Näin välillä taas jakamiskelpoista unta. Tarkoitan, että paitsi että kehtaan jakaa tiedon uneni sisällöstä, niin myöskin muistan sisällön ainakin suurin piirtein. Siis, oi, katso niin halutessasi:
Olin yhdistykseni väen kera lomailemassa jossain Tukholman eteläpuolella. Lopulta oli meidän aika lähteä kotiin. Lautta lähtisi jossain vaiheessa Tukholmasta menemään rapakon yli. Minulla oli vaikeuksia saada pakattua tavaroitani kotiinlähtöä varten ja lisäksi en ollut varma, oliko minulla paperit mukana paluumatkan mahdollistamiseksi perille saakka.
Siinä kävi sitten niin, että lomabussi lähti ilman minua. Mutta siinä oli kuitenkin joku tuttu ilmeisesti vielä paikalla, ja päätös oli, että ajetaan henkilöautolla Haaparannan kautta Tornioon ja sieltä sitten edelleen Vantaalle.
Melko pitkältä automatkalta tuntuu näin jälkikäteen ajatellen.
Lopulta saavuimme Haaparantaan. Kuski päätti, että hän jää matkasta siinä. Ihmettelin, että mitä kautta minun pitää ajaa, että pääsee Ruotsin ja Suomen rajalle.
Mutta sitten siinä olikin lisää yhdistykseni väkeä. Mietin, että jatkammeko samalla ajovälineellä matkaa yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti