Olin tänään yhdistykseni hallituksen kokouksessa itä-Vantaalla. Kokous oli yllättävän lyhyt, ja loppukahvituksen jälkeen ehdin varsin hyvin tavanomaista aikaisempaan bussiin, jolla ajoin sitten kaukana kaupungin länsiosissa sijaitsevia kotitanhuviani kohti.
Minulle oli annettu mukaan jumppavälineitä oman Vantaan puoleni paikalliseen toimipisteeseen vietäväksi. Nämä ylimääräiset mutta kevyet kantamukseni olivat kaksi jumppamattoa sekä kaksi tai jotain venytettävää kumijotakin.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Jumppamatot oli sidottu kahdesta päästä, jotta ne pysyisivät kääröinä. Näiden siteiden takia minulle tuli kantamistani jumppamatoista elävästi mieleen muinaisten roomalaisten toimeenpanovallan symboli fasces (sanan yksikkö kuuluisi: fascis). Nimitys tarkoittaa vitsakimppua, ja korkeiden roomalaisten viranhaltijoiden edellä kulki isompi tai pienempi määrä lictoreita, jotka kantoivat kukin fascesia, joka symbolisoi valtion ja sen edustajien kykyä rankaista. Rooman kaupungin ulkopuolella fascesin sisäpuolella pidettiin yleensä kirvestä.
Fasces oli ilmeisesti ollut käytössä Roomassa jo varsin muinaisen kuningaskunnan aikana eli ennen noin vuotta 500 eJs. Sitä käytettiin edelleen tasavallan aikana, ja kuuluisan roomalaisen sotapäällikön, poliitikon ja kirjallisen tyylineron Gaivs Ivlivs Caesarin (100–44 eJs.) testamentissaan adoptoiman Gaivs Octavivs Thvrinvksen, jonka klaanimimi Octavivs muuttui adoptoitumisen myötä muotoon Octavianvs, kaapattua vallan itselleen Rooman valtakunnassa vuonna 27 eJs., fascesin käyttöä jatkettiin wanhaan tapaan.
Gaivs Octavianvs ei käyttänyt loppuelämänsä aika adoptionimeään juurikaan, sillä ottoisä Caesarin tultua murhatuksi hän alkoi käyttää isänsä nimeä ja aluksi ihan sen vuoksi, että sai sen avulla paremmin Caesarin legioonien sotilailta intoa palvella itseään sotilaallisissa yrityksissä.
Eikä siinä kaikki. Roomalaisten kansalliseen itseymmärrykseen oli iät ajat kuulunut, että kuningaskunta on paha, koska siinä valta on yhdellä toisin kuin roomalaisten itsensä perustamassa tasavallassa – kirjaimellisesti "julkista asiaa" tarkoittavassa valtiomuodossa nimeltä res pvblica – , jossa valta on monilla. Tästä syystä uusi "Caesar" ei voinut ruveta nimittämään itseään kuninkaaksi, vaan hän valheellisesti esitti, että vain hänen arvovaltansa – avctoritas – oli suurempi kuin muilla senaattoreilla mutta hänellä ei kuitenkaan mukz ollut sen enempää poliittista valtaa kuin näillä.
Gaivs Octavianvs oli kuitenkin poliittisesti hyvin älykäs, toisin kuin alkuperäinen Gaivs Ivlivs Caesar, joka suorastaan kerjäsi murhatuksi tulemista. Uusi kuningas säilytti kaikki tasavallan ulkonaiset muodot, vaikka niiden todellinen sisältö oli saattanut suuresti muuttua vallanvaihdoksen myötä. Miehen takana olevaa sotilaallista voimaa senaattorit pelkäsivät ja koska niin he kuin tavallinen kansa olivat lopen kyllästyneitä pitkin ensimmäistä esikristillistä vuosisataa riehuneiden sisällissotien sarjaan, kaikki teeskentelivät, ettei poliittisessa mielessä mikään ollut muuttunut ja että GO oli vain pystyttänyt pysyvämmänlaatuisen rauhantilan heidän rakkaaseen tasavaltaansa.
Tasavallan synnyttyä korkeimmat virat Roomassa olivat aluksi ollut praetoreiksi nimitetyillä kahdella virkamiehellä. Kahdella, jotta valta ei olisi keskitetty yhdelle miehelle. Kun virkaan kuuluvien tehtävien määrä lisääntyi, viranhaltijan nimeksi tuli consvl.
Vain äärimmäisissä kriisitilanteissa oli sopivaa roomalaisten mielestä antaa väliaikaisesti korkein valta yhden virkamiehen käsiin. Tämä virkamies oli nimeltään dictator. Suomeksi nimitys tarkoittaa yksinkertaisesti sanelijaa.
Caesar oli pakottanut Rooman valtiokoneiston keskuksen senaatin nimittämään itsensä elinikäiseksi senaattoriksi. Tämä oli edesauttanut mieheen kohdistunutta murhasalajuonta, jonka uhriksi hän sitten joutui senaattoreiden rynnättyä hänen kimppuunsa tikareineen senaatin silloisessa kokoontumistilassa cvriassa. Caesarin vanha kaveri ja alisotapäällikkö Marcvs Antonivs oli kuulemma kerran ehdottanut kuninkaaksi ryhtymistä hänelle, mutta tämä oli tuolloin kieltäytynyt. Mutta oli nimityttänyt itsensä kuitenkin elinikäiseksi dictatoriksi, mikä oli herättänyt suurta vihastusta ja mitä oli laajalti pidetty huonona siirtona roomalaisessa yhteiskunnassa, tai varsinkin sen korkeimpaan kermaan kuuluvien keskuudessa.
Mutta niin Caesar kuin ottopoikansa olivat mitä ilmeisimmin ymmärtäneet, että maailmanvallaksi kasvanutta Roomaa ei voinut enää hallita kuin kyseessä olisi ollut kaupunkivaltio.
Mutta mitä tulee fascesiin, niin uudella ajalla sitä on voitu käyttää tasavallan symbolina. Samoin sitä on viime vuosisatoina käytetty yhtenäisyyden symbolina, vaikka tällaista tulkintaa muinaiset roomalaiset eivät olisi ymmärtäneetkaan.
Mutta kun Italiassa fascesin mukaan nimensä ottanut ääriaatesuuntaus fasismi – italian kielellä fascismo – otti vallan maassa, niin se oli fascesin menoa. Siitä tosin tuli nyt suhteellisen lyhyeksi aikaa fasistisen Italian tunnussymboli, jota käytettiin myös maan ilmavoimien tunnuksena. Mutta toisen maailmansodan jälkeen harvat ovat enää kehdanneet käyttää symbolia yhtään missään. (Hakaristiä sen sijaan käyttävät edelleen intialaisten uskontojen kannattajat.)
Jos symbolia Italian ulkopuolella nykyään näkee esim. rakennuksissa tai muistomerkeissä, niin nämä ovat valmistuneet varsin todennäköisesti ennen Italian suistumista fasistien hallitsemaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti