Johtuu varmaan minulle rakkaan yhdistykseni väliaikaisesta noin kaksi kuukautta kestävästä "sulusta", mutta viime aikoina minun ei ollut onnistunut nähdä ollenkaan sellaisia unia, joista olisin ollut halukas tai kyvyllinen kertomaan tässä blogissani.
Mutta lopulta se iski. Nimittäin näin lopulta – useita päiviä sitten – jotain, sellaista unta, että olin lähtenyt jonkin tuttuni kotoa tallustelemaan kotiini. Tajusin kesken kävelymatkan, että olin vahingossa jättänyt aina mukanani olevan reppuni tämän kotiin.
Rukoilin Jumalaa avukseni ja toivoin, että kyseinen tuttuni olisi ehtinyt kotiini asti pääsyyni mennessä tuoda reppuni kämpilleni. Tässä oli nyt jostain syystä sellainen oletus, että tutullani olisi ollut avain kotiini.
Ja miksen sitten unessa muka kyennyt soittamaan tutulleni?
Uni kuitenkin jatkui jotenkin siten, että minulle tuli mieleeni itselleni tärkeä saksalainen myöhemmin hitleriläisten kansallissosialistien tappama luterilainen Jumalaan uskova mutta omaperäinen teologi Dietrich Bonhoeffer (1906-1945), joka oli 1940-luvulla lausunut, että "meidän on elettävä niin kuin niiden, jotka selviävät elämästä ilman Jumalaa". "Jumala, joka on meidän kanssamme, on Jumala, joka meidät hylkää."
Ja että ihmisen on otettava vastuu omasta elämästään, sillä se on ainoa elämä, mikä hänellä on tai tulee olemaan.
Jotta tästä blogimerkinnästä tulee mahdollisimman syvällinen, niin minun tulee lopuksi siteerata viime vuoden 2024 loppupuolella Vartija-lehdessä julkaistua slovenialaista filosofia Slavoj Žižekiä (s. 1949) käsittelevää artikkelia, jossa lausutaan näin:
Žižekin mukaan Jeesuksen ristinkuolema vie pohjan pois siltä, että me voisimme luottaa Jumalaan. Kristinuskon viesti ei siis olekaan se, että meidän tulisi luottaa Jumalaan, vaan se, että Jumala luottaa meihin. Jumala jättää meidät oman itsemme varaan. Žižek esittää, ettei ole mitään Isä-Jumalaa, Poika-Jumalaa, vaan on pelkästään Pyhä Henki, joka on uskovien yhteisö. Sen tehtävänä on järjestää asiat kuntoon. Se on Jumalan lahja ihmisille. Seurakunta ei ole niinkään parantumattomasti sairaiden sairaala, vaan Jumalan hylkäämien ihmisten yhteisö, joka pelastaa itsensä ja antaa sen jäsenille voimaa kestää vaikeuksia.
Omasta mielestäni kyllä Pyhä henki on olemassa muutenkin, ja vähintäänkin hyvää tekevänä psykologisena ilmiönä mutta ei välttämättä metafysiikan mukaisena "henkenä".
PS. Yhdistykseni ryhtyy toimimaan jälleen mahdollisimman normaaliin tapaan tiistaina 4.3. tänä Jeesuksen vuonna 2025.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti