Minun on ollut viime aikoina vaikea saada kirjoitetuksi muistiin näkemiäni unia, koska en enää kovin hyvin ole muistanut niitä. Mutta viime yönä "haaviini" tarttui tällainen:
Minun piti mennä kauppaan ostamaan jotain ilmeisesti yhteistä mökkireissua varten. Ostoskoriini tarttui erilaisia lihapaketteja. Kulmani kohosivat kuullessani niiden yhteishinnan, mutta ajattelin, että voin minä nyt tällä kertaa maksaa tällaiset omasta pussistani.
Siinä oli sitten kolme ulkomaalaistaustaisen näköistä miespuolista kaupan henkilökunnan jäsentä kassalla. Oma maksukorttini oli jostain syystä hyvin vääntyneen oloinen. Pelkäsin, ettei se toimisi. Se kuitenkin näytti toimivan, mutta myyjät eivät saaneet itse asiaa suoritettua loppuun saakka. Päätin jättää homman sitten suosiolla siihen ja lähdin menemään, ilman ostoksia.
Menin kotiini tai jonnekin. Mutta sitten sain päähäni, että kyllä minun sittenkin pitää palata kauppaan, koska sopivaa ruokatavaraa pitää saada hankittua.
Ajattelin käyttää erästä oikotietä. Oli talvi. Lumiminosten keskellä kulki hirvittävän suuri joukko ulkomaalaistaustaisen näköisiä ihmisiä suurin piirtein jonomaisessa muodostelmassa paikasta A paikkaan B jonkinlaisella polulla. Päättelin nyt, että minun on vaikea tuon ihmispaljouden ollessa edessä päästä mihinkään suuntaan täällä.
Päätin sitten mennä kauppaan pitempää reittiä, eli minun piti marssia ensin lähimmälle tielle.
Jostain syystä matkalla sinne kohtasin leveän ojantapaisen, jonka pinta näytti epäilyttävältä. Yritin loikata sen yli mutta upposin ojaan, joka oli täynnä kylmää vettä, jossa paljon jäätä. Pelkäsin uppoavani kokonaan pinnan alle. Minusta näytti siltä, että minun olisi erittäin vaikea päästä ojasta pois. Yritin huutaa apua. Alkanutta kuolemanpelkoa lievitti se, että tiesin lopun tulevan sitten ainakin nopeasti, jos hukkuisin sinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti