen
lurjus otteessaan piteli
Vaiko kapinoida
Tehdä pesäero
siihen, mitä oli kunniallisena
pitänyt

Samaan aikaan pelikentällä
oli Jättiläisten aika
Hyvin vanhojen,
kauhean edistyneiden,
joihin verrattuina me
kuin paviaaneja olemme

Oikeusvaltio, demokratia ja sananvapaus,
sotilasvalan velvoitusten ohella,
myös hienoja asioita olivat
Mitä heidän,
Asemalla olijoiden,
nyt tehtävä olisi?

Kirjoitin tämän runoni ihan omasta aloitteestani, koska syvähenkisyys ja oikeat arvot. Runo liittyy erääseen rakastamaani tv-sarjaan. Pähkäilin hitaasti runoni kanssa, ja lopulta 10.12.2019 sain sen veistettyä valmiiksi.

2 kommenttia: