sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Proosarunoni: Syksyn ilo piiskaa

Tuoksu hyökyy päälleni miellyttävästi. Se on parempi juuri tähän aikaan, ennen loskan ja rännän saapumista. Tuoksu saattaa hävitä kokonaan.

On maailman ihaninta, kun ihmisiä kulkee kylällä niin vähän. Monet kulkijoista pää painuksissa. Minua ei haittaa. Kuljen edestakaisin kurjasta talorähjästäni pois ja takaisin.

Kävin varsin myöhään mökillä. Oli kylmä. Veljentyttäreni leikki ulkona niin kovin vähän. Koira karkasi, ja GPS-kaulapantajutusta oli virta loppunut. Onneni oli suuri, kun koira oli löytynyt. Harvemmin sitä on niin helpottunut.

Marras- ja joulukuu tullevat olemaan sikäli kaameita, että on kylmää, märkää ja loskaista, mutta ei koskaan valoisaa, koska lumi puuttuu.

Pitää laittaa heijastimet takkihin.

Kirjoitin tämän proosarunoni 9.10.2019. Runoryhmän tehtävänannossa oli sanottu, että pitää kirjoittaa teksti syksystä aistien ja tunteitten kautta.

1 kommentti:

  1. Marraskuu olikin synkkä, tosin loskaton, mutta märkä, sateinen, harmaa loputon.

    VastaaPoista