Kirjaesittely: Denis Diderot: Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä [vuodelta 1773]

Vain jokunen vuosi myöhemmin edesmennyt Tapio Tuuri, entinen SDP:läinen, oli 5.5.2011 lausunut blogissaan seuraavanlaista:

Minä ryhdyn nyt lukemaan Marcel Proustia sivistääkseni itseäni entisestään. Sitten luen jokapäiväiseen tapaani suuran Koraanista.

Siitä on jo monta viikkoa, kun satuin käymään Vantaalla sijaitsevassa Myyrmäen kirjastossa. Esittelyhyllystä bongasin ranskalaisen valistusfilosofin Denis Diderot'n (1713-1883) romaanin Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä, joka on julkaistu vuonna 1773.

Mietin tuolloin, että tämä on siinä määrin harvinaista herkkua, että minun pitää lähikuukausien aikana lainata se kirjastosta luettavakseni.

Ja näin jälkikäteen ajatellen, kyllä romaani hakkaa 6-0 kirjailija Marcel Proustin (1871-1922) ja Koraanin suurat.

Diderot'n romaanin Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä päähenkilöinä ovat oppimaton mutta melko älykäs palvelija Jaakko ja hänen isäntänsä, jotka matkaavat yhdessä paikasta A paikkaan B.

Jaakko on elämänsä aikana onnistunut herättämään suurta vihastusta, missä hän ikinä onkin ollut palkollisena, sen vuoksi, että hänen tekee mieli puhua koko ajan. Hän olikin joutunut vaihtamaan palveluspaikkojaan moneen otteeseen työuransa aikana. Välillä hän oli pestautunut jopa sotaväkeen, mutta se "ilo" päättyi siihen, kun hän haavoittui.

Lopulta Jaakko oli kuitenkin saanut pestauduttua sellaisen isännän palvelukseen, joka arvosti hänen suulauttaan. Ja tämän kanssa hän sitten matkaa teki, koko romaanin pituudelta.

Romaanin teema on olevinaan se, että isäntä haluaa palvelijansa Jaakon kertovan rakkauksistaan. Minusta tämä oli melko hölmö juttu romaanin aiheeksi, mutta minut yllätti iloisesti se, kuinka mukavasti ja millaista sitä jutustelua piisasi.

Välillä saatettiin päästä aina aiheeseenkin.

Romaanin nimessä kerrotaan Jaakon olevan fatalisti, ja se onkin vakaa osa lukunautintoa. Jaakko uskoo vakaasti, että ihmisen elämän tapahtumat on kirjoitettu etukäteen ylös suureen kirjakääröön, joten kohtaloaan ei hän voi paeta. Toisaalta hän ei itse pääse lukemaan, mitä siellä hänen tulevaisuudestaan kerrotaan, joten hän joutuu elämään kuitenkin asian suhteen pimennossa.

Tästä ajatuksesta on kuitenkin Jaakon elämässä muodostanut hänelle tärkein filosofinen pohja.

Yhdessä paikkaa kirjaa käytiin läpi erästä minun kannaltani inhottavaa juonenkäännettä, mutta kun päästiin sen loppuun, niin jouduin toteamaan, että kyllä se sittenkin sopi osaksi tarinaa. 

I PS. Kirjoittaessani tätä kirjaesittelyäni minulle tuli kyllä mieleen, että kyllä minun pitäisi joskus Proustiakin lukea.

II PS.:

Alussa siteeraamani Tapio Tuuri piti eläessään mainiota blogia, josta oli iloa varsin monille. Hänen kuoltuaan vuoden 2015 alussa syöpään joku hänen läheisensä poisti hänen bloginsa internetistä, ja näin menetettiin merkittävä kulttuurihistoriallinen teos.

Tuurilla oli kissoja, ja blogissaan hän pisti nämä lausumaan kaiken maailman viisauksia. Kolme niistä olen tallentanut tänne. Siteerauksia Tapio Tuurilta itseltään olen tallentanut tänne. Nämä siteeraukset itse asiassa löytyvät kaikki samasta siteerausblogistani.