Näin edellisenä yönä seuraavanlaista unta:
Olin ilmeisesti Italian armeijan sotilas. Jostain syystä minun ja tovereideni piti marssia natsi-Saksan alueelle antautuaksemme siellä. Oli vuoden 1945 alku. Käsitin historiasta, että natsi-Saksa tulee olemaan vielä jonkin aikaa olemassa, joten me joutuisimme kärsimään.
Marssimme eteenpäin. Jätin kiväärini maahan tien sivuun ja jatkoin eteenpäin. Ihmettelin hetken ajan, että olisiko minun pitänyt pitää kiväärini vielä vähän pitempään, mutta sitten yksi toisensa jälkeen sotilastoverini alkoivat myöskin jättää kivääreitään maahan. Matka jatkui. Mutta oli kuin saksalaiset sotilaat olisivat jättäneet meidät huomiotta, kun kuljimme hieman sivussa, ja heillä oli jotain muuta tärkeää tekemistä.
Ilmeisesti ainakin osa meistä onnistui sitten olemaan jättäytymättä natsien käsiin. Minä kuuluin heidän joukkoonsa. Mutta joku saksalainen siviilimies sitten jossain vaiheessa sanoi: "Sinä olet italialainen!" Minulle ei sitten kuitenkaan koitunut harmia.
Jotenkin tuntui ensin käsittämättömältä tällainen uni. Mistä se oikein tuli?! Mutta ennen pitkää mieleeni juontui sitten, että uneni saattaa liittyä äskettäiseen henkiseen ja hengelliseen kehitykseeni. Minä olin hylännyt ajatuksen Jeesuksesta Kristuksena ja antautunut täten "saksalaisille". Olin kuin apostoli Pietari, kun tuo saksalainen sanoi: "Sinä olet italialainen!"
PS. Italialla oli toisen maailmansodan aikana muuten maailman tehottomimmat maavoimat. Tämä johtui luullakseni suureksi osaksi siitä, että niissä päällystön ja tavallisten sotilaiden suhde oli varsin epäterve. Erwin Rommel oli lausunut italialaisista sotilaista, että nämä ovat kuin leijonia, joita johtavat aasit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti