Lihapuku mainittu

Mieleeni tuli sellainen jokin aika sitten, että minun tulee hyväksyä tämä "lihapuku", joka on oikeastaan sama asia kuin minä.

Lihapuku-termin – englanniksi "meat suit"  – olen napannut yhdysvaltalaisesta Kanadassa tuotannollistaloudellisista syistä kuvatusta fantasiajännityssarjasta Supernatural, jossa muistaakseni ihmisten kehoja valtaavat pahat henget nimittivät kehoja lihapuvuiksi.

Jos joku ei tiedä, niin Supernaturalissa (viite 1 ja viite 2) pääosassa ovat kaksi veljestä, Sam ja Dean Winchester, jotka ovat perineet isältään ammatin, joka on öttiäistentappaja. Kyse on siis yliluonnollisista sun muista ihmisten eloa uhkaavista olioista. Alun perin sarjassa lähinnä keskityttiin pahojen henkien ja aaveiden ja sellaisten "normaalien" uhkien torjuntaan. Aikaa myöten Supernatural muuttui jossain määrin teologisluonteiseksi, kun pojat tekivät huomion, että enkeleitä on olemassa, ja Jumalakin. Sarja muuttui aikaa myöten vieläpä varsin eeppiseksi, ellei enemmänkin. Ja lopulta oli kaikki jo keksitty, ja käytetty.

Sarjan viimeisissä jaksoissa Sam ja Dean eivät olleet enää poikasia.

Yksi lempimusiikkikappaleistani on Kansas-yhtyeen Carry on Wayward Son, joka toimi Supernaturalin epävirallisena tunnusmusiikkina.

Repetivs pater stvdiorvm est

Repetivs pater stvdiorvm est. Tämä sana on suomeksi: Repetius on opintojen isä. Kyseessä on oma väännökseni wanhasta latinankielisestä sanonnasta repetitio mater stvdiorvm est, joka tarkoittaa suomeksi: kertaus on opintojen äiti.

Huomaa, että sana repetitio on latinan kielessä feminiini, kun taas Repetius on maskuliini.

Kutsuin Repetiukseksi erästä vanhempaa miestä. Tämä oli ruvennut muinaisina aikoina käymään vantaalaisen yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä muutettuaan paikalliseen senioritaloon. Ennen tätä hän oli vain soitellut puhelimella yhdistykseni toimipisteisiin. Minäkin olin saattanut tuolloin välillä vastailla hänelle.

Repetius oli jopa minuakin heikommin koulutettu mutta joka tapauksessa varsin lukenut ja älykäs mies. Hänen kanssaan oli siksi hienoa keskustella välillä.

Tapasin aina yrittää piristää häntä hauskuuttamalla. Tämä johtui siitä, että Repetiuksella oli maailman synkin maailmankatsomus. Hän sattui olemaan myös ateisti, mutta synkkyys hänen maailmankatsomuksessaan näkyi siinä, kuinka hän ymmärsi maailman kehityksen.

Repetiuksen mielestä maailmankaikkeus oli alkanut alkuräjähdyksestä. Maailmankaikkeus laajeni hirvittävää vauhtia, ja siihen syntyi ennen pitkää aine ja lopulta syttyi aurinkoja ja osa näistä päätti myöhemmin elämänsä supernovaräjähdyksissä, jolloin avaruuteen levisi uusia, raskaampia alkuaineita. Syntyi planeettoja, ja elämää ja eläviä olentoja, ja nämä elivät elämänsä ja kuolivat, kukin vuorollaan. Maailmankaikkeus kuitenkin laajeni yhä lisää. Lopulta laajeneminen kuitenkin ennen pitkää pysähtyi ja kaikkeus alkoi supistua. Ennen pitkää maailmankaikkeus oli jälleen supistunut yhteen mitättömään pisteeseen, ja seuraavaksi tapahtui uudestaan alkuräjähdys. Ja aivan kaikki tapahtui täsmälleen samalla tavoin kuin edellisellä "kierroksella". Ja tämä oli hänestä aivan kaameaa.

Repetius myöskin puhui jatkuvasti hieman masentuneen ihmisen tapaan. Olin ajatellut, että hänen pitäisi ollessaan joskus tulevaisuudessa lopulta kuolemassa luovuttaa viestikapula minulle, koska minä olen häntä jonkin verran nuorempi.

Hän lisäksi puhui paikallisessa toimipisteessä kaikista kielletyistä, tai rajoitetuista, puheenaiheista, jotka olivat: uskonto, politiikka ja seksi. Nämä ovat usein tulenarkoja aiheita herkille ihmisille. Yritin aina hieman toppuutella Repetiusta hänen ruvetessaan tällä lailla "hillumaan".

Repetiuksella ei ollut paheita. Yritin tosin saada hänet omaksumaan edes suklaan paheekseen, mutta epäonnistuin hankkeessani pahasti. Paheiden harjoittamisen sijaan hän kuljetti rintataskussaan näkkileipää, jota hän aina välillä sitten jyrsi, ja lopputuloksena oli murusia pitkin toimipistettä.

Repetius ei nimittänyt itseään anarkistiksi, mutta sellainen hän oli. Hän nimittäin vastusti ihmisten kaikkea poliittista ja uskonnollista valtaa toisten yli.

Hän taisi myöskin olla kasvissyöjä, tai itse asiassa jopati vegaani.

Repetiuksella alkoi ennen pitkää olla fyysisiä rajoitteita. Hän oli jo ennen sitä ollut hyvin kumarassa kunnossa. Olin aikoinaan sanonut hänelle osittain vitsillä, että hänen pitäisi riippua käsillään jostain oksasta. Hän joutui lopulta turvautumaan rollaattoriin päästäkseen liikkumaan yhtään pitemmälle. Hän myöskin kulkuvaikeuksiensa vuoksi lopetti käymisen yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä.

Eräs tuntemani miespuolinen kirjailija, joka tunsi Repetiuksen, oli tämän hyvä kaveri ollut pitkän aikaa. Hän oli lopulta huolestunut, kun ei ollut saanut puhelimitse hyvään aikaan yhteyttä ystäväänsä.

Lopulta hän meni käymään paikan päällä. Hän sai ongittua henkilökunnalta, joka taisi tuntea hänet pitemmältä ajalta, tiedon, että Repetius oli kuollut kaksi viikkoa takaperin eli joulukuun alussa.

Tämä kirjailija on viime ajat asunut vaimonsa kanssa Hämeenlinnassa, joten matkaa tänne Vantaalle hänellä oli. Voin kertoa, että vasta pari vuotta aikaisemmin kirjailija vaimoineen oli muuttanut tuonne Tampereelta. Joskus paljon aikaisemmin hän oli asunut Vantaalla, ja silloin minä olin itsekin tutustunut häneen.

Repetius muuten tapasi haluta halailla niin naisia kuin miehiä. Tämä kirjailija on kertonut minulle, että – vaikka Repetius ei ollutkaan homoseksuaali – niin tämän ansiosta hän oli aikoinaan päässyt eroon homofobiastaan.

"Paiseet" on mun aatteet

Siteeraan Duodecimin Terveyskirjaston tiivistelmää paiseita käsittelevässä artikkelissa:

Paiseella tarkoitetaan missä tahansa kehon osassa esiintyvää bakteeritulehduksen synnyttämää pesäkettä, joka käsittää märkää täynnä olevan ontelon. Märkä on vihertävää eritettä, joka sisältää kuollutta kudosta ja valkosoluja sekä bakteereita.

Jokin aika sitten oli kaksi kaveriani tullut luokseni viettämään iltaa erityisen koulutustilaisuuden merkeissä. Monta päivää sen jälkeen toinen heistä palasi asiaan viitaten siihen, että olin sanonut, että voisin itse leikata paiseita pois. Hän kysyi, että onko tuttavapiirissäni joku lääkäriksi itseään väittävä, kun moinen oli juontunut mieleeni.

Kerroin hänelle, että se oli tullut mieleen siitä, että olen katsellut nk. paiseohjelmia jo vuosien ajan, joten kystien ja lipoomien poistaminen on muodollisesti tuttua jo. Kerroin hänelle myös, että itse en tunne ketään lääkäriä, mutta kyseisen koulutustilaisuutemme kolmannen osallistujan sukulainen on valmistumassa sellaiseksi.

Kyseiset nk. paiseohjelmat ovat tulleet ja tulevat edelleen TLC-televisiokanavalta.

Ihmettelen kyllä sitä, että hänen täytyi tuollaisia kysellä, sillä olin luullut hänen kyllä kykenevän muistamaan, että olen katsellut paiseohjelmia päivin öin varsin pitkän ajan kuluessa. 

"Paise" on toki jossain määrin väärä sana kuvaamaan aihepiiriä. Paljon suuremmassa määrin näissä ohjelmissa lääkärit ovat poistaneet kystia ja lipoomia eli rasvapatteja. Näiden poistamisesta vuosien ajan näitä ohjelmia tiiviisti seuranneena luulen jotain jo ymmärtäväni. Mutta jos kasvain osoittautuisikin yllättäen joksikin muuksi, niin sitten olisin mahdollisesti pulassa. Ja potilaanikin. Enkä sitä paitsi mitä luultavimmin osaisi ommella kirurginveitsellä aikaansaamaani haavaa kauniisti kiinni.

Paljon muunkinlaisia iho-ongelmia on näissä ohjelmissa käsitelty. Kuten steatokystoomia, kyhmykutkaa ja psoriasista. Ja märkäistä hikirauhastulehdusta, jonka latinankielinen tieteellinen nimi hidradenitis svppvrativa miellyttää minua huolimatta sairauden tietystä kammottavuudesta.

Ohjelmien nimien suomennokset vain ovat pitkälti noudattaneet samaa kaavaa: Tohtori paise, Paiseklinikka, Tohtori jalkapaise.

Ensimmäinen näistä ohjelmista, jota olin alkanut seuraamaan, oli ollut Tohtori paise, joka alkukielellä englanniksi kuuluu Dr Pimple Popper. Sana "pimple" siis viittaa nimessä lähinnä finniin, joten sekään ei ole kovin kuvaava, mutta se on kyseisen ihotautikirurgin Sandra Leen lempinimi ammatinharjoittajana.

Kerroin vastausviestissäni kyseisellä kaverilleni, että 1990-luvulla olin viimeksi tuntenut henkilökohtaisesti jonkun lääkärin.

Innostuin "paise"-aiheesta niin, että sanoin kolmannelle koulutustilaisuuden osallistujalle, – hänen nimensä on Liisa – joka on myöskin suuri "paiseiden" ystävä, että me voisimme ottaa messiin erään sukulaiseni ja ruveta yhdessä kansanlääkitsijöiksi. Ja hän itse on koulutukseltaan lähihoitaja, joten meillä olisi lievää koulutuspohjaa mukana. Poistaisimme siis lähes pelkästään kystia ja lipoomia. Haavojen kiinniompelun lisäksi suuri ongelma tulisi kyllä olemaan se, että mihin me voisimme lähettää näytteet poistamistamme kasvaimista tutkittavaksi. 

Kyseinen sukulainen, kun hän oli kerran useita vuosia sitten tullut kesäaikaan olemaan minun ja veljien mökillä, oli kanssani valistanut muita läsnäolijoita "paiseiden" oikeaoppisesta poistamisesta. Se oli hienoa!

Liisa ehdotti vähän myöhemmin, että voidaan ottaa "firmaamme" mukaan tämä hänen valmistuva lääkärisukulaisensa. Ja koska tämä on harrastanut karatea, niin sanoin, että lääkärikumppanimme kykenisi hoitamaan tilanteen, jos joku potilas ryhtyisi joskus hankalaksi.

"Lääkäritakki ja karatevyö", hän myös sanoi. Lääkäri, jos olisi mukana, voisi toki auttaa estämään hoitovirhekanteluita. Lisäksi se auttaisi potilaita.

Minähän en tosiasiassa osaisi varsinkaan väistellä sopivasti hermoja ja isompia verisuonia. En haluaisi aiheuttaa turhia tuntoaistin häiriöitä enkä kuolemia. 

Olin ajatellut, että lääkärimme ei edes lähtisi mukaan firmaamme. Joutuisimme täten mainostamaan firmaamme ja esittelemään sen viihdepalveluna.

Mutta kaverini oli päässyt vielä puheisiin sukulaisensa kanssa. Tämä oli kertonut hänelle, että paiseet sinänsä inhottavat mutta ihotautikirurgia voisi siitä huolimatta kiinnostaa.

Aiheeseen jotenkin liittyen, olen myöskin pitänyt Television potilastapauskertomukset -nimistä blogia. Valitettavasti en ole yli vuoteen saanut julkaistua siellä mitään. Milloin saisin ryhdistäydyttyä asiassa!!?

Kaikki on mustaa, saatana (muun muassa)

Ruusut ovat punaisia, neilikat ovat sinisiä, kaikki on mustaa, saatana.

Olin tuolloin käymässä Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon paikallisessa kerhotilassa, joka oli tänä vuonna 2025 ehtinyt tulla minulle erityisen tutuksi sattuneista syistä. Olin käynyt tämmöisessä toki monta kertaa jo aikaisemminkin, mutta varsin harvakseltaan.

Muun toiminnan ohella paikassa pidetään seinillä eri taiteilijoiden teoksia, yleensä noin kuukauden ajan. Kun tuolla tuolloin kävin, niin siellä oli minulle tutun taiteilijan taiteilijatapaaminen.

Paikalle oli saapunut myös entinen yhteistyökumppanini, ja voin kertoa joutuneeni olemaan mukana siinä porukassa, joka oli taloudellistuotannollisista syistä joutunut antamaan hänelle taannoin potkut. Yhteistyökumppanini oli ollut loistava työntekijä, joten potkuissa ei ollut todellakaan kyse työn jäljestä, vaan me olimme pakkoraossa. Kuitenkin koin silloin menettäneeni oikeamielisyyteni. Vertaus on huono, mutta olen tavannut verrata itsekseni toimintaani tässä tapauksessa siihen, että luterilainen pastori Dietrich Bonhoeffer (1906-1945 jJs.) koki aikoinaan menettäneensä oikeamielisyytensä – joutuessaan asettumaan valtiovaltaa vastaan. Bonhoefferin tapauksessa henkinen järkyttyneisyys johtui siitä, että Saksassa kirkot olivat pitemmän aikaa joutuneet toimimaan valtionviraston asemassa. Mutta se ei ole nyt tärkeää. Vaikka pastori Bonhoefferin omaperäinen teologia on aiheuttanut minussa suurta innostusta.

Entinen yhteistyökumppanini on aikaa myöten toipunut potkuistaan aiheutuneesta pahimmasta järkytyksestään. Hän yrittää jatkaa elämäänsä, ja jonkinlaista onkin hänelle löytynyt sittemmin.

Jossain vaiheessa paikalle purjehti myös nuori naispastori – Suomen virallisen evankelisluterilaisen kirkon piireissä näistä käytetään nimitystä pappi, vaikka kyse on oikeastaan vain yliopistokoulutetuista teologeista ja saarnaajista. Käsittääkseni oikeat papit ovat suorastaan oma säätynsä ao. kirkkokunnissa, eli he toimivat rituaalisesti eräänlaisina välimiehinä – joissakin tällaisissa kirkoissa kuulemma voi olla naisiakin pappeina – seurakuntalaisten ja Jeesuksen ja Jumalan välillä.

Lausuin jossain vaiheessa sitten tuon ensimmäisessä kappaleessa siteeraamani runon nuoren naispastorin kuullen. Entinen yhteistyökumppanini sanoi tälle sitten, että olen entinen seurakuntanuori.

Tuo eräänlainen runonpätkä ei ole omaa tekoani, vaikka olenkin aikoinaan hieman kirjoitellut runoja. Putin kun vuoden 2022 helmikuun loppupuolella laajensi Venäjän Ukrainaa vastaan käymää sotaa, niin se kuihdutti varsin pitkälle minun runosuoneni.

PS. Kunnioittamaani Bonhoefferiin liittyen linkitän oheen kaksi blogimerkintää, joista ensimmäinen on omassa siteerausblogissani ja toinen on yhden nettituttuni kirjoittama merkintä:

Filosofi Žižekin mukaan kristinuskon viesti ei olekaan se, että meidän tulisi luottaa Jumalaan, vaan se, että Jumala luottaa meihin

Bonhoefferiakin kypsyttävää

500 tuntia lennetty X-Plane 12 -lentosimulaattorilla

Aikaisemmin tällä viikolla, olikohan kyseessä tiistain jälkeinen alkuyö, sain täyteen 500 tuntia kaupallisella X-Plane 12 -lentosimulaattorilla.

Koska oletin, että olin kuitenkin noin prosentin verran simulaattorin käyttöajasta käyttänyt muuhun kuin lentohärvelillä lentämiseen, päätin hankkia täydet 505 tuntia täyteen.

Eli nyt olen lentänyt lentosimulaattorillani täydet 500 tuntia yhteensä.

Tiedän X-Planesta olevan myös olemassa versio oikean fyysisen maailman lentäjien kouluttamista varten. Se oli käynyt minulle ilmi National Geographic -tv-kanavan ohjelmasta Lentoturmat hetki hetkeltä.

Kävin katsomassa sovelluksen hinnan. Se oli tuhat dollaria, ja olettaisin hinnan koskevan asennusta yhteen työasemaan.

"Epäkaupallinen" versioni on maksanut minulle huomattavan paljon vähemmän.

X-Plane on varsin mainio. Myöskin sen graafinen ilme on loistava tai vielä loistavampi, mikäli tietokoneessa riittää potkua. Lisäksi se vielä toimii Linux-(työpöytä)käyttöjärjestelmässäkin.

Vuoden 2021 tammikuussa olin ostanut tehokkaan PC-tietokoneen keskusyksikön yhden kaverini kehotuksesta, kun minulla sattui silloin olemaan hieman ylimääräistä varallisuutta. Hökötys maksoi ilman kuljetuskustannuksia hieman alle 900 euron verran. Siitä tuli pelitietokoneeni ydin. Kaverini lahjoitti minulle tuolloin näytön pelinautintoa varten. Annoin uudelle tietokoneelleni nimen  Monsteri sen ilmiselvän tehon, ja fyysisen koon, vuoksi.

Tai tiukasti ottaen keskusyksikkö ei ollut uusi, sillä kyseessä oli entinen yritystietokone, joka oli saanut uuden elämän myytynä edelleen tietokoneliikkeelle. Ja päädyttyään sitten minulle. Jotkut yritykset kun ovat harrastaneet tällaista, että käyttävät huipputehokkaita työasemia esim. kahden vuoden ajan, kunnes jälleen vaihtavat uusiin.

Olen tavannut käyttää ilmaisua kotilentosimulaattori. Termi viittaa siihen, että kyseisenlaista lentosimulaattoria ei luultavasti tai välttämättä käytetä oikeiden lentäjien koulutukseen vaan sitä käytetään yleensä kotitietokoneella.

Lentoharrastukseni kotilentosimulaattoreilla oli alkanut vuoden 2020 alkupuolella koronapandemiarajoitusten alkamisen vuoksi, kun ei ensin päässyt edes periaatteessa käymään lafkan, josta käytän nimitystä yhdistykseni, paikallisessa toimipisteessä, jossa itse olin tavannut viettää aikaa aika paljon. Samasta yhdistyksestä eräs kaverini nimeltä Hannu ryhtyi hommaan mukaan. Kokoonnuimme tuolloin aina silloin tällöin kotonani. Jonkin ajan päästä toinen kaverini, myöskin yhdistykseni väkeä, tuli hommaan mukaan. Myöhemmin homma kuitenkin alkoi hiipua, kun yhdistys oli taas avautunut, ja myöhemmin koronarajoitukset muutenkin vielä purettiin.

Jälkeenpäin ajatellen olisimme voineet keksiä jonkin halvemman harrastuksen, kuten Tetriksen pelaamisen. Tai edes Taistelun Wesnothista pelaamisen. Jälkimmäistä voi pelata hyvin myös yhdessä kaverin tai kavereiden kanssa. Siinä on omanlaisensa ja hyvin toimiva pelimekaniikka. Minulle olisi käynyt myös poliittisen simulaatiopelin NationStates pelaaminen yhdessä verkossa.

Jouduin ensi alkuun ostamaan itselleni ilotikun, jonka monet tuntevat vain englanninkieliseltä nimitykseltään joystick. Siis kyseessä tuli olla sellainen ilotikku, jossa on kierrettävä sauva sekä vipu kaasun säätämistä varten, eli lentoilotikku. Sauvaa kiertämällä voi siis korvata sivuperäsinpolkimet lentosimulaattorissa.

Paljon myöhemmin tulin ostaneeksi rakkineen, josta olen käyttänyt lyhyttä nimitystä kaasuvivustöhärpäke, joka ei kuvaa laitteen ominaisuuksia kovin kattavasti.

Olin tavannut vuodesta 2020 alkaen lennellä kahdella epäkaupallisella kotilentosimulaattorilla eli GeoFS:llä ja FlightGearillä. Jälkimmäinen näistä on enemmän oikea lentosimulaattori ja edellinen on selvästi "arcademaisempi". GeoFS:ssä ei kotipilotin ole mahdollista hallita ohjaamon asioita yhtä perusteellisesti kuin oikeammissa lentosimulaattoreissa. Myöskin vauriomallinnus on siinä kovin karkea.

GeoFS:ää olen käyttänyt enemmän rentoutumiseen ja FlightGeariä oikean lentotuntuman hakemiseen. GeoFS, joka pyörii internetselaimessa, on myös käytössä paikan, josta käytän nimitystä "yhdistykseni lännenpuoleinen toimipiste", asiakastietokoneessa. Tai no totta kai se on, kun sitä pääsee käyttämään yksinkertaisesti kirjoittamalla selaimen osoitepalkkiin internetosoitteen. Tai internetin hakukoneen kautta.

FlightGear oli ollut liian raskas ohjelmisto siinä pyöriäkseen siitä huolimatta, että se on selvästi kevyempi kuin kaupalliset lentosimulaattorit – tuo Laminar Researchin X-Plane ja Microsoftin FlightSimulator. Ei kykene toimimaan edes uusimmassa asiakastietokoneessa.

Vuonna 2023 yhdistykseni paikallisessa toimipisteessä oli ollut töissä järjestöapulaisena nainen, jonka onnistuin lyhyessä ajassa kouluttamaan lentämään GeoFS:llä. Tosin on todettava, että hän oli todellinen luonnonlahjakkuus. Hän opetti sitten myös yhdistykseni kävijöitä lentämisen jalossa taidossa. Valitettavasti byrokraattisten syiden vuoksi hän joutui myöhemmin lähtemään palveluksestamme. Hän oli palkkatukityöllistettynä nimittäin meillä, ja siihen aikaan rupeama sai kestää korkeintaan vuoden. Nykyään maksimiaika palkkatukityöllistetyllä on jopa vain kymmenen kuukautta. Ja viimeiset viikot työrupeaman kestosta koostuu ansaituista lomapäivistä.

Kiitokseksi koulutuksestani työntekijämme oli ostanut minulle juuri ennen loppulomalle lähtöään keraamisen minipienoismallin toisen maailmansodan aikaisesta yhdysvaltalaisesta Vought F4U Corsair -hävittäjästä. Säilytän sitä aarteenani.

Koska upea kaasuvivustohärpäkkeeni toimii hyvin ja perusteellisesti ainoastaan X-Planessa, lentelyni epäkaupallisilla lentosimulaattoreilla on vähentynyt sittemmin paljon.

Voin tässä mainita lyhyesti, että X-Planen versio 11:lla olin aloittanut X-Plane -"urani". Paljon myöhemmin vasta ostin sitten itselleni version 12.

Olen aina ollut kiinnostunut lentokoneista ja lentämisestä. Isäni oli ollut lentokonemekaanikko Finnairilla ennen kuin hänet pistettiin eläkeputkeen. Hän kuoli vuonna 2007.

Tunnen (mm.) suomalaisista sotalentäjistä kirjoittaneen ja edelleen kirjoittavan kirjailija Jukka Piipposen, jonka nettisivuja ylläpidän, ja myöskin arvostan suuresti Suomen ilmavoimien merkittävää panosta viime sodissamme.

Olen vuoden 2023 syyskuusta alkaen pitänyt blogia nimeltä Lentoblogi. Sen aihepiiri on lentäminen ja erityisesti virtuaalilentäminen, joka termi tarkoittaa kotilentosimulaattorilla lentämistä.

Oli ollut tarkoitus, että useampikin virtuaalilentämistä harrastavista kavereistani tulisi mukaan kirjoittamaan blogiini, mutta lopulta vain Piipponen on ehtinyt mukaan hommaan. Hän kirjoittaa siihen kuitenkin vain säännöllisen epäsäännöllisesti, koska hänellä on muutakin elämää. Kuten tietokirjailijan ammatti.

Torstaina 11.12.2025 jJs.Suomen aikaa klo 00.53 lentokoneeni pyörät olivat pysähtyneet Australian Darwinin lentokentän kiitotiellä, paikallista Pohjoisterritorion aikaa klo 8.23.

Pelien suoratoistopalvelun Steamin tilaston mukaan olin käyttänyt X-Plane 12- lentosimulaattoria 510 ja puolen tunnin ajan, joten uskon todella lentäneeni nyt sen 500 täyden tunnin ajan tällä.

Olin aloittanut Australian ympäryslentoni lentokentältä, joka sijaitsee hyvän matkaa kaakon suuntaan Darwinista. Darwinissa olin poikennut sitten. Tulin siihen tulokseen, että voisin tehdä – suhteellisen hitaalla – lentokoneella Beechcraft Baron 58:lla, joka oli toiminut jo pitemmän aikaa "vakiolentokoneenani", lentäen Australian ympäri.

BB 58 on alatasoinen sisäänvedettävillä laskutelineillä ja kahdella potkuriturbiinimoottorilla ja hyvin pienellä matkustamolla varustettu pienlentokone. Lensin sillä Darwinista vastapäivään koko Australian ympäri, ja yleensä lensin melko lähellä merta. Välillä tein pieniä poikkeamia reitilläni, mutta Tasmanian saarella en viitsinyt käydä, koska olin käväissyt siellä joskus aikaisemmin. Siis lentosimulaattorilla.

Saatoin lentää suuren osan matkasta 7000 jalan korkeudessa. Nopeuteni saattoi olla melko yleisesti noin 350 km/h. On se sentään vähän parempi nopeus kuin aikaisemmalla vakiolentokoneellani Cessna 172:lla.

Opin lentorupeamani aikana uudelleen pelkäämään pimeää, varsinkin Länsi-Australian osavaltiossa. Siellä ei ole isommin hyviä lentokenttiä.

Olin ennen rupeamaan ryhtymistäni heivannut perämiehen hittoon hytistä ja samoin kaiken mukana kuljetettavan rahdin, olivat nämä sitten tavaraa tai ihmisiä. Yleensä tankkasin polttoainetankit mahdollisimman täyteen löpöä, ja se olikin hiton järkevää.

On toisaalta ollut viimeksi kuluneina vuosina hieman virtuaalilentämistä hankaloittava tekijä, ettei minulla itselläni ole ollut lennonopettajaa.

Lentoblogini aihetunnisteista löytyy myös Australia. Tosin en ole tehnyt siellä selkoa läheskään koko tuosta älyttömän pitkästä lentorupeamastani.

Rooli (omassa) elämässä

Tärkeää on esittää roolinsa elämässä niin hyvin kuin taitaa.

PS.: 

Mieleeni muistui tähän ajatukseen liittyen lauselma, jota olin joskus käyttänyt sähköpostiviestieni allekirjoituksen yhteydessä: 

Honour and shame from no condition rise;
Act well your part, there all the honour lies.

Noin oli ilmeisesti lausunut Alexander Pope (1688-1744), joka oli ollut aikansa johtava englantilainen runoilija ja satiirikko. Ja ilmeisesti ylle laittamani oma lauselmani on vain mukaelma tuosta.

Kaikki lukijani eivät kuitenkaan osaa englantia, joten kerron, että lauselmassa siis annetaan ymmärtää, että kunnia ja häpeä eivät nouse olosuhteista, vaan kaikki kunnia ja arvo on siinä, jos omasta puolesta vain esittää osansa (elämässä) hyvin. Tämä suomennokseni on vapaa mutta asiallinen.

Olin aikoinani jopa pistänyt Popen lauselman lähdetiedot tarkemminkin talteen. Lauselma on peräisin täältä: "An Essay on Man" Epistle IV, 1733-34.

Uneni nestehukasta

Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:

Olin jossain hyvin julkisessa paikassa sisätiloissa. Samassa paikassa oli myös vanhempi pikkuveljeni Sami.

Joku tyyppi lausui siellä minun kuulteni jostain toisesta ihmisestä, että kyllä tämän ulkoisesta olemuksesta näkee, ettei tämä ole juonut tarpeeksi vettä.

Itsekin tunsin olevani nestehukkaa poteva. Yritin hörppiä vettä aina silloin tällöin, mutta minusta tuntui, ettei jano kuitenkaan talttunut.

Veljeni oli määrä ko. paikassa pidettävän tilaisuuden aluksi osana yhtyettä esittää kitaraa hyväksikäyttäen musiikkia puolen tunnin ajan, jonka jälkeen me molemmat pääsisimme lähtemään. Minut oli määrä heittää autokyydillä samalla kotiini.

Yleensä saatan yöaikaan juoda liikaa nesteitä liian vähäisen määrän sijaan. Viime yönä tosin todennäköisesti kärsin nestehukasta poikkeuksellisesti, mikä aiheutti sitten tällaisen heijastuman uneenkin.

Molemmat pikkuveljeni osaavat sekä soittaa kitaraa että laulaa ja he ovat molemmat olleet aikaisemmin osa eri musiikkiyhtyeitä.

Kenen kanssa mustajalkakissa kaveeraa

Mustajalkakissa (Felis nigripes) on Afrikan pienikokoisin kissaeläin. Se elää eteläisessä Afrikassa ja kaveeraa mustajalkaintiaanien kanssa.

Tonttujen suhde Googleen

Tontut ovat kuin tosielämän Google. Ne aina vakoilee.