Näin jokin aika sitten eli kuntavaalipäivää välittömästi edeltävänä yönä seuraavanlaista unta:
Olin yhdessä paikassa. Minun piti mennä äänestämään ja tekemään loppukoe lukion oppimäärän hankkimiseksi.
Olin myös ehdokkaana kuntavaaleissa, mutta en muistanut, olinko ehdokkaana Turussa vaiko Vantaalla. Sain yhteyden tahoon, joka osaisi kertoa minulle asiasta. Jäin odottamaan vastausta.
Vastausta odottaessa aikaa kului, ja pääsin viimeisten joukossa menemään sinne, minne piti mennä. Joukossa oli eräs entinen mukava koulutoverini peruskoulun ajoilta, joka oli jäänyt odottamaan minua. Mutta en ollut saanut vieläkään vastausta kysymykseeni. Sanoin joillekin ihmisille, että järki kyllä sanoo, että olin asettunut ehdokkaaksi Vantaalla enkä Turussa.
Menin ensimmäiseksi suorittamaan lukion oppimäärää. Pulpetilla edessäni oli iso nivaska papereita, joiden kysymyksiin minun olisi määrä vastata kahden päivän aikana.
Olin ihan pihalla. Kahteen otteeseen kysyin kahdelta eri naisopettajalta, että mitä tässä pitäisi tehdä. Mutta olin edelleen ihan pihalla.
Jossain vaiheessa ohi käveli yksi miesopettaja. Vinkkasin häntä luokseni, mutta hän sanoi hymyillen: "En tule."
Suutuin hänelle ja viskasin paperinivaskani hänen suuntaansa. Lähdin menemään.
Mietin, että pitäisi varmaan käydä äänestämässäkin. Jostain syystä kävelin rakennuskokonaisuudessa alaspäin portaita, ja mieleeni tuli, että pitäisikö kävellä niitä ylöspäin.
Koetilasta lähdettyäni olin alkanut jossain vaiheessa aprikoida, että onko tämä sittenkin unta, kun koepaperit olivat olleet melko epämääräistä lajia.
Olen aikoinaan kyllä suorittanut lukion oppimäärän, mutta sattuneista syistä oli jäänyt kirjoitukset käymättä. Tämä on jälkeenpäin risonut. Olen tavannut nähdä koulu-unia paljon.
Ne varmaankin symbolisoivat myös sitä, että elämäni tuntuu (tai on tuntunut) kuin jatkuvalta suorittamiselta.
Olin sanonut parille ihmiselle, että olisin voinut asettua ehdolle juuri menneissä kuntavaaleissa, mutta sitten olisi ollut vaarana, että pääsen läpi.
Turkuun minulla ei ole mitään siteitä.
Veikkaan uneni syntyyn vaikuttaneen kaiken muun lisäksi viimeviikkoisten humalassa lentämisieni (tärkeä koe!).
Ja veikkaan tuon tietyn kohdan syntyyn vaikuttaneen sen, että Alex Michaelidesin romaanissa Hiljainen potilas eräs hoitohenkilökunnan jäsenistä menee mielisairaalassa portaita alas löytääkseen ulko-oven, jotta pääsisi tupakalle.
...
PS. Ja minä kirjoitin Hiljaisesta potilaasta kirjaesittelynkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti