Aikaisemmin, siis monena viime vuotena, on pidetty FOXP2-geeniä erinomaisena ehdokkaana tärkeäksi tekijäksi, joka on mahdollistanut ihmisen puhekyvyn. Kyseessä on ilmeisesti yleisemminkin selkärankaisten kielialueiden kehityksen kannalta tärkeä geeni. Sen tuottama transkriptiotekijä ohjaa toisten geenien muodostamaa verkostoa, joka säätelee kurkunpään lihasten kehitystä ja toimintaa.
Ihmisellä vain on hiukan muista selkärankaisista eroava versio geenistä.
Ilmeisesti myös serkkulajillamme neandertalinihmisellä on ollut täsmälleen sama muoto geenistä, joten me olemme olleet siinäkin suhteessa serkkuja.
Tekniikan maailma -lehdessä oli aiheeseen liittyen äskettäin julkaistu mainio artikkeli otsikolla Puhutun kielen kehitys voi olla yhden aminohappomuutoksen ansiota, tutkimus esittää. Siinä sanotaan mm. näin uudesta geenilöydöstä, joka koodaa tiettyä valkuaisainetta:
NOVA1 löytyy miltei identtisenä monenlaisilta eliöiltä.
Nykyihmisellä on kuitenkin täysin uniikki NOVA1-valkuaisaineen
muoto. Siinä valkuaisaineen aminohappoketjun yksi osanen erottaa
nykyihmisen muusta eliökunnasta ja jo hävinneistä
sukulaislajeistaan. Muilla se osanen on isoleusiini-aminohappo,
mutta nykyihmisen tapauksessa isoleusiinin tilalla on valiini-aminohappo.
Eli paljon puhuttu FOXP2-geeni ei olekaan ainoa erinomaisen tärkeä
kieligeeni ihmisellä. Siteerauksessa mainittu versio geenistä NOVA1 serkkulajiltamme neandertalinihmiseltä kuitenkin puuttui, joten
viimeaikaisista luuloista poiketen hänen kielikykynsä ei luultavasti sittenkään ollut yhtä hyvä kuin
nykynykyihmisellä. Olemmekin siinä suhteessa yllättäen vain pikkuserkkuja.
Eli me olemme ilmeisesti tässä ainoassa suhteessa kuitenkin "luomakunnan kruunu", vaikka näin ei
Raamatussa sanotakaan. Niin, sieltä ei tosiaan löydy edes ilmaisua "luomakunnan kruunu".
PS. Olin alun perin ajatellut julkaista tämän
Mullokala seikkailee -blogissani siteeraus edellä, mutta olin sitten kuitenkin päättänyt, että aihe ansaitsee lievästi paremman käsittelyn minulta. Aiheeseen täysin liittymättä siteeraan alla vielä itse erästä melko äsken keksimääni lausumaa (syyttäkää vinoa peiliä, jos latinantaitoni ei ole täydellinen):
cancer semper carcer est
Latinistit voisivat pitää rapujuhlat, mutta yksi osallistujista
voisi ymmärrettyään kutsun väärin tuoda juhliin syöpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti